Hyvästi NIISKUNEITI - maailman monin poni!

Tätä hevostouhua kun on ammatikseen tehnyt liki neljäkymmentä vuotta, en olisi itsestäni tällaista "hempeilyä"uskonut!
Mutta kaksikymmentäneljä (24) vuotta on pitkä aika, niin ihmisen kuin ponin elämässä. Ja "oman työnsä" ohessa tämä poni on koko sielullaan osallistunut perheemme elämään tavalla tai toisella, ja nyt kaksi viimeistä vuotta vielä ilahduttanut entisen oppilaani, ell. Riitta Niemen perhettä Mäntsälän Hautjärvellä. Viimeinen matka taittui kuitenkin takaisin kotiin Sääksjärvelle 29.12.2016. Poni hirnahti tunnistaen autosta tullessaan mutta nukkui rauhallisesti pois tutun porukan ympäröimänä. Syksyllä jo kertaalleen hoidettu kaviokuume uusiutui joulun alla ja koska takana oli jo hyvin eletty pitkä elämä oli turha enää mitään "tekohengityksiä" toimittaa - Niisku "kaatui saappaat jalassa".
Ruskelan Niiskuneiti, syntynyt 16.05.1992 Ruskelan tilalla Jukka "Zive" Kivelällä - ei siis edes minun kasvattejani!
Ratsastuskoulutoimintaa olin jo pyörittänyt vuodesta 1983  alkaen Kemiössä, ja Mäntsälään oli asettauduttu syksyllä 1985; tuolloin Mäntsälän ratsastajien tiloihin kekustassa. Taloon oli jo syntynyt muutama varsa ratsastuskoulutoiminnan ohella, ja astutusmatkalla Ziven Grusinin luo, iskin silmäni "erilaiseen" shettikseen - kaksiviikkoinen Niiskuneiti oli uskomattoman söpö kirjava tyyppi - paljon kauniimpi kun oma hollantilainen iso ja äksy Rosa-poni, jolla myös oli oma varsa tuona vuonna. En ollut todellakaan ponia ostamassa, kaikkein vähiten mitään varsaa, mutta syksyllä tuo vain vieroituksen jälkeen meille muutti... -Kiitos Zive luottamuksesta- taisi olla osamaksujärjestelyitä vielä tällaisessa hetken-mielijohde-kaupassa!

Niiskun ensimmäinen talvi kului siis Mäntsälän ratsastajien Liljendal-nimisessä paikassa, mutta jo seuraavana syksynä toiminta siirrettiin Sääksjärven Järvelä-tilalle emännän naimakauppojen myötä. Hevoskantaa vähennettiin rajusti ja kaikki ruunat saivat lähteä mutta myös kuvan vasemmanpuoleinen shettis "Ronita Liljendal" - niin tamma kun olikin!
Niiskulle rakennettiin hetimiten oma tarha, jossa kolminkertainen laudoitus hyvin matalalle... Seurana taisi olla alusta suomentamma V.T. Vila jonka kanssa Niisku oli hyvää pataa Vilan kuolemaan saakka.
Muun toiminnan ohessa sai Niiskukin aina osansa ja ajolle-opetus onnistui helposti tamman ollessa kaksivuotias. Taisi tulla ensimmäinen riiureissukin tehtyä ajaen, kun käytiin Teri Kovacsin Atomin luona kylässä - matkaa viitisen kilometriä.

Kuvassa (Terin pihassa) kärryillä istuva Aki, Niiskua kuusi vuotta vanhempi, oli Niiskun ensimmäinen "pikkuisäntä" ja hänen kansssan myös koulutimme ponista oivan ratsun - äiti liinan päässä ohjeita huutaen ja poika ratsain. No, totta puhuen, olihan niitä muitakin-  taitavia tyttöjä ja muutama hyvä poikakin matkan varrella oppeja istuttamassa; Niiskun koulutustaso oli hyvinkin helppo B.

Vanhoja valokuvia saan tänne lisättyä kunhan löydän - Aki kisasi Niiskulla shettisten estemestaruuksissakin ja kerran matkasimme Alavudelle asti johonkin kärrymittelöihin, ja lukemattomat ovat ne näyttelyt joihin poni on osallistunut. Lähes aina palkittiin IIp - kerran Ip Kotimäellä, mutta joutui antamaan luokkavoiton toiselle ponille - herasilmänsä vuoksi.
Pirteä ja iloinen , kuitenkin vieraissakin paikoissa täysin hallittavissa oleva lasten poni joka toki keksi jekkuja itsensä iloksi ja muiden kiusaksi - lukemattomat ovat ne kerrat jolloin Niisku on ratsastajansa saanut pudotettua - U-käännös ja pysähdys täydestä laukasta tai ravista oli sen bravuuri! Sitä ei kuitenkaan koskaan esitetty aivan pienten ratsastajien kanssa - turvallisuus ennen kaikkea, näkyi poni tuumaavan!

Laitumelle Niiskua ei koskaan voinut yöksi jättää - se ryömi aina aidan alta kun sille tuntui. Joinakin kesinä kun oli paljon varsoja, päätin jättää Niiskun päivällä pihamaalle liekaan nurmikonsyöntiin tai jätin tarhan sillä se karkuutti myös hevosenvauvat! Siitäkös äidit suuttuivat ja meteli nousi tai stten tuli jo laumallinen hevosia läpi lankojen...
Taidan tähän linkittää sukupostin jossa varsat lueteltuina  ja niistäkin jotkut omistajat laittaneet mukavia kuvia- minä en niitä kaikkia edes muista. Viereisessä kuvassa missä Aki jo neuvoo pikkuveljeään Kimiä poninhoidossa, kurkkii vieressä GRIXIE-niminen varsa josta sitten tuli minulle se "elämäni hevonen". Vuoden täytyy siis olla 1996.

Niisku on itse kasvattanut, varsojen lisäksi, kolme koiraa. Keltaisesta labradorinnoutaja "Lulasta" en löytänyt yhteiskuvaa, tässä dalmatialainen "Soffi" seuraa poneja laitumella ja kolmantena koirana onkin sitten loppuuna asti Niiskua peesaillut labradori "Fasu" .
Mainittakoon, että Niisku ei yhdestäkään koirasta ole koskaan erityisemmin pitänyt... Se oli jopa juonessa mukana kun Kim sillä harrasti ritarikeikkejä ja ajoivat koiraa peitsi ojossa takaa!

http://www.sukuposti.net/hevonen/hae/jalkelaiset/50386

Kimin synttärit ovat kesällä, jolloin usein saatiin koko synttäriporukka ulos leikkimään aarteenetsintään tai poniajelulle ja taisipa jokunen kerta olla tehtäväratsastuksiakin. Miettiessäni miksi en jo Akin ollessa pieni ollut tätä ajatusta virittänyt, tajusin että lokakuu ei välttämäti sateineen ole ollut se ihanteellisin kuukausi viettää synttäreitä ulkona leikkien!
Vanhin pojistani ehti jo Roosa-ponilla harrastaa niitä synttärileikkejä, ja nuorin joka on syntynyt joulukuussa on joinain vuosina päässyt rekiajelulle kavereiden kanssa ponilla!
Ratsastuskisoissa on tottakai käyty - Kimillä plakkarissa Mänran minimestaruus ja sängyssään yhä ihana iso nalle-polle jolla minimestari sinä vuonna tehtäväluokassa palkittiin. Kuvakin on josssain...

Kim, nyt jo 23vee, harjoittelemassa kentällä

Varsomisten, näyttelyiden ja muun toiminnan ohessa Niisku on aina itse tienannut leipänsä tunneilla - joskus päivittäin jopa parikin tuntia jos esim leirille on sattunut pienikokoisia ratsastajia, joskus talvisaikaan vain pari-kolme kertaa viikossa mutta aina innokkaana ja pilke silmäkulmassa!

Nyt päätän tähän - eiköhän Niiskun ensimmäiset kymmenen - kaksitoista vuotta tuossa jo ollut? !
Yhden ainoan kerran on varsomisessa ollut ongelmia, mutta siitä lisää huomenna!

-----JATKUU------