Asiakaspalvelua - koulussako? Mietteitä ja oppimiseen liittyviä linkkejä, syyskuviakin

Kuvassa hortensia.Pihaltani.
Olen täysin syytön sen istutukseen tai edes hyvinvointiin.
Mutta nautin sen katselemisesta.
Visuaaliuus on nautinto.
Kuten myös muut aistiemme tuotokset, kuka nauttii enemmän kuuntelemisesta, tuoksuista, jonkin esineen muodosta tai koostumuksesta - kaikki me nautimme asioista eri tavoin!
Ihanaa syksyä, laitan tänne muutamia kuvia iloksenne - uutisia kun kuuntelee tulee lähinnä tuskainen olo- viimeisin kotimaista kannanottoa vaativa uutinen koskee ääriliikkeen pahoinpitelemää nuorukaista joka kuoli päävammaan.Talous takertelee, poliitikot selittelevät ja maailam on sotia täynnä. :(

Reilun kahden viikon yläastesijaistuksen jälkeen olen itse päässyt "aiheeseen" eli amiksen puolelle; nyt viestinnän ja median sekä puhumisen äärille - ihanaa! Ja vihdoin "omia" oppilaita, pääosin poikia, noita ihania keskenkasvuisia mölisteljöitä, joista toki osa jo rauhoittuneita ja järkeviä mutta kyllä niistä touhuajistakin ihan hyviä vielä tulee- vallan yllätyin kuinka hyviä kirjallisia tekeleitä saavat aikaiseksi!
Perjantaiset ratsastustunnit Järvenpäässä ovat myös hauskoja - taas sovellan oppeja puolin ja toisin ja tätä vanhaakin ammattia on mukava tehdä jotta pysyy ajantasalla! Oikein innolla odotan lokakuussa matkaa Saksaan Schockemöhlen paikkaan jossa Global Dressage Forum tänä vuonna järjestetään!(sieltä tietty raporttia ja mietteitä luvassa!)

Kouluihin liittyen tuli tässä yhtenä iltana taas mieleen sana "asiakas" ja asiakaspalvelu. Kun nykyään oppilaatkin mielletään (tai siis pitäisi mieltää??!!) asiakkaiksi . Ratsastuskoulussa tämän ymmärrän - on itsestäänselvää että oppilas joka a) maksaa tunnistaan b) itse valitsee paikan missä harrastaa  on se asiakas, jota yrittäjän ja henkilökunnan piää palvella- tähän pätee sanonta "asiakas on aina oikeassa" . Mikäli näkemys palvelualan opetuksesta on kovin erilainen , asiakas valitsee toisen paikan harrastukselleen tai vaihtaa harrastusta. Näin yksinkertaista se on ja yrittäjänä olen sen tiedostanut yli 30 vuotta- asiakaspalvelun puute kolahtaa aina omaan nilkkaan1
Mutta koulussa?
Peruskoulu on VELVOLLISUUS suorittaa, mutta olenpa peruskoulunkin yhteydessä kuullut joskus sanan "asiakas" oppilaan sijaan, pelottavaa!
Toisen asteen koulutus on vapaaehtoista, mutta yhä olen sitä mieltä, että "ken leikkiin lähtee, se leikin kestäkööt!". Meidän opettajien velvollisuus on tarjota oppilaille mahdollisuus oppia ja arvioida heidän oppimistaan joka- toivottavasti - päätyy kolmen vuoden (nyt uuden OPS:in mukaan jo aiemminkin!!) kuluttua ammattiin valmistumiseen. Ei hauskuuttaa tai palvella, vaikka toki asiat voidaan oppia myös mukavilla tavoilla eikä pelkästään "pänttäämällä".
MUTTA jos oppilas ei haluakaan oppia vaan ainoastaan kuluttaa aikaansa koulussa ja mahdollisesti jopa häiriköimällä estää muiden oppimisen? Onko hän silloinkin asiakas, joka on aina oikeassa? Tästä kulmasta katsoen on mielestäni hyvin vaarallista nimetä oppilaita asiakkaiksi, vaikka sen sikäli ymmärrän että valtionavustuksia kalastellessa olisi hyvä että niitä oppilasmääriä saataisiin mahdollisimman ylös. Mutta korvaako määrä laadun? Ainakaan PISA- tutkimusten mukaan ei....

Vielä on pakko sanoa, kyllä oppilaat sitten osaavat olla ihania vaikka niiden kanssa välillä joutuu ottamaan yhteen! Vaikka minua kuinka koulutettaisiin, en osaa jättää oppilaita "laissez faire"-tilaan , vaan PUUTUN. Viimeksi eilen laitoin kaksi oppilasta ulos luokasta kun ei novellin kuunteleminen (luin) /lukeminen (teksti heijastettuna valkokankaalle) yhtään kiinnostanut vaan kännykät peleineen tärkeämmät - open nenän alla!!!!Grrr.
En kavereita sentään  ihan heitteille  jättänyt kun toimitin tunnin jälkeen monisteet aiheesta ja referaatin + muut aiheeseen liittyvät työt joutuvat tekemään kotona.
Toiminkohan asiakasnäkökulmasta katsottuna täysin väärin?


Vielä muutamat linkit liittyen oppimiseen ja digitalisaatioon:


http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/tietotekniikkaan-perustuvan-opetuksen-kolme-legendaa/?public=ea99bfb37b3cf5b7e9c0d76824e36071

(Liisa Keltikangas-Järvinen)

file:///C:/Users/Ira/Downloads/Taide%20on%20lahja%20-%20Kaija%20Saariaho_%20Taide%20voi%20muuttaa%20ihmistä%20ja%20siten%20maailmaa%20-%20Ajankohtaista.html

(Kaija Saariaho taiteesta)
http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223056-nyt-jarki-kateen-opetuslautakunta

Arno Kotro - digikiintiöt

http://www.hs.fi/mielipide/a1474255719245?jako=7efe2631aac4479ccc99363f278dbad3

kouluviihtyvyys- Kari Uusikylä

ja sitten lisää kuvia!

Katrinranta!

ja vieläpä näkymä pari iltaa sitten koiralenkiltä...

Näissä merkeissä - nauttikaamme syksystä ja välttäkäämme hirvikärpäsiä! (mun tämänvuotinen saldo neljä.yäk.)

Presidentti Ahtisaari, Haaviston Pekka ja taiteilija Lionel Smit kanssani Didrichenin taidemuseossa ;)

afrikkalaisten värien kylläisyyttä kaikilla!

IHANIA isoja sekatekniikalla toteutettuja tauluja, hauskoja veistoksia, positiivinen ja iloinen taiteilija ja arvovaltainen yleisö - siinä ainekset aurinkoisen torstai-illan onnistumiseen! Ja kiitos Riitalle, jolta kutsun avajaiiin sain kun ei itse ehtinyt, sekä Anna-Marialle joka lähti seurakseni !
Tämä näyttely lie jatkumoa "taidekesälle" joka nyt jo on kääntynyt syksyyn .- paljon on nähty ja paljon toki jäänyt näkemättäkin - Hollolassa Pyhäniemen kartanon Hugo Simberg-näyttely taisi jo olla ja mennä kun kaikkea ei muista eikä ehdi!
              Lionel Smit, eteläafrikkalainen 34-vuotias toisen sukupolven taiteilija valloitti iloisuudellaan ja positiivisuudella sekä ihanan isoilla värikkäillä teoksillaan! Naurettiin, että olisi pojasta ollut jopa talonseinää maalaamaan- isokin pensseli ja tela on näköjään käsissä pysynyt!
Presidentti Martti Ahtisaaren avajaispuhe (only in English, by the way) oli mieleenpainuva siinä, kun hän kertoi näyttelyyn lainaamistaan tauluista. Lahjat presidentti Nelson Mandelalta lahja muistoksi  EteläAfrikan valtiovierailusta vuodelta 1997. NelsonMandela on ollut Ahtisaaren kaikista tapaamista henkilöistä se kaikkein kunnioitusta herättävin jota Ahtisaari ihaili varauksettomasti,ei vähntään sen takia että mies vankilassa syyttä vietetystä 28vuodestaan huolimatta ei ollut hitusenkaan katkera. Näitä ihmisiä jos maailmassa olisi enemmän, sodat voisi unohtaa! Ahtisaari kuuluu itse samaan joukkoon.

 Afrikan kehitys viime vuosikymmenenä on ollut paikottain jopa huikeaa, ja paikottain, usein terrorisotien takia, raadollista. Mantereena minun mieluinen, "hasta manana"-elämänasenne olisi joskus täälläkin kohdallaan! Toki, se ripaus pohjoismaalaista ahkeruutta mitä sinne Suomestakin on lähetetty ja lähetetään, on varmasti tervetullutta ja tarpeellista! Saisimme kaikki keskittyä enemmän toisilta oppia ottamaan ja puhaltamaan yhteen hiileen - no nyt meni jo sanahelinäksi....
Parempi hiljaa olla ja tankata niitä kuvia- näyttely siis avataan huomen

ja jatkuu tammikuun loppuun saakka; ehdottomasti katsomisen arvoinen !
Minulla taas alkaa ideat pursuamaan, minne kaikkialle nuoria voisikaan viedä ja mitä kaikkea näyttää ellei tuo raha, tai sen puute,  olisi nykypäivänä pahana hidasteena! Se yleissivistys mitä nyt ollaan supistamassa amislaisten osalta kostautuu ennenpitkää kaksijakoisuutena yhteiskunnassamme - merkkejä on nyt jo nähtävissä. Onneksi nyt jo on otettu kantaa sekä poliittisesti että asiantuntijatahoilta mihin olemme menossa jos opettajat ja opetus korvataan digitaalisesti ja muualla ei tarvitse vierailla kun tietokoneen ääressä... En yleensä politiikkaa kovin tarkkaa seuraa, mutta nykyhallituksen eipäs-juupas-peli alkaa jo kyllästyttää!

-Rohkaisin itseni kertomaan viereiselle miehelle
miten tyytyväinen olen kun oppositiossa olevat vihreätkin asiasta räksyttävät...
Politiikkaa mahan täydeltä minun osaltani nyt hoidettu!
Ja jos joku ihmettelee onko tästä tulossa poliittinen puoluekirjoitus on vastaus ehdoton EI - olen sitoutumaton, vihertävä ruotsinkielinen oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa ja työntekoa sekä työntekijöitä kannattava yrittäjä jolloin saan kääntää pääni aina siihen suuntaan mistä milloinkin sopivasti tuulee :)
Ja kelit senkun syksyn myötä komistuu!

melkein- taiteilijan- kanssa-selfie  ;)

PS! Onko taidenäyttely riittävä syy huonosti valmisteluihin oppitunteihin huomiseksi? On meinaan vähän huono omatunto... Improvisaatio eläköön, aamulla vielä ehtii!

Theodorescu & Faurie Ruskeauolla - jälleen pelkkää heppahöpinää....

"hyvä hevonen on hyvä hevonen, oli suku mikä tahansa" totesi Faurie ladoslaisesta .

"Ei mitään uutta taivaan alla" oli helppo todeta Ruskeasuolla vietetyn päivän jälkeen, mutta toki kahden olympiaratsastajan päästessävauhtiin, olihan se mielenkiintoista seurattavaa!
Yhden asian valokuvauksesta opin: Jos oikeasti haluaa ilman salamaa kuvata liikkuvia hevosia sisätiloissa, pitäisi ottaa se järjestelmäkamera kirjahyllystä pölyttymästä eikä Canonin "Power shot" taskukamera työvälineeksi...Pahoittelen kuvien huonoa laatua!
En lähde tässä mitään ensin - sitten - ja viimeksi - juttua tekemään, mutta muutamia huomioita tuli katsomosta tehtyä:
*ilmeisesti etukäteissuunnitelmaa ei ollut kummallakaan - nyt mentiin niin että "Monika vei ja Emile vikisi"- pienellä valmistelulla olisi voinut saada tilaisuudesta lisää irti! Välillä Emile lähinnä nyökytteli vieressä.
*Perusistunta on yhä edelleen kaiken A ja O - se,, millä saadaan avut läpi ja hevoset kuuntelemaan.Etenkin nuorten hevosten ratsastajat saivat paljon korjattavaa mitä tulee ylävartalon suoristamiseen ja olkapääjännitykseen!
*On siis osattava jättäytyä ikäänkuin hevosen taakse ja sieltä käsin päästää hevonen kasvamaan ratsastajan edessä!
* Jännittynyt ratsastaja saa aikaiseksi jännittyneen hevosen. ja päinvastoin.
* siirtymisten tärkeyttä korostettiin erityisesti.Ihanaa - antaa omalle työlle tunnustusta!
* "kun saat hevosesi rentoutumaan, se keskittyy sinuun eikä niihin "mörköihin" mitä kentän laidalla on"
* ja taas kerran: vastalaukka auttaa hevosta kokoamisessa. Myös nuorilla tehtiin vastalaukkaharjoituksia onnistuneesti!
*laukanvaihoihin valmistavana harjoituksena hyvä tehdä laukka-käynti-laukka- siirtymisiä käyntiosuutta systemaattisesti lyhentämällä.
*Muistettava vaihtaa tehtävää ennenkuin hevonen väsyy ja kyllästyy!
* Vikoja ei poisteta rankaisemalla, vaan toistoilla -uudelleen ja uudelleen...
* Ratsastuksen oltava aktiivista, mutta ilman painostusta/painetta
*hevosen opittava kantamaan itsensä, ei lyhentämään niskaansa (mitä usein näkee)
*Muistettava säilyttää taivutus ja eteenpäinpyrkimys sisäpohkeella sulkutaivutuksessa!
*sisäpohkeella ratsastus ulko-ohjan tuelle pätee yhä, mutta joskus voi olla hyötyä siitä, että jäykemmälle puolelle uskalletaan reiluummin  myödätä myös ulko-ohjalla jotta saadaan hevonen kantamaan itsensä paremmin!
*piruetti yhä sellaiseksi, että siitä voidaan koska tahansa ratsastaa ulos =eteenpäinpyrkimys säilyy!
*sisäpohkeen taivuttaessa, ulkopohje vahvistaa ja tukee
*Päättäväisyys ennenkaikkea - You are the boss!

Emile Faurien ja Monika Theodorescun välissä juontajana Teemu Ahtee. Mikkien toisto välillä huonolaatuista

Koska yleisö sai esittää kysymyksiä, innostuin itse kysymään suun aukomisesta koska sellaista esiintyi muutamilla hevosella klinikallakin, ja siitä on tullut kisoissa valitettavan yleistä eikä moni tuomari siihen puutu. Jos puuttuisi, sitä tuskin niin laajalti näkyisi.
Ote säännöistä:

216:
Kuuliaisuus ei saa olla pakonomaista tottelemista, vaan sen on tultava esiin tarkkaavaisuutena, halukkuutena ja luottavaisuutena koko hevosen olemuksessa sekä eri liikkeiden suorittamisen keveytenä ja helppoutena. Kuolaintuntuman on oltava pehmeä ja kevyt, suun kiinni ja niskan pehmeässä peräänannossa ilman ratsastajan käden vastustelua. Hevonen ei saa liikkua ns. kuolaimen yllä eikä alla. 2.1 Kielen ulostyöntäminen ja kielen vetäminen kuolaimen yli tai hampaiden narskuttaminen ja hännällä piiskaaminen ovat osoituksia hevosen hermostuneisuudesta, jännityksestä tai vastustelusta, joka on otettava huomioon ko. liikkeen arvostelussa sekä yleisvaikutelman kohdassa 3 (kuuliaisuus). 2.2

Vastaus oli molempien valmentajien osalta yhtenäinen: "Today the acceptance of the bit without opening the mouth  is more a problem for the modern "hot tense" sensitive and explosive horse."
Riippuu tilanteesta, miten hevonen muuten liikkuu /jännittää, viskoo häntää ym, miten vakavasti pitää suun aukominen ottaa."
Toisaalta: "You can´t pull him happy with your hands- the connection (to the mouth) should be natural!"
Ja toki, suun aukomisesta tuomari saa ja pitää rangaista; miten laajalti riippuu siis tilanteesta. Kuolaimia/kankea ei kumpanenkaan ihan ensi kädessä lähtisi vaihtamaan_ Monika totesi mieluiten pitävän kuolaimen "as simple as possible" . Ongelmat ratkeaa useimmiten hyvällä ratsastuksella :)
Tyytyväisestä ja rennosta hevosesta molemmat pitivät ja onnekeen niitä näkivätkin! Alla oleva Kyrö Hot Flow tosin esitti omia piruettejaan yleisön taputtaessa, mutta liikkui sekin sitten ihan mukavasti Siirin alla kokoamisissa, jossa ohjeistettiin varovaisuutta nuorta laajaliikkeistä hevosta koottaessa käynnissä.

Kahden viikon kuluttua kouluratsastajia hemmotellaan taas- tällä kertaa Ypäjällä  Helen Langenhanenbergín johdolla.Oma kalenteri alkaa olla niin täysi - taidan tuolloin olla tuomaroimassa jossain - että jätän sen tilaisuuden suosiolla väliin. Mutta ilahduttavaa toki on, että tällaisia klinikoita järjestetään ja niihin saadaan nimekkäitä ratsastajia! Kyraakin olisi taas mukava nähdä Suomessa!

Mitä tästä opin?
Niin hevosten kuin nuortenkin kanssa vaaditaan työtä työtä ja työtä. Kärsivällisyyttä ja niitä toistoja.t uttua juttua!
Ja yksilöllisyyttä- se mikä sopii yhdelle ei välttämäti päde toiseen!
Niin , se kameran valinta!
maneesikuvien jälkeen muutama otos "luonnonhelmasta"

kävin Alkossa. Näin oppilaita siinä Hesburgerin kohdalla. olenhan juoppo?

ensin linkki nopeaan mielihyvään...

http://www.talentia-lehti.fi/digitaalinen-nopea-mielihyva-ei-vahvista-oppimista/

ja sitten toteamus kuinka lapsilta (ja juopoilta) aina kuulee totuuden:
"ootsää juoppo kun käyt Alkos" - kysyi 8-luokan poikanen kun näki minut Alkon edessä. Ja näki pari muutakin kun laitoin punkkupullon ruokakassiin... Tiedän, että on opettajia jotka eivät vain tee alkoholiostoksia kotipitäjässään, mutta hei, minusta se on jo tekopyhyyttä!
 Joten vastasin : Toki olen juoppo, kaikki opettajathan ovat. Unohdin mainita, että hänenlaistensa oppilaiden opettaminen aiheuttaa viinantarpeen jo aikaisin aamulla.... ;)

Jotta nyt asia tulisi selväksi kaikille: kuukauden olen sitten ihan terveellisesti kun tänään, elokuun 31. pvnä  on tankattu niin homejuustoa & viiniä kuin suklaatakin . ja kuntokuuri kestää koko syyskuun, kunhan saan hankittua Vireuksen (kuntosali)  kuukausikortin .  Ja koiralenkit pitenee... ja ratsastus on hikistä...

tämä piti liittää jo eiliseen juttuun arvosteluun liittyen....

Mukavaa alkavaa syyskuuta kaikille!


toivoo:
"juoppo ope"

mietteitä, syksyntuloa ja uuttakin - nokka kohti syksyä!

Taustalla oleva punainen mökki on ollut monen oppilaan  leirikämppänä viikon ajan vuosina 1994-2012.
Edustalla oleva kukko jäi omalta kohdaltani viimeiseksi - kanahaukka sen pihalta vei ja loput kanat siirtyi sittemmin Paulalle Saarelle ja sieltä unholaan. Eräs aikakausi sekin - kanafarmarina taisin olla yli kolmekymmentä vuotta! Välillä ikävä.
No, tämän kuvan kera ajattelin pikemminkin AAPISKUKKOA ja koulujen käynnistymistä sekä uutta OPS:ia joka tuntuu vyöryvän etenkin ala-asteilla. Soveltamista, tulkitsemista, integrointia ja paperityötä teettää asia, joka monelle opettajalle jo on ollut itsestäänselvää vuosien ajan! Toki se hyvä puoli, että nämä asiat tulee nyt nimettyä ja aukaistua eri tavalla, mutta joku juuri erään lehden yleisöpalstalla valittikin ettei kohta tunnollisten opettajien illat ja yötkään enää tahdo riittää kaikkien kouluasioiden hoitamiseen!  Eikö tämä ole hieman ristiriidassa siihen, että oppilaille oli tarkoitus antaa lisää vastuuta omasta oppimisestaan kuten uusi OPS määrää?
Muutamia talven/kevään/ kesän aikana opittuja opetusmenetelmiä olen jo päässyt testaamaan yläastelaisille ja mukavalta tuntuu erilainen opetus! Nyt vasta alan sulattaa kaikkia oppeja ja pystyn niitä hyödyntämään - suurin haaste omalta kohdaltani on ehkä se kannustavan sävyn löytäminen silloin kun oppilailla ei ole lainkaan motivaatiota, mutta taitaa tuokin useimmiten onnistua! Se "OMA" luokka tai edes vakituinen työ tuntuisi nyt niin tarpeelliselta näiden oppien sulattamaisessa ja "testaamisessa" mutta saan toki olla tyytyväinen että töitä ylipäänsä löytty!
Järvenpään ratsastuksenopettaminen on mukavaa vaikka siinä koko perjantai-ilta sitten kuluukin enkä kauhukseni enää ehdi saunaan ja uimaan Katrinrantaan, mutta onneksi uimaan pääsee maanantaisinkin!

Sunnuntaina tuomaroin JRS:n omissa kisoissa ja kuvassa tulkitsen kirjoituskoukeroita Anskun papereista. Ajatuksena ennen seuraavia kisoja järjestää jonkinpituinen teorialuento/keskustelutilaisuus siitä, miten tuomari näkee ratsukon ja mihin on syytä kiinnittää huomiota rataa ratsastettaessa. Tuomarointi on niin mukavaa, ja sitä kautta olen ilmeisesti saanut varmuutta kaikenlaiseen numeroilla arvosteluun - en kertakaikkiaan ymmärrä, mikä iso häly näistä koulun numeroista taas on tehty- todistus- ja koenumerothan kertovat vain juuri SENHETKISEN tilanteen eikä missään tapauksessa ole mikään lopullinen tuomio jonkun taidoista! Myönnän että päättötodistuksella ja ylppärillä voi olla merkitysta haettaessa jatko-opintoihin, mutta nyt mölytään niistä kaikista ala- ja ylästeen joulu- ja kevät - ja jaksotodistuksistakin . miksi ihmeessä?
Toinen ihmetystä herättävä asia on kaikkien vaatimusten lieventäminen - ei enää kaunokirjoitusta, ei ulkoaoppimista, ei edes lukemista kotiin ettei lapset vaan traumatisoidu! Ammattikoulussa jo vuosi sitten ihmettelin kun opintoviikkoja muutettiin -pisteiksi, niin samantien poistettiin paljon tärkeätä, mutta työtä vaativaa asiaa ainakin viestinnän ja äidinkielen puolelta - mitään opinnäytettähän ei enää vaadita jolloin äikän osuus oikeasta kirjoitusasusta ja suomenkielen hallinnasta myös jäi pois! kieltenopintojen kohdalla tunnit ovat vähentyneet lähes puoleen, sisällön säilyessä kuitenkin lähes samana- oppilaat opiskelevat innokkaasti siis kotona, oletetaan! Pelkäänpä että tuloksia puidaan keväällä 2018 kun uuden OPS:n ensimmäisten amislaisten pitäisi valmistua ammatteihin!

Kari Uusikylältä ilmestyy välillä teräviä kannanottoja tähän opiskelun nykytilanteeseen, yritänpä tähän jonkun niistä linkittää!


Muuten on koulun alku taas niin mukavaa, tuo kesällä lomaileminen alkoi jo olla turhauttavaa!

-jatkan vielä illalla, tällä hetkellä lentopallo kutsuu - kerran jo kokeilin ja vielä osasin syöttää vaikka taukoa on ollut, tuota, ainakin 20 vuotta...
eläköön liikunta!
--ihan hyvin nuo nuoret pelaajat "mummonkin" joukkoonsa hyväksyivät taas, ja vähän alkaa pallosilmäkin löytymään! Mutta ihme ja kumma- nopeus ja koordinaatio ei ole samaa luokkaa kuin joskus 20-30 vuotta sitten !?
- tässä alla Kari Uusikylän mielipiteitä digiajasta, olkaa niin hyvät!


https://kariuusikyla.com/2016/08/24/aidinkieli-ja-nettihurmos/                                                                                                                                                                                                                                                   

Kauan sitten... nuori Fasu ja vielä nuorempi Dimmy . Ihanat eläimet!

Koulunalkamista, SM-kisaa,olympialaisia ja Breedersiä - ja loppukesän samettisia iltoja sateiden välissä!

Koulujen alkaessa kelit viilenevät ja sateet lisääntyvät - vai? Ainakin koko viime viikko oli masentavan sateinen ja kylmä ja sisätiloihin mentiin ihan mielellään!
Itsellenikin kutsu kävi, ainakin muutamaksi viikoksi peruskoulun kieltenopetusta ja hyvältä tuntui taas olla oppilaiden keskellä! Kun samoihin aikoihin aloittelin ratsastuksenopettajan perjantaihommia Järvenpäässä alkaa oma pää olla niin täynnä uusia nimiä että ilman lunttilappua mahdoton toimia! Mutta uusien oppilaiden myötä uusia ajatuksia, ideoita, sovelluksia vanhoista asioista, uutta oppia soveltamaan ja alitajunnasta niitä vanhojakin esille- ihanaa!!
En tiennyt että ratsastusopetus tavallisessa  ratsastuskoulussa voisi olla näin hauskaa - tauko on tehnyt tehtävänsä! Jokainen oppilas on uusi, kuten nämä hevostyökaveritkin, ja HAMK:n opit alkavat itämisen jälkeen kasvamaan - jopa uusi OPS yksilöllistämisine pureutuu syvemmälle alitajuntaan! Tai, pikemminkin, nyt osaan tietoisesti kaivaa asioita esille ja nimetä ne - alitajuntaisesti olen tätä yksilöllistämistä kaikessa opetuksessani jo vuosikaudet käyttänyt kuten myös eri opetusmenetelmiä.Nyt tiedän että havainnollistaessani vaikkapa ratsastuksessa etuosakäännöstä nelinkontin, käytän näköhavaintoon perustuvaa visuaalista menetelmää....ja kun tämä siis tapahtuu itsensä hieman naurunalaiseksi asettuvan opettajan toimesta ja esimerkkinä, muistijälki on taattu! Oppilaiden päästessä itse kokeilemaan ja saadessaan korjauskehotuksia / kehuja homma etenee taas pitkin askelin!
Uuden OPS:in itseohjautuvuutta ja oppilaan omaa vastuunantoa olen hieman uskaltanut kyseenalaistaa eikä kouluviikon alku ainakaan vielä ole tuonut muita aatteita.Sama pätee hevosiin - Jos ratsastaja vain istuu selkään ja toivoo että hevonen menisi ravia laukkaa ja hyppäisi esteitäkin, niin toiveeksi se jää! Ne fiksuimmat ja mukavuudenhaluisimmat eläimet eivät edes viitsi liikkua käelyä enempää ellei niitä käsketä. Kyse ei kuitenkaan ole väkivalloin käskemisestä, vaan tahdonvoimasta - jos ratsastus olisi voimalaji niin isot riskit miehethän olisivat niitä parhaita ratsastajia! Kuinka ollakaan, olympialaisissa kouluratsastusvoittaja oli hento Charlotte Dujardin isolla Valegrolla ja esteet voitti 58-vuotias useita kertoja loukkaantunut ja mm jatkuvasta selkäsärystä kärsivä britti Nick Skelton. Taidolla, ei voimalla!

Sen verran alkaneesta lukuvuodesta vielä, että kaikesta uudesta koulutuksestani huolimatta olen yhä melko VI....MAINEN ope ellei sääntöjä noudateta ja sovitusta pidetä kiinni! Paasaan uusille oppilaille mieluusti liikaa alussa niin kengistä,takeista, lippiksistä, istumajärjestyksestä  kuin karkinsyömisestäkin - kuri ja  järjestys se olla pitää! sitten kun homma alkaa toimia voidaan joistakin asioista hieman luistaa. Tiedän että osa opettajista viis veisaa mitä oppilaat tunnilla tekevät kunhan ovat hiljaa, mutta niin pitkälle minun vastuunjakaminen ei ulotu - ellei oppilas itse tajua ottaa kirjaa ja muita tarvikkeita esille ja ryhtyä töihin, minä autan. Siksihän opettaja on ?!

Näistä ajatuksista vielä pikaloikka takaisin hevosmaailmaan ja Ypäjän ratsastuskilpailuihin - yhteen putkeen ratkottiin niin nuorten hevosten mestaruuksia kuin kouluratsastuksen SM ;kin mennä viikonloppuna. Yleisökato ei johtunut säästä- keli pilvinen mutta lämmin.
Luokkia ripoteltu pitkin päivää niin este- kuin koulupuolellekin ja osa luokista oli perjantaina jouduttu siirtämään maneesiin märkien kenttien vuoksi. Olimme tutulla akkaporukalla liikkeellä emmekä ihan päässeet yhteisymmärrykseen siitä, miten Ypäjän kokoisessa paikassa, missä tapahtumia usealla eri kentällä yhtaikaa, pitäisi tuo info ja kuulutukset järjestää. Oma mielipiteeni on pystyttää keskeiselle paikalle alueen kattava ilmoitustaulu, johon päivittäin voi vaihtaa (magneetilla kiinnitettävät ?) kellonajat ja kilpailulajit paikkakohtaisesti jotta yleisnäkymä alueesta säilyisi.
Ja yksi todella korjaamista vaativa asia on 5- ja 6- vuotiaiden estehevosten kahden eri kisan yhdistämisestä syntynyt "sekametelisoppa"- tuskin tavallinen harrastaja edes tiesi mistä ylipäänsä oli kyse kun peräkkäisillä lähtövuoroilla startanneilla hevosilla saattoi olla eri kisa meneillään jossa virhepisteetkin laskettiin eri tavoin - oli ammattilaisellakin täysi työ pysyä tilanteen tasalla!

"Kalle" eli nyk "Päle" tyttöjensä kanssa Jäkessä 14.8. missä 2sija

Omaa mielenkiintoa kohdallani lisäsi toki kahden kasvatin kisasuoritukset Breedersissä, joka siis on avoin 6-vuotiaille Suomessa syntyneille & rekisteröidyille FWB-hevosille jotka maksaneet ennakkoilmoittautumismaksuja 1-vuotiaasta lähtien. Ilmoittautumismaksujen summasta kertyy vuosien varrella ihan mukava potti ja nyt oli voittajalle luvassa liki 5000€, josta kasvattajalle putoaa neljännes! Rahankiilto silmissähän tuollaista kisaa katsotaan  ;)
Oulusta asti matkannut Papaola lie ollut väsynyt tai vaan äitinsä huolimaton tytär koska melko huolellisesta ratsastuksesta huolimatta puomit kolisivat joka päivä useamman kerran. heitä en päässyyt haastattelemaan, mutta Galahadin omistajasisarukset Jasmin (ratsastaa) ja isosisko Jessica (kuljettaa ja hoitaa) olivat hevoseensa tyytyväisiä vaikka muutamia pudotuksia tulikin - luulenpa että Jessica oli ainut juniori kisassa!
Huomionarvoista on se, että osa nuorista hevosista oikeasti oli väsynyt sunnuntaina kolmantena kisapäivänä ja pudotteli esteitä sen takia, mutta Galahad vaan mennä porskutteli! Todella fiksua nuorten likkojen ajatella että tällaista kisaa varten pitää olla sitä peruskuntoa mitä saa esim maastossa laukkaamalla eikä missään maneesissa koukeroita pyörittämällä! Paljon, paljon on vielä työtä edessä että saamme nuorten hevostemme tason kansainvälisiin koitoksiin riittäväksi ja tämä vaati pitkäjänteistä työtä - onko sitä työhalua ja suunnitelmallisuutta ratsastajillamme riittävästi?

Palkintojenjako on aina ihana tilaisuus! Tässä paras 5v omistajineen ja kasvattajineen

Kouluratsastuksen SM-iin alunperin kymmenen osallistujaa, joista tänään näimme radoilla yhdeksän. Sikäli hienoa, että ohjelma on Grand Prix eli sama kuin olumpilaisissa, vaikka pisteet eivät toki olleet samaa luokkaa. Mutta se, että kärki on laajentunut ja tulokset olivat sunnuntain musiikkikurissä kaikki 60-70% välissä, on positiivinen asia! Siitä on hyvä jatkaa ja toivotaan että tsemppiä omaavia nuoriakin saadaan pysymään tässä pitkäjänteisyyttä vaativassa lajissa!

Ai niin, kaikki koulu-SM:iin osallistuneet ratsastajat olivat tällä kertaa naisia - uusi tutkimus väittääkin että hevostytöistä tulee vallan mainioita johtajia!
Mutta senhän me jo tiesimmekin, eikö vain??

Tulevalle viikolle on luvattu lämmintä - sateiden ja kolean jälkeen tervetullutta! Jo alkoi uimavesikin tuntua kylmältä viime viikolla!
Paljon asioita pitää syksyllä aloittaa- joogaan olen ilmoittautunut, ensiapukursikin olisi syytä uusia ja oma ratsastuskin on alkanut taas maistua - ehkä tuo kesä on tehnyt hyvää niin oppilaille kuin opettajillekin!!!
HYVÄÄ ALKAVAA LUKUVUOTTA ja tsemppiä uusien OPS:ien kanssa !

Sotilasvala - juhlallinen tilaisuus jota kaikki eivät kunnioita -minne menet Suomi?

Kuva Karjalan prikaatin Vekarajärven varuskunnan ohimarssista- yhteensä 1783 sotilasta vannoi puolustavansa maatamme yli 8000:lle lähiomaiselle / kutsutulle.
Itselleni jo kolmas vala Vekaralla- yhdestä tilaisuudesta Hyrylässä jouduin jäämään pois ennalta sovitun ulkomaanmatkan takia.
Sanon tässä heti, etten mikään "sotafriikki" ole, mutta pidän silti armeijan tavasta kasvattaa poikia miehiksi ja nykyään myös tyttöjä aikuisiksi naisiksi!  Ja käsittääkseni systeemit ovat kehittyneet - heillekin joille aseiden käyttö ja "sokea totteleminen" on vastahakoista, löytyy tärkeitä  tehtäviä ja oikeita koulutustapoja. Ja toivottavasti myös aseistakieltäytyjien koulutus monipuolistuu käsittelemään enemmän kriisinhallintatilanteita - koskaan ei voi tietää mitä tuleman pitää -onko se sitten luonnonkatastrofi tai ihmisten aiheuttama ongelma ( vrt Tsernobyl 30 vuotta sitten!) tai suuronnettomuus (J:kylän bussiturma parikymmentä vuotta sitten) tai peräti terrori-isku - vaikka parasta toivoo on myös pahimpaan osattava varautua!

Juhlavat puheet ja ja tällä kertaa valaa vannomassa pääpuhujan pöntössä pitkän uran SOTKUssa tehnyt Lyyli Vento,nostivat tunnelmaa, kuvia otettiin ja harmikseni en huomannut ottaa filmille äänen kera liki 2000 sotilaan tervehdystä kenraalille . (saattoi tuo virkanimike mennä väärin kun en ole niitä arvoja koskaan opetellut, Mannerheimin sotamarsalkkaa lukuunottamatta...) Keli kohtuullinen pilvinen muttei sadetta (vanhin poikani aloitti intin talvella ja muistan ne pakkaset jotka siihen helmkuiseen ajankohtaan sattuivat...) joten mikäs siinä rinteessä oli seistessä... paitsi:

MIKSI tulla tällaiseen juhlaan häiritsemään kun ei lainkaan näy kiinnostavan? Minkälaisen esimerkin  äiti lapsellen antaa jatkuvalla kännykän räpläämisellään? Välillä jotain huuteli tytölle kun sen kivenheittelyt ym toiminta alkoi olla jo liian häiritsevää ja jopa vaarallista ympärillä seisoville, mutta pian taas palasi kännykkänsä näytölle. Se, mitä kentällä tapahtui ei kiinnostanut lainkaan! Toiminta oli todella häiritsevää ja ympäriltä tulevat vihaiset katseetkaan eivät sitä lopettaneet kun tämän äidin oma katse oli koko ajan alaspäin... - mieluusti kuuntelin puhetta ja sotilasvalan vannominen oli todella juhlallinen tapahtuma!
Tätäkö kasvatusta saa tuleva "digisukupolvi" ?? Mielenkiintoista näitä lapsia sitten opettaa koulussa!!!
Huh.
Ohimarsseineen tilaisuutta kesti liki pari tuntia, ja sitten tutustuttiin alokkaiden omiin yksikköihin ja saatiin tuvassa tarkistaa mm oliko sängyt asiallisesti pedattu ja kaapissa vaatteet viikattuina... Myös sen kuluisan hernerokan syöminen kuuluu ohjelmaan - juuri niin hyvää kun muistin! Tuo lie syynä siihen etten kotona koskaan ole yrittänytkään hernesoppaa itse tehdä - kaupan purkkikeitto on riittänyt kotioloissa!

Kaikenmaailman sotakoneiden näyttely oli esillä ja SOTKussain käytiin kahvilla - lähes nostalginen olo taas kerran -kun muistelin omia SOTKU-aikoja 1977-78 kun olin ekassa työpaikassani Marjoniemen ratsastajilla jonka toimipaikkan oli Kouvolan silloinen varuskunta.Siihen aikaan vielä simputettiin - kerrankin kiroileva joukko-osasto talvella lumipuvuissa ryömi tallin nurkilla ja toisen kerran komppania ohitti tallitytöt marssilla laulaen "jänis istui maassa".
Se, mikä tilaisuudessa oli miinuksena oli poistuminen - poikia odottamaan jääneet vanhemmat ym sukulaiset ahtautuivat autoihinsa heti klo 16 jälkeen ja jonomuodostelmat olivat valtavat: tunti kesti meillä päästä alueelta ulos! Toki autokin oli ensin etsittävä- en tarkalleen muistanut mihin sen olin jättänyt ja oikein säälitti juoksuttaa ontuvaa ( rakko kantapäässsä ) sotilasta ympäri melko laajaa aluetta...
En muista aiemmilta vuosiltta tällaista jonotusta, mutta toisaalta, varuskuntien lakkauttaminen on lisänyt Vekarajärvelle tulijoiden määrää- mahtaisiko olla kantahenkilökunnalle liian rasittavaa jakaa tapahtuma esim kaksipäiväiseksi aselajien tms mukaan?

Liikenteenohjaus toimi tullen-mennen, mutta kesti! Vesihuoltokin toimi ja ruokailu siten porrastettu ettei jonoja syntynyt.

Tässä valmistaudutaan sotilasvalaa vannomaan naispastorin jo pidettyä puheensa prikaatinkenraali Jari Kallio antaa sotilaskotisisar Lyyli Ventolle viime käden ohjeet. taustalla siis murto-osa liki 2000-päisestä alokasjoukosta jotka näin ylennettiin sotilaiksi. Tämä tilaisuus ei siis kaikkia paikallolleita kiinnostanut - miksiköhän ylipäänsä olivat vaivautuneet paikalle?

"hevosella pääsee..."tai nykyään vaikka moottoripyörällä

Eri panssarivaunuja ja muita "vempaimia" oli esillä ja tutkittavissa! Aselaji selvinnee ensi viikon jälkeen; toivomuksia saa kuulema esittää. Miesten koulu on miesten koulu ja suosittelen lämpimästi tytöillekin - jos sen vuoden saa suoritettua on todistusta johtajantaidoistakin! Elämänkokemuksella varustettuna sieltä palataan ja elinikäinen oppiminen jatkuu! Omasta asenteesta se on kiinni miten pärjää - en kaikesta voi tykätä , mutta kunhan hoitaa sen mikä pitää niin hyvä tulee!

Jotta elämä ei menisi liian yksitoikkoiseksi, piti vielä illalla käydä pojan kummin kanssa sienimetsässä ja tein kyllä kaikkien aikojen ennätyksen- puolitoista ämpäriä sain kasaan kun vielä lauantaina uusittiin kierros! Se sienten putsaaminen, paistaminen ja pakastaminen olikin sitten ihan oma juttunsa...

Koulut alkavat ensi viikolla, itsellä hieman orpo olo - ei tietoakaan vakituisesta opettajanpaikasta; koulutuksesta huolimatta. Epävarmuudessa eletään - oppia sekin siis, ja toki ratsastustunteja ja -valmennuksia tulossa ja ihan uudella innolla -kyllä kesä niin hyvää tekee!!!