tai oikeammin kamera.
tai sen puute.
Kun jätin sen järjestelmäkameran lojumaan kirjahyllyn päälle kotiin vaikka tiedän ettei maneesissa valo riitä jos joutuu zoomaamaan....
Joten ensin nöyrin anteeksipyyntöni huonolaatuisista kuvista ja kehotus katsoa K.O.R.K. in sivuilta niitä parempia!
Kyra on "tuttu juttu" mutta jaksaa yllättää - ihanaa nähdä hänet pitkästä aikaa ratsain selittämässä mitä tekee ja miksi!
Hevosvalinnat olivat myös mielenkiintoisia- tiesin että Kyra ei erikoisemmin pidä suomenhevosista ja Riittaa jännitti huolitaanko hänen tammaansa videon perusteella lainkaan joukkoon. Mutta jokaiselle löytyi paikka, ja rakenneasioissa oli varsin hyvä mainita suokkien lyhyt paksu kaula ja etupainoinen rakenne (yleensä) jotka aiheuttavat ongelmia siirryttäessä enemmän kokoavaan työskentelyyn.Tilanahtaus leukaperien ja niskan yhtymäkohdassa (="ganasher" på svenska) aiheuttavat sylkirauhasen "jumiutumisen" ja vaikeuksia liikkua peräänannossa niska korkempana kohtana. Onneksi poikkeuksiakin löytyy - Kelmiä Kyra erityisesti kehui. Sitäpaitsi nuori tuntiratsastaja Sofia pärjäsi vallan mainiosti ja "vietteli Virmallaan" yleisön ratsastamalla täsmällisesti ja tarkkaan -palvelualttius ja siis luonne korvaavat suokilla usein sen, mitä rakenteessa hävitään!
Ratsastuskoulut ovat mitä parhain tapa aloittaa ratsastus- edellyttäen että koulun hevoset ovat asiallisesti koulutettuja ja eriatasoisia; siis jokaiselle jotakin. Oppimista helpottaa toki myös "mallioppiminen" jos tallissa vaikka majailee täyshoidossa kisahevosia joiden treeniä oppilaat pääsevät seuraamaan. (Tästä muuten Kyra& Maria Gretzer keskustelivat omiin nuoruuden kokemuksiinsa liittyen Ypäjällä toukokuussa- siihen laittaisin opettajana oman lisäykseni - ratsastajat taitavat enemmän seurata kännykkänsä nettitapahtumia kun aitoa ratsastusta nykypäivänä?)
Viereisessä kuvassa näkyvä Ettanin tamma Savona, joka joutui välillä vallan koville kun Kyra jo ennen ratsaillenousua herkisti maasta käsin ja valmisteli peruutusta varten - mm pyytämällä etuosaäkäännöksia ja askelia taaksepäin. Eri ohjasotteita käsiteltiin myös, ja oli puhetta luotiviivan taaksemenosta- sekin on treeneissä sallittua jos se on hevoselle mukavempaa- kunhan huolehditaan että ne kymmenen minuuttia radalla esitetään niska korkeimmalla kohdalla ja nenä luotiviivalla!
Lusitanohevosten pääosin kimo väritys oli hyvin näytillä Noora Peltolan ja Gladator de Penedon esittämänä, ja koska Kyra on portugalilaisia valmentanut, rotu on hänelle tuttu ja sai kehut myös luonteestaan ja eteenpäinpyrkimyksestä. Molempien nuorten ratsastajien kohdalla puututtiin myös istuntaan ja apujenkäyttöön - Nooran pitkät jalat pienirunkoisella lusitanolla jäivät helposti irti kyljistä, ja Kyran oli neuvottava fyysinen rakenneominaisuus ihmisillä- jos reidet ja polvet sojottavat ulospäin on melko vaikeaa saada varpaitakaan eteenpäin...
Mitä tulee istuntaan ja painonhallintaan -siis tasapainon - kilot ovat erikseen...- on tärkeää löytää se oma tasapainon "punainen pilkku" - hieman alhaalla ja selvästi oman keskipisteen takana jotta hevoselle annetaan mahdollisuus kasvaa ratsastajan edessä sä´än kohdalta! Mitä käsiin tulee, puhutaan usein "pehmeistä käsistä" mutta todellisuudessa on silloin kyse joustavista ranteista ja tarpeeksi jämäkästä kyynärpäästä joka on 90o kulmassa kevyesti vartalossa kiinni ja pystyy tarvittaessa vastustamaan hevosen suuta.
Pohkeen käytöstä tuli hyvä maininta - "älä purista, ole nopeampi"! Ratsastushan ei ole voimalaji! Ja jos raipalla pitää oikaista pohjetta, tee se heti pohkeen takana, jonka jälkeen uusi kehoitus pohkeella ja reaktion on tultava HETI: Ohjastuen on löydyttävä molemmilta ohjilta, niin hyvä kun tuo sanonta onkin : Ratsasta sisäpohkeella ulko-ohjan tuelle, on muistettava että niitä ohjia on kaksi kuten myös pohkeita! Istunnalla ei pidä "tuupata" hevosta eteenpäin - siinä hyvänä vertailuna polkupyörä, joka ei yhtään sen lujempaa kulje vaikka ajaja kuinka siellä keinuisi. Ainoastaan polkemalla lisää saadaan vauhtia..Istunta taas joko mukailee hevosen liikettä - ravissa jopa hieman ylös/alas - tai jarruttaa puolipidätteen yhteydessä kun päästään mahdollisimman lähelle ja syvälle alas satulaan. Kun rentoudutat pakarat sinun on helpompi laskeutua alas satulan syvimpään kohtaan.
Juniori Louise Jönsson 7-vuotiaalla Daynalla teki istunnallaan minuun erittäin positiivisen vaikutuksen ja tämä pari esitti sivuliikkeitä mm yhdistäen avo- ja sulkutaivutuksia ravissa siirtymisiin käyntiin, väistöä jatkaen ja takaisin raviin.
Ida-Lotta Peltoniemen Poirot taas oli hyvä esimerkki kuumasta hevosesta, jolle päivän ohjelma piti miettiä niin valmiiksi, ettei hevonen ehtinyt ajatella liikaa. Esim laukanvaihtoja saatettiin tehdä muutama lävistäjällä, mutta kun kaveri alkoi niitä jo odottaa ja yritti edeltää, mutettiin harjoitus käyntiin siirtymiseksi. Myös laukanvaihdon paikkoja pitää vaihdella ja aina olla hevosta ajatuksissa pikkaisen edellä. Kuumilla hevosille pohje on erityisen tärkeä, sillä hevosen pitää sekä a) sietää b) kuunnella pohjetta.
Vaihdoista puhuttaessa tunsin pientä tyytyväisyyttä kun mainittiin esteratsastajien tapa opettaa vaihdot "luonnollisesti" - usein nuorella jo pelkästään tasapaion häirintä aikaansaa vaihdon. Ok ei ne nyt niitä puhtaimpia ja kauneimpia aina tuolla esteradoilla ole, mutta se ajatus ettei niistä tehdä SUURTA NUMEROA on jo askel eteenpäin. Yksittäisisä vaihdoissa on "uuden" ulkopohkeen tehtävänä ylläpitää liikettä ja valmistella itse vaihtoa kun "uuden" ulko-ohjan tehtävänä on hoitaa kokoaminen ennen vaihtoa ja itse vaihdossa sitten myödätä. Niin, se laskeminen 1-2-3 pitää tokimuistaa. Ajoituksessa oltava sikäli tarkkana, kun vaihdot on opittu, ettei hevonen ala edeltää ja tee omia versioitaan radalla. Tosin Kyra ei ollut aivan vakuuttunut siitä, näkevätkö kaikki tuomarit sen tuleeko vaihto avuista vai ennakkoon...
Toiseksi viimeisn esiintyvät Nina Dunder Floresco Silillä ja Christina Vuorimaa Fabrinalla - hyvin erityyppiset hevoset erilaisin ongelmin oli mukava nähdä yhtaikaa. He tekivät paljon vastalaukkatyöskentelyä varsin mallikkaasti ; harjoitellen nimenomaan siirtymisiä laukka/käynti ja hevosen suorana pitämistä- takaosa lähtee helposti jolloin on muistettava moottorin sijaitsevan takana ja korjattava etuosa takaosan eteen.
Viimein -vaan ei vähiten- saapui areenalle Maarit Raiskio, kokenut kettu jolla työn alla ja varmasti olympialaisiinkin tähtäävä Cartier- iso, pitkäkaulainen ja -koipinen tapaus, joka kuitenkin hyvin yhteistyöhaluinen ja selvästi viime näkemältä toukokuussa voimistunut. Tässä mentiin jo GP:n liikkeitä, ja sarjavihdot ehdin nähdä, mutta siirryttäessä passageen minun oli poistuttava- nuori autoasiantuntija oli haettava Pasilasn asemalta ja tiemme kävi autonostoon - tällä kertaa tuloksetta. Äiti olisi kyllä juuri katsastetun volkkari dieselin huolinut, mutta moottorinäänissä oli kuulema jotain ja joku ripustus piti meteliä eikä kytkinkään toiminut ihan pehmeästi...No, mene ja tiedä, kukin on haka omalla alallaan. Minä pitäydyn hevosissa ja opettamisessa joten auton etsintä pojan johdolla jatkuu...
Sateesta huolimatta- nyt on puinnin aika. Jonkinverran on Mäntsälässä jo puitu. Aurinkoisia kelejä odotellaan ja seuraavaksi onkin luvassa raporttia lukutaitoviikosta ja Göteborgin EM-kisoista. Ja ehkä este SMistäkin - omiakasvatteja starttilistoilla- ihan jännittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti