Lyhyt postaus ennen ensimmäistä tuomarikeikkaa Susun kanssa- Fasu teki niitä usein, ja oli tosi sopeutuvainen ja yleisön suosikki, joten katsotaan ja toivotaan että homma on Susullakin hanskassa!
Korpilahti on suuntana huomenna- hyvä kun tuli Kemiön reissu tehtyä, nyt osaa jo olla autossa ilman kiinnipitelijää, ja hyppää etupenkin jalkatilaan mielellään!
Ihanaa kun on "kesäpentu" - on oppinut hirmuhyvin kuivaksi, äskenkin pyysi pientä ininää pitäen ulos kakalle, ja sama pätee yöllä. Mutta ei joka yö- viime yönä kun itselläni oli vessahätä joskus neljän aikoihin, koira vaan raotti silmäkulmaansa ja ihmetteli minne olin menossa..... Aamulla sitten ennen 07 olikin kunnon hätä.
Olen ollut vähän huolissani painon kehityksestä, tänään keksin käydä Mustiss&Mirrissä puntarilla kun kotona ei ole vaakaa, ja 13kiloa näytti. Voisi ikäisekseen olla hieman painavempikin, mutta sillä touhuamisella mitä Susu harrastaa ja sillä paskanmäärällä, ei ole ihmekään ettei kaikki tartu! Ilmeisen herkkä on vielä vauvan vatsa, kun usein on melko löysää, vaikka pääosin syötän niitä liotettuja nappuloita. Mielestäni kotikoiran pitää kuitenkin vähitellen tottua myös kotiruokaan- pieninä annoksina . Ruokahalussa ei ainakaan ole mitään vikaa- mustikat ovat suoranaista herkkua kunhan joku syöttää ne suoraan suuhun tai pääsee purkille varkaisiin..
Lomailtu on niin veden ääressä kuin metsässäkin, ja olen uskaltanut pitää tutuissa metsissä vapaana- seuraa hyvin mukana. Nojuu, poikkeus tehtiin Lahdessa (mikä ei ole minulle tuttua aluetta) kun olimme Ullan kanssa marjassa ja Sietikan ympäristö oli aivan ihanaa marjaisaa harjua lukemattomine polkuineen mutta ihmisiä ei tavattu kuin yhdet pariin tuntiin!
Nyt kun koiruli alkaa jo olla lähes sisäsiisti, on Ninja-kissa sitten vuorostaan ruikkinut - mun sänkyyn uuden peiton päälle ja tyynylle, kerran niin että sain päälleni kun huomasin ja aloin kattia siirtämään!
Aikaa kai tuo vaatii, on se nytkin kovin kiinnostunut koirasta- heti kun se nukkuu tai muuuten vaan on hiljaa paikallaan- mutta ymmärrän hyvin että tuo touhuaminen on kissalle jo liikaa! Aiemmin Nöpö huolehti koiran komentamisesta, mutta Ninja ei oikein uskalla...
Topi-koirakin sai Sususta tänään tarpeekseen kun kävimme Akilla- 10 minuuttia meni mainiosti, mutta kun pentu vain jatkoi riehumistaan ja roikkui milloin toisen turkissa, milloin korvissa ja milloin hännässä, alkoi suoranainen pakoilu ja välttely ja rauha löyti vasta kun Aki päästi Topin makuuhuoneeseen -ja sulki oven. Ja pojat, Susu ja minut lähetettiin keskenämme mustikkaan- ilman Topia.
Muutaman kerran rannalla käytyämme olemme myös tutustuneet labbis-dobber-dalmatialaiseen Reinoon, joka on vain kuukauden vanhempi mutta jo niin roteva ja notkea että kerrankin Susu jäi toiseksi! Leikkivät hurjina kymmenisen minuuttia- toivottavasti tavataan toistekin, Susulle teki tosi hyvää jäädä toiseksi!
Nyt on myös se aika, joka vastaa ihmislapsessa tuota 1-2 vuotiasta- jalat jo kantaa ja kädet toimii, kaikki pitää laittaa suuhun mikä löytyy, ja mielikuvitus löytyvien tavaroiden suhteen on loputon! Mutta mitään järkeä ei päästä vielä löydy, ei ihmislapselta, kuin ei koiraltakaan!
Vetoketjullinen villatakki lojui olkkarin sohvalle hetken, ja kun se kohta löytyi lattialta vetoketjusta puuttui osia melko paljonkin...
Eilen taas kotiintullessani löytyi TV:n kapula eteisestä, TV,stä tuijotettiin "salattuja elämiä" mutta mitään ei onneeksi ollut rikki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti