keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Teatterimuseon kautta Ateneumiin- loma voi olla antoisa ja jopa edullinen-osa 2.

Uskomaton valoilmiö oli laskeutunut Helsingin ylle ja sitähän piti päästä "koirattomalla
koiralenkillä" heti testaamaan!
Ja sitten eikun aamupalalle- jos on oikein tiukka budjetti, elää kyllä hotellin aamiaisella iltaan asti -kunhan sen syö niin myöhään kun mahdollista! Me söimme klo 10. Ja runsaasti.





Länsisataman alue , Hietalahti ja Ruoholahti mukaanlukien, olivat minun lapsuudessani lähinnä jotain varasto- ja joutomaa-aluetta; toimintaa toki satamassa silloin niin kuin nytkin. Ruoholahdessa oli laitapuolenkulkijoiden yömaja ja sitten 70-luvulla myös nuorten Lepakkoluola jossa itsekin olen käynyt- mm Juicea kuuntelemassa.
Kaapelitehdas oli oikea kaapelitehdas ja taisipa ALKOn joku varasto tai tehtaantapainen olla niillä main. Ja lukematon määrä romukauppiaita, lautatarhoja, käytettyjen autojen myyntiä ja puuaitaa. Nyt niin trendikästä aluetta kauppoineen ja metroaseman kera - Helsinki muuttuu!
Laivoja sentään on yhä satamassa ja sunnuntainen aamuaurinko oikein herkutteli väreillä!



Vain kymmenminuuttisen kävelymatkan päässä kuvassa näkyvästä hotellistamme sijaitsee Kaapelitehdas; tänäpäivänä osittain teatterimuseoksi muunnettu. Vallan nautinnollinen kokemus-  tee-se-itse- malliin luettiin vuorosanat vanhoihin elokuviin, sovitettiin hattuja, leikittiin nukketeatteria, tutkailtiin sääkarttaa ja kaikkea muuta hauskaa. juu, olihan siellä valokuvanäyttelykin, mutta se haiskahti niin tekniselle ja digille ettei siitä ymmärtänyt mitään!

Lapsille tarkoitettu osasto oli mieleen!



Näyttääkö tutulta? Kasperhan se siinä, trai-trai-lal.-lallal.laa!





Matkamme jatkui Ateneumiin - metrolla, tottakai!
Kaksi pysäkinväliä Länsimetrossa sulassa sovussa espoolaisten kanssa!
Ihana puku, ihanat värit , mutta taitaa olla koko XS? 







Ateneumissa von Wright-veljesten näyttely; lintujen (ja kalojen!) lisäksi myös muita eläimiä ja maisemia- Erkylän kartanon kohdalla Riitta sijoittelee maneesia, ratsastuskenttää ja tarhoja vanhoihin maisemiin... Itse kartanorakennus on sentään vielä omalla paikallaan!


Ateneumissa myös meneillään "ankallisnäyttely" ja monesta teoksesta esitteillä myös ankka-versio- minusta nämä taistelevat linnut aika veikeä!
Siellähän se Iines kyllästyneenä nojailee kun pojat kisailevat!


Näistä von Wright-veljesten teoksista voidaan olla montaa eri mieltä, toki ne ovat "valokuvauksellisen tarkkoja" aikakautena jolloin varsinaisesti valokuvataidetta ei tunnettu, mutta joukossa on kyllä niin hienoja maisemia ja värinkäyttöä että itse nautin näkemästäni teoksista joissa todellakin "silmä lepää" eikä tarvinnut mitään ihmeellisiä tulkintoja ja taiteiljan mielentilaa etsiskellä - sen kun nauttii näkemästään!

Ankallisgallerian mukanaolo oli virkistävä kokemus jota  voin suositella lapsiperheille ja taidan itsekin tehdä lähiaikoina Ateneumiin uuden vierailun vanhimman pojanpoikani kanssa!





"Rida, rida ranka, hästen heter Blanka"


Ankallisgallerian aarteita

Ankallisgallerian taideaarteita nähdään nyt ensimmäistä kertaa myös Ankkalinnan ulkopuolella! Kokoelmistaan tarkka Ankallisgalleria on vuosien neuvottelujen jälkeen suonut tämän kunnian Ateneumin taidemuseolle Suomen 100-vuotisjuhlallisuuksien kunniaksi. Ankallistaiteen helmiä nähdään Ateneumin teosten rinnalla Suomen taiteen tarina -näyttelyssä.

"ÄLÄ KOSKAAN IRROTA OTETTA YSTÄVÄSTÄSI " toteaa kuvassa NallePuh kavereineen!

Onneksi on Face- tätä kautta saimme vielä tiedon yhteisestä ystävästämme , entisestä Ypäjän aikojen kurssikaveristamme Maista, joka myös oli kaupungissa. Joten kolme vanhaa kaverusta  tapasivat sitten vielä iltapäivällä ruokailun  merkeissä  ravintola Kaarnassa jossa vaihdoimme ihan vaan "muutaman vuoden" kuulumiset!
Ystävät on! <3

Loppukaneettina tälle mukavalle kaupunkilomalle sanoisin vielä se, ettei kaupunkiloman välttämättä a) tarvitse suuntautua ulkomaille
b) tarvitse maksaa maltaita!


Tällaisen piristävän viikonlopun hintalaskelma oli seuraavanlainen:

1. Naftakulutus 130km; 6,6l/100 á 1,32              = 11,33€  (tässä pelkät km-kulutus)      11,33
2. Osuus sisäänpääsyistä Museo-kortilla jonka hinta nyt 68€, minulle 59.50    eli  arvio 10€
3. metrolippu                                                                                                                        2,90
4. Hotelliyöpyminen aamiaisineen; ostettu syyskuussa/hotels.com kautta                       56€
5. Ruokailut hyvätasoisissa ravintoloissa        2 x (ilman juomia)                              n.    65€
6. Iltaviihteen vaatimat juomat   (Kappeli, hotelliaula,ruokajuoma)                                39€
7. cappucino-kahvi kahvila Strindbergissä                                                                           4,50
______________________________________________________________________________
     Kaupunkiviikonlopun kokonaishinta:                                                                         188,73                                                                                                                                     
Huomioitavaa on autonkäytössä että Helsingissä pysäköiminen yleensä maksaa, mutta näin pyhäpäivinä kävi tuuri! Junalla/bussilla  kulkeminen  Mäntsälästä täysin mahdollista; meno-paluu hinta junalla 24,80.
Hintaa voidaan helposti pudottaa valitsemalla edullisemmat ruokailupaikat - ainakin nuoriso taitaa arvostaa pizza Raxin ja Hesburgerin tapaisia kuppiloita, mutta "me tädit" halusimme viettää myös kulinaarisesti nautinnollisen viikonlopun!
Helppoa säästöä syntyy myös jos viihteellä tyydytään limunaatiin/ wichyyn tai korkataan ALKOsta ostettu pullo hotellissa; mutta mielestämme pieneen juhlimiseen voidaan tämän verran varoja upottaa- tämä on jokaisen itse päätettävissä.
Hotellin kun tilaa ajoissa/ seuraa eri tarjouksia ei yöpymisenkään tarvitse maksaa maltaita!
Moneen museoon on tiettyinä teemapäivinä ilmainen sisäänpääsy ja jo kaupungilla kulkeminen ja eri nähtävyyksiin tutustuminen on arjesta irtaantumista!

SUMMASUMMARUM: Kotimaan matkailu avartaa, suosii kotimaista työtä ja voidaan toteuttaa hyvinkin edullisesti hieman vaivaa näkemällä! Kaupunkiloman voi viettää Suomessakin!
Paljon on eri lehtikirjoituksissa viime aikoina puhuttu köyhyydestä ja siitä, miten lapsiperheillä ei ole mihinkään varaa- ei varmaan olekaan, jos ainoa "huvitus" on Linnanmäki laitteineen ja kalliine ruokineen, Hoplop-seikkailu tai  ostoskeskuksessa shoppailu tai jonkun ulkomaalaisen sikakallliin artistin kuunteleminen jossain areenalla! Museoissa on yllättävän paljon tarjontaa lapsillekin!

www.stadissa.fi › muut
Helsinki lapsille ja perheille. Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla löytyy paljon hauskaa tekemistä ja retkikohteita lapsille. Tapahtumia lapsille löydät Stadissa.fi etusivulta tai hausta kirjoittamalla kenttään esim. "lapsille" ja katsomalla mitä haku ehdottaa. Tekemistä Helsingissä lapsiperheille: Ulkoaktiviteetit

Kaikkea ei tietenkään ehdi kerralla- kovana uima-intoilijana minulla on vielä kokematta niin Löyly kun tuo hieno kokonaisuus kauppatorin ja Katajanokan välissä joten uusia retkikohteita riittää!  
Ja parasta on liikkua hyvässä seurassa - tottakai!
                                                                                                                                                                              

maanantai 8. tammikuuta 2018

Taidetta&kulttuuria= kotimaan matkailua kaupunkiloman nimissä!


