Tämä on oikeastaan aika hassua ja hölmöä, mutta kun luin oman blogini esittelyn uusiksi jossa mainitaan sana OPPIMINEN niin uskallan tämänkin kertoa:
Olen aivan itse virkannut "pääliinan" eli kaulaliinan jonka saa viritettyä myös pään ympärille kuten minulla usein on tapana. Tämän kalulapäähine suojaa myös korvia kun sen saa mahtumaan kypärän alle.
Käyttöä testattiin äsken koiralenkillä- toimii!
levennetty yläosa peittää hyvin pään ja alahaarakkeet saa kiedottua kaulan ympärille ja solmittua niskaan.
Mikään myyntihitti tämä tekeleeni ei tosiaankaan ole, sen verran kuhmurainen ja epämääräistä silmukointia olen saanut aikaiseksi, mutta itse olen tosityytyväinen - en ole juuri omien kouluaikojen jälkeen muuta käsitöitä tehnyt kun sukkia parsinut ja jokusen napin ommellut!
Tässä astuu esille MOTIVAATIO tai pikemmin sen puute - olin kakarana sen verran hätähousu että kun kaikki piti saada valmiiksi heti eikä huomenna niin mitkään ompelujutut eivät vain olleet minua verten.(jostain syystä kärsivällisyys kuitenkin riitti esim piirtämiseen- täyskymppi koulussa aina) Sitäpaitsi - olihan minulla äiti, ja on yhä, joka vieläkin on taitava niin käsistään kuin ompelukoneenkin ääressä! Hänelle omat pojatkin ovat osanneet viedä rikkoontuneet vaatteensa..
Tämä yllättäen herännyt motivaatio oli oikeastaan kaupan ALE myynnin tulos: Ohimennen kaupassa katselin ALE-koria jossa ah niin ihanan väriset lankakerät suorastaan huusivat ostajan perään! Koska en mitään tiedä tai tajua langan hinnoista, tuo 2€ kuulosti vallan kohtuulliselta ja ostin kerän. -Nyt jo viisastuneena voin kertoa että niitä keriä piti sitten vielä hakea kaksi lisää...
Äidilläni oli siihenkin ratkaisu kun poikettiin hänen luonaan kylässä Tapaninpäivänä- sain aivan itse valita työvälineen tulevaa tekelettäni varten ja päädyin koukkuun jossa lukee 6,00 ja nyt vasta katsoin että lankakerässäkin on teksti 10.
Olisikohan siis koukun pitänyt olla vielä isompi?-no hyvin tuokin toimi!
Hassuinta tässä jutussa onkin se, kuinka itse opettajana valitan että nuoriso haluaa aina "kaiken -minulle -nyt-ja-heti" - niin en itsekään ole yhtään tuon fiksumpi- joulun ja uudenvuodenväli on mennyt vallan virkatessa ja TV:tä toisella silmällä katsoessa! Tänään sain ensimmäisen työni päätökseen Kaurismäen "Tulitikkutehtaan tytön"- säestyksellä. ja tuli siis jo koekäytettyäkin koiralenkillä! -Jännä juttu tämä motivaatioksi, tai välillä jopa inspiraatioksi kutsuttu tunne - se toimii!
Onkohan vielä näinkin, että kun jotkut konditionaliksen -isi- jutut painaa päälle kuten oikeastaan minun pitäISI opiskella netin käyttöä ja soveltaa ruotsin tehtäviä socratekseen tai quizlettiin tai-mikä-ikinä-olikaan- jota en osaa kunnolla käyttää, -niin aina löytyy mielenkiintoisempaa tekemistä? Siivoaminenkin on sellaista puuhaa, jonka mieluusti jättää tuonnemmaksi... Omilta kouluaikojen käsityötunneilta en paljoa muista koska yleensä minut ajettiin luokasta ulos- taisin olla liian nenäkäs ja vähän kyseenalaistaa eri tehtäviä. Lapasenkin kudoin vahingossa tositiukaksi. ja kun opettaja siitä huomautti, tein siitä toisesta niin löysän tahallani että se oli varmaan kaksi numeroa toista suurempi.. Niitäkän lapasia ei koskaan tullut käytettyä.
Muu käsityötaito on käsittänyt lähinnä nahkatöitä, ja vaikkei nekään koskaan mitään kauniita ole olleet, niin jokin kestävyys lie ollut pikilangassakin aikanaan kun minulla yhä on käytössä itsetekemäni sivuohjat vuodelta 1977!
Muutakin pientä ja hauskaa tässä joulun alla on päässyt tapahtumaan - yhtä nuorukaista on ratsastajaan totuteltu jo useampaan otteeseen, ja itselleni tuli ensimmäistä kertaa elämässäni ikävä ajatus omasta painostani nuoren hevosen selässä - ei reilua! Joten laihdutukseen, mars - hyvä on näitä lupauksia tässä uudenvuoden alla antaa, mutta fakta vaan on, että liikkua täytyy enemmän tai lopettaa syöminen! "Entisessä elämässäni "oli kieltämättä se hyvä puoli, että kalorit tuli samantien kulutettua ihan vaan hyötyliikunnalla! Nyt on varta vasten mietittävä miten paljon ja koska liikkuu! Vaikka avantouinnin SM häämöttää jo helmikuun alussa, ei se jäinen 25m vielä ihan täydestä kuntokuurista käy! Tässä haastetta kaikille - ei pelkkää laihduttamista, vaan myös sitä liikuntaa- mikä laji kenellekin sitten sopii!
Tänä vuonna satsasin aineettomiin lahjoihin - siinä vielä se hyvä puoli, että parhaimmassa tapauksessa pääsee itsekin nauttimaan kulttuurista! Torstaina olimme pikkumiesten kanssa ensimmäistä kertaa Kansallisteatterissa- Tippukivitapaus oli lasten mieleen ja hyvien arvostelujen perusteella sen olin valinnutkin. No, katsoihan sitä, mutta odotan itse kyllä enemmän Ryhmiksen "muodonmuutokselta" joka luvassa helmikuun alussa poikien kanssa ja sitten Svenskanin "en man som heter Ove"- äidin seurassa!
Junamatka Helsinkiin teatteriin- käynti myös Stockmannilla ja etenkin katsoimme sen jouluikkunan ja leluosastolta löytyi "limaa" moneen tarpeeseen...
En ollutkaan muistanut miten kaunis katto on Kansallisteatterisssa (niin oli loppuunmyyty että jouduimme tyytymään 2. parven paikkoihin,mutta ilo irt siitäkin kun näimme "lentävän tukaanin" läheltä...) ja pojat ihailivat rakennusta jo ulkoapäin ja ihmettelivät että "tohon linnaanko me mennään?"
Ihana reissu!
Koko joulunseutu ei tietenkään ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista- kuten ei elämä yleensäkään- mutta kun opettelee näkemään niitä iloisia asioita ja arvostaa pieniäkin ilonpilkahduksia on tämä täällä taivaltaminen niin paljon mukavempaa! Ja vähän lapsellinen saa olla, eikö vaan ???
Joten - hyvää UUUTTA VUOTTA kaikille - tavataan taas uusissa merkeissä vuonna 2018!
ja kiitos kun jaksoitte lukea- se inspiroi lisää! Parhaillaan teitä lukijoita on ollut 1200!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti