Hyvästi NIISKUNEITI - maailman monin poni!

Tätä hevostouhua kun on ammatikseen tehnyt liki neljäkymmentä vuotta, en olisi itsestäni tällaista "hempeilyä"uskonut!
Mutta kaksikymmentäneljä (24) vuotta on pitkä aika, niin ihmisen kuin ponin elämässä. Ja "oman työnsä" ohessa tämä poni on koko sielullaan osallistunut perheemme elämään tavalla tai toisella, ja nyt kaksi viimeistä vuotta vielä ilahduttanut entisen oppilaani, ell. Riitta Niemen perhettä Mäntsälän Hautjärvellä. Viimeinen matka taittui kuitenkin takaisin kotiin Sääksjärvelle 29.12.2016. Poni hirnahti tunnistaen autosta tullessaan mutta nukkui rauhallisesti pois tutun porukan ympäröimänä. Syksyllä jo kertaalleen hoidettu kaviokuume uusiutui joulun alla ja koska takana oli jo hyvin eletty pitkä elämä oli turha enää mitään "tekohengityksiä" toimittaa - Niisku "kaatui saappaat jalassa".
Ruskelan Niiskuneiti, syntynyt 16.05.1992 Ruskelan tilalla Jukka "Zive" Kivelällä - ei siis edes minun kasvattejani!
Ratsastuskoulutoimintaa olin jo pyörittänyt vuodesta 1983  alkaen Kemiössä, ja Mäntsälään oli asettauduttu syksyllä 1985; tuolloin Mäntsälän ratsastajien tiloihin kekustassa. Taloon oli jo syntynyt muutama varsa ratsastuskoulutoiminnan ohella, ja astutusmatkalla Ziven Grusinin luo, iskin silmäni "erilaiseen" shettikseen - kaksiviikkoinen Niiskuneiti oli uskomattoman söpö kirjava tyyppi - paljon kauniimpi kun oma hollantilainen iso ja äksy Rosa-poni, jolla myös oli oma varsa tuona vuonna. En ollut todellakaan ponia ostamassa, kaikkein vähiten mitään varsaa, mutta syksyllä tuo vain vieroituksen jälkeen meille muutti... -Kiitos Zive luottamuksesta- taisi olla osamaksujärjestelyitä vielä tällaisessa hetken-mielijohde-kaupassa!

Niiskun ensimmäinen talvi kului siis Mäntsälän ratsastajien Liljendal-nimisessä paikassa, mutta jo seuraavana syksynä toiminta siirrettiin Sääksjärven Järvelä-tilalle emännän naimakauppojen myötä. Hevoskantaa vähennettiin rajusti ja kaikki ruunat saivat lähteä mutta myös kuvan vasemmanpuoleinen shettis "Ronita Liljendal" - niin tamma kun olikin!
Niiskulle rakennettiin hetimiten oma tarha, jossa kolminkertainen laudoitus hyvin matalalle... Seurana taisi olla alusta suomentamma V.T. Vila jonka kanssa Niisku oli hyvää pataa Vilan kuolemaan saakka.
Muun toiminnan ohessa sai Niiskukin aina osansa ja ajolle-opetus onnistui helposti tamman ollessa kaksivuotias. Taisi tulla ensimmäinen riiureissukin tehtyä ajaen, kun käytiin Teri Kovacsin Atomin luona kylässä - matkaa viitisen kilometriä.

Kuvassa (Terin pihassa) kärryillä istuva Aki, Niiskua kuusi vuotta vanhempi, oli Niiskun ensimmäinen "pikkuisäntä" ja hänen kansssan myös koulutimme ponista oivan ratsun - äiti liinan päässä ohjeita huutaen ja poika ratsain. No, totta puhuen, olihan niitä muitakin-  taitavia tyttöjä ja muutama hyvä poikakin matkan varrella oppeja istuttamassa; Niiskun koulutustaso oli hyvinkin helppo B.

Vanhoja valokuvia saan tänne lisättyä kunhan löydän - Aki kisasi Niiskulla shettisten estemestaruuksissakin ja kerran matkasimme Alavudelle asti johonkin kärrymittelöihin, ja lukemattomat ovat ne näyttelyt joihin poni on osallistunut. Lähes aina palkittiin IIp - kerran Ip Kotimäellä, mutta joutui antamaan luokkavoiton toiselle ponille - herasilmänsä vuoksi.
Pirteä ja iloinen , kuitenkin vieraissakin paikoissa täysin hallittavissa oleva lasten poni joka toki keksi jekkuja itsensä iloksi ja muiden kiusaksi - lukemattomat ovat ne kerrat jolloin Niisku on ratsastajansa saanut pudotettua - U-käännös ja pysähdys täydestä laukasta tai ravista oli sen bravuuri! Sitä ei kuitenkaan koskaan esitetty aivan pienten ratsastajien kanssa - turvallisuus ennen kaikkea, näkyi poni tuumaavan!

Laitumelle Niiskua ei koskaan voinut yöksi jättää - se ryömi aina aidan alta kun sille tuntui. Joinakin kesinä kun oli paljon varsoja, päätin jättää Niiskun päivällä pihamaalle liekaan nurmikonsyöntiin tai jätin tarhan sillä se karkuutti myös hevosenvauvat! Siitäkös äidit suuttuivat ja meteli nousi tai stten tuli jo laumallinen hevosia läpi lankojen...
Taidan tähän linkittää sukupostin jossa varsat lueteltuina  ja niistäkin jotkut omistajat laittaneet mukavia kuvia- minä en niitä kaikkia edes muista. Viereisessä kuvassa missä Aki jo neuvoo pikkuveljeään Kimiä poninhoidossa, kurkkii vieressä GRIXIE-niminen varsa josta sitten tuli minulle se "elämäni hevonen". Vuoden täytyy siis olla 1996.

Niisku on itse kasvattanut, varsojen lisäksi, kolme koiraa. Keltaisesta labradorinnoutaja "Lulasta" en löytänyt yhteiskuvaa, tässä dalmatialainen "Soffi" seuraa poneja laitumella ja kolmantena koirana onkin sitten loppuuna asti Niiskua peesaillut labradori "Fasu" .
Mainittakoon, että Niisku ei yhdestäkään koirasta ole koskaan erityisemmin pitänyt... Se oli jopa juonessa mukana kun Kim sillä harrasti ritarikeikkejä ja ajoivat koiraa peitsi ojossa takaa!

http://www.sukuposti.net/hevonen/hae/jalkelaiset/50386

Kimin synttärit ovat kesällä, jolloin usein saatiin koko synttäriporukka ulos leikkimään aarteenetsintään tai poniajelulle ja taisipa jokunen kerta olla tehtäväratsastuksiakin. Miettiessäni miksi en jo Akin ollessa pieni ollut tätä ajatusta virittänyt, tajusin että lokakuu ei välttämäti sateineen ole ollut se ihanteellisin kuukausi viettää synttäreitä ulkona leikkien!
Vanhin pojistani ehti jo Roosa-ponilla harrastaa niitä synttärileikkejä, ja nuorin joka on syntynyt joulukuussa on joinain vuosina päässyt rekiajelulle kavereiden kanssa ponilla!
Ratsastuskisoissa on tottakai käyty - Kimillä plakkarissa Mänran minimestaruus ja sängyssään yhä ihana iso nalle-polle jolla minimestari sinä vuonna tehtäväluokassa palkittiin. Kuvakin on josssain...

Kim, nyt jo 23vee, harjoittelemassa kentällä

Varsomisten, näyttelyiden ja muun toiminnan ohessa Niisku on aina itse tienannut leipänsä tunneilla - joskus päivittäin jopa parikin tuntia jos esim leirille on sattunut pienikokoisia ratsastajia, joskus talvisaikaan vain pari-kolme kertaa viikossa mutta aina innokkaana ja pilke silmäkulmassa!

Nyt päätän tähän - eiköhän Niiskun ensimmäiset kymmenen - kaksitoista vuotta tuossa jo ollut? !
Yhden ainoan kerran on varsomisessa ollut ongelmia, mutta siitä lisää huomenna!

-----JATKUU------

Upeata, ihanaa vuodenvaihdetta - toki myös hyvästijättöjen aika.

Hyvästi vanha vuosi, hyvästi Niiskuneiti.
Tervetuloa uusi vuosi -uteliaana odotan mitä kaikkea tapahtuukaan!
Ensin vuodenvaihde - Niiskusta taidan kirjoittaa vallan pienen muistelman - olen nyt vasta alkanut tajuta miten tärkeä se on ollut - ei pelkästään poni ja ratsastuskoulun työntekijä, vaan koko perheen kaveri ja mukanakulkija mitä moninaisimmissa asioissa - niin puutarhaponina, kärrynvetäjänä, kärsivällisyyden koettelijana, esteratsuna, näyttelyponina, emätammana kahdeksalle varsalle, ja vieläpä monen lapsen halinallenakin! Yllättäen uusiutunut kaviokuume oli se lopullinen tekijä joka vaati ratkaisun - eutanasia on onneksi eläimille sallittu ja jopa suositeltavaa! Lepää rauhassa koti-Järvelän mailla, oman tarhan vieressä ja laukkaile sitten kavereiden kanssa niillä vihreämmillä mailla!

-Kuvassa kahden sukupolven kasvattanut "perintöponi" niin isän kuin kahden pojan kanssa. Kolmas nuorimies ei valitettavasti ehtinyt vielä ratsaille vaikka jo Niiskun kerran tapasikin.


"SUOMI 100-vuotta" on minulle kyllä juhlanaihe, ja vaikka en  ilotulituksista eläinten ja rahantuhlauksen takia juuri välitä, oli tämä vuodenvaihde hieman erikoisempi ja jostain luettuani että Helsinki järjestäisi vallan mahtavat pippalot ilotulituksineen, oli hyvä syy unohtaa surra ponia ja katsoa eteenpäin!

Pakko tähän väliin mainita sellainenkin poliittinen asia, että perussuomalaiset nuoret ovat vallan mauttoman videonpätkän sivuillaan julkaisseet - ruotsinkielenopiskelua vastaan. Mutta kun siinä vaippavauvaksi riisuttu Sebastian Tynkkynen ryömii ruoskijoiden alta tuomiokirkon rappusia ylös taustalla kuuluvan "Isä-meidän"- rukouksen muunneltuja sanoja kuunnellen, niin ollaan kyllä jopa hirtehishuumorista kaukana. Kirkon taholta on paheksuntaa tullutukin, ja syystä! Populismia kai siinä tavoitellaan, mutta hyvin kyseenalaisin keinoin. Sanavapaus tulkitaan niin eri tavoin ja tämä ystävämme netti aukaisee ehkä liiankin helposti portteja joka suuntaan.

https://www.facebook.com/perussuomalaiset.nuoret/photos/a.475582029118807.113621.133551219988558/1460784757265191/?type=1&theater

Vähemmistökielen edustajana en voi kun voivotella - jos mikään muu kouluaine ei ole "pakko" kuin ruotsi, niin heikoilla ollaan! Tasaisin väliajoin tuo kieliriita maassamme kytee, en ottaisi muuten kantaa koko asiaan, mutta kun sattuu olemaan opetukseni pääaine... Oma kehitystyöni viime talven erityisopettajaopinnoista kytkeytyi hyvin kieltenopettajien täydennyskoulutuksen lopputyöhöni, ja väitän että jopa amiksen 16-18 ruotsintunnin aikana voidaan saada positiivista asennetta esiinkaivettua myös niiltä vitosen oppilailta, jotka toden totta, kolme vuotta opiskeltuaan, eivät välttämättä osaa ennestään yhtään mitään! On vain mentävä tarpeeksi matalalle ja helppotajuiselle asteelle ja kerrattava, kerrattava ja jälleen kerrattava aivan perusasioita ja siihen sitten varovasti liittää hieman ammattisanastoa. -  Jotain vikaa on silloin jo ollut opetuksessakin jos kolmessa vuodessa on saatu kaikki se uteliaisuus tapettua ruotsinkieltä kohtaan, mitä seiskaluokkalaisilla luonnostaan on! Toki asenteet tulevat pitkälti kotoota, mutta eikös se niin ole että "ne asiat jotka pitää hoitaa, ne hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat"?.Toivottavasti asiaan saadaan parannusta nyt kun opiskelu alkaa jo kuudennelta luokalta ja oppilaat ovat ennen pahinta murrosikää vielä muovattavissa helpommin?

No niin, joululomahan nyt on joten kouluasiat olkoon ja takaisin Helsinkiin! Mäntsälän maantieteellinen sijainti, kuten myös Hyvinkää josta kaverini Riitta on kotoisin, ei ole parhain mahdollinen öisiä juna- tai bussimatkoja ajatellen. Muistelimme viime vuodenvaihteen taksijonoja ja juoppojunia ja tulimme siihen tulokseen että olemattomasta "huvirahastosta" maksettu hotelliyöpyminen ehkä olisi tällä kertaa yhden ilotulituksen arvoinen?
Voin suositella muillekin - etenkin jos seuraa tarjoussivustoilta hintoja tai on jonkin hotelliketjun kanta-asiakas, voi pitkämatkalainenkin joskus päästä nauttimaan hyvinnukutusta yöstä ja herätä valmiiseen aamiaispöytään - joko saunan ja uinnin kautta tai joissakin paikoissa kuntosalia hyödyntäen. Nyt oli liikkeellä paljon lapsiperheitä ja turistejakin, Hesperiana muistamani nykyinen Scandic oli täyteenbuukattu mutta minkäänalaista häiriötä tai malua ei missään ollut!
Ennen hotelliinbuukkausta oli kuitenkin kulttuurin vuoro- KIASMA oli auki klo 19 ja siellä kiinnosti lähinnä Meeri Koutaniemen (-87) yhdessä Arman Alizadin (-71)kanssa toteuttama valokuvanäyttely oman elämänsä voittajista - haastavaa ja mielenkiintoista; jatkuu 28.2. asti

 Miten jatkaa elämäänsä kun aviomies on nukkuvan vaimonsa ja kahden tyttärensä päälle heittänyt happoa, tai miten elää silpottuna tyttönä avioliittoa odottaen ympärileikkauksen jälkeen? Mitä iloa elämään löytyy burmalaisen pakolaisen päivätyöstä kaatopaikkaa tonkien Thaimaassa? Kantaaottavia ja upeita kuvia !                        - Paljon enemmmän mitä Kiasman toinen näyttely antoi-
Beirutissa 1952 syntynyt nykyään Britanniassa asuva Mona Hatoumin

tilateokset tai kantaaottavat videoinstallaatiot eivät meitä kumpaakaan katsojaa mitenkään sytyttäneet. Ok, kantaaottavaa taidetta oli Koutaniemen valokuvatkin, mutta taiteen tekeminen etsimällä jos jonkinlaisista arkipäiväisistä asioista/ tavaroista merkitystä ja vertauskuvallisuutta ikäviin tositapahtumiin tuntui joidenkin teosten kohdalla kovin haetulta ja keinotekoiselta. Saapa nähdä mitä ensi kevään ARS 2017 tuo tullessaan - usein ollut " jokaiselle jotain "- kyllä modernissa taiteessa ihan kauniita ja mukavalla tavalla puhuttavia teoksia löytyy!

 "Light sentence" on tämän työn  nmi, jossa hehkulamppu liikkuu johtonsa varressa hitaasti  ylös-alas . Tämä työ on ollut aiemmin esille muistaakseni ARS-95 -näyttelyssä, joten minulle tuttu. Tosin en vieläkään älynnyt sen taiteellisuutta... Minkki- tai kanahäkeiltä nuo näytti, mutta ei tämä taiteilija kuitenkaan elinsuojeluun ota kantaa.

-Riitan taideteokselle käännetty                                                                                                               selkä ehkä kertooo parhaiten hänen mielipiteensä teoksesta nimeltä "Undercurrent".

  

Forumissa sijaitseva ravintola Kaarna oli hyvän palvelun kera miellyttävä kokemus, ja tsekattuamme kuoharin kera sisään hotelliin, oli vuorossa Opperan "Lepakko" Straussin sävelin.Kadun yli piti sentän mennä. Tosin Mannerheimintie suljettiin liikenteeltä yli kilometrin verran juhlinnan takia - hieno asia sekin! Olen "Lepakon"  kerran nähnyt, Lahdessa liki 20 vuotta sitten, ja ainoa mitä siitä muistin oli "hauska". Operetti on toki oopperan kevyempi versio, ja tässä oli puheosuuksissa panostettu huumoriin ja jopa hieman farssiin - ihan kivaa yhteiskuntakritiikkiä. Naiset lauloivat hienosti, etenkin Rosalinden roolissa Miina-Liisa Värelä ja Adelena Hanna Rantala. Kolmetuntinen tauon kera kului rattoisasti ja jostain syystä on kansallisoopperan rakennus ja ilmapiiri aina viehättäneet minua vaikken mikään musiiikkiasiantuntija olekaan! Oppilaitakin olen sinne kerran raahannut - "taide & kulttuuri"-kurssilaisia; osa jopa piti Mozartin huiliunsoittajasta! Kyllä "taidetta ja sirkushuvia"pitää olla kaikkien saatavilla ja kokeiltavana - kukin päättäköön sitten itse mistä tykkää! Parhaassa tapauksessa alle 20-vuotias, opiskelija, työtön tai varusmies saa lipun saman illan esitykseen 15:a  eurolla!

No, vaikka lippu olisi edullinen, niin väliaikatarjoilu sitten maksaa.... Toki uudenvuodenaattona satsattiin aitoon samppanjaan !
Ilta oli harvinaisen lämmin ja kuitenkin sateeton - musiikkia ja toimintaa tuntui olevan tarjolla jokapuolella kun kävelimme oopperalta hotellin kautta takaisin Kiasmaa ja Forumia kohti. En tiedä olinko jäänyt jostain tarkemmasta etukäteisinfosta paitsi, mutta iloinen yllätys oli toki kuulla uudelle kansalaistorille rakennetulta lavalta niin Remu Aaltosen rummutusta, Michael Monroeta, Robinia ja Samuli Edelmannia - vaikka sitten ainakin osittain play-backina niin näkösällä kuitenkin!
Positiivista oli kaikesta väentungoksesta huolimatta se ihmisten iloisuus ja änkyräkänniläisten puuttuminen joukosta! Helsinki oli tarjonnut parastaan ja käsittääkseni onnistui!
Vaikka yleensä olen ilotulitusta vastaan. oli tämä kaupungin tarjoama ja tarkkaan suunniteltu juttu suoratsaan loistava ! Olisiko tässä ideaa jatkossakin - kansalaiset voisivat halutessaan maksaa kunnille/kaupungille tai muulle järjestäjätaholle jotta saataisiin kaikille hienot valojuhla kello 00 ja pikkupaukuttelijat jäisivät pois?  Minä ainakin voisin osallistua tällaiseen!

Väenpaljoutta kansalaistorilla

Seuraavana aamuna oli mukava pulahtaa uima-altaaseen ja saunoa jonka jälkeen myöhäisaamiainen - olisiko vallan ollut brunssi - klo 10  jälkeen maistui mainiosti ja kierros Ateneumin Modigliani- näyttelyyn pääsi vauhtiin puoliltapäivin. Museokorttia muuten suosittelen - tulee käytyä paljon useammin kun kuvittelee "säästävänsä" joka kerta!
Italialaisen, nuorena kuolleen Amedeo Modiglianin näyttely jatkuu 5.2. saakka joten sinne ehtii. Ja kävin toki taas läpi vanhat tutut suomalaiset kansallisaarteemme joiden uudet sijoituspaikat hieman hämmentävät. Edelfeltin kuningatar Blankalle soisin näyttävämmän paikan; on näes niitä suosikkejani...
Modigliani on siis se herra, joka kuvataiteessa aloitti kaulan ja kasvojen venyttämistekniikan - osa teoksista aivan loistavia! Hän on osannut vangita tauluihinsa ihmisten psyyken ja luonteen aivan erinomaisella  tavalla ! Julmaa oli kuulla auditoriossa elämäntarinansa yksityiskohtia ja nimenomaan sen, että hänen muusansa oli sulhonsa kuoltua heittäytynyt kerrostalon viidennestä kerroksesta kuolemaan - liki täysaikainen sikiö kohdussaan. Pariskunnalta jäi kuitenkin kaksivuotias tytär jonka taidemesenaatin vaimo sitten kasvatti. Muutenkin taiteilija eli ainaisessa rahapulassa ja sairasteli paljon - tuberkuloosi hänet sitten vei monen muun ongelman lisäksi. mainittakoon kaverin polttaneen hasista, mikä ei kuitenkaan ihan tavallista tuolloin ollut taiteilijapiireissäkään , vaikka viinankulutus taas tavallista olikin.

Junalla takaisin koti-Mäntsälään ja kuopus asemalla vastassa - oli juuri herännyt mutta ajokuntoinen; kello oli jo yli kolmen iltapäivällä.Mukava vuodenvaihde oli nuorillakin ollut!
Jotta ei liikaa olisi pelkkää kulttuuria nautittu, kävin vielä ratsastamassa Grixiellä - vallan kentällä työskennellen kannuksetkin jalassa. Ehkä tästä tuleekin ratsastus- ja kulttuurivuosi?

Vaikka välillä tuntuu niin vaikealta lähteä ja se kotisohvalla makaaminen on niin paljon halvempaakin, on paljon antoisampaa katsella maailmaa ja nähdä ihmisiä - aina oppii jotain uutta!
Ja hyvistä ystävistä on pidettävä huolta - muutakin kuin Facebookin kautta!!!

PS! Taidan jakaa tännekin linkin ruotsalaiskoulusta joka kieltänyt kännykät...

http://fi.newsner.com/ruotsalaiskoulussa-taysi-kannykkakielto-teinien-puhelimet-lukitaan-kaappiin

Modiglianon voisi sekoittaa TaunoPaloon!

"Rida rida ranka; hästen heter Blanka" .Lempitauluni ei pääse oikeuksiinsa seinällä muiden joukossa... 

IHANAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE - saa kommentoida!

Kaikista pahoista uutisista huolimatta - nyt Istanbul - eläkäämme toivossa ja tässä hetkessä - uteliaina siitä mitä huominen tuo tullessaan - voi se tuoda jotain hauskaakin kun näemme asiat niin!

Niiskuun palaan vielä, ensin olin liian itkuinen, nyt pitää etsiä kuvia. Hassua että pienellä ponilla on ollut niin iso merkitys satojen ja jälleen satojen hevosteni joukossa! 

Disciplin- kuri& järjestys se olla pittää- eestiläisten mukaan. Ei huonompi juttu!

 Jouluinen rauha vähemmän talvisine keleineen
alkaa olla nautittuna ja paluu pikkuhiljaa arkeen
siihen liittyvine ajatuksineen.
Kasvatusta ja oppimista; kuinka ollakaan!
Uutta OPS ia ja koulumaailmaan liittyviä taloudellisia leikkauksia olen koko syksyn miettinyt ja on myönnettävä etten vieläkään näe
niitä pointteja mitä meille opettajille tarjotaan näennäisen valinnanvapauden ja vastuunkannon myötä. Jättikokoiset ryhmät niin amiksessa kuin lukiossakin eivät palvele ketään, ja vähentynyt lähiopetus kärsii siitä, että kun kurssin lopussa alat hieman erottaa oppilaat toisistaan ja muistat nimiäkin, kappas, touhu ohi ja opintosuoritteeseen arvostelu! Ei ihme, että amiksen puolella monet kurssit halutaan nykyään arvostella pelkällä "S"-merkinnällä eli suoritettu!
Resurssien keskittäminen sinne, missä niitä tarvitaan, kuulostaa toki hienolta, mutta miten toimii jos oppilaitoksessa ei enää ole paikallista rehtoria ja opettajatkin tulevat "satelliittikomennukselle" jostain muualta kun sattuu olemaan lukujärjestyksessä tilaa?  -Aika näyttää, systeemi tullee toimimaan aikuiskouutuksen puolella, mutta nuorisopuolella- voi nuo pojat; keskenkasvuiset köriläät joilla valtava tarve näyttää toisilleen ja opettajalle mitä he "uskaltavat" touhuta tunneilla, tai vaan panevat päänsä pensaaseen jos eivät osaa! Moni härikköoppilas on luovuttanut toivonsa oppimisen suhteen- usein jonkin oppimisongelman vuoksi- ja häiriköinti tai oma touhuaminen tunneilla on eräänlainen protesti sille kun ei ymmärrä ja osaa. Opettajien jaksaminen kaiken muun toiminnan ja suunnittelun ohella alkaa olla äärirajoillaan, joten ymmärrän monia sikäli etteivät enää jaksa puuttua mihinkään järjestyksenpitoon - oppikoot ne jotka pystyvät kovassakin metelissä keskittymään!
HBL:ssa tänään (28.12.16) oli mielenkiintoinen artikkeli naapurimme Eestin oppimistuloksista  ja siihen johtaneista syistä PISA-taulukoiden mukaan. Muutamia huomioita: Luonnontieteissä Euroopan ykkönen, Euroopan maista vähiten oppilaita jotka eivät yllä perusoppimisen tasolle, poikien ja tyttöjen tuloksissa ei huomattavia eroja, matematiikassa Euroopan kakkonen Sveitsin jälkeen, Luetunymmärtäminen Suomen jälkeen heti kolmantena, huippuosaamiseen yltävien oppilaiden määrä kasvaa samaten kun heikkojen oppilaiden määrä vähenee....

 Katsommeko me itsemme sokeaksi länteen kun etelässäkin olisi opittavaa? Minkälainen merkitys on Neuvostoliiton taustalla ja sillä yritteliäisyydellä, millä omaan, itsenäiseen maahan on suhtauduttu viimeisen reilun  kahdenkymmenen vuoden aikana? Koulutus on äärimmäisen arvostettua Eestissä, ja vaikka mistään armeijan kurista ei ole kyse, on olemassa sääntöjä noudatettaviksi. Kouluun mennään oppimaan, ei pelleilemään ja viihtymään..

Vekarajärvi elokuussa- kuri ja järjestys

 Henkilökohtaisesti en pane pahakseni vaikka vähän sitä armeijan kuriakin olisi tarjolla...Mitä suuremmat massat ovat liikkeellä, sitä tarkemmin on sääntöjä noudatettava! Aikanaan ratsastuskouluissakin oli todella kova kuri - turvallisuuteen liittyen jopa pakollista jos / kun oli isoja kymmenenkin oppilaan ja hevosen ryhmiä. Olen toki sitä mieltä, että "vapaus tuo vastuuta" mutta monen nuoren kanssa asian voisi kääntää toisinpäin:
Kun vastuuta kyetään ottamaan, se tuo tullessaan vapautta. Nyt vaan sysätään vapautta ja  vastuuta nuorillekin oppilaille omista tekemisistään eivätkä he kykene sitä ottamaan - tottakai ihminen lintsaa ellei ole pakko jotain tehdä! Mukavuudenhalu on meissä sisäänrakennettu ominaisuus!
Ja ellei koulussa opettaja aseta rajoja, nuoret niitä koko ajan etsivät. Hyvässä ja pahassa.

En tästä kirjoittaisi, ellen olisi alkanut olemaan niin epäuskoinen omasta  kutsumuksesta työhöni- hyvillä tavoilla ja toiset huomioivalla käytöksellä on merkitystä! Ja turha siinä enää pallotella sitä kasvatusvastuuta ja kenelle se kuuluu - jos eivät nuoret osaa luokkaan tullessa riisua takkiaan naulakkoon ja myssyä pois päästä ja kännyköitä piiloon, niin minä ne käskytän. En kysele mitä on kotona opetettu tai mitä muilla tunneilla tehdään. Piru mikä piru. Ja paha ämmä. Mutta välitän miten nuo pärjäävät mailmassa, siksi jaksan käskyttää. Kaikenlaisten ihmisten kanssa on tultava toimeen vaikkei kaikista tykkäisikään, joten jos joku opettajatäti tulee onnelliseksi kun he riisuvat myssynsä luokassa, ehkä he osaavat sen taidon tositilanteessakin kun on käytöstavoista puhetta?  Ja mitä tässä opin - en nyt ihan väärässä ehkä ole ollutkaan?
-Huomenna hevosiin liittyvää ikävää asiaa, mutta elämään kuuluvaa. . Jos jaksan.

Tapanina taas piristystä ja hyvää oloa! 

Joulumaa, joulukuusi, joulusiivous, jouluruoka, joulustressi, joulumaastoilua ja löhöämistäkinkö?

Saaren joulumaa- lähes jo traditio Mäntsälän Saaren  KEUDAlla ! Tänä vuonna keksin äidilleni joululahjaksi käyttää häntä siellä ja kuunnella myös Suvi Teräsniskan joulukonsertti. Olipa taas aika upea kokemus ja mammakin tykkäsi- tajusin vasta autossa matkalla Saarelle etten koskaan ole ollut oman äitini kanssa minkäänlaisessa musiikkitilaisuudessa ellei nyt lapsuuden satunnaisia joulukirkossakäyntejä lasketa? Jopa hieman jännitin kun näitä mietin, ja helpotus oli suuri kun äitini kuiskaten totesi tykkäävänsä laulajan äänestä ja kappaleetkin oli ihan kivoja. Jess, taisin onnistua tässä lahjavalinnassa?
Mäntsälän floristit olivat panneet parastaan ja ihailimme käytäville ja kasvihuoneisiin asetettua näyttelyä - tänä vuonna saatiin vallan kansainvälistä menestystä kun Lila Hagman (olen opettanut hälle äikkää-kirj.huom) voitti Skills kisoissa kultaa! Ja nämä kukka-asetelmat vaan ovat niin .huh.

Joulukuusi olikin sitten seuraava projekti- sain poikia houkuteltua mukaani ja peräkärryllä sitten tuotiin minulle ja perheelliselle pojalleni kuuset tänne keskustaan.Tuolla se verannalla makoilee, kuusi meinaan, ja odottaa että virittäisin sen jalkaan ja koristelisin. Aatonaattona sitten.

Ratsastustunteja olen pitänyt ihan mielenkiinnolla- Järvenpäässä iloisia ja mukavia oppilaita ja perjantaiset neljä tuntia kuluvat nopeasti. Asia olisikin eri, jos niitä tunteja pitäisi viisi-kuusi päivää viikossa! Kaikki, mitä paljon tekee, käynee työstä? Tämän syksyn lukujärjestys KEUDAllakin on ollut sen verran väljä, että mieluusti olen tunteja valmistellut ja kouluun mennyt - tänään on vielä "jälkihuollon" aika kun saan numeroita opintosuoritteisiin. Ennen sitä vielä jokunen tehtävä tarkistamati- "ressiä pukkaa". Hyvä syy muuten siirtää joulusiivousta! (tai jättää tekemättä??Ei täällä NIIN likaista ole etteikö imurointi ja lattianpesu riittäisi?)

Uskomaton muodonmuutos tapahtuu vuosittain Saarella ennen Joulumaan avajaisia- kasvihuoneista tehdään niin esiintymislavaa kuin lapsille joulupolkua eläimineen ja joka vuosi on uusia ajatuksia kehitelty- kiitos vaihtuvien oppilaiden ideoiden tulva riittää!
Yllättävän hyvin toimii akustiikkakin kasvihuoneessa- Teräsniska sanoi leikillisesti olevansa lähinnä huolissaan ettei automaattinen kastelujärjestelmä kesken hänen laulujaan ala toimimaan... (Ei alkanut, sai laulaa rauhassa)  -Tänään vielä ehtii - paljon olisi tulijoita jos aukioloaikoja pidennettäisiin  -tuosta on joskus opekokouksessakin puhuttu - mutta rankan syksyn jälkeen tuntuu siltä että oppilaiden lisäksi opettajatkin kaipaavat joululomalle, joten vielä on yleisön tyydyttävä vajaaseen viikkoon.
Jouluruoka. En laita tähän reseptejä.  Puhuttiin poikien kanssa että ainakin itsetehdyn sillin ja lanttulaatikon voisi unohtaa. Enkä aio herneitäään keittää ja unohtaa taas mikroon....Ehkä jotain uutta- perinteet ovat hienoja mutta voihan niitä hieman joskus uusiakin ja muokata, eikö? Savukalkkunaa jo ostin kun kokonaisena uunitetusta tulee turhan kuiva.
-Jouluterrorismikin nosti päätään, ikäviä uutisia Berliinistä aamun uutisissa. Sanaton olen, tätäkö on odotettavissa epävakaassa maailmassamme?
Onneksi pääsee hevosen selässä pois noista ajatuksista- ratsastin vallan "oikeasti" Grixiellä sunnuntaina ja nautin siitä, että tamma kuntoutuu ja yhä on se herkkä kuuliainen hevonen joka minulla on syntynyt yli kaksikymmentä vuotta sitten! Eilen oltiin sitten parin tytön ja Fasun kanssa kävelymaastolenkillä- minulle siinä eniten hiki tuli kun olin varautunut kunnon talvivaattein ja hevosen talsivat sellaista "kävellen-voittoon"-vauhtia! No, kuntoilun parhaudesta taisin juuri viimeksi kommentoida joten hyvä vaan- kinkunsulatusta ennakkoon!
Tänään päätän tähän, muutama hevosaiheinen luontokuva loppuun ja muistakaa hyvät ystävät löhöilläkin- minulla kun on lukemattomia kirjoja kirjahyllyssäni, olisiko aika lukea niitä? Saatan toki joulunpyhinä taas ottaa kantaa opetusmailmaan ja nuorten hevosten koulutukseen, mutta nyt JOULUJA!

Valkeaa joulua on luvattu vain maamme pohjoisosiin, mutta hauskaa kuuraa on ollut viimeaikoina milloin missäkin. Niin kaunista!

ja tässä lopuksi ; Sanelma-kissa toivottaa kaikille stressintöntä joulunalusaikaa!

Elinikäinen oppiminen ja ilo irti arjestakin- etenkin kun "no news is good news"

Pakko aloittaa taas itsestä - mä olen varmaan narsisti- kun takana on myönteinen ja iloinen lauantai
ja edessä X-Factor - toivottavasti suomalaisittain huipputunnelmissa! //oli huippua ja jatkoa seuraa - HYVÄ SAARA; HYVÄ SUOMI!--

*Lapset on ihania. jopa silloin kun ilmestyvät vain aamuyöllä nukkumaan krapulaansa pois juhlien jälkeen...
*Liikunta on ihan MUST - olin peräti puoli vuotta käymättä salilla- milloin mistäkin syystä- ja nyt kun sain vihdoin taas salikortin aktivoitua olen tällä viikolla käynyt jo kolme kertaa!
*Aamunaloitus Hesarin ja Höblän kera  kaffin ääressä, sitten vähän koekorjausta- mä olen varmaan kieroutunut jotenkin, mutta tykkään-
*Vanha ystävä kylässä ja uusi kasvisresepti kehittyi itsestään sieniin ja juureksiin liittyen jonka jälkeen kirkossa upea joulukonsertti "Operamigos" trion toimesta- ihana baritoni muttei sopraano tai tenorikaan huonoja olleet!

vas, Teijo Lindström, Marko Kostiainen ja Helena Suominen

Jatkoa eilisille liikunnalle saatiin heti tämän päivä Hesarista -ihanaa toimintaa Seinäjoella -linkitän artikkelin tähän. Itsestäänselvyyksiä, josta tuli taas mieleen Tanskan "Drengeakademien" leiri jossa kesällä vierailin ja josta myös kirjoitin tänne heinäkuussa. Säännöllinen, järkevä liikunta, hyvä ruoka ja riittävä uni :  -elämä maistuu! Liitteessä myös IHMISEN rooli oppimisessa- ei aina vaan se kännykkä tai tietsikka...

file:///C:/Users/Ira/Downloads/art%20ESS%20ihminen%20innostaa.htm

file:///C:/Users/Ira/Downloads/Seinäjoen%20”ihme”%20kiinnostaa%20maailmalla%20–%20ylipainoisten%20lasten%20määrä%20puolittui%20muutamassa%20vuodessa%20-%20Kotimaa%20-%20Helsingin%20Sanomat.html

salikengät..

Toinen asia , mitä olen syksyn aikana miettinyt ja taisin siihenkin saada osittaisen vastauksen jo tänään - lasten rauhattomuus jo ala-asteella.
Selitän taustan:
Koska minulla on "omassa" opinahjossani tunteja vähänlaisesti olen uteliaana ja rahattomana ex-opiskelijana  tehnyt sjaisuuksia laidasta laitaan ja siis ala-astetta myöten. Naapurikouluun mennessäni ensimmäistä kertaa joskus alkusyksyllä ykkösiä opettamaan painotin itselleni monta kertaa " Ole kiltti, älä korota ääntä, muista vääntää asiat rautalangasta, toista, kuuntele ja esiinny pikemminkin kilttinä mummona kuin tiukkana opettajana" .
Järkytys oli suuri. Ei lapsilla, vaan minulla.
Se mitä muistin ala-asteesta, jossa myös sijaisuuksia jonkin verran olin tehnyt kymmenen- viisitoista vuotta sitten, oli täysin väärää. Lapset olivat toki ihania- oikein muistettu - mutta se äänivolyymi missä liikuttiin ei olisi sietänyt mitään decibelimittauksia niin suuri oli luokan melutaso. Minun oli pakko saada heidät hiljentymään komentamalla, jotta he edes kuulisivat ohjeeni. Onnistui. Hiljaisuutta kesti viitisen minuuttia jonka jälkeen äänitaso taas lähti nousemaan...
Sama tuntuu pätevän aivan kaikilla alaluokkien asteella eri kouluissa; lapset ovat ilmeisesti jo lastentarhasta ja päiväkodeista oppineet, että vain äänekkäimmät pitävät puolensa etuuksia jaettaessa? Suuresti arvostamallani emeritusprofessori Keltikangas-Järvisellä on vastaus tähänkin:

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/463735-professori-kaikki-paivahoito-ei-ole-varhaiskasvatusta-pienilla-aivoilla-joudutaan

Ryhmäkokoa on nostettu ja ollaan edelleen nostamassa, sillä KAIKKI maamme toiminta pyörii talouden varjossa- kustannuslaskelmat ja viivan alle menojen jälkeen tuleva VOITTO on se ainoa tekijä millä tätä maata halutaan hallita! Hyvinä esimerkkeinä valtion kokonaan tai osaomistamat yritykset kuten Finnair, POSTI tai VR - ellei toiminta kannata tarpeeksi, pitää tekeytyä eroon a) työntekijöistä b) koko yhtiöstä. Valtiolle nähtävästi tulee edullisemmaksi maksaa työttömyyskorvauksia kun pitää suomalaisia töissä?

Toinen asia, mikä uuden OPSin myötä harmittaa on se vaatimus miten oppilaiden pitäisi olla niin "itsestäänohjautuvia" että lähiopetustunteja voidaan hyvällä omatunnolla karsia (=säästösyistä pohjimmiten sekin !) ja oppilaat sitten kotona opiskelevat netin avulla! Tämä saattaa osittain pitää paikkansa ainakin niiden OPH:n johtajien lasten osalta ja ehkä sen kymmenen-kahdenkymmenen prosentin osalta oppilaista, joilla keskiarvo muutenkin huitelee ysin ja ympin nurkilla. Mutta entä ne muut? Entä ne, jotka peruskoulun "armovitosella" menevät amiksen sille linjalle jolle saattuvat pääsemään - omista kiinnostusista piittaamatta? Joiden luku- ja kielitaito matikasta puhumattakaan ovat siinä 20% opetetusta eli "tyhjästä on vaikea nyhjästä"!
Sekä lukiossa että ammattikouluissa suurin osa YTO-aineista arvostellaan 50% ko aineen oppimisen mukaisesti, joten jos alkutilanne liikkuu siinä 20% opitun paikkeilla, mitä onkaan paikattavana....Oma kehitystyöni erityisopettajuudessa liittyi amiksen ruotsinopintoihin, jossa 16-18:a tunnissa ei juuri muuta ehditä kuin kerrata, kerrata ja jälleen kerran kerrata kolmen vuoden aikana päähän tarttumattomat asiat. Jokunen asiakaspalvelutilanne ja hieman ammattisanastoa sain mukaanliitettyä ja hei - tätä tarvitsevat niin ne täysin tavikset kuin oppimisvaikeuksista kärsivätkin oppilaat! Kun kuitenkin on tarkoitus saada oppilaat AMK-kelpoisiksi mikä eteen? Toki, moodlesta löytyy oppilaille niitä tee-se-itse-tehtäviä mutta mikä on sitten sen kannustavan ja tarpeellisen opettajan osuus. Minne olemme menossa?
Kaksijakoiseen Suomeen? Pärjääjät ja luuserit? Maassamme on jo nyt noin 70.000 syrjäytynyttä nuorta ja on vain heidän luonneominaisuuksista kiinni miten he elävät - monet sairastuvat mieleltään kun tuntevat olonsa tarpeettomiksi. Tekevät pahaa itselleen tai, kuten koulumurhaajat ja nyt ikävä Imatran tapaus, - muille. Tai - vaan oleskelvat ja odottavat että yhteiskunta maksaa.
En osaa enkä halua pohtia näitä asioita poliittiselta kannalta, mutta johan PISA - tutkimukset sen osoittavat "jotain tarttis tehrä"!

Tässä myös yksi syy, miksi itse painotan niin liikuntaa, musiikkia kuin kulttuuria yleensä - vastapainoa työlle ja opinnoille, yhteenkuuluvuuden tunetta, kehonhallintaa, mielenrauhaa nautintoa  ja jaksamista! Sitä kaikille toivoen, hieman jo jouluisissa tunnelmissa !
Ja lopuksi löytyi kuva-aarre omista tavoitteista - ainahan meikäläinen hevosen verran nostaa! Nyt kun taas käyn siellä kuntosalilla....

Niiskun-Nopsa on jo aikuinen ja asustelee Saaren kartanolla, KEUDAn henkilökuntaa ja nähtävissä Joulumaassa! 

SRL:n ratsastusfoorumi- tällä kertaa pettymys. Oppia sekin- ei kaikki aina mene putkeen...

Hiljattain tohtoriksi väitellyt sosiologi Outi Aarresola aloitti lupaavasti kertomalla tilastojen valossa ratsastajan urapolusta huippu-urheilijaksi. Kuivaa tekstiä, mutta toki antoi ajattelemisen aihetta; Miten kunkin urheilijan oma polku viimekädessä rakentuu kokemusten varaan, jossa myös on huomioitava niin sosiaaliset (ja ratsastuksessa taloudelliset erityisesti!!) resurssit, perhe, ystävät, valmentajat ja kanssakilpailijat joista myös vertaistukea. Puhumattakaan niistä odottamattomista elämäntapahtumista joita voi tupsahtaa kenelle vaan mistä tahansa ja toki, tapa ja ne henkiset resursssit joilla tilanteita sitten käsittelee. Omistautuminen ja panostaminen lajiin on tämän päivän juttu ,( tai pikemminkin sen puute nykyajan nuorissa). Aarresola heitti myös kysymyksenä miten moni yleisöstä on sitä mieltä että vanha kliseé 10.000 tunnin harjoittelusta yhä pitää paikkansa.  Valtaosa viittasi- nyt on kuitenkin taitolajista kyse. Sen verran teki mieli korjata ettei tarvitse puhua tunneista, vaan toistoista ylipäänsä. Kevyen ravinkin aloittelija oppii toistamalla harjoitusta ehkä juuri sen 10.000 kertaa ennenkuin homma ja rytmitaju toimii, mutta ei siihen kylläkään 10.000 tuntia mene! (Paitsi: Erään oppilaan kanssa muistan elävästi opettajaurani alkuajoilta miten lopuksi oli pakko luovuttaa- kaverin rytmitajuttomuus oli sitä luokkaa ettei edes tahdikkaan ravin omaava hevonen maastossakaan auttanut.... Kymmenennellä ja viimeiseksi jääneellä ratsatuskerralla oppilas myös kertaalleen keskeytti harjoituksen noustaakseen ratsailta oksentamaan. Oli ollut juhlimassa edellisen illan...)
Vihjeenä Aarresola kertoi että joulukuussa ilmestyisi Susanna Rahkosen kirjoittama kirja menestyskaavan reseptistä- voitaneen tässäkin suositella?!

Tärkeä huomio oli maininta lopuksi niistä urheiljoista, jotka antaumuksellisesta panostuksesta huolimatta eivät yllä huipulle asti - he ovat niitä hyviä urheiluihmisiä joita tarvitaan lajin eteenpäinviemiseksi!

Sitten päästiin kuulemaan huipputason ratsastajien kokemuksia valmennuksesta ja urheilijan tiestä ylipäänsä- olympialaisita itsensä löytänyt Elmo Jankari kertoi kokonaisvaltaisesta keskittymisestä urheiluun, kuten myös paraolympialaisiin jo kolmatta kertaa osallistunut Katja Karjalainen. Komeetan tavoin otsikoihin tänä vuonna noussut Emma Tallberg kiittää menestyksestään Sveitsinoloaikaansa ja Fuchsien ja Juulin valmennusten seuraamista ja systeemiin mukaan pääsemisestä, ja 5;ksi valjakkoajon MM:ssä sijoittunut Jouni Heikinheimo antaa tiimilleen täydet pisteet etenkin mitä tulee sitoutumiseen. - Jounin El Carillo - hevonen on muuten jo kaksikymppinen ja oman Grixieni entisiä kilpakumppaneita esteradoilta ennen alanvaihtoa!
Kouluratsastaja Terhi Stegars "joutuu" pakolliselle tauolle perheenlisäyksen vuoksi, mutta aikoo jatkaa systemaattisesti vielä keskenjäänyttä uraansa- varapaikka Lontoon olympialaisissa ei vielä riitä kunnianhimon tyydyttämiseen! Kaksikymmentä vuotta on jo ulkomailla vierähtänyt valmentautumisen/työnteon  merkeissä ja suurin uhrautuminen on ehkä ollut se Suomeen aikanaan jäänyt ystäväpiiri ja sukulaiset.

Kuvassa paneelikeskustelussa Katja , Jouni, Elmo, Emma ja Terhi.

Ruokatauon jälkeen oli mahdollisuus valita mieluisin alan jatkoseminaari- itseäni olisi toki kiinnostanut taannoisen aivovamman aiheuttaneen onnettomuuden takia kuunnella ratsastajan terveydesta ja hyvinvoinnista, missä oli ollut puhetta nimenomaan aivovammoista, mutta kaikkea ei saa- Ratsujalostusliiton seminaari kokosi paneelikeskustelua ratsastajien ja kasvattajien yhteistyöstä - jälleen kerran. Nytkään ei mitään uusia ideoita ollut tarjolla- Antti Linna SRL:n puolesta valitteli kasvatuksen kalleutta, mutta mainitsi myös ettei ne "halvat ulkomaantuonnit" aina juridisesti katsottuina ole niitä ihanneharrastehevosia,  Mikko Forsten haukkui suomalaiset hevostenkouluttajat tumpeloiksi ja Stella Hagelstam totesi kouluttamisen olevan erittäin vaarallista. Tämä ehkä hieman kärjistettynä, enkä itse voinut olla mainitsematta että ainakin oma kasvatukseni on ollut, ellei nyt niin kannattavaa, niin ainakaan ei tappiollista. Toki kaikki on tehty itse eikä työlle ole laskettu tuntihintaa, mutta ihan kivoja kisahevosia on minulta lähtenyt, toki ei MM-tasolle asti (vielä :) ainakaan  )

No, keskustelu jatkui ilman sen ihmeempiä ehdotuksia- tätä nuorten hevosten hintaa/kouluttamattomuutta on maassamme puitu jo yli kaksikymmentä vuotta- ja ainoa konkreettisempi ehdotus oli Stella Hagelstamin ajatus siitä, että keväällää, ajoissa ennen kisakauden alkua, järjestettäisiin tilaisuus jossa kasvattajat ja kouluttajat/kilpailijat saisivat tavata ja luoda kontakteja videoiden ja valokuvien avulla ja ehkä löytää jonkun muodon yhteistyökonsepteja. Parempi sekin kun ei mitään. RJL jatkoi sitten syyskokouksella- siinäkään ei mitään uutta kun Hockus lupasi jatkaa - ensi vuonna lie hänen 23:s puheenjohtajana. -Ohjelma jatkui lajijaostojen kokoontumisilla, ja koska en taas osanut päättää olenko este- vai kouluratsastaja, seurasin molempia. Toisesssa kyseenalaistettiin kaikkia ehdotuksia ja toisessa oltiin hiljaa. Tuli kertakaikkisen kyllästynyt olo - tällaistako olen seurannut ja ollut mukana elämäni suurimman osan? Ihmisten tarvetta saada itsensä esille keinolla millä hyvänsä , tai, hiljaa hyväksyä kaikki mitä ehdotetaan ja sitten puhua selän takana? En osaa sanoa, onko omalla kohdallani kyseessä lajiin kyllästyminen vai vanhenemiseen liittyvä kyynisyys, mutta aloin jo viiden aikoihin katsella juna-aikatauluja vaikka tilaisuus oli merkitty jatkuvaksi klo 19 saakka... Onnekseni eräs jo lapsuudesta tuttu, sittemmin kurssikaverikin ja tallinpitäjä, lupasi ohiajaessaan heittää minut Mäntsälään joten poistuimme yhteisymmärryksessä jo ennen klo 18. En siis ollutkaan vallan ainoa seminaarin antiin pettynyt. Josus näinkin - mietin mitä tästä vielä oppisi?  Nuorissa olkoon toivomme - oli he sitten opiskelijoita tai ratsastajia !
PS! Luin äsken vuoden takaisen jutun samasta tilaisuudesta (päivätty 29.11. 2015) ja fiilikset ovat olleet ihan erilaiset!  Kannattaa lukea ja verrata!

Saako masentua kun kelit mättää ja nukuttaa?

Kuvassa yllättäen pirteä hevonen ja masentuneen oloinen koira - kuka nyt ei masentuisi kun mamma komentaa pysähtymään ja vielä istumaankin kesken lenkin?
Lyhyesti viisu kaunis- Grixie sairastui pari viikkoa sitten ensin lievään ähkyyn ja sitä kautta rajuun suolistotulehdukseen eikä kuollakupsahtaminenkaan ollut kaukana- veriarvojen mukaan sen ei olisi pitänyt pystyssä edes pysyä mutta niin vaan tuo rautainen mamma hoiti itsensä ja varsansa ja saatuaan nesteytystä päätti tokeentua kokonaan! Lapsukainen onneksi jo siinä iässä että saatiin viikossa vierotettua - onneksi pihatossa on se "kummitäti" eli 2-vuotias joka rakastaa lastenhoitoa!
Ehkä raadollisinta koko asiassa oli se, että jos tamman olisi laittanut pois eläinlääkärin todistuksen perusteella heti, olisi siitä saanut korvauksen. Nyt tuloksena vain iso lääkärilasku, mutta onneksi myös tervehtymäänpäin oleva  hevonen. Sunnuntaina muutettiin taas Sääksjärvelle,ja kun oikein mättää, mättää kaikki. En ollut itse mukana lastaamassa kun vahdin varsan edesottamuksia hetkisen, enkä ollut muistanut kertoa tamman laitakauhusta. No, asia tuli selvästi ilmi kun oli ajettu 200 metriä, tamma nurin ja uuteen koppiin vaurioita - hevoselle ei kuitenkaan käynyt mitään. AINA pitäisi kaikki muistaa kertoa - hyvä minä kun viestintää opetan ja itse törmään huonoon sellaiseen jatkuvasti ja omalta taholta!

 Kuvissa pikkumies "Gareth" -tässä jo hoitotäti Lillin (Kyrö Velvet Lily) silmien alla.

Viestinnästä markkinointiin - ei meidän suomalaisten vahvuusaluetta -todellakaan!
Oppilaille aiheesta puhuessani - ja markkinoinnin tärkeydestä etenkin - en mainitse että minulla on 1½ hevosta myymättä lähinnä omasta saamattomuudestani johtuen! Jotenkin olin kuvitellut että hyvä tuote myy itse itsensä, mutta hei, ellei tuotteen olemassaolostakaan kukaan

tiedä, miten kauppa silloin käy? Tuotteista ei löydy editoitua,musiikilla höystettyä  upeita videoita eikä niitä ole esitelty EBEF-näyttelyssä ja vuodenaikaa ajatellen - ei suomalainen hevosenvarsa todellakaan ole parhaimmillaan marraskuisessa harmaassa sadekelissä!
Markkinoinnista hevosmaailmassa voisimme todella ottaa oppia saksalaisilta ja hollantilaisilta joilla on hyvinjärjestetyt myyntitilaisuudet ja huutokaupat vuosittain. Hinnat kohoavat laatuvarsojen kohdalla taivaisiin keskihinnankin ollessa liki 10.000 euron - kipailu on kovaa ja minä ihmettelen usein, mitä kasvattajlle jää jos varsasta ei saakaan kuin 5-6 tuhatta ja valmisteluihin helposti on mennyt jo muutama tuhat kuvineen ja viimeistelyineen itse tapahtumaan kuljettamisesta ja osallistumisesta puhumattakaan! Etäisyydet nyt ovat sielläpäin lyhyemmät ja keliolot talvellakin inhimilliset, mutta silti! Kovaa on kaupankäynti ja markkinointi!

GAWAIN I s. 8.5.2016  i. Stenograpg e. Grixie 

Mainosmielessä laitettu siis tämäkin kuva tähän - kimppavarsasta myyty puolet eli osaomistajia on jo viisi, itselleni jätän mieluusti yhden osuuden joten neljä osuutta (á 1400€) vielä tarjolla!
Kaveri on jo tulotilinsä avannut saadessaan Savijärven näyttelyssä lokakuussa 38 pistettä joka oikeuttaa hyvään II-palkintoon ja 170 euron valtionavustukseen!
Tässä siis osuuteni markkinoinnista tänään, olkaa hyvät!
Ravipuolella näitä "hevoskimppoja" on paljon ja osakkaitakin saattaa olla viitisenkymmentä ellei enemmän, jolloin kustannukset toki pekkaa-päälle ovat pienet. ratsupuolella juttu on uusi eikä niitä suuria voittoja ole luvasssa (ennenkuin) poika kilpailee kansainvälisellä tasolla, mutta sinne toki on tavoitteena päästä!

Sitten opettamiseen ja oppilaisiin - minulle on syksyn mittaan kerääntynyt laajaakin laajempi valikoimia erilaisia käytäntöjä, erilaisia kokemuksia oppilaista,eri opetusmenetelmiä, olen päivittänyt uutta OPS:ia kohdallani ja seurannut kolleegojen päivityksiä..Liitän tähän joitakin kiinnostavia linkkejä ja juttuja, kommentteja sillä nyt jos koskaan on opetusmaailma tuulessa- kysynkin, miten pitkälle uusi OPS johtuu tavoitelluista säästöistä jotka vaan on naamioitu uuteen muotoon? Jos kysymme asiantuntijoilta, ei niitä tuloksia pelkällä digitaalisilla ratkaisuilla saavuteta! Ihminen siellä opettaa ja on oppilaiden kouluelämässä läsnä jotta oppimista tapahtuisi, ei pelkät koneet!!!

http://yle.fi/uutiset/3-8426258

http://www.talouselama.fi/uutiset/komissio-huomautti-suomen-koulutusleikkauksista-6597265

http://yle.fi/uutiset/3-8446712

Opettajuus on hukassa kaiken integroitumisen keskellä ja pahimmillaan tämä "itsenäinen tiedonahku" joita oppilailta nyt kysytään, johtaa siihen ettei kukaan tee mitään.Vain ne kympin oppilaat jotka muutenkin ovat aktiivisia, osaavat itse tarvittavaa tietoa etsiä! Ihan tähän laiskaan opettajajohtoista opetusta kaipaavaan ryhmään myönnän kuuluvani itsekin - Hämeenlinnassa tuli usein turhautunut olo kun porukan vetäjät vain "käskivät tekemään" ja valvoivat vierestä. Välillä mietittiinkin mistä heille palkaa maksetaan? Nyt samaa miettivät peruskoulun ja toien asteen oppilaat omista opettajistaan...
Toki, integrointi ja muurien alasajo oppiaineiden väliltä tuottaa varmasti jotain hyvääkin sillä joskus ainesidonnaisuus on ollut lähes esteenä opitun soveltamiseen - ammattikoulussa on hyvä kysyä minkälaista englantia / ruotsia /äikkää/matikkaa tarvitaan milläkin alalla ja yhteistyötä on tehtävä!
Ensi viikolla tulossa toimintaviikko ja saan keskiviikon tunnit suunnitella uusiksi - eri työohjeiden filmatisointi käynee kännykänkäyttäjiltä vallan hulppeasti tuolloin!

Palaan lyhyesti viimekesäiseen Tanskanvierailuuni - nyt on Opettaja-lehessä juttuni julkaistu, tosin kovin lyhennettynä ja ilman kuvaa mutta parempi kuin ei mitään. Yhä miettiessäni Lökkefondenin toimintaa olen otettu -siellä oli niin "välittämisen meininki" ja jokainen otettiin huomioon yksilönä. Ja tärkeintä oli mielestäni rajojen asettelu - ne löytyivät heti, ei niitä tarvittu etsiä!
Tässä olisi meillä tavoittelemisen tarvetta - pelkästään yhteisten sääntöjen löytyminen ottaa välillä koville - joku opettaja ei välitä vaikka oppilaat istuvat luokassa takki ja pipo päällä, leikkivät kännykällään ja juovat piristysjuomia......tsiisus, sanon minä!
No, natsimaineessahan olen....

Ja tällä hetkellä vähän mase - liekö kelistä sitten? Työrupeama kestää jouluun asti, sitten ei tietoakaan muusta kuin hetkittäisistä sijaisuuksista ellei jotain ihmeellistä ilmaannu. Sitä ruotsia vastahakoisille amislaisille mieluiten opettaisin, onkohan se sitä kutsumusta?

- Tämäkin kuva pakko laittaa - tilhet tyhjensivät parissa päivässä pihamme pihlajan marjoista viime viikolla. Syömisien välissä istuivat laulamassa kuorossa koivussa. Humalassa lie olleet, niin kovaäänistä oli meteli, mitä lie käyneitä marjoja  ;)