Aloitan hieman mainostamalla MUSEOKORTTIA joka jo nyt oli viikonloppuna kovassa käytössä- ei pelkästään se alennus, vaan jo pelkkä ajatus siitä, että eri paikkoihin on "vapaa" pääsy innostaa liikkumaan ja käymään eri museoissa, näyttelyissä ym kulttuuripaikoissa!
Ja tuumasta toimeen- hotellin olin jo syyskuussa edullisesti varannut Helsinkiin alunperin uudelle vuodelle, mutta parin puhelinsoiton päässä onnistui päivämäärän vaihtaminenkin muutaman euron lisämaksusta.


Koska liikun työmatkaa Espooseen yli kaksi tuntia päivittäin, on kaikki ylimääräinen liikennöinti tuskaista, puhumattakaan junien ja bussien aikataulujen jatkuvasta seuraamisesta jos ajatuksena on viipyä viihteellä pidempään! Näin LUX-näyttelyn avautuessa oli helppo laittaa taide&kulttuuripaketti kasaan, höystettynä hyvällä ruualla ja lisänä ystävätapaamiset!
Väljällä aikataululla hyvässä seurassa liikkuen ehdimme kuitenkin nähdä yllättävän paljon itseämme sen ihmeemmin rasittamatta tai kyllästymiseen asti taidetta tsiikailemalla- iltaa ehdittiin istumaan perinteisessä Kappelissakin Esplanadilla ja hotellin baarissa!

Hyvä fiilis tuli jo autoa pysäköidessäni Hietalahden torille - pyhäpäivänä loppiaisena ei maksua! Olin koiran vienyt matkan varrella hoitoon, siksi auto eikä juna, millä toki pääsee oivasti Helsingin keskustaan hintaan 12,40 Mäntsälästä. Huomioonottaen matkakassin painon (kaunistautumisvälineet?) oli auto siksikin hyvä ratkaisu tällä kertaa.
Ensimmäisenä etappina oi niin vanha ja tyylikäs kahvila Ekberg jossa tapasin Riitan ja josta suunnistimme Päivälehden museoon Ludviginkadulle; aiheena minua puhutteleva emansipoitunut 1800-luvun suomalainen nainen; teemana vapaus, rakkaus ja tasa-arvo.  Keitäs muita siellä esiteltiinkään kun Minna Canth ja Elisabeth Järnefelt - aikansa vaikuttajia kumpanenkin; Kuopiossa ja Helsingissä. Taas ei voida kuin todeta, että suomalainen nainen on vahva ja itsenäinen - ollut aina! Itse näyttely oli hieman hajanainen ja pienehkö, mutta silti täyttä asiaa ja toi esille aikakautensa naisvaikuttajat!


HAM- eli "Helsinki Art Museum" - (miksi englantia joka paikkaan???) sijaitsee vanhassa Tennispalatsissa missä mm  Finnkinokin, ja vaikutuksen teki ilman muuta valokuvista vedostetut teokset eri kirkoista ja moskeijoista ympäri Eurooppaa ja Lähi-itää- todella upeita! Muutama Tove Janssonin teos oli myös esillä ja Eero Nelimarkkaa vähän enemmän, ja sitten talvisodan patsaan myötä ajankohtainen kuvanveistäjä  Pekka Kauhasen  useampia tekeleitä - mm  pienoisteos/ luonnos Talvisodan "Valoa tuoja"-patsaasta.

Tässä salissa esiteltiin Ola Kolehmaisen hieman uskonnollisiakin töitä koska kaikissa aiheena oli kikkoo/katedraali/moskeija ja alunperin oli kuvaa työstetty valokuvan pohjalta - upeita otoksia!


Koko perhe istumassa erään työn edessä oli minusta vallan ihastuttavaa! Lapset uteliaina kyselivät aikuisilta kuvassa näkyvistä asioista eikä kenelläkään ollut kiire mihinkään. Tämä teki minuun vaikutuksen!

Pekka Kauhasen töitä oli vallan riviin marssitettu, paitsi juuri tuo valontuoja joka taitavasti oli sijoitettu myös heijastamaan omaa varjoaan. Siihen siis viereen oman varjon kera!


Tässä vaiheessa oli jo ruokailun vuoro, ja vaikka kello ei ollut kuin noin 19 oli rautatieaukiolla sijaitseva nepalilainen ravintola jo aivan täys- emme siis olleet ainoita joille loppiaisena Helsinki maistui!
Tänä vuonna LUX-tapahtuma oli hyvin markkinoitu ja selkeä reittikin merkattu alkaen Esplanadilta Svenskanin takaa. Pettymys maistui alkuun kun väkijoukon mukana liikuimme eteenpäin jonottaen katsomaan jotain pieniä TV-ruudun kokoiselta screeniltä näytettäviä digitaalisia tekeleitä -ei kiitos!

Jostain syystä emme kumpainenkaan katsoja jaksaneet innostua ei-esittävästä tai ajatuksia herättävästä taiteesta joten silmämme lepäsivät eniten vanhan palolaitoksen valaistuksessa ja Hgin tuomiokirkon uskomattomassa valoshowssa; toki Johanneksen kirkon kulmilla esitelty lyhtypuisto oli miellyttävää katseltavaa, mutta näitä lyhtymuunnelmia olen jo edellisinä vuosina nähnyt niin monta, etten väenpaljoudessa kovin lähelle edes mennyt.Kierroksen päättyttyä senaatintorille oli aika hakeutua kuuman juoman ääreen takaisin Esplanadin puistoon - miten tuo vanha Kappeli tuntuikaan niin viihtyisältä verrattuna siihen meluiseen ja ahtaaseen pubin tapaiseen jossa myös Kaartintorin kieppeillä pyörähdimme? Ikäkö alkaa vaikuttamaan?




 vasemmalla "se oikea" valontuoja Kaartintorilla
ja punaisena loistava rakennus
on siis vanha palosasema Korkeavuorenkadulla.


Mielestäni tuo tämänvuotinen LUX.kierros oli hieman lyhyt; tällä kertaa keli suosi eikä tullut kylmä, muutamana aiempana vuonna on ne ainoat talvipakkaset paukkuneet juuri tämän tapahtuman aikana, joka osaltaan varmaan selittää sen, ettei kierrosta haluta tarpeettomasti venyttää. Ihanaa oli kuitenkin se ajatus saada ihmisiä liikkeelle joka ilmeisen hyvin onnistui ainakin näin avajaispäivänä, ja vaikka kyseessä viikonloppuilta, ei ainakaan meidän silmiimme osunut mitään humalaisia häriköitä ja paljon lapsiperheitäkin oli liikkeellä! Tässä voitaneen jo puhua yhteisöllisyydestäkin?

                                                                                                    

Kappeli ei kuulunut varsinaiseen taidekokoelmaan, mutta kauniisti jouluvalaistu oli sekin. Ikääntymistä ehkä myös osoittaa se, ettei Kappelin sisätiloissa juuri ole nuorempana tullut käytyä, vaan lähinnä terassilla tai Kappelin kellarissa... Nyt päästiin ihan sisätiloissa jonottamaan baaritiskille.

Ennen puoltayötä me vanhukset hakeuduimme sitten Hietalahteen oman hotellimme lobbyyn vielä iltadrinksuille ja totesimme kulttuuriviikonlopun Helsingissä alkaneen vallan mainiosti!
Huomenna lisää sunnuntain ohjelmasta ja hieman ajatuksia kustannusarviosta ja siitä, miten tärkeätä on välillä irtaantua siitä arjesta - sen ei edes tarvitse maksaa paljon! Skoool!


lauantai 30. joulukuuta 2017

Uutta oppimaan- ehdin sittenkin vaikka vuoden viimeinen päivä jo häämöttää...


Tämä on oikeastaan aika hassua ja hölmöä, mutta kun luin oman blogini esittelyn uusiksi jossa mainitaan sana OPPIMINEN niin uskallan tämänkin kertoa:
Olen aivan itse virkannut "pääliinan" eli kaulaliinan jonka saa viritettyä myös pään ympärille kuten minulla usein on tapana. Tämän kalulapäähine suojaa myös korvia kun sen saa mahtumaan kypärän alle.

Käyttöä testattiin äsken koiralenkillä- toimii!
levennetty yläosa peittää hyvin pään ja alahaarakkeet saa kiedottua kaulan ympärille ja solmittua niskaan.
Mikään myyntihitti tämä tekeleeni ei tosiaankaan ole, sen verran kuhmurainen ja epämääräistä silmukointia olen saanut aikaiseksi, mutta itse olen tosityytyväinen - en ole juuri omien kouluaikojen jälkeen muuta käsitöitä tehnyt kun sukkia parsinut ja jokusen napin ommellut!
Tässä astuu esille MOTIVAATIO tai pikemmin sen puute - olin kakarana sen verran hätähousu että kun kaikki piti saada valmiiksi heti eikä huomenna niin mitkään ompelujutut eivät vain olleet minua verten.(jostain syystä kärsivällisyys kuitenkin riitti esim piirtämiseen- täyskymppi koulussa aina) Sitäpaitsi - olihan minulla äiti, ja on yhä, joka vieläkin on taitava niin käsistään kuin ompelukoneenkin ääressä! Hänelle omat pojatkin ovat osanneet viedä rikkoontuneet vaatteensa..
Tämä yllättäen herännyt motivaatio oli oikeastaan kaupan ALE myynnin tulos: Ohimennen kaupassa katselin ALE-koria jossa ah niin ihanan väriset lankakerät suorastaan huusivat ostajan perään! Koska en mitään tiedä tai tajua langan hinnoista, tuo 2€ kuulosti vallan kohtuulliselta ja ostin kerän. -Nyt jo viisastuneena voin kertoa että niitä keriä piti sitten vielä hakea kaksi lisää...


Seuraava ongelma olikin sitten se koukku jolla jotain väsätä-. ja mitä?
Äidilläni oli siihenkin ratkaisu kun poikettiin hänen luonaan kylässä Tapaninpäivänä- sain aivan itse valita työvälineen tulevaa tekelettäni varten ja päädyin koukkuun jossa lukee 6,00 ja nyt vasta katsoin että lankakerässäkin on teksti 10.
Olisikohan siis koukun pitänyt olla vielä isompi?-no hyvin tuokin toimi!

Hassuinta tässä jutussa onkin se, kuinka itse opettajana valitan että nuoriso haluaa aina "kaiken -minulle -nyt-ja-heti" - niin en itsekään ole yhtään tuon fiksumpi- joulun ja uudenvuodenväli on mennyt vallan virkatessa ja TV:tä toisella silmällä katsoessa! Tänään sain ensimmäisen työni päätökseen Kaurismäen "Tulitikkutehtaan tytön"- säestyksellä. ja tuli siis jo koekäytettyäkin koiralenkillä! -Jännä juttu tämä motivaatioksi, tai välillä jopa inspiraatioksi kutsuttu tunne - se toimii!





Onkohan vielä näinkin, että kun jotkut konditionaliksen -isi- jutut painaa päälle kuten oikeastaan minun pitäISI opiskella netin käyttöä ja soveltaa ruotsin tehtäviä socratekseen tai quizlettiin tai-mikä-ikinä-olikaan- jota en osaa kunnolla käyttää, -niin aina löytyy mielenkiintoisempaa tekemistä? Siivoaminenkin on sellaista puuhaa, jonka mieluusti jättää tuonnemmaksi...                                                                    Omilta kouluaikojen käsityötunneilta en paljoa muista koska yleensä minut ajettiin luokasta ulos- taisin olla liian nenäkäs ja vähän kyseenalaistaa eri tehtäviä. Lapasenkin kudoin vahingossa tositiukaksi. ja kun opettaja siitä huomautti, tein siitä toisesta niin löysän tahallani että se oli varmaan kaksi numeroa toista suurempi.. Niitäkän lapasia ei koskaan tullut käytettyä.
Muu käsityötaito on käsittänyt lähinnä nahkatöitä, ja vaikkei nekään koskaan mitään kauniita ole olleet, niin jokin kestävyys lie ollut pikilangassakin aikanaan kun minulla yhä on käytössä itsetekemäni sivuohjat vuodelta 1977!

Muutakin pientä ja hauskaa tässä joulun alla on päässyt tapahtumaan - yhtä nuorukaista on ratsastajaan totuteltu jo useampaan otteeseen, ja itselleni tuli ensimmäistä kertaa elämässäni ikävä ajatus omasta painostani nuoren hevosen selässä - ei reilua! Joten laihdutukseen, mars - hyvä on näitä lupauksia tässä uudenvuoden alla antaa, mutta fakta vaan on, että liikkua täytyy enemmän tai lopettaa syöminen! "Entisessä elämässäni "oli kieltämättä se hyvä puoli, että kalorit tuli samantien kulutettua ihan vaan hyötyliikunnalla! Nyt on varta vasten mietittävä miten paljon ja koska liikkuu! Vaikka avantouinnin SM häämöttää jo helmikuun alussa, ei se jäinen 25m vielä ihan täydestä kuntokuurista käy! Tässä haastetta kaikille - ei pelkkää laihduttamista, vaan myös sitä liikuntaa- mikä laji kenellekin sitten sopii!

Tänä vuonna satsasin  aineettomiin lahjoihin - siinä vielä se hyvä puoli, että parhaimmassa tapauksessa pääsee itsekin nauttimaan kulttuurista! Torstaina olimme pikkumiesten kanssa ensimmäistä kertaa Kansallisteatterissa- Tippukivitapaus oli lasten mieleen ja hyvien arvostelujen perusteella sen olin valinnutkin. No, katsoihan sitä, mutta odotan itse kyllä enemmän Ryhmiksen "muodonmuutokselta" joka luvassa helmikuun alussa poikien kanssa ja sitten Svenskanin "en man som heter Ove"- äidin seurassa!






Junamatka Helsinkiin teatteriin- käynti myös Stockmannilla ja etenkin katsoimme  sen jouluikkunan ja leluosastolta löytyi "limaa" moneen tarpeeseen...
En ollutkaan muistanut miten kaunis katto on Kansallisteatterisssa (niin oli loppuunmyyty että jouduimme tyytymään 2. parven paikkoihin,mutta ilo irt siitäkin kun näimme "lentävän tukaanin" läheltä...) ja pojat ihailivat rakennusta jo ulkoapäin ja ihmettelivät että "tohon linnaanko me mennään?"
Ihana reissu!

Koko joulunseutu ei tietenkään ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista- kuten ei elämä yleensäkään- mutta kun opettelee näkemään niitä iloisia asioita ja arvostaa pieniäkin ilonpilkahduksia on tämä täällä taivaltaminen niin paljon mukavempaa!  Ja vähän lapsellinen saa olla, eikö vaan ???


Joten - hyvää UUUTTA VUOTTA kaikille - tavataan taas uusissa merkeissä vuonna 2018!
ja kiitos kun jaksoitte lukea- se inspiroi lisää! Parhaillaan teitä lukijoita on ollut 1200!

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulurauha- kaiken hosumisen jälkeen. kuvakollaasi ja jokunen ruokajuttu...


Ensimmäistä kertaa elämässäni olen nyt syksyn verran toteuttanut töissä ajoitusta "8-16" lisäten siihen päivittäin reilut kaksi tuntia työmatkaa- huhu -huh.
Hatunnosto kaikille niille, joilla tämän lisäksi on perhettä hoidettavanaan, lapset päivittäin  hoitoon vietävä ja haettava, kaupat käytävä ja perhe ruokittava!
Minulla ollut ihan riittävästi kissoissa ja koirassa hoidettavaa ja muistettavaa - hevoset sentään nauttivat täyshoidosta ja pärjäävät vaikken päivittäin käykään!

 En kuitenkaan kaipaa entistä ympäripäiväistäkään työtä - muistelen välillä lähes kauhulla niitä päiviä jolloin saatoin aloittaa kuuden jälkeen tunnin työrupeamalla aamulla tallissa, sitten suihkun kautta kouluun, iltapäivällä kauppojen kautta kotiin ja tallihommiin, ehkä ratsastamaankin kun noita nuoria koulutettavia kasvoi, perheelle ruokaa ja sitten tunninpitoon ja iltatalli, lapset nukkumaan ja joskus 21 jälkeen vielä seuraavien tuntien valmistelua tai kokeiden korjaamisia...
Aikaansa kutakin!

Uusille urille on ollut tosi kiinnostavaa suunnata työelämässäkin, ja muitakin uusia asioita olen oppinut kuten kuusen valinnan metsästä ja poikkisahaamisen. Tuli mieleen, enpä ole kuusta itse kotiin auton takakontissa koskaan tainnut raahata- niitä kuusitöitä varten on ollut mies tai/ja pojat!
Lumityöt, autonhuolto, puidenpilkkominen ja sisälle tuominen ja ruohonleikkuu ovat myös olleet niitä asioita, joita en juuri ole joutunut tekemään. Eikä nyt ole kyseessä mitään "miestentyöt/naistentyöt"-ajattelua, vaan käytännön sanelemia juttuja.
Sekä #metoo- kampanja että nämä ahdistelujutut eduskuntaa myöten ovat paisuneet hieman liian suuriksi. Miesparat, kohta ei normaaleja treffejäkään voi kysellä kun jo ruvetaan huutamaan ahdistelusta! Mietin sitäkin, että ne jotka nyt uskaltavat suunsa avata ovat niitä, jotka kuitenkin ovat uskaltaneet sanoa "ei-kiitos" ehdotteluille - entä se suuri määrä naisia/tyttöjä jotka sitten ovat joko vastentahtoaan nöyryytettyinä tai omanedun tavoittelun nimissä suostuneet erilaisiin ehdotuksiin? He tuskin täällä ovat suureen ääneen kampanjoimassa?

