Koiruuksia ja kisselöitä!

 Olin siis pariinkin otteeseen "lomalla" ja huomasin koiran hyvinkin pärjänneen ilman emäntää- poikien ja naapurien hoivassa. Itselle oli ihanaa olla vahtimatta ruoka-aikoja, ulkoilua, pissailua ja kakkailua ja mahdollista pahantekoa!

Olen uskaltanut pidentää lenkkejämme ja eilen oli Topi ja Daniel mukana- oi sitä iloa kun uskalsimme molemmat koirat päästää metsässä hetkeksi vapaiksi- kyllähän minä niitä kuvatakin yritin, mutten ehtinyt!

Oli muuten hauska katsoa miten kovaa tuollainen pieni tiibetinspanieli oikein juoksee- näyttäähän Topin piti Susulle, miten ja missä mennään! Iltapäivä menikin sitten nukkumisen merkeissä.

Pahanteko on asia joka kuuluu niin ihmis- kun koiralasten ohjelmaan. Sohvalta revitään alas mitä ihmeellisempiä tavaroita, peitot ja koristetyynyt saavat vauhtia, ja jostain on kaivettu esille pehmolelujakin mitä en muistaakseni ollut koiralle antanut. Kai kertoi että lauantaiyönä oli pöydänjalka maistunut useasta kiellosta huolimatta, ja muoviset ruoka-astiat löytyy ympäri taloa vaikka keittiössä on se varsinainen ruokapaikka.

Eteisen hattuhyllyn alaosan- missä kenkiä ja mm imuri jossa ihana letku...-jouduin keskellä yötä eristämään saunan rahilla. Nämä yöheräämiset pitkittyvät kun kaverukset piristyvät liikaa vessassakäynnistä ja kun itse yritän kääntää kylkeä ja jatkaa nukkumista, kuuntelen mitä ihmeellisimpiä ääniä joista epäilykset heräävät...Aamuyöstä olenkin usein siirtynyt em syistä olkkarin sohvalle.

Niin, ja sitten se  ruoka. Olen mielestäni varovasti totutellen vaihtanut nappuloita, useamman kerran viikossa myös sekoittanut pienen määrän kaura/riisipuuroa ruokiin, ja eilen oli ensimmäinen kura-paska-reaktio. Kakkavelliä oli aamullakin tarjolla- ei lenkin aikana, vaan kotiin tultua verannalle. huoh.  Hieman maksalaatikkoa olin eilen tarjonnut kun muistin sen olevan hyvä ja pikainen korvike koirien purkkiruoalle, muttei sittenkään? Eli jatketaan taas pelkillä nappuloilla pari päivää...

"Istu" on Tomin opettama tärkeä sana, muistan että kaikkea oli Fasullekin opetettu vaikken minä asioista ollut aina niin perillä. Hauskin taisi olla se, kun koira osasi maate mentyään kommennosta peruuttaa! Katsotaan mitä hauskoja juttuja Susu oppii- nimensä ainakin tietää ja tulee hyvin luo.

Metsä on ihana paikka niin eläimille kun ihmisillekin. Tässä koirat ovat jo kiinni- ei niistä kuvia ehtinyt saada kun vapaana hetken kirmasivat!

Kissoihin tutustuminen edistyy hitaasti, tosin olen parikin kertaa nähnyt Nöpön ja Susun kulkevan aivan vierekkäin hetken matkaa, mutta Ninja murisee ja sihisee yhä ja lempipiilopaikka on mustaherukkapensaan alla. Sinnekin oli Susu yhtenä päivänä älynnyt ryömiä- ihmettelin kadonnutta valjaspantaa ennenkun Ninjaa etsiessäni se osui silmiini pensaan oksissa kelluen...

Eka rokotus saatiin toissapäivänä, ja samalla tytkittiin Nöpöstä verikoe- laihtumisen ja jatkuvan nuolemisen ja runsaan kehruun takia epäilyt kohdistuivat munuaisiin. Ja näin se laboratoriotulos kertoi että vanhus on jo saattohoidossa- syyskuussa täyttäisi 17 vuotta. Kunnia Nöppelle- tämä on jo toinen labradori jota se kasvattaa! Niin kauan kun jaksaa olla iloinen ja aktiivinen - käy ulkona päivittäin, tunkee vieraiden syliin, huutaa äänekkäästi ellen ole muistanut antaa maitoa- saa jatkaa olemistaan, mutta jos olo huononee on ihmisen tehtävä se päätös. "Kissadialyysiä" kun ei vielä tarjota, ja vaikka tarjottaisiin, jossain sen rajan on kuljettava! Mennään siis päivä kerrallaan, yöt pääni vieressä, usein tyynyltä tilaa vieden.

Tässä vielä vanha kuva Nöpöstä ja minusta, kissan ilme kertoo kaiken! En tiedä puhutaanko nyt viikoista tai kuukauksista, mutta aika näyttää ja toivottavasti en itsekkäästi pitkitä lähtöä liikaa. Paikka on jo Fasun vieressä.

Nyt kun tyttö on jo "iso" eli pian kolmen kuukauden ikäinen, saatan näitä kirjoituskertoja harventaa ellei mitään erityisempää tapahdu. Mukava on pentua seurata ja nämä muistiinpanot pitää myöhäistään sitten kaivaa esille kun alan suunnittelemaan pennuttamista.... Ikävät asiat kun tuppaavat unohtumaan, niinhän se muisti (onneksi?!) toimii!