Sotilasvala - juhlallinen tilaisuus jota kaikki eivät kunnioita -minne menet Suomi?

Kuva Karjalan prikaatin Vekarajärven varuskunnan ohimarssista- yhteensä 1783 sotilasta vannoi puolustavansa maatamme yli 8000:lle lähiomaiselle / kutsutulle.
Itselleni jo kolmas vala Vekaralla- yhdestä tilaisuudesta Hyrylässä jouduin jäämään pois ennalta sovitun ulkomaanmatkan takia.
Sanon tässä heti, etten mikään "sotafriikki" ole, mutta pidän silti armeijan tavasta kasvattaa poikia miehiksi ja nykyään myös tyttöjä aikuisiksi naisiksi!  Ja käsittääkseni systeemit ovat kehittyneet - heillekin joille aseiden käyttö ja "sokea totteleminen" on vastahakoista, löytyy tärkeitä  tehtäviä ja oikeita koulutustapoja. Ja toivottavasti myös aseistakieltäytyjien koulutus monipuolistuu käsittelemään enemmän kriisinhallintatilanteita - koskaan ei voi tietää mitä tuleman pitää -onko se sitten luonnonkatastrofi tai ihmisten aiheuttama ongelma ( vrt Tsernobyl 30 vuotta sitten!) tai suuronnettomuus (J:kylän bussiturma parikymmentä vuotta sitten) tai peräti terrori-isku - vaikka parasta toivoo on myös pahimpaan osattava varautua!

Juhlavat puheet ja ja tällä kertaa valaa vannomassa pääpuhujan pöntössä pitkän uran SOTKUssa tehnyt Lyyli Vento,nostivat tunnelmaa, kuvia otettiin ja harmikseni en huomannut ottaa filmille äänen kera liki 2000 sotilaan tervehdystä kenraalille . (saattoi tuo virkanimike mennä väärin kun en ole niitä arvoja koskaan opetellut, Mannerheimin sotamarsalkkaa lukuunottamatta...) Keli kohtuullinen pilvinen muttei sadetta (vanhin poikani aloitti intin talvella ja muistan ne pakkaset jotka siihen helmkuiseen ajankohtaan sattuivat...) joten mikäs siinä rinteessä oli seistessä... paitsi:

MIKSI tulla tällaiseen juhlaan häiritsemään kun ei lainkaan näy kiinnostavan? Minkälaisen esimerkin  äiti lapsellen antaa jatkuvalla kännykän räpläämisellään? Välillä jotain huuteli tytölle kun sen kivenheittelyt ym toiminta alkoi olla jo liian häiritsevää ja jopa vaarallista ympärillä seisoville, mutta pian taas palasi kännykkänsä näytölle. Se, mitä kentällä tapahtui ei kiinnostanut lainkaan! Toiminta oli todella häiritsevää ja ympäriltä tulevat vihaiset katseetkaan eivät sitä lopettaneet kun tämän äidin oma katse oli koko ajan alaspäin... - mieluusti kuuntelin puhetta ja sotilasvalan vannominen oli todella juhlallinen tapahtuma!
Tätäkö kasvatusta saa tuleva "digisukupolvi" ?? Mielenkiintoista näitä lapsia sitten opettaa koulussa!!!
Huh.
Ohimarsseineen tilaisuutta kesti liki pari tuntia, ja sitten tutustuttiin alokkaiden omiin yksikköihin ja saatiin tuvassa tarkistaa mm oliko sängyt asiallisesti pedattu ja kaapissa vaatteet viikattuina... Myös sen kuluisan hernerokan syöminen kuuluu ohjelmaan - juuri niin hyvää kun muistin! Tuo lie syynä siihen etten kotona koskaan ole yrittänytkään hernesoppaa itse tehdä - kaupan purkkikeitto on riittänyt kotioloissa!

Kaikenmaailman sotakoneiden näyttely oli esillä ja SOTKussain käytiin kahvilla - lähes nostalginen olo taas kerran -kun muistelin omia SOTKU-aikoja 1977-78 kun olin ekassa työpaikassani Marjoniemen ratsastajilla jonka toimipaikkan oli Kouvolan silloinen varuskunta.Siihen aikaan vielä simputettiin - kerrankin kiroileva joukko-osasto talvella lumipuvuissa ryömi tallin nurkilla ja toisen kerran komppania ohitti tallitytöt marssilla laulaen "jänis istui maassa".
Se, mikä tilaisuudessa oli miinuksena oli poistuminen - poikia odottamaan jääneet vanhemmat ym sukulaiset ahtautuivat autoihinsa heti klo 16 jälkeen ja jonomuodostelmat olivat valtavat: tunti kesti meillä päästä alueelta ulos! Toki autokin oli ensin etsittävä- en tarkalleen muistanut mihin sen olin jättänyt ja oikein säälitti juoksuttaa ontuvaa ( rakko kantapäässsä ) sotilasta ympäri melko laajaa aluetta...
En muista aiemmilta vuosiltta tällaista jonotusta, mutta toisaalta, varuskuntien lakkauttaminen on lisänyt Vekarajärvelle tulijoiden määrää- mahtaisiko olla kantahenkilökunnalle liian rasittavaa jakaa tapahtuma esim kaksipäiväiseksi aselajien tms mukaan?

Liikenteenohjaus toimi tullen-mennen, mutta kesti! Vesihuoltokin toimi ja ruokailu siten porrastettu ettei jonoja syntynyt.

Tässä valmistaudutaan sotilasvalaa vannomaan naispastorin jo pidettyä puheensa prikaatinkenraali Jari Kallio antaa sotilaskotisisar Lyyli Ventolle viime käden ohjeet. taustalla siis murto-osa liki 2000-päisestä alokasjoukosta jotka näin ylennettiin sotilaiksi. Tämä tilaisuus ei siis kaikkia paikallolleita kiinnostanut - miksiköhän ylipäänsä olivat vaivautuneet paikalle?

"hevosella pääsee..."tai nykyään vaikka moottoripyörällä

Eri panssarivaunuja ja muita "vempaimia" oli esillä ja tutkittavissa! Aselaji selvinnee ensi viikon jälkeen; toivomuksia saa kuulema esittää. Miesten koulu on miesten koulu ja suosittelen lämpimästi tytöillekin - jos sen vuoden saa suoritettua on todistusta johtajantaidoistakin! Elämänkokemuksella varustettuna sieltä palataan ja elinikäinen oppiminen jatkuu! Omasta asenteesta se on kiinni miten pärjää - en kaikesta voi tykätä , mutta kunhan hoitaa sen mikä pitää niin hyvä tulee!

Jotta elämä ei menisi liian yksitoikkoiseksi, piti vielä illalla käydä pojan kummin kanssa sienimetsässä ja tein kyllä kaikkien aikojen ennätyksen- puolitoista ämpäriä sain kasaan kun vielä lauantaina uusittiin kierros! Se sienten putsaaminen, paistaminen ja pakastaminen olikin sitten ihan oma juttunsa...

Koulut alkavat ensi viikolla, itsellä hieman orpo olo - ei tietoakaan vakituisesta opettajanpaikasta; koulutuksesta huolimatta. Epävarmuudessa eletään - oppia sekin siis, ja toki ratsastustunteja ja -valmennuksia tulossa ja ihan uudella innolla -kyllä kesä niin hyvää tekee!!!