äh, olkoot nyt on siis joulu ja mieli iloinen; laittelen tähän muutaman kuvan kaikesta häsellyksestä josta en ole eroon päässyt, mutta minkä jälkeen on ihana rauhoittua TV:n ääreen tai kirjan pariin. Tai lähteä ratsastamaan ihan vaan harrastuuksen nimissä ja keleistä nauttien  nyt näyttää ihan hyvältä- toivottavasti koko joulun!


Piparkakkuja, joulutorttuja ja pikkuleipiä teimme eilen, joulusiivouksen viimeistely osui vielä tälle aamupäivälle, nyt on jo porkkanalaatikotkin uunissa ja odottelen että pääsisimme poikien kanssa saunomaan ja viettämään joulua - jos oikein hyvin käy ja herään aamulla aikaisin, voisi tieni viedä vaikka joulukirkkoon?


-Vanha piparkakkureseptini on todella monimutkainen, mutta tulos on kyllä viimeisen päälle. Aiemmin tein tuplana, nyt riitti tämä vakioannos. Joskus on piparkakkutaloa tehty, mutta sen verran hataria rakennelmia ovat olleet etten ole enää vuosiin yrittänyt. Se tehkööt. joka taitaa ja tykkää!

Apulaisia sain sitten varsinaiseen leipomiseen- tästä tuli se joulun tuoksu ja tunnelma!




Lanttulaatikosta älysin luopua ehkä viitisen vuotta sitten - ei sitä kukaan syönyt ja itsekin vain maistoin, koira ja kanat tykkäsivät. -Kananmunia pyrin ostamaan tuottajilta tai jos kaupasta, aina niitä vapaina kulkevien mieluiten luomutipujen munia. Kanoja minulla tosiaan on ikävä välillä! 



Joululaatikoita on tullut tehtyä itse - näitä porkkanalaatikoitakin kahdella eri reseptillä kun en osaa päättää kumpi on parempi. Ja perunalaatikko - sen pitää olla imelletty, joten aloitin sen tekemisen eilen. Aina vähän jännittää miten se onnistuu!?




imelletty perunaloota -tottakai!


Tällaisiin tunnelmiin täältä Mäntsälästä - mieli rauhaisana joulua varten, ei kiirettä ja hyvä tahto päällä maan! Pienistä hyvistä asioista se joulukin muodostuu- ne pitää vaan oppia näkemään!
Lopuksi vielä kuvia Espoon kirkosta missä omnialaisten jouluhartaus torstaina - hieno tunnelma ja mukavan lyhyt ja musiikkipainoitteinen tilaisuus! 



Omnian kuoro solisteineen hieno!

HYVÄÄ JOULUA- GOD JUL!



maanantai 4. joulukuuta 2017

Sveriges ambassad i Helsingfors- snyggt, litet pompöst men ack så trevligt-på svenskt vis!





"Tee mitä tykkäät" sanoo OMNIA, nykyinen työnantajankikin. Ja minähän teen. Kun on tarpeeksi utelias saa aina kaikesta uudesta jotain irti - nyt vuorossa Ruotsin lähetystö ja seminaari jossa professori Jarmo Lainio Tukholman yliopistosta kertoi ruotsinsuomalaisten tämänhetkisestä tilanteesta Ruotsissa ja siihen liittyviin tulevaisuudenhahmotelmiin. Tästä kumpusi mielenkiintoinen paneelikeskustelu ja lopulta kuulimme Ruotsinsuomalaisen nuorisoliiton terveiset ja pääsimme vielä nauttimaan ihanasta buffeesta lähetystön upeissa tiloissa.
Lainio on tehnyt tutkimustaan maaliskuusta lähtien Ruotsin valtion toimesta-EU:lta tullut näpäytys jo useamman kerran huonosti hoidetusta oman äidinkielen / vanhempien kielen opetuksesta, ja asiaa oli siis tutkittava ja nyt oli se päivä jolloin myös parannusehdotuksia lyötiin pöytään.
Ruotsinsuomalaisia on maassa tällä hetkellä- laskutavasta riippuen - 700.000-800.000 mutta he eivät kaikki suinkaan enää puhu suomea äidinkielenään. Kielenopetuksen tarvetta on sikäli kovin vaikea tilastoida, ettei kouluissa pyydetä mitään tarkkoja tietoja kotikielestä, eivätkä vanhemmat suomenkieltä välttämättä edes mainitse jos lapset osaavat hyvin ruotsia ja pärjäävät koulussa. Tutkimuksen perusteella vahvimmat ruotsinsuomalaiset kaupungit ovat Eskilstuna, Västerås, Södertälje, Haparanda ja Tukholma.
Hauskana yksityiskohtana suurlähettiläs Anders Ahnlid, joka meidät toivotti tervetulleiksi ja sittemmin isännöi illallista, kertoi oman mummonsa olevan Naantalista kotoisin ja kuinka ilolla muisteltiin Suomessa vietettyjä kesäaikoja- kielestä mitään ymmärtämättä.

ambassadör Anders Ahnlid var kvällens värd

Ruotsin 290 kunnasta alle sata tarjoaa "äidinkielenomaista" suomenopetusta, mutta siitä ei välttämättä tiedoteta kovin hanakasti, ja tasaryhmien muodostaminen on vaikeaa, puhumattakaan opettajan löytymisestä. Tarjolla keskimäärin 40min  viikossa- koulupäiän jälkeen.
Nyt tehdyn tutkimuksen pohjalta Lainion esitys on lisätä kielenopetusta kolmeen viikkotuntiin aina ylä-asteelle ja lukioon asti, jotta siitä olisi oikeasti hyötyä. Opetus ei myöskään saisi venyä pitkälle iltaan, vaan mahdollisuus jättää osa ruotsi äidinkielenä- tunneista pois olisi selvitettävä. -Viime kädessä poliittiset päätökset ja valtion budjetti on se, minkä varassa liikutaan, mutta tässä olisi ainakin hyvä alku.



Paneelikeskustelussa sivuttiin tätä aihetta, ja oman lisänsä ja ajatuksia toivat panelistit, joista Venla Odenbalk Sverigefinska ungdomsförbundetista suoraan myönsi ettei edes osaa puhua suomea kunnolla. Tästä virisikin keskustelu siitä, onko ruotsinsuomalaisen "tavaramerkki" tämä kielitaito, mutta tultiin siihen tulokseen ettei välttämättä, kunhan halu oppia jotain löytyy. Ja sitä suomalaista sisua - sitä täytyy olla!
Todella mielenkiintoisia pointteja puolin ja toisin- Suomessa verrattavissa maahanmuuttajiin ja heidän kielitaitoonsa sekä suomenkielen oppimiseen ja integrointiin - on ehkä osattava hyödyntää kaikista kulttuureista itselle sopivimmat osat ja muodostettava siitä oma identieteetti!


_Paneelikeskustelussa mukana (vas) kansanedustaja Nina Lundström, kulttuurituottaja Lina Puranen, nuorisoliiton toiminnanjohtaja Venla Odenbalk ja prof. Jarmo Lainio- kaikki suomalaisilla sukujuurilla.



Lopuksi vielä Venla Odenbalk ja Alice Kylander kertoivat Sverigefinska ungdomsförbundet´´in toiminnasta jonka tuloksena haastattelujen pohjalta tehty kirja kiersi nähtävänä- ihan mielenkiintoisia ja hyvinkin erilaisia ihmistarinoita! Koska kyseessä on hanke, on sen toiminnan jatkuminen täydellä teholla vielä epävarmaa, mutta tulokset ovat olleet hyviä joten tämänhetkinen tilanne on hallinnassa.





Meille vieraille oli tarjolla ihana buffe-illallinen jossa kalaruoat ja lriistalihapullat sekä eri kasvisvaihtoehdot todella kruuunasivat illan - paljon uutta tietoa, ajatuksia ja ideoita pähkäiltäväksi - oli vallan kannattava reissu.
Ja aina se tylsän pänttäämisen voittaa, osittain työajallehan tällainen menee, mutta kun pitäisi tuota kestävää kehitystäkin opiskella ja Turun YO:n kieltenopejen verkkokurssin suunnittelu on vielä ihan alkutekijöissään..
Tämä syksy olisi kyllä vaatinut vähän lisää tunteja vuorokauteen- jospa jouluna saisi hieman hellittää?
vilken fin-fin servis! Tekopparna hade jag gärna tagit hem!