Suomalainen nainen. Itsenäinen, voimakas, asioita tekevä, kaiken hoitava.
oli juuri sellainen. (Taisi olla oikeastikin- sain kovat haukut kun lapsena asuessamme samassa talossa Töölössä ajoin polkupyörälläni vahingossa tädin päälle kun hän oli roskista tyhjentämässä...)
Eikä tuo naisen malli kotonaakaan sen huonompi ollut - isä oli hyväntahtoinen ja kiltti, etenkin jos oli maistissa kotiin tullessaan kaikki aina järjestyi sanoilla "kyllä, Mami". Koskaan eivät tapelleet, mitä nyt äiti saattoi jostain isälle huutaa.
Ranskaan heppatöihin vuonna 1978! Suomesta olivat kyllä Saksaan ja Englantiin lähteneet aiemmin; mutta Ranska -se oli aivan uusi aluevaltaus! Olin toki kuullut ruotsalaisten tyttöjen "huonosta maineesta" mutta eihän se minua liikuttanut- olinhan Suomesta ja vallan sinisilmäinen ja kokematon. Kaksi kuukautta ehdin ekassa harjoittelupaikassa seurustellakin ennenkuin muutin estetallille, kv-kilparatsastajan erään sponsorin luo. Vapaata oli kerran viikossa ja Pariisihan piti tuolloin tutkia- etenkin kun tarvittaessa sain siellä yöpyäkin, rouvan omistamassa huoneistossa Champs Elyseen eräällä sivukadulla.
Kaupunkia tuli tutkittua ja ihmisten kanssa juteltua- toinen kuva on albumista ja sen kohdalla lukee " kuva otettu itsepäisen takiaisen toimesta" Ei sen kummempaa- ellei tuttavuus kiinnostanut, kerroin sen.
Paitsi kerran. Kyseessä oli muistaakseni Dominikaanisesta tasavallasta oleva aivan kiiltävänmusta ammattilaisjalkapalloilija jonka kiinnostavat jutut oli jäädä kesken kun hän valitti ettei ollut ottanut lompakkoa mukaansa kun halusi minulle lounaan tarjota. Siinä vaiheessa en mitään epäillyt, lähdin mukaan lompakkoa hakemaan kun hän kuulema asui "ihan lähellä". No, metron vaihtuminen paikallisjunaan ja asemalta pitkähkö vaellus lähiön kerrostaloon jo kypsytti, mutta minut ylipuhuttiin tulemaan sisälle kun hän äkkiä hakisi lompakkonsa. Sisällepäästyämme asuinkaveri moikkasi pikaisesti ja häipyi joten jäimme kahden.
Musiikkia ja viiniä tarjottiin josta kohteliaasti kieltäydyin, mutta kun ilmoitin haluavani lähteä, jo kaveri oli minussa kiinni ja lääppimässä muka "tanssin"nimissä. Vielä nyt, liki 40 vuotta myöhemmin, muistan kun sain oven takanani auki ja juoksin rappukäytävästä täysillä ulos ja pihalla eräs autoaan parkkeerannut nainen huomasi hätäni ja kysyi voiko auttaa. Hän minut heitti asemalle takaisin enkä edes älynnyt lippua ostaa kun juuri ehdin keskustan junaan- en edes tuntenut koko kaupunginosaa. Jotta kaaos oli täydellinen, odotti Gare du Nordilla tarkastajat jotka uhkasivat minut laittaa vankilaan jollllen maksaisi sakkomaksua.
Liekö tuo nuoruuden aikainen kokemus sitten jotain minulle opettanut, mutta olen kyllä aika tiukasti osanut lääppijöille ilmoittaa "tassut irti" - kerran jopa hyvinkin tehokkaasti:
Mäntsälään muutettuani 1986 saimme ratsastusseuralle kunnalta lainantakauksen ja uusi talli nousi Liljendalin alueelle 1987; paljon tehtiin talkoovoimin tuolloin. Hevosten jo muutettua talliin, eräänä päivänä eräs kunnan silloisista teknisen osaston pomoista (en aio nimeä mainita) tuli yllättäen pihaan " valmista tallirakennusta katsomaan". No, toki hänet näytin ympäri, mutta kun pääsimme tallin perälle ja kerroin rehuhuoneesta, mies nappasikin oven takanamme kiinni ja kävi käsiksi yrittäen väkisin suudella ja kopeloi tissejä!
Ihan hyvällä sprintterin vauhdilla äijä sitten tallista poistui - ensimmäinen käteeni osunut esine oli luuta..
Vielä vuosien jälkeen tämä episodi on aina minua hymyilyttänyt nähdessäni ukon kylillä - toki olen kohteliaasti aina tervehtinyt. Nyt en ole ko henkilöä vuosiin nähnyt, lie varmaan jo ellei jopa kuollut niin ainakin eläkkeellä jossain vanhainkodissa...
 |
| Noita ja luuta - näkemykset ovat monet! |
Se, mikä näissä tilanteissa mietityttää, on se vallankäytön väline joina näitä pyllyntaputteluja ym asiattomuuksia käytetään- hevospiireissä on ollut valloillaan vuosikymmenet tapa "edetä uralla" valmentajan sänkypahnojen kautta tai saada muita suosituksia. Eikä sitä ole edes kummallisena pidetty- jotkut naiset ovat osaneet omia "aseitaan" törkeästikin hyväkseen käyttää seksinälkäisiltä miehiltä etuja hakiessaan.
Mutta silloin, kun taputtelu ym koetaan vastenmieliseksi, siihen pitää olla heti oikeus puuttua. On tosi-ikävää kun näitä vuosikaudet piilossa olleita tarinoita nyt vasta kaivetaan esille esim koskien tätä filmimogulia. Vallankäytön yhteydessä tällainen naisten esineellistäminen on todella törkeätä!
Tässä on varmaan paljon kasvatuksella, kulttuurilla ja omalla itsevarmuudella merkitystä. Monessa kulttuurissa naisen rooli on miellyttää, ja silloin voi rajanveto tuntua vaikealta. Sama pätee nuoriin ja kokemattomiin tyttöihin, etenkin jos valta-asemassa oleva mies heitä ensin "pehmittelee" imartelemalla ja kehumalla, niin seuraava askel voikin olla jotain aivan muuta eikä nuori nainen uskalla suutaan avata ja vastustaa. Aloitin tämänkertaisen blogini mainostamalla suomalaista naista, ja päätän myös samoihin tunnelmiin- vain me naiset itse määräämme kuka ja mihin meitä saa koskettaa, taputtaa tai pussata! Olkaamme vahvasti suomalaisia naisia!
Sama pätee sanallisiin arvioihin - minä en lainkaan pistä vastaan jos joku minua vielä "tytöttelee" tai kehuu sääriä tai takapuolta (sellaistakin on tapahtunut!) mutta jos se tuntuu loukkaavalta niin asian voi ilmaista ääneen asianomaiselle; turha siitä on millään feminisistipalstalle enää aukoa - niitä ne miehet eivät ainakaan lue!.
Joskus on vaikea vetää raja silkan kohteliaisuuden tai seksistisen ja vähättelevän puheen välillä -ainakaan suomalaiset miehenköriläät kun eivät niitä kaikkein kaunopuheisimpia ole! Antakaamme heille kuitenkin mahdollisuus antaa meille ja kanssasisarillemme jopa positiivista palautetta ulkonäöstä ym ilman että heidät heti lytätään irstailijoiksi - muuten olemme siinä pisteessä että vain oikeuslaitos ja asianajajat rikastuvat kun käydään käräjiä jos-vaikka- mistä olalletaputuksesta!
Kova melu aiheesta on noussut, sinänsä hyvä.
Näissä minusta otetuista kahdessa kuvassa on melko tarkalleen 40 vuoden ero, ja lukija varmaan ymmärtää että tänä päivänä olen saanut olla kaikelta "läpsyttelyltä" ja törkeistä ehdotuksista rauhassa.
Mutta toki niitä on ollut, tämä kuuluu ihmisluontoon.
Itseluottamuksella on suuri rooli siihen, miten tämäntyylisiin asioihin asennoidutaan, ja suoranaisesta vallankäyttäjän hyväksikäytöstä on aina ilmoitettava eteenpäin!
Huomio, asenne ratkaisee - alistua ei pidä, tasa-arvoa olla täytyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti