#Me too - viestiä mietittyäni, päätin omalta kohdaltanikin kertoa ja kommentoida

Suomalainen nainen. Itsenäinen, voimakas, asioita tekevä,                                                              kaiken hoitava.               

Vahva itsetunto. Vanhoista elokuvista  Pekan ja Pätkän "Justiina" eli Siiri Angerkoski
oli juuri sellainen. (Taisi olla oikeastikin- sain kovat haukut kun lapsena asuessamme samassa talossa Töölössä ajoin polkupyörälläni vahingossa tädin päälle kun hän oli roskista tyhjentämässä...)
 Eikä tuo naisen malli kotonaakaan sen huonompi ollut - isä oli hyväntahtoinen ja kiltti, etenkin jos oli maistissa kotiin tullessaan kaikki aina järjestyi sanoilla "kyllä, Mami". Koskaan eivät tapelleet, mitä nyt äiti saattoi jostain isälle huutaa.

Ranskaan heppatöihin vuonna 1978!  Suomesta olivat kyllä Saksaan ja Englantiin lähteneet aiemmin; mutta Ranska -se oli aivan uusi aluevaltaus! Olin toki kuullut ruotsalaisten tyttöjen "huonosta maineesta" mutta eihän se minua liikuttanut- olinhan Suomesta ja vallan sinisilmäinen ja kokematon. Kaksi kuukautta ehdin ekassa harjoittelupaikassa seurustellakin ennenkuin muutin estetallille, kv-kilparatsastajan erään sponsorin luo. Vapaata oli kerran viikossa ja Pariisihan piti tuolloin tutkia- etenkin kun tarvittaessa sain siellä yöpyäkin, rouvan omistamassa huoneistossa Champs Elyseen eräällä sivukadulla.               
         

Kaupunkia tuli tutkittua ja ihmisten kanssa juteltua- toinen kuva on albumista ja sen kohdalla lukee " kuva otettu itsepäisen takiaisen toimesta" Ei sen kummempaa- ellei tuttavuus kiinnostanut, kerroin sen.
Paitsi kerran. Kyseessä oli muistaakseni Dominikaanisesta tasavallasta oleva aivan kiiltävänmusta ammattilaisjalkapalloilija jonka kiinnostavat jutut oli jäädä kesken kun hän valitti ettei ollut ottanut lompakkoa mukaansa kun halusi minulle lounaan tarjota. Siinä vaiheessa en mitään epäillyt, lähdin mukaan lompakkoa hakemaan kun hän kuulema asui "ihan lähellä". No, metron vaihtuminen paikallisjunaan ja asemalta pitkähkö vaellus lähiön kerrostaloon jo kypsytti, mutta minut ylipuhuttiin tulemaan sisälle kun hän äkkiä hakisi lompakkonsa. Sisällepäästyämme asuinkaveri moikkasi pikaisesti ja häipyi joten jäimme kahden.
Musiikkia ja viiniä tarjottiin josta kohteliaasti kieltäydyin, mutta kun ilmoitin haluavani lähteä, jo kaveri oli minussa kiinni ja lääppimässä muka "tanssin"nimissä. Vielä nyt, liki 40 vuotta myöhemmin, muistan kun sain oven takanani auki ja juoksin rappukäytävästä täysillä ulos ja pihalla eräs autoaan parkkeerannut nainen huomasi hätäni ja kysyi voiko auttaa. Hän minut heitti asemalle takaisin enkä edes älynnyt lippua ostaa kun juuri ehdin keskustan junaan- en edes tuntenut koko kaupunginosaa. Jotta  kaaos oli täydellinen, odotti Gare du Nordilla tarkastajat jotka uhkasivat minut laittaa vankilaan jollllen maksaisi sakkomaksua.

Liekö tuo nuoruuden aikainen kokemus sitten jotain minulle opettanut, mutta olen kyllä aika tiukasti osanut lääppijöille ilmoittaa "tassut irti" - kerran jopa hyvinkin tehokkaasti:
Mäntsälään muutettuani 1986 saimme ratsastusseuralle kunnalta lainantakauksen ja uusi talli nousi Liljendalin alueelle 1987; paljon tehtiin talkoovoimin tuolloin. Hevosten jo muutettua talliin, eräänä päivänä eräs kunnan silloisista teknisen osaston pomoista (en aio nimeä mainita) tuli yllättäen pihaan " valmista tallirakennusta katsomaan". No, toki hänet näytin ympäri, mutta kun pääsimme tallin perälle ja kerroin rehuhuoneesta, mies nappasikin oven takanamme kiinni ja kävi käsiksi yrittäen väkisin suudella ja kopeloi tissejä!
Ihan hyvällä sprintterin vauhdilla äijä sitten tallista poistui - ensimmäinen käteeni osunut esine oli luuta..
Vielä vuosien jälkeen tämä episodi on aina minua hymyilyttänyt nähdessäni ukon kylillä - toki olen kohteliaasti aina tervehtinyt. Nyt en ole ko henkilöä vuosiin nähnyt, lie varmaan jo ellei jopa kuollut niin ainakin  eläkkeellä jossain vanhainkodissa...

Noita ja luuta - näkemykset ovat monet!

Se, mikä näissä tilanteissa mietityttää, on se vallankäytön väline joina näitä pyllyntaputteluja ym asiattomuuksia käytetään- hevospiireissä on ollut valloillaan vuosikymmenet tapa "edetä uralla" valmentajan sänkypahnojen kautta tai saada muita suosituksia. Eikä sitä ole edes kummallisena pidetty- jotkut naiset ovat osaneet omia "aseitaan" törkeästikin hyväkseen käyttää seksinälkäisiltä miehiltä etuja hakiessaan.
Mutta silloin, kun taputtelu ym koetaan vastenmieliseksi, siihen pitää olla heti oikeus puuttua. On tosi-ikävää kun näitä vuosikaudet piilossa olleita tarinoita nyt vasta kaivetaan esille esim koskien tätä filmimogulia.  Vallankäytön yhteydessä tällainen naisten esineellistäminen on todella törkeätä!

Tässä on varmaan paljon kasvatuksella, kulttuurilla ja omalla itsevarmuudella merkitystä. Monessa kulttuurissa naisen rooli on miellyttää, ja silloin voi rajanveto tuntua vaikealta. Sama pätee nuoriin ja kokemattomiin tyttöihin, etenkin jos valta-asemassa oleva mies heitä ensin "pehmittelee" imartelemalla ja kehumalla, niin seuraava askel voikin olla jotain aivan muuta eikä nuori nainen uskalla suutaan avata ja vastustaa.  Aloitin tämänkertaisen blogini mainostamalla suomalaista naista, ja päätän myös samoihin tunnelmiin- vain me naiset itse määräämme kuka ja mihin meitä saa koskettaa, taputtaa tai pussata! Olkaamme vahvasti suomalaisia naisia!


Sama pätee sanallisiin arvioihin - minä en lainkaan pistä vastaan jos joku minua vielä "tytöttelee" tai kehuu sääriä tai takapuolta  (sellaistakin on tapahtunut!) mutta jos se tuntuu loukkaavalta niin asian voi ilmaista ääneen asianomaiselle; turha siitä on millään feminisistipalstalle enää aukoa - niitä ne miehet eivät ainakaan lue!

.
Joskus on vaikea vetää raja silkan kohteliaisuuden tai seksistisen ja vähättelevän puheen välillä -ainakaan suomalaiset miehenköriläät kun eivät niitä kaikkein kaunopuheisimpia ole!  Antakaamme heille kuitenkin mahdollisuus antaa meille ja kanssasisarillemme jopa positiivista palautetta ulkonäöstä ym ilman että heidät heti lytätään irstailijoiksi - muuten olemme siinä pisteessä että vain oikeuslaitos ja asianajajat rikastuvat kun käydään käräjiä jos-vaikka- mistä olalletaputuksesta!

Kova melu aiheesta on noussut, sinänsä hyvä.
Näissä minusta otetuista kahdessa kuvassa on melko tarkalleen 40 vuoden ero, ja lukija varmaan ymmärtää että tänä päivänä olen saanut olla kaikelta "läpsyttelyltä" ja törkeistä ehdotuksista rauhassa.
Mutta toki niitä on ollut, tämä kuuluu ihmisluontoon.
Itseluottamuksella on suuri rooli siihen, miten tämäntyylisiin asioihin asennoidutaan, ja suoranaisesta vallankäyttäjän  hyväksikäytöstä on aina ilmoitettava eteenpäin!



Huomio, asenne ratkaisee - alistua ei pidä, tasa-arvoa olla täytyy!

Morriksen mietteitä, taas kerran. nyt lyhyesti.

                                 

Eilen illalla auringon laskiessa

Taas palaan Morriksen oppeihin- kopsasin Cison facebookin kautta australialaisen "Central Steel Buildingin"-companyn  sivustolta koottuja ajatuksia - ausseissakin on tuo ikinuori valmentaja käynyt oppejaan jakamassa.
Suomeen on vihdoinkin tulossa ensi kesänä, Harjuun; tarkka päivämäärä vielä avoin, mutta innolla odotan!
Ja mietin myös, mikä tässä Morriksessa minua viehättää ja niin monia kauhistuttaa.
Suorasukaisuus? Sekö, ettei asioita kaunistella vaan palaute tulee sellaisenaan, heti.
Selkeys. Perusteellisuus.
"Punainen lanka"- systeemi.

Ohessa niitä mietteitä:
*Este-etäisyydet ovat kuin miehiä - älä heti haksahda ensimmäiseen, muitakin on.
*Eteenpäinpyrkimys ei tarkoita eteenpäinjuoksemista, vaan sitä että ajatellaan eteenpäin
*Kun näet etäisyyden, ole vaativa suoristamisen suhteen. Jos hevonen horjuilee, se ei käytä itseään ja hukkaa takapään voiman.
*tarkkuus on vauhtia tärkeämpää
*Jokaisena hetkenä sinä joko koulutat tai pilaat hevostasi. Ei ole olemassa mitään-siltä-väliltä.
*Älä kopioi kanssakilpailjijoitesi ratsastusta- sinun täytyy ratsastaa paremmin!
*Kouluratsastus on kaiken perusta. Jos siitä puuttuu jotain, myös hyppäämisessä on aukko.
*Minä en ollut lahjakas, mutta minulla oli kunnianhimoa ja tavoite. Ja on sitä yhä.
*Kaikessa on kyse hevosesta- miten sitä hoidat, miten ratsastat ja miten huollat tätä uskomattoman hienoa eläintä- hevosta.
*Aluksi kaikki  on vaikeaa, sitten se helpottuu, vähitellen harjaantuu tavaksi - ja vain silloin siitä voi tulla kaunista!
*Täsmällisyys, kertaaminen ja jälleen kerran kertaaminen, se on ainoa tapa vakiinnuttaa opittua. Joidenkin mielestä kovin tylsää. Minusta ei-.
*Ratsastus ei ole rakettitiedettä, ei sinun tarvitse keksiä avaruusalusta, pidä asiat yksinkertaisina.
*Lahjakkuudesta ja nerokkuudesta palkitaan, muttei uhkarohkeudesta.
*Toiminta tekee muodon, ja muoto johtaa toimintaan

Nämä kootusti siis jonkun valmennuksen yhteydessä, mutta paljon ihan miettimisen arvoisia asioita;
etenkin nuo jotka olen kursivoinut. Osa jopa elämänohjeita.

Kielitaito luo mahdollisuuksia sekä parantaa äidinkielenosaamista

SUKOL:in (Suomen kieltenopettajien liitto) 60-vuotis juhlaseminaari Espoon Hanasaaressa antoi loistavan läpileikkauksen maamme kieltenopetuksesta lieveilmiöineen. Viimemainitulla tarkoitan lähinnä näitä kuuminakin käyviä keskusteluja niin somessa kuin muuallakin ruotsinkielen "vapaaehtoistamisesta" ja myös tarpeesta päästä englanninkielen ylivallasta eroon- on huolestuttavaa että vain "muotikieltä" on tarjolla kaikkialla! Myös Hanasaaren työpajatarjonnassa Paul Westlake veti ison auditorion lähes täyteen muiden kielten edustajien joutuessa tyytymään tavallisen kokoisiin luokkatiloihin: Tosin
kyseessä oli varmasti osittainen päällekkäisyys- itse ainakin olisin  mieluusti kuunnellut sekä ruotsin että englanninkielistä esittelyä !

Espoon ja Helsingin rajoilla, Jorvaksentien tuntumassa
oleva kulttuurikeskus oli minulle yllättäen uusi kokemus. Perustettu jo 1975 ja läpikäynyt viime vuomnna suurehkon remontin. Toimivat ja mukavat tilat. Ja ennenkaikkea- ihana meri ympärillä - sinne oli mukava pulahtaa aamusella saunan päälle!(valokuva:Sanna Uotila)

Iso kiitos niille nuorille esiintyjille jotka huolehtivat yleisön musiikillisestä viihdyttämisestä ja  niille kolmelle nuorelle SYK.läiselle Lotalle, Jaakolle ja Elenalle jotka juonsivat koko tilaisuuden - useammalla eri kielellä! Ennakkoluulottomia nuoria joiden kokemus kasvoi rutkasti onnistumisen elämyksin!
Esiintymässä SYKkiläisiä, Vaskivuoren bändi ja perjantain juhlaillallisilla Tapiolan yhteiskoulun orkesteri solisteineen.

Dosentti Peppi Taalas Jyväskylän yliopistosta antoi toivoa meille niin-ei-digitalisoituneillekin-opettajille:
Digiloikka voikin olla hikiloikka!
Ja vielä Maslowia siteeraten:
"If the only tool you have is a hammer, you tend to see every problem as a nail"
Kielitaidon tavoitteet saattavat eri ihmisillä olla erilaiset - osataanko tämä ottaa opetuksessa huomioon? Hyvin monelle oppilaalle riittää se että he pystyvät suullisesti kommunikoimaan vieraalla kielellä - oikeinkirjoituksesta ja kieliopista piittaamatta.
On myös muistettava että kielitaito on useimmille ihmisille vain työväline eikä itsetarkoitus.
Arvopohjan pitää näkyä myös oppisisällöissä! Eri kielet ovat koko ajan läsnä ja niiden käyttöön vaikuttavat

eri kielet ja niiden yhteydet                                       strategiset taidot
                                                                                   ja vuorovaikutus
                            
                                kielenkäytön konteksti, media ja
                                yhteisöllisyys


Tätä teemaa omalla tavallaan jatkoi ja vahvisti toimittaja, kirjailija ja elokuvaohjaaja Elina Hirvonen kertomalla kokemuksistaan Zambiasta jossa asui ja työskenteli useamman vuoden ajan. Hän totesi mm että "halu yrittää tulla ymmärretyksi on tärkeämpää kuin oikeaoppisuus" , mikä olisi hyvin tärkeä muistaa etenkin maahanmuuttajien kanssa työskennellessä. Se, mitä suomalaisista sanotaan huumorimielessä " Suomalainen vaikenee monella eri kielellä" pitänee paikkansa niin kansanluonteen kuin oikeaoppisuuspyrkimyksen perusteella!
MOTIVAATION herättäminen kieltenopiskeluun on myös tärkeä asia, ja siihen on matkustaminen hyvä keino - aina kun siihen vain on mahdollisuus, sillä kieli on näköala maailmaan!

Iltapäivän ohjelman på svenska aloitti yrittäjä-opiskelija Ahmed Hassan otsikolla:
"Från Somalien till Botby och uti världen" . Hän kertoi tunnin verran omasta kasvun tiestään somaliperheen vanhimpana poikana jonka äiti "hetken mielijohteesta" pisti hänet koekaniinina ruotsinkieliseen kouluun vaikka nuorempi veli aloitti suomenkielisessä koulussa . Vaikeuksien kautta voittoon on hänen tiensä kulkenut, ja erityiskiitoksen ansaitsee ensimmäisen koulun äidinkielenopettaja joka jaksoi kannustaa ja auttaa.  Tällä hetkellä opinnot ovat vielä Hankenissa hieman kesken, mutta yritystoimintaa ja verkostoitumista maahanmuuttajien parissa on siinä ohessa viritelty jo vuoden verran. Tavoitteena on auttaa maahanmuuttajia löytämään työpaikka ja yhteistyötä tehdään mm henkilöstöyritysfirman VMP kanssa. Nordic Somali-yhdistyksen puheenjohtajuus teettää myös töitä ja avaa kontakteja ja neljä vuotta on reilu kolmekymppisellä nuorella kulunut myös Britanniassa, joten kielitaito on hänellä jo kattava ja samaa suosittelee muille- ovet avautuvat kun uskaltaa heittäytyä ja opetella uutta! Koska Ahmed tuli jo alle kouluikäisenä Suomeen, on somalinkielentaito jäänyt lähes pelkälle  puheasteelle, vaikka se on toiminut kotikielenä. Vaikka esim. Pohjanmaalla on pakolaisten mahdollista integroitua myös ruotsiksi, on suurin osa maahanmuuttajista opiskellut suomea ensimmäisenä uutena kotikielenään. -Itse jäin miettimään eri kielten fonetiikan vaikutuksen puhumiseen- paljolti riippuu oman äidinkielen lausumisesta ja kielirakentesta miten helppoa/ vaikeaa on vieraan kielen puheen opiskelu. Yhä edelleen kuulee suomalaisia poliitikkoja puhuvan epämääräisen kuuloista ruotsia/englantia vaikka kielikylpyjä nykyään on tarjolla runsaasti niin TV:n kuin internetin välityksellä. Itselläni, ruotsinkieli pohjana, ei ole ollut vaikeuksia opetella muita germaanisia kieliä ja ranskakin onnistuu kun olen siellä asunut ja korva sitä kautta kehittynyt.
Ahmed puhuu selkeästi ja omaa hyvän sanavaraston, mutta selvästi oli kuultavissa aksentista että kyseessä oli vieras kieli. En tunne somalia, mutta ilmeisesti kyseessä ei ole kieli, missä yhtäläistä lausumista germaanisten kielten kanssa. Tämä vaikuttaa ilman muuta oppimiseen, ja suomenkieli on tältä kannalta vielä hankalempi ja harvinaisempi, joten paljon työtä joutuu oppimisen eteen tekemään.
Tärkeätä on myös asennoituminen kieltenopiskeluun - jos itse katsoo hyötyvänsä ruotsinopinnoista, on turha kuunnella poliittisia jaarituksia sillä ne muuttuvat- kieli ei niinkään!
Oma identiteetti on nuorella aina myös etsinnässä- juuriaan ei pidä unohtaa ja Ahmedin äiti on kertonut paljon Somaliasta ja sen oloista ennen sotaa; nyt Suomessa on osattava yhdistää nämä kaksi kulttuuria parhain päin. Maahanmuuttajien omaa kielitaitoa on myös osattava hyödyntää.
Ja lopuksi pieni huomautus meille suomalaisille:
Ilman suomalaista naista ei maamme olisi koskaan selviytynyt!
Uskalla ja rohkene yrittää!

Lauantain huumorilla höystetty kohokohta oli luonnollisesti suomen-ruotsalais-suomalaisen Mark Levengoodin esiintyminen ja kulttuuri-identiteettien ruotiminen lähinnä omiin kokemuksiin perustuen.

SYKkiläinen Jaakko Hilmola esitteli Mark Levengoodin yleisölle. (ja säilytti M.L:n nuuskarasiaa esityksen ajan :) huomasin...)

Paikoin huumori aika ronskia, kuten suomalaisella kuuluukin, mutta paikoin Ruotsissa vietetyt vuodet näkyivät selvästi, kuitenkaan pientä itseironiaa unohtamatta!
Kulttuurierot ja -yhteentörmäykset saatin näyttäytymään hauskoina yksityiskohtina kanssakäymisessä, mutta joitakin niistä kannattaa huomioida tarkemmin: Suomessa "ei" on "ei" ja "kyllä" tarkoittaa "kyllä" - ruotsalaiset ovat paljon suurpiirteisempiä. Esim kohtelaisuutena lausuttu "voisin lähteä sinun kanssasi vaikka syömään" tarkoittaa pikemminkin sitä että "olet hyvä heppu" kuin sitä että heti oltaisiin lounaalle menossa!
Ruotsista et myöskään löydä pomoja, pelkästään "ohjaajia" (=ledare) - työpaikan ja päätöksenteon kulttuuri on sangen erilainen. Tavoitteena voisi hyvin olla etsiä työelämästä sitä ruotsalaista ketteryyttä suomalaisella "knowhow"lla höysettynä! Me suomalaiset näemme kuitenkin mahdollisuudet ruotsalaisia paremmin - he törmäävät liiaksi säntöihin vaikka muuten ovat joustavia.
Suomalainen suorasukaisuus on siitä toivottavaa, että surukokemus on sellainen, mikä on läpikäytävä eikä paettava- asiat on osattava kohdata sellaisina kuin ne ovat.
Positiivista ajattelua vahvisti Levengoodin toteamus uusimmista aivotutkimuksista- meidän täytyy ja me voimme koko ajan opetella uutta sillä emme tule iän myötä tyhmemmiksi, vaan aivomme kestää koko elämän :)
" Ihminen selailee omia kokemuksiaan" ja uudet ajatukset ja ideat voidaan toteuttaa entisten pohjalta.
Sitten - en tiedä missä yhteydessä ja miksi- mainittiin neljä nimeä; liittyi varmasti ihanan runolliseen suomenkieleen jota voi vääntää ja kääntää aivan mitenpäin tahansa: Juice, Hector, Eeva Kilpi ja Väinö Linna. I agree.
Muutaman sensuroidun vitsin ohella voisi toki tätä miettiä:
"om du har ett paraply upptryckt i rumpan; öppna det inte"
Vähän niinkuin käytännön ohjeeksi.
Hauska mies, tuo Levengood.

Jazzahtavia sovituksia Dream Academyn tulkitsemina ja viereisessä kuvassa Kalevala-koru näyttelyn parina esittäytynyt Kim Simonsonin metsä-aiheinen taidekokoelma ihanine maahisineen ja muine otuksineen - materiaalina tässä samettipäällysteinen acryli.

Saatan lisää kuvia liittää vielä kotikoneelta- tämä "pilvitallennus" on minulle yhä sikäli sumuista, että omalla puhelimella otetut kuvat tallentuvat näköjään automaattisesti, mutta työpuhelimellä otetut ei. Kameran kuvat tallennan ensin omalle tietokoneelle kotona ja sieltä siirrän niitä "tietoisesti" pilveen - joskus jopa löytäen hakiessani niitä...
Tekniikka on ihana mutta kehittyy välillä hieman hmmm nopeasti.
                                          

Syksyä, seminaaria, innovaatioita ja Kalevalaakin -oppimisenhalua herättelemässä!

Syksy tulee sateineen - eilinen ilta aivan uskomaton kuutamo koko päivän kestäneen sateen jälkeen - huh.
No, tänään sataa tihkuttaa taas joten pidä siinä sitten mieli korkealla!
Eilinen tilaisuus nk. Tennispalatsissa Suomen "HundrED"- teeman puitteissa oli onnistunut; juontajana toiminut Saku Tuominen osaa asiat ja aikataulut ja saa yleisön pysymään matkassa mukana. Lähes koko maailma kierrettiin oppimisinnovaatioita esitellen; ja oheistan tähän muutaman idean ja ajatuksen. Aikuisten luku- it- ja matemaattiset ongelmat eivät tietenkään yhden seminaarin puitteissa ratkenneet, mutta erilaisia oppimismenetelmiä tuli saaliiksi taas tukullinen.

Minulle uusi tuttavuus toiminnassa oli myös Tytti Voutilaisen myötä esitelty EPALE

https://ec.europa.eu/epale/en/content/education-changing-world

Syksy on usein tapahtumia täynnä - SUKOL in seminaari Hanasaaressa tulevana viikonloppuna, 19-22-10. HIHS jäähallissa jossa ainakin yksi minun kasvateista mukana, kirjamessut Helsingin messukeskuksessa 26-29.10 jonne maahanmuuttajaporukan kanssa olemme menossa, Taikoja-hankkeen verkostotapaaminen 2.11. myös Helsingissä- onneksi on kalenteri!

Taakse on jo jäänyt HundrEDin lisäksi FinnBrit-yhdistyksen syysseminaari ja lokakuinen Savijärven varsanäyttelyä, useammasta tuomaroinnista puhumattakaan. Mielenkiintoinen tapahtuma oli myös Omnian ja Axxellin yhteistyössä järjestämä seminaari 15.9. liittyen maahanmuuttajien ammatillisen osaamisen tunnistamiseen jo siinä vaiheessa kun yhteistä kieltä ei vielä löydy. Huomionarvoisia pointteja löydettiin  niin tulevien lähihoitajien, muurarien kuin kokkien ammatteihin liittyvissä perustaidoissa. Työstimme parin-kolmen hengen ryhmissä näitä kuvitettuja kysymyksiä eikä ne mitään helppoja olleet - ainakaan parini ja minä emme olisi kvalifisoituneet muurareiksi millään keinoin! Toki parannusehdotuksiakin tehtiin - mallia voisi katsoa vaikka Kehitysvammaliiton jo olemassa olevista kysymyksenasettelusta.
HundrED tapahtuma veti sadoittain yleisöä Tennispalatsiin, ja oli tänä vuonna eräänlainen jatke jo tutulle opettajille suunnatulle Campus-tapahtumalle. Vuoden ajan oli ympäri maailmaa kerättyä opetukseen ja oppimiseen liittyviä ideoita ja hyväksi havaittuja menetelmiä joita osittain myös oli kokeiltu työryhmissä ennen seminaaria. Jatkoa seuraa- ilmoittautuminen ensi vuotta varten aukeaa vielä lokakuussa ja näyttämö on Sinun - jo olemassa olevan idean voi hyvin esitellä laajemmalti - hyvänä esimerkkinä oli nyt alun perin norjalalainen Kahoot- peli joka on suursuosittu oppivälineenä Suomessakin!

Ihana Icehearts-toiminta mainittiin Suomen yhteydessä- pitkäjännitteistä työtä syrjäytymisen ehkäisemiseksi urheilun kautta , ja täysin vapaaehtoisvoimin tapahtuvaa! Rippipappini Ilkka Turkan alkuun panema toiminta, jota hänen oma poikansa Ville on jatkanut. Toimimalla eikä puhumalla- se on tärkeä viesti!

Yllä muutamia esimerkkejä esitellyistä "keksinnöistä" -lisää tietoa voi hakea HundrED:in nettisivustolta josta löytyy tarkempia esittelyjä eri menetelmistä/innovaatioista. Mielenkiintoista ja innostavaa!   https://hundred.org/fi
Britti Nick Hennesy ja Sibelius-Akatemian Timo Väänänen on pakko nyt mainita kun puhutaan lukutaidosta ja Kalevalasta: MOTIVAATIO ja innostuksen SYTYTTÄMINEN ovat aivan avainasemassa kun puhutaan lukemisen ja kirjoitustaitojen -tai minkä tahansa taidon - kehittämisestä!
Nämä herrat sen osasivat - FinnBritin tilaisuus British Embassyssä oli kerännyt yli kolmekymmenpäisen kuulijakunnan lähinnä kieltenopettajia ja iltapäivä oli todella antoisa. Sanoin antoisa, koska en mielestäni ihan helposti innostu - ainakaan Kalevalasta jota olen valitettavan pitkin hampain oman kotimaisen kirjallisuuden approa varten lukenut. ( Koulussa en  lainkaan koska ruotsinkielisenä tankkasin  sen sijaan Runebergia mm Sotilaspoikaa ja Juuttaan dööbeliä...)
Intro aiheeseen ja sadunkerrontaan kesti melkein tunnin ja silloin jo höristeltiin korvia kun oli puhetta tarinankerronnan tärkeydestä - myös nykyaikana. Tässä on suuri merkitys  kertojalla -miten hän saa kuulijat sitoutettua tarinaan? Voimme ehkä puhua eräänlaisesta karismasta, joka vangitsee kuulijat ja saa heidät eläytymään tarinaan -kyky mitä kaikilta ei löydy. Tässä tulee heti mieleen nykyajan "itseohjautuva" oppiminen - onko tämä loppujen lopuksi niiden opettajien kehittämä ajatus, joilta tuo tarinankertojan ote omasta aiheestaan puuttuu? Muistan hyvin omilta kouluajoilta historian opettajan jonka historianopetus perustui kirjasta ääneen lukemisen - kuolettavan tylsällä äänellä ilman pilkkuja tai pisteitä...Tai sen matikanopettajan joka  väänsi esimerkit rautalangasta niin että kaikki varmasti ymmärsivät, jos vaan kuuntelivat. Ja varmasti kuuntelivat - aiheesta tehtiin sen verran mielenkiintoinen!

Kalevalan tarina englanniksi kaikkine tehosteineen ja teatraalisine yksityiskohtineen aiheutti sen että nyt on oma Kalevalani poimittu jo kirjahyllystä pölyn alta odottamaan rauhallista lukuhetkeä!
Näin suuri merkitys voi tarinalla olla ja tämä on hyvä muistaa uuden asian opettelussa myös aikuisten kanssa- monta kertaa antiapatia johonkin aiheeseen liittyy huonoihin kokemuksiin eikä välttämättä aina oppimisvaikeuksiin! Myös miljöö, tunnelma, yhteenkuuluvuuden tunne ja oma vireystila ovat tietenkin huomionarvoisia tekijöitä kun motivaatiota viritellään, mutta kaikkiaan tämä viimeviikkoinen kokemus oli herättävä - miten suuri merkitys voikaan olla tarinalla ja sen kehittäjällä - väheksymättä digitaalisia opiskelutapoja lainkaan! Tällä asialla on merkitystä kun oppimisen haasteita pyritään ongelmaratkaisun keinoin selvittämään - usein motivaation herättäminen ja uteliaisuuden synnyttäminen ovat paljon oppimista helpottavia asioita!

Vielä hiukkasen historiaa ja kuvataidetta- aiheita mitkä usein jäävät pois kaiken nykyajan vaatiman tehokkuuden tieltä. Olen kerännyt HBL.n artikkelisarjasta tiedonjyviä kuvineen  Nälkävuosista (1867-68) ja aion niistä kertoa maahanmuuttajanuorille seuraavassa tapaamisessamme. Omaa äitiäni taidan lisäksi vielä ensin haastatella koska muistan vain hämärästi mummoni puhuneen siitä, kuinka hänen isänsä oli laitettu maantielle kerjuuseen noina vuosina kun ei talossa riittänyt ruokaa kaikille. Yhtymäkohtia ja samankaltaisuuksia eri maiden ja kulttuurien välillä löytyy ja niistä on avartavaa puhua; toki hienotunteisesti. http://tidningar.hbl.fi/e76848bb-f2ce-466b-aa0b-56ba7bd9cb8a/26

Kuvataiteeseen JA historiaan liittyy ihana Sinebrychoffin museo Bulevardilla jossa usein myös esillä vaihtuva näyttely. Siellä on vain niin mukava poiketa pelkästään eläytymään vanhaan 1800-luvun ympäristöön huonekaluineen, tauluineen ja tunnelmineen. Tällä hetkellä sisäänpääsy varsinaiseen museoon on maksuton, joten turistejakin näkyi syksyisestä kelistä huolimatta. Joka huoneessa hyvät opasteet suomeksi/ruotsiksi/englanniksi ja taisipa olla venäjäksikin siellä olevista huonekaluista ja tauluista sekä niiden historiasta. Jos oikeasti kiinnostaa, siellä vierähtää helposti useita tunteja ja vain mielikuvitus on rajana miten kauaksi ajassa siirtyy omaa aikakonetta käyttäen... 

SUOMI-100 on myös saanut FinnBrit-yhteisön muistelemaan menneitä, ja aivan ihanaa kuultavaa oli tarina englantilaisesta hienostoladystä joka teki kesäisen tutkimusmatkan Suomeen 1800-luvun lopulla julkaisten näiden kokemusten perusteella matkaoppaan Suomesta - taisipa olla ensimmäinen lajiaan!
Tarinat ovat niitä elämän elävöittäjiä!

Sata vuotta ajassa taaksepäin... Ei kuitenkaan nälänhädän keskelle näissä kuvissa!

           Unelmoida saa!
           Näkymä ikkunasta Bulevardille - hevoset vaihtuneet
           moottoriajoneuvoihin!

LUKUTAITOVIIKKO - mitä kaikkea tuo lukeminen sisältääkään!

Ihanaiset pellavapäiset Eemelit ja kaikenkokoiset- näköiset - ja -väriset pojannappulat leikkivät ja touhuavat, kasvavat ja kehittyvät -
mutta miksi he eivät lue? Täällä Suomessa meille annetaan mahdollisuus oppia lukemaan, tarjolla on myös erityisopetusta ja tukea, mutta motivatiota ei voi lahjoittaa- se pitää itse löytää!

Näitä keinoja lähdimme Taikoja/ Noheva- hankkeiden tiimoilta selvittämään ja tarjosimme hieman erilaisen näkökulman lukemiseen OMNIAn kirjastojen kanssa yhteistyössä lukutaitoviikolla 4-8.9.2017. Yhteistyötämme tuki lisäksi kustannusyhtiö Tammi ja Juha Vuorinen (Diktaattori kustannus) kirjalahjoituksin. Tarjolla oli kirjallisuustietoutta käsittelevä helppo Kahoot -peli useita kertoja päivässä kirjastoissa, mahdollisuus testata oma lukutaito iPadilla Ylen uudella testillä karkkia syöden tai opastusta digimaailmaan vierailevien datanomi-oppilaiden avulla.
                                                                                          Viikon kruunasi torstainen kirjailijavierailu, jossa hiljattain ilmestyneestä jalkapalloilija Shefki Kuqista kertova kirja tehtiin tutuksi sen tekijän, Mika Wickströmin,   toimesta! Hän myös viritteli keskustelua oppilaiden kanssa kirjailijan työstä ja juuri tämän kirjan kirjoittamisesta ja kertoili myös millaista oli Shefkiä kirjaa varten haastatella. Leppävaaran urheilusta innostuneet nuoret kerääntyivät ruokasaliin sankoin joukoin-liki sata kuuntelijaa oli parhaimmillaan läsnä, mutta esitystä latisti hieman huono akustiikka ja kirjailijan vaade puhua ilman mikrofonia. Huomasin että tällaiseen tilaisuuteen pitäisi näin isossa talossa valmistautua kuukausikaupalla etukäteen että saa tarvittavat tilat käyttöön ja infoa liikkeelle ajoissa!  

                                                                                  
 Lehtimäellä onnistuimme luokanvaihtoja sopimalla päästä auditorioon, jossa odotti paljon kirjailijalle kiitollisempi porukka ja keskusteluakin syntyi enemmän.
Vaikka me järjestäjät hieman pettyneinä laskimme vähälukuisen yleisön määrää Lehtimäen auditoriossa, tuumasimme että jos edes joku näistä sai positiivisia ajatuksia lukemisesta ja ehkä niitä jakoi muillekin, olimme voitolla! Sen lisäksi että paikka pitää valita huolella, on nuorten kanssa puuhatessa ajankohdallakin merkityksensä - iltapäivällä klo 14.30 on tuo kotiinlähtö paljon jonkin kirjailijan lurituksia kiinnostavampi asia! Naisvaltainen  yleisö kuitenkin rohkeni keskustelemaan aiheesta ja loppujen lopuksi sain rautatieasemalle saattaa ihan tyytyväisen kirjailjan jolla jo seuraava kirja tekeillä.

http://en.unesco.org/themes/literacy-all/literacy-day



Kuvassa  vas. kirjailija Mika Wickström, jonka uutta kirjaa tyytyväisenä kirjastonhoitaja Marko Leppinen esittelee, ja keskellä erva Jorma Harju.



Maailmassa on lähes 800miljoonaa lukutaidotonta aikuista1 Maapallon väestön yli 15-vuotiaista 800 miljoonaa eli 16% on lukutaidottomia. 98 % maailman lukutaidottomista elää kehitysmaissa, usein köyhyydessä ja monet heistä sodan haavoittamina. Lukutaitoa ei ole juuri siellä, missä sitä eniten tarvittaisiin.2 Maailman lukutaidottomista aikuisista (yli 15-vuotiaista) naisia on 64 %. 11 maassa yli 50% aikuisista on lukutaidottomia: Afghanistan, Benin, Burkina Faso, Keski-Afrikan tasavalta, Tšad, Norsunluunrannikko, Etiopia, Guinea, Liberia, Mali ja Niger.3 Eniten lukutaidottomia on Intiassa. Lukutaidottomia aikuisia asuu Intiassa yhteensä 286 milj  (lähde:Lukukeskus)

Kaikkiaan OMNIAssa tehty tempaus lukutaidon hyväksi tuotti paljon positiivista palautetta ja sai ehkä muutaman nuoren miettimään sitä, kannattaisiko omaa lukutaitoa lukemalla kehittää?
Maahanmuuttajanuorille kävi ehkä myös selväksi että suomalaiseen yhteiskuntaan integroituminen tosiaan tapahtuu parhaiten kun kieli on hallinnassa- niin puhuttu kuin kirjoitettukin!
Lukutaitoon kun kuuluu niin paljon muutakin kun pelkästään jonkun kirjan "läpikahlaaminen"- nettiosaaminen on myös oma alansa jos aiotaan muutakin tehdä koneella  kun pelata.
Tempaus sai myös positiivista huomiota lehdistöltä, kun mm Länsiväylä teki aiheesta jutun.
http://www.lansivayla.fi/artikkeli/557836-ilmio-40-50-vuotiailla-aikuisillakin-voi-olla-huono-lukutaito-aiemmin-koulussa-joko
ja Hufvudstadsbladetista on toimittaja tulossa haastattelemaan poikia ensi viikolla joten näkyvyyttä on saatu!

Kyra- Suomen "Lady dressage"! Göteborgin kuulumiset, lukutaitoviikko ja esteSM jäävät odottamaan...

Ensin kuvat.
tai oikeammin kamera.
tai sen puute.
Kun jätin sen järjestelmäkameran lojumaan kirjahyllyn päälle kotiin vaikka tiedän ettei maneesissa valo riitä jos joutuu zoomaamaan....
Joten ensin nöyrin anteeksipyyntöni huonolaatuisista kuvista ja kehotus katsoa K.O.R.K. in sivuilta niitä parempia!

Kyra on "tuttu juttu" mutta jaksaa yllättää - ihanaa nähdä hänet pitkästä aikaa ratsain selittämässä mitä tekee ja miksi!
Hevosvalinnat olivat myös mielenkiintoisia- tiesin että Kyra ei erikoisemmin pidä suomenhevosista ja Riittaa jännitti huolitaanko hänen tammaansa videon perusteella lainkaan joukkoon. Mutta jokaiselle löytyi paikka, ja rakenneasioissa oli varsin hyvä mainita suokkien lyhyt paksu kaula ja etupainoinen rakenne (yleensä) jotka aiheuttavat ongelmia siirryttäessä enemmän kokoavaan työskentelyyn.Tilanahtaus leukaperien ja niskan yhtymäkohdassa (="ganasher" på svenska) aiheuttavat sylkirauhasen "jumiutumisen" ja vaikeuksia liikkua peräänannossa  niska korkempana kohtana. Onneksi poikkeuksiakin löytyy - Kelmiä Kyra erityisesti kehui.  Sitäpaitsi nuori tuntiratsastaja Sofia pärjäsi vallan mainiosti ja "vietteli Virmallaan" yleisön ratsastamalla täsmällisesti ja tarkkaan -palvelualttius ja siis luonne korvaavat suokilla usein sen, mitä rakenteessa hävitään!
Ratsastuskoulut ovat mitä parhain tapa aloittaa ratsastus- edellyttäen että koulun hevoset ovat asiallisesti koulutettuja ja eriatasoisia; siis jokaiselle jotakin. Oppimista helpottaa toki myös "mallioppiminen" jos tallissa vaikka majailee täyshoidossa kisahevosia joiden treeniä oppilaat pääsevät seuraamaan. (Tästä muuten Kyra& Maria Gretzer keskustelivat omiin nuoruuden kokemuksiinsa liittyen  Ypäjällä toukokuussa- siihen laittaisin opettajana oman lisäykseni - ratsastajat taitavat enemmän seurata kännykkänsä nettitapahtumia kun aitoa ratsastusta nykypäivänä?)
Viereisessä kuvassa näkyvä Ettanin tamma Savona, joka joutui välillä vallan koville kun Kyra jo ennen ratsaillenousua herkisti maasta käsin ja valmisteli peruutusta varten - mm pyytämällä etuosaäkäännöksia ja askelia taaksepäin. Eri ohjasotteita käsiteltiin myös, ja oli puhetta luotiviivan taaksemenosta- sekin on treeneissä sallittua jos se on hevoselle mukavempaa- kunhan huolehditaan että ne kymmenen minuuttia radalla esitetään niska korkeimmalla kohdalla ja nenä luotiviivalla!

Lusitanohevosten pääosin kimo väritys oli hyvin näytillä Noora Peltolan ja Gladator de Penedon esittämänä, ja koska Kyra on portugalilaisia valmentanut, rotu on hänelle tuttu ja sai kehut myös luonteestaan ja eteenpäinpyrkimyksestä. Molempien nuorten ratsastajien kohdalla puututtiin myös istuntaan ja apujenkäyttöön - Nooran pitkät jalat pienirunkoisella lusitanolla jäivät helposti irti kyljistä, ja Kyran oli neuvottava fyysinen rakenneominaisuus ihmisillä- jos reidet ja polvet sojottavat ulospäin on melko vaikeaa saada varpaitakaan eteenpäin...
Mitä tulee istuntaan ja painonhallintaan -siis tasapainon - kilot ovat erikseen...- on tärkeää löytää se oma tasapainon "punainen pilkku" - hieman alhaalla ja selvästi oman keskipisteen takana jotta hevoselle annetaan mahdollisuus kasvaa ratsastajan edessä sä´än kohdalta! Mitä käsiin tulee, puhutaan usein "pehmeistä käsistä" mutta todellisuudessa on silloin kyse joustavista ranteista ja tarpeeksi jämäkästä kyynärpäästä joka on 90o kulmassa kevyesti vartalossa kiinni ja pystyy tarvittaessa vastustamaan hevosen suuta.

Pohkeen käytöstä tuli hyvä maininta - "älä purista, ole nopeampi"! Ratsastushan ei ole voimalaji! Ja jos raipalla pitää oikaista pohjetta, tee se heti pohkeen takana, jonka jälkeen uusi kehoitus pohkeella ja reaktion on tultava HETI: Ohjastuen on löydyttävä molemmilta ohjilta, niin hyvä kun tuo sanonta onkin : Ratsasta sisäpohkeella ulko-ohjan tuelle, on muistettava että niitä ohjia on kaksi kuten myös pohkeita! Istunnalla ei pidä "tuupata" hevosta eteenpäin - siinä hyvänä vertailuna polkupyörä, joka ei yhtään sen lujempaa kulje vaikka ajaja kuinka siellä keinuisi. Ainoastaan polkemalla lisää saadaan vauhtia..Istunta taas joko mukailee hevosen liikettä - ravissa jopa hieman ylös/alas - tai jarruttaa puolipidätteen yhteydessä kun päästään mahdollisimman lähelle ja syvälle alas satulaan. Kun rentoudutat pakarat sinun on helpompi laskeutua alas satulan syvimpään kohtaan.
Juniori Louise Jönsson 7-vuotiaalla Daynalla teki istunnallaan minuun erittäin positiivisen vaikutuksen ja tämä pari esitti sivuliikkeitä mm yhdistäen avo- ja sulkutaivutuksia ravissa siirtymisiin käyntiin, väistöä jatkaen ja takaisin raviin.                                                                                                                                                                                            

Ida-Lotta Peltoniemen Poirot taas oli hyvä esimerkki kuumasta hevosesta, jolle päivän ohjelma piti miettiä niin valmiiksi, ettei hevonen ehtinyt ajatella liikaa. Esim laukanvaihtoja saatettiin tehdä muutama lävistäjällä, mutta kun kaveri alkoi niitä jo odottaa ja yritti edeltää, mutettiin harjoitus käyntiin siirtymiseksi. Myös laukanvaihdon paikkoja pitää vaihdella ja aina olla hevosta ajatuksissa pikkaisen edellä. Kuumilla hevosille pohje on erityisen tärkeä, sillä hevosen pitää sekä a) sietää b) kuunnella pohjetta. 

Vaihdoista puhuttaessa tunsin pientä tyytyväisyyttä kun mainittiin esteratsastajien tapa opettaa vaihdot "luonnollisesti" - usein nuorella jo pelkästään tasapaion häirintä aikaansaa vaihdon. Ok ei ne nyt niitä puhtaimpia ja kauneimpia aina tuolla esteradoilla ole, mutta se ajatus ettei niistä tehdä SUURTA NUMEROA on jo askel eteenpäin. Yksittäisisä vaihdoissa on "uuden" ulkopohkeen tehtävänä ylläpitää liikettä ja valmistella itse vaihtoa kun "uuden" ulko-ohjan tehtävänä on hoitaa kokoaminen ennen vaihtoa ja itse vaihdossa sitten myödätä. Niin, se laskeminen 1-2-3 pitää tokimuistaa. Ajoituksessa oltava sikäli tarkkana, kun vaihdot on opittu, ettei hevonen ala edeltää ja tee omia versioitaan radalla. Tosin Kyra ei ollut aivan vakuuttunut siitä, näkevätkö kaikki tuomarit sen tuleeko vaihto avuista vai ennakkoon...

Toiseksi viimeisn esiintyvät Nina Dunder Floresco Silillä ja Christina Vuorimaa Fabrinalla - hyvin erityyppiset hevoset erilaisin ongelmin oli mukava nähdä yhtaikaa. He tekivät paljon vastalaukkatyöskentelyä varsin mallikkaasti ; harjoitellen nimenomaan siirtymisiä laukka/käynti  ja hevosen suorana pitämistä- takaosa lähtee helposti jolloin on muistettava moottorin sijaitsevan takana ja korjattava etuosa takaosan eteen.

Mukava hevosvalinta oli Marina Ehnroothin 10-vuotias Cat WiesleZ jonka ongelm oli etupainoisuus ja hieman lukkiutuneet lavat; etenkin ravissa. Kyra aloitti maasta käsin herkistämällä - raipan kosketuksesta on etujalan noustava ja myös etuosakäännöksiä pyydettiin. Etuosakännös on - harmittäavaa kyllä- Kyran mielestä- jäänyt pois Pohjoismaissa kaikista kouluohjelmista vaikka se harjoituksena on hyvinkin hyödyllinen. Selvästi hevosen "erikylkisyys" tulee myös tässä maastakäsintyöskentelyssä esille, ja maastakäsin harjoitukisa voidaan mieluusti tehdä tarpeen mukaan vähän vaikka päivittäin. Marinan hevoselle tästä oli selvä hyöty, sillä sen ravimuoto parani selvästi ja raippa ulkokädessä myös vaikutti ulkolapaan kun se yritti kulkea lapa edellä ulos. Lopussa Marina sai hevosensa hyvin eteen-alas venymään sen kuitenkaaan hukkaamatta tasapainoaan - alakaulan lihakset supistuivat ja ylälinja saatiin selvästi venymään.

Viimein -vaan ei vähiten- saapui areenalle Maarit Raiskio, kokenut kettu jolla työn alla ja varmasti olympialaisiinkin tähtäävä Cartier- iso, pitkäkaulainen ja -koipinen tapaus, joka kuitenkin hyvin yhteistyöhaluinen ja selvästi viime näkemältä toukokuussa voimistunut. Tässä mentiin jo GP:n liikkeitä, ja sarjavihdot ehdin nähdä, mutta siirryttäessä passageen minun oli poistuttava- nuori autoasiantuntija oli haettava Pasilasn asemalta ja tiemme kävi autonostoon - tällä kertaa tuloksetta. Äiti olisi kyllä juuri katsastetun volkkari dieselin huolinut, mutta moottorinäänissä oli kuulema jotain ja joku ripustus piti meteliä eikä kytkinkään toiminut ihan pehmeästi...No, mene ja tiedä, kukin on haka omalla alallaan. Minä pitäydyn hevosissa ja opettamisessa joten auton etsintä pojan johdolla jatkuu...

Sateesta huolimatta- nyt on puinnin aika. Jonkinverran on Mäntsälässä jo puitu. Aurinkoisia kelejä odotellaan ja seuraavaksi onkin luvassa raporttia lukutaitoviikosta ja Göteborgin EM-kisoista. Ja ehkä este SMistäkin - omiakasvatteja starttilistoilla- ihan jännittää!

lukutaitopäivä 8.9. -koko viikko lukien! Göteborgista palauduttu, auto rikki ja kasvattajapalkinto saatu!

Tällaista tulevalle viikolle - ota valokuvahaaste vastaan!
Suomessa liki 80.000, enemmistö miehiä,  jotka ovat jo syrjäytyneitä tai syrjäytmisuhan alaisia, Monella heistä on puutteita niin kirjoitus. kuin matemaattisissa ja digitaidoissa, ja mitä vanhemmista on kyse, sen enemmän on heitä, joilta puuttuu peruskoulun (tai vastaavan) jälkeinen koulutus. Myös mitään oppimisvaikeuskartoituksia ei ole monellekaan tehty, mutta nyt Taikoja- projektin kautta yritetään saavuttaa ja auttaa tätä porukkaa ihan arkipäiväisten taitojen päivittämisessä! Siihen liittyen on lukutaitopäivä varsin hyödyllinen muistutus siitä, että vaikka ala-asteilla on opittu tavaamaan ja jonkinlainen lukutaito on takataskussa, osaako sitä sitten hyödyntää?
Koska luit viimeksi ja mitä luit?
Ymmärrätkö jonkin vempeleen käyttöohjeet ensilukemalla, entä miten sujuu virkasuomi kun postista saapuu jonkinlainen vaikkapa työttömyyteen tai opintoihin liittyvä paperi? -Minun täytyy myöntää, että niin opettaja kun olenkin ja opintoja suorittanut vuosiksi, sain lukea "Opintotuen muutoksenhakulautakunnan I jaoston" päätöksen useampaan kertaan ennenkuin ymmärsin etten ole KELA:lle velkaa  satasen liikaa maksetusta opintotuesta kesäkuun  2016 osalta. Selkein ymmärtämystäni kasvattanut  osio oli se, ettei liitteenä ollut laskua....

LUKUTAITO, ihana taito. Tule mukaamme juhlistamaan YK:n lukutaitopäivää 8.9.! Ota valokuva, jossa näytät millaisessa arjen tilanteessa hyödynsit lukutaitoa. Jaa kuva somessa. Käytä aihetunnisteita #lukutaitohaaste #lukutaitopäivä#LiteracyDay. Haasta mukaan myös kavereitasi! Lue lisää: https://blogs.sis.uta.fi/taikoja/2017/08/24/osallistu-sinakin-lukutaitopaivaan-8-9-2017-lukutaitohaaste/ #ESRTaito

Tähän kirjaan oli pakko tutustua että osaa Wickströmiltä jotain torstaina kysyäkin. Ei hullumpi kirja , mutta kovin monta matsia siinä pelataan...Mukana lukemassa Nöpö, joka paranemaan päin  pahasta tasapainoaistia horjuttaneesta korvatulehduksesta!

Työpaikallani OMNIAssa Espoossa on haaste otettu hyvin vastaan ja kirjaston kanssa olemme suunnitelleet ohjelmaa koko viikoksi; huipentuma tullee torstaina kirjailija Mika Wickströmin myötä joka on luvannut kahdessakin koulussa kertoa lukemisesta ja uusimmasta kirjastaan "Shefki Kuqi-Kosovon härkä". Toivottavasti pojat arvostavat!
Hauskinta kohdallani oli ehkä se, että vaikka Litmanen ja Aki Riihilahti (kiitos SRL) ovat niminä tuttuja, en tästä jalkapalloilijasta ollut koskaan kuullutkaan! Kuitenkin lähes jokainen miespuolinen henkilö jolle asiasta olen maininnut, tiesi ko urheiljan heti. 
Myöskään kirjailja Wickström ei nimenä sanonut minulle mitään, vaikka on voittanut "vuoden urheilukirja"-palkinnon jo 1998   kirjastaan.kunniakierros.
OPPIA IKÄ KAIKKI!
Koska jo keväällä lupasin sijaistaa  erityisopettajaakolleegaa kolme viikkoa ensi viikosta alkaen, on edessä melko täysi työviikko!  Olin jo viime viikolla täysin kypsä niin työkiireisiin kuin vapaa-aikaankin; Nöpö-kissan sairastuttua poissaollessani, raha-asioiden mutkistuessa ja sitten pisteenä ii:n päälle auton hajottua torstaina! Lauantaisiin koulukisoihin kuljetuksen hankkiminen Grixielle oli kiven alla (kiitokset  1. exä-Peralle kun hoiti!!!)
 Perinteinen suomalainen  "pään täyteen vetäminen" perjantai-iltana kävi mielessä...

Mutkien kautta matkaan- kisatuloksia ei tällä kertaa sijoitukseen asti, mutta mukava kokemus taas kerran- vanhalle rouvalle käy näköjään laji kun laji! (he B 56% he C 61%)

-Tässä kuvassa Violin 6vuotta sitten - hyppäsi jo silloin mieluusti! Mistään varsinaisesta "treenistä" ei tietenkään ole ollut kyse, mutta kun mamma Violetin perässä innostui, niin menkööt! 

Kuinka ollakaan, kisat sujuivat kohtalaisesti vaikkei sijoitusta tällä kertaa tullutkaan, ja kun juuri olin ehtinyt kotiin siivoamaan soi puhelin. Kasvattini Violin oli voittanut suomenhevosten laatukisan ja kasvattajan tilinumeroa tiedusteli onnellinen omistaja Mari Lepistö. Piti sitten vielä osoitekin varmistaa- muistopalkinnoksi tulossa vielä hopeinen kakkulapio! Tällainen hieman ennalta odottamaton menestys tuntui aivan huikealta- toki olen tamman menoa hieman seurannut ja se oli aiemmissa varsojen koettelemuksissa ihan kivasti pärjännyt, mutta tätä en osannut odottaa- kiitos Mari!

Tuskistellessani autokorjauksen  hinta-arvion/ uuden auton hankinnan   kanssa huolestutti tietenkin päivittäinen liikkuminen - Espooseen tulee 75km Mäntsälästä, ja myös työn puitteissa saattaa tulla kilometrejä. Puhumattakaan omista valmennuksista, joita taitaa olla lähes päivittäin. Enpä ole tuotakaan tullut ajatelleeksi miten korvaamattoman tärkeä auto kulkuvälineenä minulle on!
Pelastus löytyi tänään, kun 2. exä on autoa vaihtamassa ja hetken aikaa lie "kahden auton loukussa" jolloin minulle viikoksi toinen liikeni - vau, kiitos Kakelle! Mulla on aika hyvät nää exät! 

Näin tuo vaan on - kun hätä on suurin on apu lähellä!
Tämän postauksen ympärillä nyt tällä kertaa pyöri vaan omia narsistisia ajatuksia, mutta opetuksena olkoot kiitollisuus siitä, että asiat tuppaa järjestymään! Kissa paranemaan päin, hevosen tallaamat varpaat sittenkin tallella, ajopeli alla, kasvattajapalkinnosta riittänee rahaa autonkorjaukseen (tai käsiraha uuteen?) , pikkumiehiä yökylässä fammua ilahduttamassa ja puolukkametsässä, eikä tänä viikonloppuna  edes ole satanut!
Elämä on loppujen lopuksi aika pienistä asioista kiinni - ottakaamme koppi ja arvostakaamme läheisiämme ja ystäviämme - he ovat sen ansainneet!
Göteborgin kisoistakin on kirjoitettvaa varmaan postauksen verran, mutta siitä myöhemmin. Muutama kuva tähän kuitenkin.
Ja ruotsalaisista sen verran, että nuo "Hannu Hanhet" osaavat iloita ja kannustaa kanssakilpailijoiden menestystä  sekä omiaan - Peder Fredriksonin kulta EM-esteillä oli ääntähuumaavaa! Siinä kyllä kalpenee suomalainen kateus- ottakaamme oppia!

Hauskaa ja opettavaista oli seurata nelivaljakoiden etenemistä etenkin maasto-osuudella Slottsparkenissa! Taas tuli opittua uutta- mm se, ettei näiltä valjakoilta oteta maastossa kokonaisaikaa, vaan ainoastaan estealueen sisäinen ajanotto pelasi. Minuutin - pari ne siellä pyörivät merkattujen paalujen välissä - huh olisin kyllä eksynyt, niin hurjan näköistä menoa oli!

Paluu arkeen hienon kisaviikonlopun jälkeen (kiitos Anulle ja Tössälle hyvästä seurasta ja pienistä kommelluksistakin!) oli vastoinkäymisten ansiosta melko täydellinen, mutta nyt on fiilikset taas kohdallaan - syksy tulee ja muutamasta kauniistakin päivästä on päästy nauttimaan. Uimavedetkin sen verran kylmenneet että jo saunakin maistuu - avantouintikausi hiljalleen lähestyy...
Palailen vielä koskien Göteborgin tuloksia ja etenkin kouluratsastusta, mutta ensin on tulossa työntäyteinen kirjallisuusviikko - tervetuloa mukaan lukutaitoa kehittämään vaikka selfien avulla!