väsyneitä ajatuksia...

 Puoliyö pian, nukkumaan tekee mieli mutta vielä ehtii  muutaman rivin kirjoittaa.

Koiran kannalta kaikki hyvin- on päässyt matkustamaan autolla ja taitaa jo tajuta että se jalkatila on  hänen paikkansa, osaa liikkua (eri suuntiin kun taluttaja tosin...) talutusnarussa, paskoo ja kusee sekä sisälle että ulos- joten ihan on edistymistä havaittavissa.

Nukkuminen onnistuu eri paikoissa ja leikkiminen onnistuu vielä paremmin ja vaikka missä.

Viime yönä heräsin varisten riitoihin avonaisen ikkunan takaa, ja kylkeä käännettyäni huomasin a) vierelläni nukkuvan Nöpön

b) tuolilla nukkuvan Ninjan c) karvalankamatolla nukkuvan Susun.

Asiaan kuuluu että olin illalla suutuspäissäni laittanut oven kiinni ja jätin kaikki eläimet ulkopuolelle.

Tiedän että Ninja osaa hypätä kahvaa aukaisemaan, mutta makkarin ovi aukeaa ulospäin... En ymmärrä?

Ja se, että kolmikko toimii niin hiljaa etten edes herännyt? Ehkä kahden viikon univelallakin on osuutensa?

Ainoa hyvä puoli asiassa oli se, että puutarhaan vääntyi vallan mainiot jättipaskat! Siis klo 04.-Susu tosiaan osaa nukkua- kuvassa uusi versio siitä, miten jo pieneksi jäänyt koiran peti on muunneltavissa sopivaksi!

Nyt on jo kolme kertaa käyty Katrinrannassa, ja metsäinen kanervakangas tuntuu kiinnostavan, kuten myös vesi ja paikalla liikkuvat ihmiset. 

Tämän illan saunanlämmitys oli tosin vaikea toteuttaa kun emäntä ja koira olivat menossa eri suuntaan, ja apujoukot hävisivät kumiveneellä järvelle kun uuni oli saatu syttymään. Mietin mielessäni kuinka hyvä onkaan että pentu jo pienestä oppii kulkemaan mukana ja tutustuu eri paikkoihin ja asioihin... ja tungin sen sinne naisten pukuhuoneeseen että sain haettua  vettä järvestä edes!

Alan ymmärtämään miksi pennut- oli ne sitten minkä eläimen tai ihmisen tahansa- ovat niin hellyyttäviä- eihän tätä lapsuustouhua kukaan selväjärkinen muuten kestäisi!!

Huomenna jatketaan - rehukokeilussa en tiedä vaikuttiko uusi ruoka, helle vai joukkoon lorauttamani kasvisöljy, mutta aikamoista aamupuuroa sain tänään siivoota nurmikolta. Jos ihan rehellisiä ollaan- se sanomalhti jonka sitten voi taittaa kokoon ja heittää pois on nurmikkoa parempi. Vesiletkulla on tullut tiettyjä paikkoja muita enemmän suihkuteltua...

Ai niin, sain ihan itse ilmalämpöpumpun käännettyä "ilmaviilennyspumpuksi" ja eläimet viihtyivät sisällä koko päivän. Ainoastaan sinne rannalle oli Susun pakko lähteä kun kannoin sen autoon...

Asiaan kuuluu se, että "vanhakin oppii" kun vastaus oli jäätävä kysyessäni jotakuta pojista auttamaan eilen- "sulle on se säätö sata kertaa opetettu" tuli kaikkien läsnäolleiden  kolmen suusta kun oltiin Akilla.

Ihmeellisiin paikkoihin ja asentoihin pitää näiden eläinten tunkeutua!

Neuvottelut laumanjohtajuudesta vielä kesken...

Ihan löytyy ääntäkin tästä pikkukoirasta, joka muuten on tainnut jo kahdessa viikossa  saada ainakin kilon verran painoa lisää!

-Alakuvassa vielä poseeraus, noin niinkun  näyttelytoimintaa ajatellen. Olen kyllä kaikkia koiriani käyttänyt näyttelyssä parsien kertaa kutakin- katsotaan mitä Sususta sanotaan kun sen aika tulee!

Koiranomistajan juhannus!

 Ei pitkiä automatkoja, ei valvojaisia tai "rallakasta ryyppäämistä" mutta kylläkin uusiin koiriin tutustumista, ihanaa syömistä ja juttelua harvoin nähtyjen tuttutjen kanssa- siitä on juhannus tehty!

-Uimista unohtamatta, sattui saunanlämmitysvuoro juhannuspäiväksi niin pitihän siihen sitä omaa porukkaa kerätä ympärille että Susulla olisi vahtijoita riittävästi! Ja taas unet maistuu!

Automatkailu.  Mielenkiintoinen termi koiran kanssa. Pitääkö tässä autonvaihdossa vallan huomioida koiran tarpeet ja hommata auto jossa joku taka-tavaratila-koirille-sopiva? 

Fasu matkusti vallan tyytyväisenä ja mielestäni turvallisesti etupenkin pelkääjän paikan jalkatilassa- oppi siihen vallan hyvin- itse penkille ei ollut asiaa!

Näin sen toteutin Hyvinkään reissulla myös Susun kanssa- olin ensin lapsellisena luullut että parikuinen koiravauva mahtuu kissankuljetushäkkiin- no saihan sen sinne tungettua, muttei edes mahtunut kääntymään, matkustamisesta puhumattakaan. 

Kävimme ensin Katrinrannasssa, ja onneksi se oli sen verrran toimelias reissu että automatka onnistui väsyneenä nukkuen- pää etupenkillä leväten.

Kotimatka samaten - koiru olisi mielestään juhlinut pidempäänkin, mutta emäntä sai murska-arviot omasta hössöttämisestään, ja lopputuloksena lähdin kotimatkalle 22 jälkeen- oli vielä mattoja haettavana matonpesupaikalta jonne olin jättänyt kuivumaan.- Kiva ilta - luulisin, kivaa seuraa, ihanat nyyttäriruoat ja koiria ympärillä hukkumiseen asti... Irti käskettiin pitämään- "ei se pentu emäntäänsä jätä," sanottiin, mutta kun samassa hengenvedossa kerrottiin kuinka aikaisemmin jotain pentua oli verantaa rikkisahaamalla etsitty pohjan alta, en hirveästi pystynyt relaamaan...Koiralla taisi tällä kertaa olla rennompi meininki kun emännällä- vaikka Riitan Koru pari kertaa sille murahteli, Susu totesi vaan, että "ok, sua mä en enää pyddä leikkimään, on täällä muitakin".

Hyvänä asiana oli juhannusyön unet-  kakalla ja pissalla käynnin jälkeen nukuttiin jo 22 alkaen, klo 02 siirryin taas sohvalle että itku loppuisi, mutta sitten nukuttiin vallan 08 asti. Kyl se siitä!

Koirat tulee hyvin koirien kanssa toimeen, mutta mitä sanoo kanat? Kukko kävi pöyhistelemässä Susun ja kanojen välissä jotta oli Susullekin selvä peli kenellä kanoihin on etuoikeus!

Saunanlämmitys tänään sujui hyvin- välillä Susu otti jopa nokoset naisten - huom- pukuhuoneessa! 

                   

Uudempi versio Edelfeltin teoksesta "pojat rannalla"- sammakon nuijapäät olivat suuren kiinnostuksen kohteena!

Taluttaminen sujui jo melko hyvin, ja rannallakin viihdyttiin kun koko ajan tapahtui jotain.

Kotona taas uni maistuu-

kunhan kissojen kanssa on seurusteltu!

Laskeskelin että Susu on jo Nöpön toinen kasvatettava/koulutettava pentu, kun se oli 1½ vuotias Fasun tullessa taloon. Ilmankos tuo asioiden oikominen ja paikan näyttäminen vanhalta neidiltä sujuu!

Ninja on paljon varauksellisempi, mutta edistystä on siinäkin. Siitä olen iloinen että aitauksen myötä Ninjakin pääsee vappasti ulkoilemaan- ainakaan vielä ei ole yrittänyt ylittää/alittaa  aitaa- aamullakin taisi useammna tunnin uinua mustarherukkapensaan allan ja iltapäivällä oli raparperin vuoro.

Mukava näitä eläintouhuja on seurata!

 Pari riviä väsyneeltä koiranomistajalta- aina sattuu ja tapahtuu! Hoitokoira Topi ilmoitti isännälleen selvästi maanantaiaamuna tullessaan, että "ei kiitos, ei lapsenvahtihommia minulle" ja meinasi pyörähtää ympäri jo ovella vaikka ensin oli tullut "Fammulle" häntä heiluen- Ovella vastassa oli pentu.

No, pientä säätöä ja ulos-sisään ruljanssia ja välillä Topi omaan häkkiin rauhaan teräviltä hampailta. Yöllä Topi hiipi mun makuuhuoneeseen piiloon, minkä Susu oli huomannut aamuyöstä - ja taas herättiin...

Pissat löytyy enimmäkseen jo paperilta tai vierestä, ja kiitollisena tekee hätänsä ulos klo 02, 04, 06.... Topi seurasi vierestä ja ihmetteli vauvakoiran pissailu-intoa- aikuiselle leikatulle pojalle kun riittää se 3-4 kertaa päivässä jalan nostaminen! 

Maanantai ja tiistai meni epämääräisessä aloitekyvyttömyydessä, noh, olohuoneen ikkunat sain vihdoin pestyä ja yhdessä naapurin kanssa lenkitettiin MOLEMMAT koirat -matkaksi taisi kertyä peräti puolisen kilometriä!.                                                                                           Tiistaiaamu oli tosin meikäläisen shokkihoitoa- jätin koirat tarhaan hetkeksi käydessäni sisällä, petasin sängyn, puin päälleni yms ja mennessäni takaisin ulos tulikin Susu jo vastaan -yksin? ! 

Ei vastaannut Topi huutoihin, ei ryöminyt esiin raparperin alta tai muualtakaan, katsoin sisältä olisiko piiloutunut saunan lauteiden alle... Yritin myös etsiä rikkinäistä kohtaa verkkoaidassa- tuloksetta, molemmat portitkin kiinni. Kauhun täyttäessäni mielen istahdin autoon (---voi ei, autonvaihtokin pitäisi saada hoidettua lähiaikoina...) ja ajoin hissukseen Akille, pysähtyen välillä varovasti huhuilemaan. Ei tulosta. Takaisin kotiin ja talo tutkimus vielä kertaalleen, sitten ulos ja katse ympärille- ensimmäinen vastaantullut jalankulkija vieläpä tiibetinspanielin kanssa, oli Fasun ajoilta vanha tuttu ja hän auliisti tarjosi etsintäapua- kiitokset siitä! Tosin kuunnellessani juttua samalla siitä mitä kaikkea juuri tipsut keksivät pakosuunnitelmissaan, ihmettelin että Topi ei jo aiemmin ollut häipynyt!

Verkko ei toiminut kunnolla puhelimessa, joten en onnistunut löytämään Mäntsälän-Facesivuja, joissa toivoin jonkun tehneen havaintoja ennenkun puhelin viestitti Johannalta tiedon: Koira löytynyt, osoitteessa meidän vieressä saisi hakea. HUH, olipa noloa kun en Akille ja Johannalle vielä ollut tapauksesta soitellut - aamuvarhain nyt lomaa pilaamaan! Oli joku kaveri Johannalle sitten ystävällisesti ilmoittanut nähneensä tutun naaman Facessa...Ja viereisen talon pihassa minua sitten odotettiin häntä heiluen - pako oli loppunut suoraan Vanhalle Porvoontielle kun karkulainen oli huomattu ja saatu talteen. Vaikka viereisen talon asukkaasta oli kyse, ei Topi ole niin usein meillä ollut että sitä oltaisiin heti osattu minuun yhdistää. Netistä ja facesta todella hyötyä tällä kertaa!!!

LOPPU HYVIN, KAIKKI HYVIN. Vähän aikaa taisi verenpaineet nousta meikäläisellä!

-Kuvassa talon nurkkaan ylettävä aitaus on nähtävästi antanut periksi alaosastaan, etenkin kun toimeliaat tassut vielä vähän olivat kaivanneet soraa sivulle..

Tänään on sitten tehty Topin kanssa reilu  kahden tunnin aamulenkki kun kunnan kaavottajan kanssa kiersimme Pirunsuon ja koko Kartanonmetsän - ihania maastoja koiranulkoiluttajalle ja kenelle tahansa- linnut laulaa (ja hyttyset inisee) ja käki kukkui oikein urakalla. Katsastettiin kaavasuunnitelmia ja saatiin Katrikin mukaan, yksi maanomistajista. Toivottavasti  alue saa jäädä sellaisenaan ja asutusalueen sisältävä kaava ei mene läpi. 

Vielä muutama sananen kouraruoasta ennenkun lopetan.

Huhuiaa- Eipä tällaisia valikoimia ole ennen ollutkaan, no eipä koko "Musti&Mirri"-ketjukaan löytynyt Mäntsälästä, ja kun on iso perhe on kaikkia koiranruokia jatkettu milloin-milläkin ruoantähteillä. Labbiksen ehdoton ominaisuus on ruoanhalu!

Muistan hyvin vertaillessani Soffi- dalmikseen joka nirsoin hampain sortteerasi kaiken mikä ei maistunut ja kuitenkin lopulta sairastui maksasyöpään vasta 7-vuotiaana.

Halvimmasta päästä, ja kotimaista tuotantoa, valitsin parisen pussia- aloitan sekoittamisen kasvattajalta saatuun RoyalCanineen ja seuraan tietenkin ulostamista, lihomista, turkin kiiltoa ja vointia. 

Kun ei lomalla ole muutakaan tekemistä, nääs....

-Topi muuten pääsi vielä eilen illalla "irtaantumaan" pennusta kun käytiin Katrinrannan sauna lämmittämässä. 

-Kissoihin on Susu tutustunut vähitellen- Nöpö sanoi heti kuka käskee, mutta Ninjan kanssa on yhä "kyräilykisa" meneillään- saas nähd miten kauan jaksavat. Ninja tulee kuitenkin Topin kanssa hyvin toimeen, mutta nähtävästi "kauhukakarat" ovat asia erikseen?

-Kissojen ulkoilu onnistuu yllättävän hyvin - Ninjalle aita toimii esteenä ja se tyytyy tutkimaan minun kasvi/kukkamaata. Sipulia olen istuttanut, ja pari tomaatintainta oli ainakin aamulla viel äpystyssä, saas nähdä kuinka kauan. Ainakin voi syyttää elukoita siitä, ellei mikään kasva??

"Vesi voitehista vanhin" ja toki labbiksen mieleen. 

Pidän taas vähän taukoa kirjoittamiseen, nämä yövalvomiset/aamuherätykset kieltämättä sopivat nuorille ihmisille paremmin. En tiennytkään olevani vanha, mutta nyt kyllä on alkanut tuntumaan siltä!

Sinä koiraa haluava- lue tämä ****VAROITUS*****

 Sunnuntaipäivä, jolloin olin päättänyt "vain laiskotella" lukea kirjaa ja lehtiä, nauttia auringosta ja kestitä pojan perhettä koirineen.

Päivä alkoi jo klo 02. Joku uikutti sängyn vieressä kun oli saanut raollaan olleen oven auki. Eikun ylös ja pissalle. Ei mitään. Takaisin sänkyyn. Yksi positiivinen juttu tuli huomattua- "se toimii sittenkin" - LIDListä ostamani aurinkopaneelilla varustettu tuulimylly loisti pimeässä! 

Seuraava herätys 04, taas ulos- ei mitään. Sanomalehdilläkään ei ollut lätäköitä, mutten sen suurempia tutkimuksia viitsinyt yöllä tehdä vaan sain torkuttua muutaman tunnin lisää..

06.30 jolloin kissat herättivät, tosin yritin piiloutua tyynyn alle mutta 7 jälkeen lähdin koirun kanssa hakemaan aamupostia - matka pihan yli kesti ainakin 10 minuuttia, koska mitään kasoja ei taaskaan tullut, laskin koiran puutarhaan ja selasin sunnuntaiHesaria odottaessani pissoja ja kakkoja.Siirryin sisälle lukemaan ja kuvittelin Susun vähitellen hakeutuvan nukkumaan, minkä se kohta tekikin. Ensin pissattuaan lattialle ja kakattuaan matolle pöydän alle. Kiitos. Kaiken tämän öisen vaivan jälkeen tällainen tulos, ja valmiiksi läpiväsynyt emäntä! 

Lähdin kuitenkin salille purkamaan turhautumia ja miettimään koiranomistamisen iloja, jonka jälkeen kahvit juotuani olin jo paremmalla tuulella. Sunnuntaina on hyvä noudattaa lepopäivä-ohjetta, joten ikkunanpesu jäi yhä kesken ja lueskelin lehtiä ja katselin tv:tä aamupäivän - uusia kasoja ei onneksi ilmaantunut enää aamulla.

Osumatarkkuus sanomalehdille parantunut, ja olenkin tyytyväinen sunnuntain Hesarin ja HBL:n tilauksesta. Toiveena toki kesän aikana saada tuo pihanurmikko lempipaikaksi, ja syksyyn mennessä sitten ojanpohjat ja metsänreunat -kunhan kävelytys onnistuu postilaatikkoa pidemmälle!

Ensimmäinen koiratuttavuus tehtiin sitten puoliltapäivin kun Akin porukat tuli kylään. Topi on meillä usein ollut, yötäkin, ja kissat sen hyväksyvät. Mutta nyt tuli pojasta lähes arka kun Fammun rauhallisessa kodissa olikin aikamoinen tuuliviiri vauhtiin päästyään. Laitan myös videoita kunhan saan ladattua!

Leikkiä ja touhua riiitti kun tiibetinspanieli Topi vihdoin hyväksyi 

nuoren leikkikaverinsa- onneksi sen verran pieniä molemmat ettei ihmisille koitunut vaaraa!

Nyt kun porukat lähti, Susu makaa reporankana pesänsä vieressä ja nukkunee useamman tunnin...

Ai niin, se yöllä katsastamani tuulimyllyvalo sai tietenkin kipeätä kun "joku" pudotti sen matalalta verannan pöydältä. Liimakaan ei saanut siipiä kiinni kunnolla.

Perahanan koirat! 

Tai: liian hidasjärkinen emäntä- tänne blogiin kyllä kirjoitin tavaroiden siirtämisestä pois koiran ulottuvilta mutta miten käytännössä niinkun meni?
Huomisesta lupasin majoittaa Topinkin muutamaksi päiväksi kun perhe lomailee Kisakalliossa- tulikohan  luvattua liikaa? No, ainakin koirat taitavat nukkua hyvin yönsä nyt ja Aki lupasi häkkiä mukaan jos tarvitsee niitä välillä erotella. Kissat ja emäntä kestäköön! 

-Sadevesi on maailman parasta.

PS Voi olla ettei tee mieli vähään aikaan blogia kirjoitella - katsotaan miten väsynyt parin päivän päästä olen...

Koiran voi jopa jättää yksin; neljäksi tunniksi tänään!

 Muutaman kaverin kanssa mietittiin mikä näissä koirajutuissa oikein on - kaikilla meillä 50-60 vuotiailla hevosnaisilla on noita koiria ollut--kenellä enemmän, kenellä vähemmän, mutta mitä vanhemmaksi me tulemme, sitä tärkeämmältä tuo koirakaveri tuntuu!

No ainakin miehiin verrattuna on monta etua- miten moni mies on :

*aina iloinen kun tulet kotiin -kellonajasta riippumatta?

*uskollinen ja vähään tyytyväinen

*hyvin opetettavissa hyville tavoille

*kaikkiruokainen ja hyvällä ruokahalulla varustettu

*tervehtivä iloisesti kaikkia sinun vieraitasi

*vaatimaton mitä tulee vapaa-ajan viettoon  - tällä hetkellä lenkit vielä kovin lyhyitä, ja ulkoilutarhassa viihtyy hyvin.

*avarakatseinen mitä tulee tv- ja radio-ohjelmiin

*rakastaa pyyteettömmästi kissoja- meillä tosin vielä keskustellaan vastarakkaudesta

*Nukkuu hyvin ja heti mihin tahansa, eikä edes kuorsaa!

Olin taloudellisena (lue: saitana) hankinnut melko pienen ja edullisen , mutta seinien takia turvallisen oloisen pedin, ja kuvissa näkee hyvin ettei se oikein riitä...Ensimmäiset yöt onnistuivat hyvin koska korkeat reunat toivat turvaa, mutta jölkimmäisessä kuvassa selvästi protestoidaan liian pientä tilaa...Kukaan aiemmista koirista ei ole nauttinut pedissä nukkumisesta, vaan paikka on valittu milloin milläkin perusteella, joten isomman pedin hankkiminen on ehkä vielä edessä.

Olen nyt kahtena päivänä jo hankkinut lastenvahdit - eilen olin tohtoripromootiossa- onnea, Riitta- ja hain äitini samalla koiraa katsastamaan, ja tänään meni puolipäivää Ypäjällä oman hevoskimpan parissa. Naapurit ja pojat huoltojoukoissa ja hyvin toimi. Tai.... Kävi kuvasta ilmi että koiru oli saanut olla SOHVALLA, vaikka asiaa puolusteltiin sillä, että se sylistä oli ikäänkuin "liukunut" sohvalle. Rajanveto ei aina ole helppoa- kuulema Fasunkin suhteen ainoastaan minun kotona ollessa se ei nukkunut sohvalla, miesten kesken kylläkin...

..Sohvatyyny sen paljasti- kielletyllä alueella ollaan...

Siksi ehkä niin autuas ilme?

Toinen asia, minkä vasta eilen tajusin legomestari Emilin vieraillessa- MITÄÄN rikkoontuvaa, kurkkuun tarttuvaa tai muuten vaan epäterveellistä ei voi jättää lattialle. Joten Emil joutui siirtämään upeat lego-rakennelmansa pöydälle. Siitäkin huolimatta oli yön aikana pennun valjaista muovinen lukko -ilmeisesti purtu- rikki. Valjaat oli yöksi jätetty roikkumaan tuolille...Kissat huolehtivat onneksi itse siitä, että ovat saavuttamattomissa, mutta kun katselen ympärilleni löytyy aika paljon tavaraa mitä tarvii pelastaa korkeammalle tasolle ellei halua tavaroitaan syötäväksi. Tällainen pentu osaa näköjään nousta seisomaankin ja ylettää melko korkealle!

Koksa "kaikki kelpaa" olen  tähän yksipuoliseen nappularuokaan vähitellen lisännyt puuroa, jogurttia ja tänään jo lihapalojakin - kaikki käy ja paska lentää! labbisten paras puoli lie tämä ruokakäyttäytyminen-mitään ei jätetä! Toimisi varmaan ihan vegaaniperheessäkin? -Äitini ei usein ole täällä maalla vieraillut, helsinkiläinen kun on, ja ikää jo 87v, rollaattorilla liikkunut jo kymmenisen vuotta. Mutta kuinka ollakaan, ei ikä painanut missään kun kuuli että koira on tullut taloon, niin pitihän mummoa hakea tulokkaaseen tutustumaan. Ja hienot oli tuliaiset- oli minun videopostauksestani huomannut että käytän pennulle aivan liian isoa palloa leikkeihin! -En ole tainnut koskaan millekään koiralle varsinaisia leikkikaluja ostaa, pitäisikö nyt?

Univelkaa on taas kerääntynyt- menin nukkumaan vasta 23-aikoihin eien, kello soimassa 8 ypäjälle lähtöä varten, mutta 04 heräsin pieneen hentoon uikutukseen johon vieressäni makaavat kissat vastasivat sähisten... No, kun hätä on suurin on apu lähinnä ja kävimme, siis Susu kävi, puutarhassa vääntämässsä kunnon kasan. Jonkinasteen nukkumista yritin sen jälkeen, huonolla tuloksella joten tämäniltainen englantilainen tv-dekkari jää suosiolla väliin.

Ehdin jo kuvitella koiran olevan todella fiksu kun pyytää kakalle, mutta nyt illalla huomasin että mitään asiasta ilmoittamatta ja ulos pyytämättä oli kaksi muhkeaa kasaa ilmestynyt olohuoneen matolle, toinen paperille. Verannan oven vieressä, joten vihje ei kai vaan ollut mennyt minulle perille?

Muuten mukavaa, ihana lapsi, ihmettelen vaan miten koskaan olen omien lasten vauva/taaperiajan kestänyt? Tämä on ihan vastaavaa ellei pahempaa- nämä kun eivät käytä vaippoja!

Ensi yön nukun juhlallisesti - ostin jopa "lauantaipullon"- tosin pahvitölkkimuodossa punaviiniä. Cheers! Huomenna tarkoitus tutustua 3vee  Topiin- jännää! Kissat ovat siihen tottuneet, fiksusti käyttäytyvä leikattu tiibetinspanieli- oikea lapsiperheen aarre! 

KOIRAPOSTAUS NO 2 - kaikki yhä hengissä, emäntä ja kissatkin!

 ONNEKSI on kesäloma. 

Näillä määrillä nukkumista voisi työnteko tuntua rangaistukselta kun ei pääsisi niitä iltapäivätorkkuja ottamaan. Torkut tulevat meinaan tarpeeseen- kissat huolehtineet mustasukkaisina ekasta herätyksestä klo 05, ja kun koira pikapissitetty on taas unta haeskeltu tuonne 08 asti- myös koiruliini. 

Loma kun on, havahduin siihen, miten vähän normaalisti olenkaan ollut kotona, tai siis, en ainakaan ole mitään kotihommia "ehtinyt" tekemään - luettelo on loputon:

ikkunoiden pesu, kukka/kasvimaan hoito ja perkaus, verannan siistiminen, vaatekaappien ja varaston siivoaminen, koulumateriaalin järjestäminen ja hyllyttäminen (muovi- ja muut kassit on ihan hyviä olleet tähän asti...) eikä seuratoimintaan liittyvän aineiston järjestäminenkään huonompi ajatus olisi....

Joten, kiva kirjoittaa blogia, käydä uimassa ja salilla, hoitaa koiraa ja lukea/kuunnella hyviä kirjoja. Parikin elämänkertaa meneillään, ihan kiinnostuksesta talouteen olen kuunnellut Ahvenanmaan "suuruuden" Anders Wiklöfvin tarinaa, ja Nalle Wahlroosin pankkikoukerot avautuvat vähitellen lukemalla; hauska yksityiskohta on että meillä on ollut sama luokanvalvoja, ihana Mona Hallbäck!

Pienet on ympyrät Susulla täällä kotona- syömistä, juomista ja vähän leikkimistä, kaiken pissaamisen ja kakkaamisen lisäksi sitten hyvät unet.  Taluttaminen ei ollutkaan mikään helppo nakki, naapuritkin testasivat eilen, ja namilla houkuttelemalla saa parhaiten koirun seuraamaan. Kotipihasta ei kyllä vielä olla päästy pidemmälle. Vähän tuumasin josko laittaisi pennun autoon ja ajaisi Katrinrantaan katselemaan järveä -saahan sen sylissä pitää. Ja tottuisi autoiluun. -Enpä kyllä hevosten kanssa koskaan ole "terveisiä" ajellut, ajjuu, paitsi Galahadin halusin totuttaa ennen näyttelyyn menoa, se oli sen verran arka että heitettiin kerran kyläkierros ihan huvikseen.

Tämän päivän polttoainehinnoilla ei kyllä huviajeluja ajeta- jos jotain hyvää, niin tuleepa ajateltua kahdesti mitä reissuja saisi yhdisteltyä ja minne ei edes tarvisi autoilla. Ei paha noin niinkun kestävän kehityksen kannalta!

Kissojen kanssa välit vielä hieman epäselvät- Ninja sylkee ja sihisee ja lähtee karkuun, Nöpö ilmoittaa tyynen rauhallisesti että "pidä pentu turpasi kiinni ja häivy". haukkuminen onkin uusi kuvio- kissoja pitää yrittää komentaa.

Minä kun en siedä haukkuvia koiria. Enkä hyppiviä. Enkä kerjääviä. 

Paljon on työtä vielä edessä.

Pikkuhiljaa kutsutaan Akin perheen Topikin kylään- enää ei olla niin ehdottomia sen kanssa, ettei rokottamattomat pennut saisi tutustua muihin. Hyvä niin, koirakaverit osaavat ehkä sen leikkimisenkin  paremmin kun kissat?

Tässä vaiheessa mennään päivä kerrallaan, parin tunnin poissaoloja ollaan jo testattu, tuloksena lähinnä niitä kasoja ja lätäköitä - paperin viereen tai matolle. Matonpesukelejä odotellessa olen sitten siivoillut ja hangannut sekä lattioita että olkkarin kahta mattoa enemmän kun koskaan aiemmin...

Siivoaminen on aliarvostettua työtä!

tässä raparperin alla

En tiedä miten PALJON näitä sanomalehtiä saisi olla että osumatarkkuus paranisi? Muutamat pissat on olleet lehdillä, mutta nämä kasat joko matolla tai lattialla, ja onneksi, ruokailun jälkeen, ulkona kehujen kera. 
Ehkä se siitä?

                         

Nöpöllä, 16v, tilanne hallinnassa.

Ehkä asiaa auttaa se, että jo Fasukin oli Nöpön "kasvattama"

Myös ketturepolainen on tilanteen tasalla.

Tosin sitä ei ehkä passaa jättää lattialle leikkikaveriksi jos haluan ehjän säilyttää minulle Lapista poikien tuoman tuliaisen joskus 10-15 v sitten.

" Kun sää oot just noin kettumainen " oli perustelu lahjavalintaan.

-Vaikka sanallista palautetta ei ole tullut, on toissapäiväistä blogia lukenut jo satakunta seuraajaa, ja "peukku"-kommentteja on näkynyt Facessa, joten ehkä minä nyt ainakin jonkun viikon vielä seurailen koiramaailman tapahtumia- on tämä niin hassua opettelua- ihan niinkuin olisi sen ekan koiran omistaja!