sunnuntai 23. kesäkuuta 2024

 Malmö- jatkoa seuraa suomeksi, taitaa olla monelle lukijalle helpompi kieli?

Eija Heikkala ( svensklärarnas pj) ja Liisa Suomela (svenska nu) toivat terveiset ruotsinopintojen nykytilasta Suomessa. Tulevana lukuvuotena on useimmilla yläasteilla luvassa seiskoille lisätunti, ja yseille peräti kaksi. Kaseilla jatkettaneen voimassa olevien 1½ /vko tuntimäärien kanssa, ja he saavat ensi vuonna sen lisätunnin. Tämä ilman sen suurempia muutoksia OPSiin- ainoastaan suullista ilmaisua päästään kehittämään lisää- tunnetustihan me suomalaiset osaamme vaieta monella eri kielellä...Tämän lisäksi on suunnitteilla 1. lisäop:n saaminen amikseen- nykyisellä tuntimäärällä (mikäli lisäksi vaihtelee oppilaitoskohtaisesti 14:a 20:een)  ei juuri muuta tehdä kuin kerrataan fraaseja.


Helene Lilja, Skånen läänimuseosta kertoi elävästi tämän omaperäisen alueen historiasta ja yhteyksistä Tanskaan seuraavan puolitoistatuntisen ajan. 

https://regionmuseet.se/skola/pedagogiskt-material/


poimintoja kuullusta:

om snapphanar, 16 min  filminpätkä siepposisseistä

https://urplay.se/program/220031-ur-samtiden-lansmuseerna-berattar-snapphanarna-offer-hjaltar-eller-rövare

*Ruotsin vanha sotaisa historia liittyy elävästi Tanskaan ja Skåneen- ainoastaan kapea  Öresund Etelä-Ruotsin ja Tanskan Själlandin välissä toimi rajana- jos toimi. Esim v 1630 Skåne kuului Tanskaan, 1536-1711 on alueesta jatkuvasti taisteltu- eniten sotaa käyty koko Euroopassa.Tätä aikaa skånelaiset itse kutsuvat "Taistelusta Skånesta" 1675-79 käytiin Skånen sota jonka Tanska lopulta hävisi .


Lilja kävi systemaattisesti läpi tuonaikaista Skånen historiaa, mikä oli sikäli mielenkiintoist että se tosiaan eroaa Ruotsin "valtahistoriasta" jos vaikka ajatellaan "Snapphane" sotilaita jotka taistelivat Tanskan puolesta ja ohimennen ryöstivät ilmeisesti molemmilta puolilta- omaa tulevaisuuttaan turvaten.
Åge Monsen-nimisestä "siepposissistä" on kirjattu enemmän tietoa koska hän joutui tekemisiin myös ruotsalaisen virkavallan kanssa ryöstöretkillään. 
Sotien jälkeen näitä sissejä rantautui yli 700 Kööpenhaminaan, taru kertoo vain ettei heitä sitten enää mitenkään arvostettu vaan suurin osa eli melko köyhinä.
Historian tulkintaan liittyen saimme myös annoksen tietoa miten lähdekritiikki toimii, tästä Åge Monsenista tehty kuvasarja oppilastyötä ajatellen ja miten eri kuvat voivat aikaansaada aivan eri tulkintoja - näistä keskustelimme osanottajien kesken ja se oli sekä hauskaa että kiinnostavaa!


Kuviteltuja keskusteluja eri kuvien parissa käytiin ja piirrettiin "ryöväri" Monsenista eri kuvien perusteella erilaisia hahmoja- milloin riski ryöväri kuten yllä, milloin kunniakas sotilas tai lopulta sodan viaton uhri. kaikki nämä kuvat sopivat -riippuen kertojasta ja meidän tapauksessa siitä kuvasta, mikä meille pikkuryhmissä näytettiin- kaikki erilaisia.

Vastaavia "lähdekritiikki-harjoituksia" voi hyvin tehdä oppilaiden kanssa kun heidät jaetaan pienempiin ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle voidaan antaa eri kuva samasta henkilöstä/maisemasta/eläimestä tms ja kuvan perusteella harjoitettava tulkintaa ja selittämistä- tietenkin ruotsiksi. 
Onko henkilö glad, sorgsen, elak, arg jne jolloin myös adjektiivit tulee kerrattua!

...
Seuraaavaksi Lars Bergman puhui meille ruotsinkielen edistämisestä maailmalla ja siihen käytettävistä keinoista-lyhyesti. 
Pidemmän puheenvuoron käyttikin kirjastonhoitaja Arne Johnsson joka ensin jakoi meille uusimman ruotsalaisen kirjallisuuden "kootut kokoelmat" jossa mainittiin ainakin 150 teosta- niin kaunokirjallisuutta, runoutta, novelleja ja asiatekstejä- dekkareita unohamatta. Kun hän näistä vielä esitteli kolmisenkymmentä oli kiire tehdä muistiinpanoja ja merkkailla itselleen niitä kiinnostavimpia!  Hauska yllätys "lukupiirin" lopussa oli se, että ne hänellä mukanaolleet kirjat arvottiin meidän osallistuien kesken! 
Elin Anna Labba´n "Far inte till havet"  osui minun arvan kohdalle, ja vaikka olisin ollut enemmän innostunut jostain dekkarista, olin tämänkin kohdalle merkannut "om samer och Lapplands förstörelse" eli saamelaisista ja Lapin hävityksestä. Sain kirjan tänään luettua- sitä ei pysty lukemaann ilman taukoja, koska jättää niin paljon ajateltavaa, ja tapa kirjoittaa-osa saameksi- on erinomainen! Jouduin itse muutama vuosi sitten, suorittaessani Tutrun YO;ssa monikulttuurisuuden appron, tutustumaan myös saamelaisten historiaan, joten aihe ei ollut aivan uusi, mutta mielenkiintoisesti kirjoitettu muutaman naiskohtalon kautta- tosin kirjassa fiktiota ja faktaa sekoittaen mutta totuus pohjalla.
Saimme kahvittelun jälkeen vielä kuunnella miten suomalainen vastavalmistunut sairaanhoitaja helposti sujahtaa ruotsalaiseen työelämmän ja kieli vahvistuu sitä käyttäessä; Annika Kovero kertoi oman polkunsa Ruotsiin, joskin pikäpyrähtämällä Norjan kautta. Kieli kehittyy kun sitä uskaltaa käyttää!




Annila Koveron positiivisen esityksen jälkeen tassuttelimme vajaan parin kilsan matkan Malmön museoon, mikä aikanaan linnakkeenakin toiminut .
Opas, joka meidät otti hoiviinsa varoitteli jo  jäävänsä helposti kiinni suustaan kun juttua piisaa, ja niin siinä kävi nytkin että tunnin kierros venyi puolitoistatuntiseksi ja omaa aikaa paikkojen tutkiskeluun ei jäänyt koska museo suljettiin jo klo 17 - mikä yllättävän yleistö Ruotsin muissakin museoissa.






Museon edustaalla asuvasta joutsenperheestä oli jopa varoitustaulut, ja isäpappa kävi linnan ulkorakennuksen edessä ärhentelemässä peilikuvalleen. Vallihaudassa ja kanavissa oli muitakin lintuja, ja kaunis puisto ympäröi koko aluetta -en ollut odottanut että Malmössä olisi näinkin laajoja viheralueita aivan keskustassa! 
-Omalta osaltani ilta kului kouluratsastuksen parissa- maailmanlaajuinen internet mahdollistaa kokoukseen osallistumisen ja luentojen kuuntelemisen missä vaan- hyvät oli yhteydet Saksaan myös malmöläisestä hotellihuoneesta. Käymäni kurssin viimeinen osa tuli siis suoritettua Malmössä.

Seuraavana aamuna oli yksi pohjoiseen suuntaava junavaunu täynnä suomalaisia opettajia - saatiin jopa ryhmäkuva! 
Lundissa odotti opas joka meitä kierrätti vanhassa yliopistokaupungissa ja tuomiokirkossa joka kuuluu Ruotsin vanhimpiin jo katoliselta ajalta. 

Lounaan jälkeen lähdimmekin "omalla"bussilla Ystadiin - siis Henning Mankellin "Wallander" hahmon kotikaupunkiin!
Saimme Ystadissa hyvän ja asiantuntevan nuoren oppaan joka kierrätti meitä vallan tvstä tutuissa paikoissa- kuten alemmista kuvista näkyy!



 Domkyrkan i Lund från 1200-talet




Bussresa genom södra Skåne - kvällen slutade med middag på trevliga NP Bistro och tillbaka i Malmö var vi först ca klo 20 - en kvällsdrink orkade man just ännu med!

-Tässä muutamia kuvia Kurt Wallanderin jalanjäljissä- vaikka rannallakin kävimme kolmen naisen porukalla, ei "Jussi"-koiraa näkynyt...







bakelse "Wallander" på cafeterian vid turistinfon.
-Jonkinlaisten viestintäongelmien takia emme päässeet tutustumaan "Ystads studios visitor-centeriin" mikä on
rakennettu vasta Wallander elokuvien saavuttaman suosion myötä - jopa brittiläiset versiot sarjasta on kuvattu osittain siellä.
Pieniä, viihtyisiä taloja oli kujat ja kadut täynnä- itseäni kyllä hieman mietitytti millaista elämää täällä eletään talvella kun lunta tulee ja menee ja kylmä ja kostea keli tunkee kaikkialle...


Tämän hotellin edustan muistan hyvin siitä hiljattain esitetystä Wallander filmistä jossa jenkkimies tappoi vaimonsa ajamallatämän yli ja sitten asusti tässä kalliissa rantahotellissa...


Illallinen kivassa puistomaisemassa, ja seuraavan päivänä olikin Ruotsin kansallispäivä jonka vietimme Sofiero-linnassa Helsingborgin vieressä- kuninkaiden entinen "kesämökki" 1800-luvulta, jolloin kuningas Oscarin vaimo Sofie oli innostunut puutarhanhoidosta. Kun puutarha kerran löytyi, sitä ylläpidettiin ja kunnostettin tulevinakin vuosikymmeninä kunnes se koko alue linnoineen (17ha) lahjoitettiin Helsingborgin kaupungille joka sitä tänäkin päivänä ylläpitää. Puutarhureita muistaakseni 16 kpl, ja muuta henkilökuntaa ainakin samanverran jotta kahvilat, ravintolat ja myyntipisteet toimisivat. Täältä oli myös huikea näky Tanskan puolelle, ja Öresundissa tuntuu viilettävän noita sota-aluksiakin eestaas, joten kai me turvassa täällä Pohjolassa olemme?
Lounaan söimme puistossa, kesäkäyttöön rakennetussa muoviteltassa- salaatti ihan ok, mutta se roskien määrä mitä tuollainen ruokailu tuotaa ei ole ihan kestävää kehitystä...








Öresundin salmen läntisin  osa- oikealla hahmottaa jo Atlantti!




Nationaldagen till ära hade de kaninhopptävling på slottets gamla fotbollsplan, det såg roligt ut!


Puistossa poseeraavat ruotsinopettajien pj Eija Heikkala ja hall.jäsen Sanna Uotila- hymyt paljastanee viihdyttiinkö?




puurathurin maja 




Puutarhassa linnan edustalla piti tietenkin ottaa meistä kaikista yhteiskuva!


...Takaisin Malmössä klo 16 jälkeen, tuli muutamille uimisesta innostuneille vallan kiire- huomenissa lähtö Kööpenhaminaan jo 8 joten tänään oli viimeinen mahdollisuus tutustua Malmön uintimahdollisuuksiin- rantaviivahan on samaa ihanaa pehmeää hiekkaa kun jo Ystadissa, ja kartan mukaan pitäisi löytää paikka nimeltään "Kallbad" jossa jonkinlainen kahvilakin- saunasta puhumattakaan!  Siitä lisää huomenna!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti