KESÄ!! Ajatukset karkailee, rajoja haetaan ja vastuuta, Finnlectura 30v

Tuomi kukkii- häggen blommar!
No, johan sunnuntaina säätiedotukessa todettiin Mäntsälän olleen Suomen lämpimin paikkakunta...

Loppukiri kiireen keskellä - kehityshankkeen dokumetointi täysin kesken ja joku ihmeen posteri aiheesta tekemäti...Mutta muuten alkaa olla hommat tehtyinä joten melko luottavaisena voinen suunnata viimeistä kertaa Hämeenlinnaan ensi viikon torstaina!

Kuri & järjestys.
Vapaus joka luo vastuuta.
Ihan ajattelemisen arvoisia asioita, joita olen muutaman kolleegan kanssa puinutkin. Validiassa olen ollut viime viikon ja tulevana viikkona, erilaista, mutta samanlaista kuitenkin. Minulle hyvä kokemus malttaa, ja miettiä mitä suustani päästän kun on kyse erityisoppilaista, jotka monet ovat sangen herkkiä milloin minkäkinlaielle kritiikille. Mutta niin mukavia kaikkiaan!
Tänään pikavisiitti Ehnroosin ylästeelle, noh, eihän nuo tykänneet kun otatin kengät ja lakit pois sitten  vaadin kännyköitä piiloon ja kirjoja esille ja TYÖNTEKOA - näin loppukeväästä ohjeita töiden viimeistelyyn ja paljon itsenäistä työskentelyä, ja minä sitten inhottava SIJAISopettaja vahtimassa! "Oma ope on paljon kivempi"; no näinhän se kuuluu ollakin, vaikka vähän harmittaa. Helpommalla toki pääsisin kun ottaisin sellaisen "laissez-faire"-asenteen ja vaikka tutkailisin juttuja netistä ja antaisin nuorten tehdä omiaan!
Opettajan etiikka ja työmoraali tässä on koetuksella ja olen enemmän ja enemmän sitä mieltä, että oli ryhmä mikä tahansa on parempi aloittaa hieman liian kovalla "kurilla" (=vaatia sääntöjen noudattamista) ja kun hommat alkaa sujua, voidaan otetta hellittää. Se, mitä minun vielä on muistettava, on se KIITOS mikä aina pitää tulla jossain vaiheessa- nyt tajusin taas jälkikäteen etten aina ihan kaikkia oppilaita muista huomioida positiivisesti! -Ratsastusoppilaita on kevään kuluessa ollut ihan mukavasti, ja vanha kyllästyminen alaan on tipotiessään, ja minusta on todella HAUSKAA pitää tuntia, anteeksi : VALMENTAA kun oppilaat ovat innostuneita ja yritteliäitä! Ja tässä muistan sen kehumisen paljon herkemmin- ehkä jotain talven aikana on tullut opittuakin?

Suomalaisuuden eli Snellmannin päivää liputettiin tänään- en minä siitä muistanut koulussa mitään mainita, mutta katsoessani muisttinpanoja eilisestä Finn Lecturan 30-vuotis tilaisuudesta, nousi mieleeni prof. Laura Kolben sanat:
"Sivistys on sitä mikä jää kun kaikki muu riisutaan" - hän kertoi lähteensäkin, jota en tietenkään enää muista.
Puheessaan Kolbe myös mainitsi sen "Suomi-kuvan" jolla maatamme yhä myydään, ja heitti ilmaan kysymyksen onko enää tänä päivänä ajanmukaista puhua a) puukosta b) joulupukista c) poroista???  Nämä kolme asiaa ovat kuitenkin ne, jotka jopa omille kansalaisillemme ensimmäisinä nousee mieleen kun pitää "mainostaa" Suomea!

Jo Snellmann on määrittänyt sivistykseen kuuluvan -lukeneisuuden lisäksi- moraalin, oikeudenmukaisuuden, lojaaliuden ja luottamuksen.
Eiköhän näissä ominaisuuksissa ole sivistystä ihan tänäkin päivänä! Suomalaisuuden hyveiksi kun vielä lasketaan kohtuus ja rehellisyys - siinä tavoittelemisen arvoisia asioita itsekullekin!
Hyvin varovasti prof Kolbe otti kantaa tämän päivän poliittisiin leikkauksiin - juhlapuheestahan oli kyse- mutta antoi selvästi ymmärtää että tietty yhteisöllisyys on hukassa- aiemmin ihmisten havaitessa jonkin ongelman he alkoivat yhdessä etsiä siihen ratkaisua, sen sijaan, kuten tänä päivänä, alkavat syyttelemään toisiaan!

Lukemisesta -tai sen puutteesta- Kolbe ei ollut erityisen huolestunut, kyse on hänen mielestään vain siitä miten ja mitä luetaan - siirtyykö luettu sana sähköiseen muotoon ja misä määrin millä aikataululla?

Kriittisyys ja vuorovaikutus- kehityksen eväitä ja kulttuurisidonnaisia.
-Mielestäni viereinen kuva kuvaa melko hyvin suomalaisuutta; sitkeyttä ja itsepäisyyttä! Ollaan me aika oman tien kulkijoita!

Toinen illan puhuja kertoi lähinnä S2-kielten kirjojen kehityksestä, mutta pettymyksekseni kovin kaupallisella tasolla. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla itse kirjailijan näkemys millä tavalla parhaiten S2- opettaa aikuisille tai eri-ikäisille lapsille joilla taustat hyvinkin kirjavat ja rankat!
Kirjaesittelyyn pääsimme tutustumaan Päivi Kosken kanssa coctailtilaisuuden yhteydessä, ja muutama ihan mielenkiintoinen teos taitaa tulla tilattua- ainakin "le petit Prince" joka löytyy suomalais-ranskalaisena versiona!

Muistaakseni Kiinasta löytyy sanonta jossa todetaan "ettei mikään ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, Ja loppujen lopuksi - onko sekään nyt niin tärkeää?"

Omassa puutarhassani kukkii tulppaanit - mutta mistä lie kaikki keltaiset kotoisin kun mielestäni Hollannista tuomissani sipuleissa oli pakkakuksessa mitä ihanimmat ja erikoisimmat värit!!??

Punaherukan tilalle istutettu kirsikkapuu näkyy selvinneen talvesta hengissä ja mustaherukkakin on jo kukassa- pakkasöitä peläten!

Ajatukset taas harhailee- paljon on tullut vuoden aikana opittua, ja paljon varmaan opin työn ohessa lisää, mutta "perusminä" on säilynyt samana- uteliaisuus elämään ja halu ymmärtää ja auttaa oppilaita -se säilyy! Toki minun  pitää osata sitä "pakko-opettamista" hieman vähentää ja antaa tilaa oppilaan omillekin ajatuksille mutta  kaikkia uusia tuulia kuten Pekka Peuran yksilöllistä oppimista tai valtavia digiloikkia voi kokeilla ja maistella, muttei maan päällä -ainakaan minusta- mitään niin uutta ja mullistavaa ole että ihmisen kognitiiviset ja behaviorilaiset taidot yhtäkkiä joutaisi roskikseen! Johm Dewey on sitäpaitsi minulla erkkapedankin kautta yhä korkeassa kurssissa- "learning by doing"
Näitä "muotivillityksiä" olen seurannut hevospuolellakin jo liki 40 vuotta - milloin on mikäkin muotia ennenkuin taas tulee joku uusi virtaus. Nyt on muuten muotia uudenlainen turparemmi, joka kiristetään erilaisen soljen kautta....

Vesa Närhen ADHD-yhteenveto- paljon puitavaa, päätöspäivä paikoin vähän lattea

Lahden hyppyrimäen juurella ravintola VOITTO - mikä enteellinen nimi!
Ja mitkä maisemat- en näitä ole koskaan talvellakaan nähnyt, ellei televisiota lasketa,,,
No, tämä aukko sivistyksessä tuli nyt paikattua, ja hassun vanhan asian muistin tässä yhteydessä- tuon harjun toisellapuolen jossain oli Lahden vanha ravirata jossa joskus lapsena olen käynyt. Ihme flashback, mitään vuottakaan en muista.
Materiaali kommentteineen oli etukäteen moodlessa jaettu- minun motivaatio-power pointtiin hyvinkin valjut kommentit, eikä aihetta lainkaan otettu esille luennolla- osasyynä lienee osallistujajoukon koostuneen enimmäiseksi ala-asteen opettajista, muutamasta yläasteen opesta ja koulunkäyntiavustajista. Minua kuitenkin harmittaa, sillä mahtoiko Närhi edes tietää että ruotsinopetus aikaistetaan ensisyksynä jo 6:s luokkalaisille alkavaksi? Ja niitä ADHD-oppilaita myös nämä ruotsinopinnot koskee...
Alku oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen, Närhi käsitteli esimerkinomaisesti eri joukostamme nousseita tapauksia ja laajensi katsontaa ja "otti kiinni"hyviä malleja.PALAUTTEESTA oli paljon puhetta, ja vanhat säännöt pätee : VÄLITÖNTÄ ja SÄÄNNÖLLISTÄ.
Omia ideoita sain lisäksi kun oli yleisellä tasolla puhetta siitä, mitkä tukitoimet voivat koskea koko luokkaa ja koska ja miten lähdetään eriyttämään; tästä hieman vihjeitä omien kurssien rakentamiseen!
Voidaan myös avoimesti kysyä missä kukee tukitoimien rajat? Kuka selvittää?
*perhetaustaiset ongelmat ? kuraattori// opettaja
*motivaatio-ongelmat? opo /opettaja
*oppimisongelmat OHR
*vaikeudet oman käyttäytymisen säätelyyn, puutteelliset taidot -ADHD tai ADD- opettaja/ OHR
PALAUTTEESTA ja sen vastaanottamisen vaikeudesta päädyttiinseuraavaan:
*itsetunto-ongelma  "en mää osaa, mitä tuo höpäjää"
*tottunut eri toimintamalliin - uhkailu, huuto ym (koskee erityisesti maahanmuuttajia!)
*liiallinen käyttö, huomionetsintä
*oltava selkeä syy-seuraus ja tavoite
*"noloa" tietyssä iässä mokoma kehuminen!
Jos positiivinen palaute on vaikea vastaanottaa, pitää välttää kohdennettua positiivista palautetta vaan pysyttävä yleisellä tasolla ja kuitenkin oltava ko oppilaalle ystävällinen ja kiinnostunut hänen toimistaan.
Mitä INFORMATIIVISEMPAA palaute on, sen tehokkaampaa! Eli vältä kontrolloivaa arvioimista, elä "Tässä ja nyt"-hetkessä ilman mitään vertailuja tai oletuksia, ennakointia.
YKSILÖ- vs RYHMÄPALAUTTEESTA Närhi kertoi myös, tuoden USAsta terveiset missä lähes kaikki palaute on henkilökohtaistettu. Tosin samaan hengenvetoon mainitsi Suomessa hyvinkin armeija-aikoina toimineen ryhmäpalautteen - valitettavasti myös kielteisesti käännettynä. Aiheesta saisi kuulema paljonkin melenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi, molemmissa tavoissa niin hyvät kuin huonot puolensa!

Närhen huomio koululuokista erityis"ongelmineen"
n 80% oppilaista käyttäytyy hyvin
n 15-17% käyttäytyy syyttä huonosti (kasvatus tai sen puute, turhautuminen ?)
3-5% ovat erityishuomiota vailla
pelkästään hyvä, yleinen tuki ei siis vain riitä kaikille!

Alaluokkien esimerkeissä paljon käytetty tunnille rauhoittuminen ja erilaisia tarrankeruusysteemejä, vihreitä ja punaisia kortteja, selkeät palkitsemisperiaatteet, oppilailta hyvä kysyä minkälainen palkkio on mieluisin? Lautapelejä, leikkitunti, legot, filmi yms käytössä mainittu

Häirikön HUOMIOTTA JÄTTÄMINEN on tehokas, mutta vaikea tapa muun luokan kannalta, jonkin huonon käytöstavan poisoppimiseen. Ongelma ja myös ratkaisu - piilee säännöllisessä palautteessa- käytös voi jopa aluksi huonontua (huomiota ei saakaan vanhalla konstilla - lisää tehoa!!) mutta jos ope ja muu luokka tämän kestää, voidaan poisoppiminen saada ajan myötä onnistumaan. Itselleni tuli mieleen se ainut kerta, jolloin eräs uhmäikäisistä pojista makasi kaupan lattialla huutamassa karkin tms perään, itse kuljin kauppakierroksen loppuun ja vasta kassalle mennessäni poimin pojan mukaani..Sain muilta asiakkailta vähemmän ystävällisiä katseita, mutta eipä vastaavaa tilannetta enää tarvinnut kohdata, karkkia vain karkkipäivinä!
BEHAVIORISMISTA tai piemminkin nykykasvatusmenetelmien suosimassa konstruktivismista oli puhetta; Närhi ei ymmärrä miksi behaviorismia niin haukutaan - tutkimustulokset ovat yhä voimassa ja konstruktivismi sitäpaitsi rakentuu pitkälle behaviorismin varaan! Itse kannatan myös - niin paljon eläinten kanssa oltuani tekemisissä ja hevosia kouluttaessani voin todeta, että ainoa järkevä pohja oppimiselle - ennenkaikkea mitä nuoremmasta/yksinkertaisemmasta oppilaasta on kyse!
Asiat pitää konkretisoida!
Jos on paljon ongelmia oppilaan kanssa, valitse se suurin ja näkyvin tai korkeintaan kaksi, ja pura se, jotta voitte nauttia yhdessä ONNISTUMISEN kokemuksesta. (Tämä itsestäänselvää kehonhallintaan ja ylipäänsä urheikuun liittyvissä asioissa!)
SITTEN: HYVÄN KÄYTTÄYTYMISEN TUKEMINEN VAATII JATKUVAA TYÖTÄ!
Kuvaava esimerkki lie matikanopetus - kun osaat kertotaulun, pystyt sitä soveltamaan kaikenlaisiin laskutoimtuksiin ja suorastaan kylvet positiivisessa palautteessa, mutta hyvä KÄYTTÄYTYMINEN on paljon alttiimpaa häiriöille - luokanvaihto, opettajanvaihdos, tai mikä tahansa muutos saattaa taas järkyttää sosiaalista tasapainoa - tämä ero on hyvä opettajan  muistaa!

Check in - check out - systeemia oli kolmasluokkalaisten kanssa käyttäneet Sjöblom, Laine ja Sainio ja tulokset rauhattoman ja avustajissa jopa kiinniroikkuneen oppilaan kanssa olivat rohkaisevia mutta vielä tässä vaiheessa parin kuukauden kokeiunjälkeen epätasaisia- hyvänä päivänä 70% edistyminen helppoa, huonot päivät näki jo aamulla "nenän asennosta" ja tutut opettajat/avustajat osasivat tuolloin helpottaa tehtäviä. Toimimallia on kehitetty Varkaudessa provarkaus-hankkeessa johon linkki:   CICO:

https://peda.net/varkaus
Lyhyesti,

1)aamulla on tapaaminen oppilaan ja luottohenkilön kanssa (voi olla ope, kouluavustaja, vaikka talkkari tai keittäjä) jolloin tsekataan edellispäivän tulokset ja puhutaan mitä kotiin kuuluu ja vanhempien kommentit. 2) Päivän aikan opet merkkaavat listaan skaalan mukaan (1-3 käsittääkseni) miten tunti sujuu ja tavoitteet, 3) check-out iltapäivällä ennen kotiinlähtöä miten päivä mennyt 4) huoltajat tsekkaavat kotona, allekirjoittavat ja kannustavat oppilasta! Tiimi arvioi seurantakortin tulokset 2-3 viikon välein ja CICO jatkuu yleensä 3-8 vkoa, vaikutuksesta riippuen. Lopettaminen onkin sitten oma juttunsa; suositellaan ettei yht´äkkiä katkaista (vrt ed. matikassa kertotaulun opetus ja käytöksen muutos!) vaan tuki "alasajetaan" vähitellen. ellei pystytä järjestämään varsinaista "hehkutuskokousta" jossa tuloksia kehutaan ja kahvia/limua juodaan!
Vain yksi esimerkki otettiin yläasteelta, oppilas joka hyötyi istumapaikan vaihdoksesta ja keskusteluista oppilaan kanssa. Seurantaa tetiin jopa havainnollistavalla käyrällä, josta heti ilmeni sekä oppilaan että vakio-open tai avustajan sairastelut seurauksineen. Tässä tapauksessa saatiin hyviä tuloksia mm siten että oppilas havaitsi vanhempien JA opettajan sekä avustajan olevan hänen kanssaan samalla puolella eikä häntä vastaan! Asia joka usein on etenkin nuorelle, epäselvä!
Koulunkäyntiavustajista ja heidän roolistaan puhuttiin myös- osallistujistamme suuri osa oli heitä- ja aidosti oppilaista kiinnostuneita, muutamat opettajan toimivana työparina, mutta muutamat lähinnä äytännön ongelmien ratkaisijoina- ketään ei ainakaan ole missään tapana pyytää mukaan ORH:n tiimipalaveriin , vaikka juuri he usein ovat erityisoppilaan kanssa eniten läsnä ja tuntevat tämän parhaiten!
Tässä asia, johon toivottavasti puututaan lähiaikoina- mitä resursien hukkaamista!

Aamuisesta sessiosta jäi ihan paljon säkinpohjalle, mutta ruokatuntikin piti-joidenkin osallistujien toimesta jotka halusivat keskustaan syömään- venyttää tunniksi, sitten vielä kahvitauko 20min ennen loppua - 20min sekin... Tästä jäi kyllä hieman turhautunut maku suuhun! Ja hei, miten opettajat, jotka itsekin myöhästelevät ja/tai pelaavat kännyköillään luennon aikana, voivat vaatia oppilailtaan täsmällisyyttä?? kysyn vaan.
Mutta sain ainakin (puhelimella) aika kivoja kuvia - hyppyrimäen pohjalle tehdään aina kesäksi maauimalaja nuo maisemat muutenkin - aikamoiset! Aina oppii kun elää ja liikkuu!!!
Ja vot - ihan aurinko- tervetuloa KESÄ!
Ensi viikko taas Validiassa ihan työn merkeissä- tykkäsin kovasti viimeksi niin kiva ja avoin ilmapiiri!

"Katse eteenpäin ja menoksi" tuumaa tässä VIHTORI, nyt jo ruunaksi muutettu ardenneri. Ja hei, opin minäkin nyt sen, että myös tämänrotuiset osaa laukata ja niistä saa opetettua ihan mukiinmeneviä ratsuja! Koulutus siis jatkukoon! Kaikki käy, ei rotusortoa tässä! Pitimän vallan tarkistamaan James Fillisin 1800-luvulla kirjoittamasta kirjasta: "Je prefere les purr-sang, 158 pour etre exacte, mais on peut aussi monter les demi-sang..."

Jopoilua, vapputuomarointia ja huomen ADHD-päivitystä -LOPPUSUORA häämöttää!

 Loppusuora aukeaa-
hanat auki!
Nyt vasta olen alkanut tajuta että
loppu häämöttää- enää reilu kuukausi ja papereiden pitäisi olla kädessä -kaikkine siihen liittyvine tietoineen!?
Kävimme tietokone/puhelinavusteisen keskustelun viime viikolla vastuukouluttajani Liisa Rentolan ja ohjaavan opettajani Tuula Pitkäsen kanssa mm työharjoittelusta ja suoritusten päivittämisestä. Omissa muistiinpanoissa lukee enää että:

*tee portfolio eli yhteenveto tästä blogista
*kehittämistehtävän teoriaosuus ja posteri seinälle laitettavaksi.
*toisen open työn seuranta, jäljellä 6t ---ei oo enää -tänään suoritin!!!--

Huomenissa kolmas käynti Lahden ADHD-opinnoissa ja sitten on ohjelmaa enää kahden Hämeenlinna-päivän verran toukokuussa ja jos
kaikki menee putkeen niinkuin nyt vaikuttaisi, on meillä avoimet ovat ja samppanjaa tai, noh, kuohu-
viinitarjoilu sitten lauantaina 11.6. -jess!

 "Erkkaopeilua" nyt seurattu siis Saarella 8.4.(Pessi) , Kelliksellä (Lassi Männikkö 12.4.) ja nyt sitten JOPO-luokassa Mäntsälän Ehnroosilla Kerttu Hokkasen luokassa.
Nämä kolme erilaista seurantaa valitsin itsekkäistä syistä- ongelmaoppilaat ja heidän sopeutuminen ylipäänsä kouluun sekä myöhemmin ammattiin kiinnittyminen ovat asioita, jotka minua todella kiinnostavat- ei se heinäkuinen Tanskan-reissu mikään huvimatka tule olemaan!

Kerttu Hokkanen ja Kati Harmaala- jopo-tiimiä jo toistakymmentä vuotta!

Mäntsälässä tulokset ovat olleet hyviä - valtakunnallisesti noin 80% jopolaisista pääsee heti toisen asteen oppilaitokseen jatkamaan opintoja, Mäntsälässä  jopa 98%% - liekö osayynä amiksen fyysinen läheisyys nurkan takana ja tänäkin vuonna yhteinen ruokala- helpompi on hakea paikkaan jonka jo hieman tuntee?

Kevään viimeisen kuukauden alkaessa minulle jäi hieman kuva kouluväsymyksestä, kännykät vilahtelivat tiheämmin pulpetilla  kun oppikirjat, kenkiä ei muistettu ottaa pois lippiksestä puhumattakaan ja paikoin oli vaikeaa keskittyä matikantehtäviin. Kun kakkostunnilla siirryttiin puhumaan ihanteista mieli kuitenkin muuttui ja oppilaat keskustelivat aktiivisesti ja ottivat asioihin kantaa. Heitä suorastaan harmitti kun Malala Yousafzaista  kertova dokumentti ehdittiin katsoa vain puoleenväliin -kertomus nuoresta tytöstä joka toimillaan tyttöjen puolesta sai ansaitusti Nobelin rauhanpalkinnon, kiinnosti kaikkia. 

Ruokailun älkeen iltapäivällä oli ryhmittäin hieman poikkeava ohjelma kun lukuvuoden viimeistä viikkoa päästiin suunnittelemaan koko koulun oppilaiden  toimesta- seiskauokan jopolaiset panostivat polkupyöränhuoltoon ja liikuntaan, kun taas ysiluokkalaisilla oli retki Suomenlinnaan erään päivän agendana. Pientä eripuraisuutta ilmeni ryhmissä, ja kyniäkin lenteli, mutta lopputuloksena saatiin ihan mukavanoloinen suunnitelma koulun viimeiselle viikolle- käsittääkseni oppilaat saavat useammista vaihtoehdoista valita mieleisensä.

Päivän päätteeksi liikuttiin joustavasti ulkosalle aurinkoon - töiden valmistuttua odotti kävely/juoksulenkki nk Karjalaistentielle, ja kun itse hieman myöhästyin lähdöstä, oli jo vastassani valmiiksi hikiset lenkkiä juosten suorittaneet seiskan pojat. Olipa ainain erilainen päivä- jäin kovasti miettimään ja myös hieman vertaamaan Ruotsin malliin, sillä niitä "turvallisia aitoja" tällainen vanha kokenut opettaja jäi kaipaamaan...

-Vaikka enää voi puhua avantouinnista- ei jäätä näkyvillä ja vesikin jo n +12oC- niin on tää vaan niin ihanaa! Tänään saunasta nauttimassa myös Pitkäsen Tuula, jolle suurkiitos opetustyöni tarkkailusta ja kommenteista- opittu on!

Oppilaatko asiakkaita ja opettaja renki? Minne olemme menossa-Ruotsin malli pelottaa!

Taas tuli luettua Facessa näytetyt pari ruotsalaista artikkelia -linkkaan tähän mutta teen suomeksi lyhyen yhteenvedon:
http://www.expressen.se/ledare/det-ar-lararen-som-bestammer-i-skolan/

Aluksi todetaan maailmanmenon kääntyneen ylösalasin: Jos ennenvanhaan rangaistiin opettajaa joka oli sekaantunut alle 18-vuotiaaseen oppilaaseen, nyt rangaistuksen saa se opettaja, joka yrittäessään estää oppilasta käymästä toiseen oppilaaseen kiinni ottamalla tätä ranteesta. Toinen opettaja, joka oli sekaantunut 15-vuotiaaseen oppilaaseen, ei ollut tehnyt mitään rangaistavaa.
Näin siis naapurissamme Ruotsissa, josta paljon nielemme esimerkkiä demokratiasta ja lasten/nuorten oikeuksista - täysin pureskelematta!
Juttu jatkuu toteamalla että kansankodin ihana opet-vanhemmat-oppilaat - kaverikeskustelu on aiheuttanut parissakymmenessä vuodessa länsimaitten sekavimman koululaitoksen jossa oppimistuloket huononevat vuosi vuodelta!
Eräs äiti oli seurannut 8-vuotiaan tyttärensä koulutuntia järkyttyneenä- rumaa kielenkäyttöä, tappeluja, huutoa ja kiukuttelua läpi koulupäivän. Äiti totesi Expressen-lehdessä että vanhempien olisi aika kasvattaa lapsensa itse sillä se ei kuulu enää opettajan tehtäviin!
Haastateltavana ollut rehtori Kant totesi seitsemän ( 7) opettajan kymmenestä (10) riitaantuneen vanhempien kanssa ja pelkävään ilmiantoa . Syitä tähän pelkoon hänen mielestään on kaksi: vanhemmat väheksyvät opettajia ja myös kertovat sen lapsilleen sekä ilmiannon pelko joka varantaa työpaikan.

Artikkelin on toiminut useamman toimittajan tekemänä Expressenin pääkirjoituksena 19.12.2015 ja lopuksi siinä todetaan maan tarvitsevan kulttuurivallankumousta, jossa valta palautetaan opettajille jolloin häirikön saisi heittää pihalle ja kännykät takavarikoida!

Aihe lie herättänyt keskustelua - kuten se, jonka Göteborsbladetista muutama viikko sitten kopioin - ja tässä alhaalla vielä yksi linkki; 
http://www.expressen.se/ledare/ann-charlotte-marteus/krankthetskulturen-hotar-hela-skolan/

Tähän pakko laittaa "jotain rauhoittavaa" väliin- ja mikä sen parempaa kuin suomalainen METSÄ -kuvassa tosin koneella tehdyn harvennushakkuun jäljiltä, mutta sehän ei poikia häirinnyt ! Valtava määrä löytyy erilaisia ja eri tarkoituksiin soveltuvia keppejä, risuja ja muita oksia!
Englantilaisen tutkimuksen mielenkiintoisia tuloksia luin innolla ja lähes huolestuin -pitäiskö omaa metsässä liikkumista jo rajoittaa kun jo ennestään on matala verenpaine ja se vielä tutkimuksen mukaan laskee metsässä.... :)
linkitän senkin tähän:
http://www.wimp.com/what-hiking-does-to-the-brain-is-pretty-amazing/

Hevosiin liittyviä "hermoparannuskeinoja" en nyt viitsi edes lähteä linkittämään - niitä vain on niin paljon!
Mutta mitä erityispedagogiikkaan tulee, juttelin pitkään tänään laaja-alaisen erityisopettaja Aila Kajanderin kanssa joka on viime syksystä vetänyt Sipoossa sosiaalipedagoogista hevostoimintaa menestyksekkäästi. Eläin on niin rehellinen - jos et itse malta, se heti epäilee. Hyviä tuloksia mm ADHD-oireilevien lasten kanssa jonka voin heti allekirjoittaa - tallissa TAPAHTUU koko ajan niin paljon asioita, että hyväjos ollaan "alert" ja hereillä!. Tästä muistuu mieleen joskus lukemani juttu miten psykologi oli jollekin lapselle ADHD;n selittänyt minusta todella hyvin:
"Kuule lapseni, ihmisiä on aina ollut kahdenlaisia, niitä jotka ovat enemmän paikoillaan ja miettivät; heitä kutsuttiin keräilijöiksi ja sittemmin maanviljelijöiksi, ja sitten on niitä jotka aina ovat valppaana ja liikkeellä ja heitä kutsutaan metsästäjiksi. Sinä kuulut jälkimmäiseen ryhmään, ja nyky-yhteiskunnan vaatimukset eivät aina sen taidon kohdalla osu ihan maaliin. Mutta nyt kun tiedät, voit oppia asioita soveltamaan parhain päin"

Maanantai ja tiistai taasen Hämeenlinnassa, kevään myötä huomaa että opinnot alkavat olla loppusuoralla ja paljon on vielä paikattavaa. Tämän viikon olen touhunnut "erityisopettajan verkoston" parissa ja ensi viikolle sovin tapaamisen JOPO-luokan pariin, huomaan että nämä "hankalat" tapaukset minua kiinnostavat, motivaation puute ja siihen liittyvä häiriköinti sekä näihin ongelmiin liittyvät perimmäiset syyt eli oppimisvaikeudet hankalien kotisuhteiden lisäksi. Mielenkiintoista!
Todettakoot myös tässä, -ja huom . -vihjeitä vastaanotetaan -- että lentoliput & hotelli varattu heinäkuiselle Tanskan vierailulle Drengeakademin-leirille! Toivon tuovani sieltä ideoita ja tietoa miten vastaavaa systeemiä voitaisiin Suomessa (=lue: Mäntsälässä) soveltaa, mille ikäluokille ja millä rahoituksella. Ehnroosin rehtori Lipposen Marko vielä totesi aivan oikein (koskien meidän omia kullanmuruja joille mukavuusalueelta poistuminen on katastrofi!) että miten näitä nuoria edes saa osallistumaan heidän näkökulmastaan lähes keskitysleirille: Ei kännyköitä, ei Batterya tai muita piristysjuomia, ei TV:tä tai videoita , ei karkkia ei myöhäisiä iltoja vaan terveellinen aamiainen aikaisin aamulla, lenkkeilyä ja muuta urheilua, tuntikausia opiskelua -toki henkilökohtaistaen- ja illalla jälleen urheilua. HUH: hyvä pointti, tämä on yksi niistä asioista joita aion selvittää!

Henkilökohtaisesti opintoni siis ovat loppusuoralla, enää yksi tapaaminen Hämeenlinnassa, ja valmistuminen -toivottavasti- 10.6 .2016 .
Liekö sitten juhlan aika?
Kielten opettajien täydennyskoulutuksen sain jo suoritettua- kunnioitettavat 10op siinäkin - ja Niilo Mäki- instituutin "Tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ongelmat koululuokassa " (=ADHD yms) koulutuksen tiimoilta tapaamme Lahdessa vielä 3.5. - siihenkin olen saanut ideoita toimintaan, osa myös hevoslähtöisesti .

Töitä kun syksyllä löytäisi, -nyt olen tehnyt pelkkiä sijaisuuksia ja elänyt opiskelijaelämää- niin saisi tuota taloutta vähän tasapainoon. Mutta kaikkiaan- ihanaa oppia uutta ja ihanaa olla niin utelias !!
Ja ihanaa miten paljon nuorilta ja lapsilta oppii!

Topi-koira seuraa tuntia ja rauhoittaa oppilaita - tottakai! Nyt en löytänyt kuvaan liittyvää artikelia, mutta 7.1.16 julkaistu, (luult. HS )

Kellokosken sairaalakoulu - monen pelastus. Entä tulevaisuudessa?

Kellokosken sairaalakoulu - pelastuksena monelle, epätietoisuus tulevaisuudesta rasittaa yhteisöä, mutta työtä tehdään sydämellä.
Toiseksi opetuksen seurannan kohteeksi  valitsin melko luonnollisesti sairaalakoulun, koska kuten jo Pessikin Saarella totesi, mielenterveyshäiriöt yleistyvät. Joskus 90-luvun lopulla olin muutaman viikon sijaistamassa Kalliomaalla, joten rohkenin soittaa silloiselle liikunnasta vastaneelle opettajalle Mika Saatsille, joka nykyään toimii rehtorina koulussa yhdeksän muun opettajan lisäksi. Mika ohjasi minut eteenpäin Lassi Männikön pakeille, ja saimme sovittua tiistaisen tutustumisen koulun avo-osastolla kesken huhtikuisten kiireiden . Hämärästi oli talokin tuttu, mutta vuosi sitten valmistunut remontti oli paranatanut sisätiloja huomattavsti ja käytännöllisyys ja viihtyvyys huokui ympäristöstä! Koulunkäyntiavustajat ovat nykyään ohjaajia ja mukava yllätys oli tavata Ansku Mellin monen vuoden jälkeen - vaikka Facessa ollaan tuttuja ja olen hänen opinnoistaan ollut perillä, en työpaikasta ollut tietoinen! Muutamia muitakin tuttuja oli talossa joten jälleennäkeminen oli lämmin ja tunsin että minut otettiin hyvin vastaan näissä "vakoilutehtävissä".
Ensimmäisenä oli vuorossa biologiaa ysiluokkalaisille ja nykyajan tekniikka oli sopivasti käytössä bilsankirjan open e-materiaalin muodossa. Vaikka alussa oli "luentomainen" esitys, oli vuorovaikutus oppilaisiin jatkuvaa keskustelun ja kysymysten välityksellä. No, jos nämä bakteereihin, viruksiin ja solun rakenteeseen liittyvät asiat tuntuivat tutuilta, putosinkin kärryiltä kun siirryimme seuraavalla tunnilla matematiikkaan, jossa eri luokka-asteen oppilaat tekivät hyvinkin eri asioita.

 Lassi Männistö neuvoo yhtälöitä mallintamisen avulla - mun hoksottimet oli matemaattisesti niin "off"-tilassa ettei ihan mennyt perille mutta oppilaat tajusivat. Jännää oli, että vaikka kiersin useammassa luokassa, kukaan ei minua jännittänyt ja ruotsinopintoja pääsin yhdelle oppilaalle hieman neuvomaankin.
Tunnelma koulussa levollinen ja luottavainen - tuntui hyvältä!

Tämä oli pakko kopsata- tosiselkeä seinäjuliste!

Oppilaat tulevat KUUMA-kunnista mitkä käsittävät HUS in sairaanhoitopiirin ja tarvittaessa lisäksi Etelä Kymenlaakson alueelta ja osittain Lahdesta, avohoidon oppilaat kulkevat yleisillä kulkuneuvoilla kouluun tai yhteyksien puuttuessa taksilla. Avohoito lisääntynyt,tällä hetkellä oppilaita nelisenkymmentä joista osa kuukauden tukijaksolla esim elämänhallintaongelmien ja syrjäytymisvaaran vuoksi.  Sairaalaosastolta koulua käyvät ovat pääosin  kolmen opettajan hoivassa, tällä hetkellä 12 oppilasta, maksimimäärän ollessa 22. Vuonna 2012 on perustettuv vaikeahoitoisille 10-16vuotiaille potilaille oma osasto, jossa opettajat käyvät paikanpäällä antamassa opetusta kunkin oppilaan päivittäisen kunnon mukaan, paikkoja siellä vain kuusi.
Koulussa syödään sairaalaruokaa jota minullekin tarjottiin, ihan tavallista kouluruokaa  ja ruokailu tapahtui oman opetuskeittiön ruokatilassa- viihtyisä paikka sekin. Ruokailun jälkeen oppilaita odotti iloinen ohjelmanmuutos- kouluun oli toimitettu vasta viime viikolla tilattu pingispöytä jota useammat oppilaat kahden opettajan avulla pääsivät kokoamaan alakerran vapaa-ajan tiloihin. Kävin tapahtumaa katsastamassa, mutta nähdessäni IKEAn huonekalujen koontiohjeita muistuttavan paperin, poistuin hiljaa vasemmalle ja jututin muita opettajia loppupäivän. Kysyin mm näkyykö nuorten "hukuksissa" oleminen psyykkisinä häiriöinä, ja näin kyllä on, Tämän päivän yksilökeskeisyys tuottaa monelle nuorelle suuria ongelmia heti kun poistutaan omalta mukavuusalueelta ja joudutaan  vastaamaan itsestä ja omista teoista.
Tämän on  minusta niin huolestuttavaa kun sitä yritetään yhdistää lisääntyneeseen valinnanvapauteen ja oppilaan itseohjautuvuuteen - murrosiästä tehdään entistäkin vaikeampaa ja ulkonäkö- pärjäämis-ym paineet kasvavat! Onneksi Kalliomaalla on kaksi konsultoivaa opettajaa jonka puoleen peruskoulujen henkilökunta voi ongelmanuoren asioissa kääntyä, ja jonka suosituksesta sitten voidaan siirtää opiskelu tarvittaessa sairaalakouluun. Hienot, remontoidut puitteet soisivat myös koulun fyysisen jatkuvuuden Kalliomaan koululle, joka Kellokosken (=Tuusula) alla toimivana kuitenkin kuuluu maantieteelliesti Mäntsälään.

 Iltapäivällä päästiinkin sitten itse asiaan- pingispöydän kasaaminen oli ohjelmana.
Taisi nuo kaksi miesopettajaa- yläkuvassa Esa Linna ja alakuvassa Lassi Männikkö- olla elementissään!
Oppilailla jo ennestään käytössään biljardipöytä ja kuntosalikin löytyi, tosin sinne en sisälle kurkannut.

Opettaminen sairaalakoulussa vaatii paikoin hyviä hermoja ja ennenkaikkea kärsivällisyyttä sekä tiettyä asennenmuutosta- jos jonain päivänä oppilas on saavuttanut jotain oman mielen ja elämänhallintaan liittyvää, ei jonkun bilsan OPSin tähdellinen noudattaminen enää ole se pääasia.
Elämää varten täällä opitaan ja ollaan!
Oikein hyvää ja ytimekkästi kirjattua lukemista löytyy koulun sivustolta ladattavana tiedostona os.
http://web.tuusula.fi/kalliomaankoulu, muutaman ajatuksia herättävän  kohdan haluan tähänkin liittää:

"Turvallisen aikuisen tehtävänä on luoda rajat, joita ei voi ylittää"  s. 12
"Yhtenäiset ja kaikille tiedossa olevat rajat ja seuraamukset helpottavat oppilaan käyttäytymistä sekä henkilökunnan samansuuntaisina kasvatustavoitteina" s 13
"Vaikka opettaja vastaanottaa ikäviä tunteita ja sanottaa niitä oppilaalle, hänen ei tule hyväksyä huonoa käytöstä" s 29
"Käytöshäiriöisen nuoren itsetunto usein heikko"

Sinänsä tässä ei mitään uutta, mutta hyvä välillä aina muistuttaa!

Vierailu Kalliomaalla oli sekin osaltaan hyvin avartava kokemus ja lisä opintojen reppuuni!


-Tähän vielä loppuun lyhyesti muutama kuva Hangon tuomarointimatkalta sunnuntaina- olin ajatellut paluumatkala poiketa rintamamuseossa Hangon ja Tammisaaren välissä, olen käynyt aiemminkin ja se on ihan mielenkiintoinen, mutta sen ollessa vielä tähän vuodenaikaan suljettu, pysähdyin Dragsvikissa olevalle muistokivelle.Toki olen sisällissodasta paljon lukenutkin, mutta hätkähdyttävää oli se aikataulu, jolla tätä tapahtumaa- vankileireillä kuolleet ja tapetut- ollaan oltu myöntämässä. Vasta joitakin vuosia sitten on näistä asioista uskallettu puhua- muistan oman koulaikani- ei mistään punaisten ja valkoisten sodista edes mainittu! Murhista ja nälkään tai tauteihin kuolemisesta puhumattakaan! "Ellet tunne menneitä, et voi tuntea tätäkään hetkeä" 
Ja niin ollaan lukion historianopetus muuttamassa vapaaehtoiseksi!! Ja amislaisethan eivät historiaa tarvitse lainkaan....Olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, kuinka tarpeellinen elokuva/kirja on ollut Linnan "Täällä Pohjantähden alla" jota itse äikän 3. kurssin nimiin olen oppilaille näyttänyt - Lukkarinpolun vanhan, pitkäaikaisen äikänlehtorin Eeva Silventoisen jalanjälkissä!!!

Saaren "Pessi-pelargoniat" sekä Ypäjän oripäivät Andrew mcLean-höystämänä-mielenkiintoista!

Andrew mcLeanin klinikka ei tuonut itselleni mitään uutta, mutta muistutti toki siitä, mikä koskee kaikkia eläviä; Tuttu on turvallista ja kaikkea vierasta on aluksi syytä pelätä. Miten sitten uusiin asioihin totutaan niin että se tapahtuu turvallisesti- se on opettajan asia neuvoa.
Kuvassa myös RJL:n pj Håcku Wahlman on päässyt tärkeään tehtävään sateenvarjonpidikkeenä, oikealla ruohopaalin päällä mcLean itse.

Muutamia pointteja kuitenkin:
*Nykyajan urheiluhevoset on jalostettu herkiksi ja reaktionopeiksi- hyvä asia esteille ja koulusuorituksiin, mutta huono ellei tottelevaisuutta ole harjoiteltu. *Pelottavissa tilanteissa pako on vaistonvaraista, ja siitä poisoppiminen vaatii koulutusta ja LUOTTAMUSTA ratsastajaan. * Hevonen on luonnostaan utelias- hyödynnettävä ominaisuus pelottavissa tilanteissa, ja Warwickin erittäin hyvin esittämä sateenvarjojen avulla - joita hevoset lopulta lähes jahtasivat kun olivat ylittäneet pelkonsa! Kun sateenvarjoa oli uskallettu jo haistaa, se lähtikin kantajineen poispäin jolloin hevonen uteliaana jo 3
+pyrki perään - tämä oli minulle uutta! * Pelottaviin asioihin totuttaminen tapahtuu toki vasta sitten kun perusratsastus on hoidettu - eri ryhmien kanssa tehtiin asioita vaikenevissa ,määrin alkaen tuomaripöytiin ja sateenvarjoihin tutustumisella ja päättyen mm palkintojenjaon siedätyshoitoon kiitos runsaslukuisen yleisön!
*Vaaraa kohdatessa on ratsastajan oltava se turvallinen, luotettava tyyppi, jonka pohjeavut , istunta ja ääni kertovat ettei mitään vaarallista ole. Ohjas on mieluiten löysä - relax- jotta hevonen halutessaan ja uskaltautessaan voi päätään venyttäen haistella "vaaraa". *Ratsastajan pidettävä hevonen keskittyneenä töihin jos jotain vaarallista ilmaantuu- se luo turvaa. *Muista että hevosesta asiat näyttävät erilaisilta oikealta ja vasemmalta katsottuina * Hevosella valokuvamuisti - se osaa yhdistää paikat ja asiat muttei välttämättä muista tarkemmin mitä ja koska. *Väistäminen sisäphkeelta ulko-ohjalle on näissäkin asioissa se A ja O. *"kiemurtelu" kohteen ympäri tai väistäminen on tutustuttamista samalla * Ratsastajaansa keskittynyt ja rento hevonen selättää pelottavatkin asiat. LUOTTAMUS tässäkin A ja O. "Pelottavia asioita" voidaan lisätä vähän kerrallaan - kuten pressu, jota vain vähän kerrallaan avattiin. Tämä minulle tuttuu eteharjoituksista, mutta oletan että paljon näistä asioista on ollut uutta osalle kouluratsastajista, joten erittäin hyödyllistä opetusta!

kuvassa Ypäjän nuori ori Ypäjän Hemmo selässään Saana Vepsäläinen.

Tauon aikana esiteltiin ne oriit, joille astutuslupa tälle kaudelle heltisi - kolmen jännittävän päivän jälkeen. Laitan kuvan Jalkasen Tomin voittajasta, kilpailupassissa "Clarimore" nimellä kulkeva Susanna Kuustosen kasvatti Still-Hof Macabeu. Ilme kertoo paljon - luottavainen mutta valpas. Näillä mennään pitkälle!

Pakko myös mainita- suomenhevossiitokseen on vihdoinkin saatu esteverta sukua jatkamaan- parhaana palkittiin Ponuveikkolainen ori, jonka emänisä vanha kunnon Samuli- molemmat oreja joita myös minä olen tammoilleni käyttänyt. Ja esittäjinä ja työntaustalla Ypäjän oppilaat joita pääopettaja Anu Korppoo ylpeänä esitteli! Nuoret osaavat, kunhan heille antaa mahdollisuuden ja heihin luotetaan!

Sitten lisää opiskelu- ja kouluasiaa- 20tuntia toisen erityisopettajan seurantaa alkaa olla ratkaistu- kun eivät Ruskeasuon Invan puolelle katsojia kaivanneet, ja Porvoon ruotsinkielisessä Practicumissa ei tällä hetkellä pätevää opettajaa ole, otin yhteyttä tuttuun ja turvalliseen "Pessiin" eli Pettisen Päiviin joka Saaren KEUDAlla hoianut homman jo vuosia.Ensi viikolla luultavati päivä Kellokosken sairaalakoulussa ja viimeinen rutistus ehkä JOPO_ tai VALMA_luokilla.  Mutta  olipa Saarella mielenkiintoinen päivä - rupateltiin oppilaista ja työmenetelmistä ja systeemistä yleensä ja sain seurata neljän puutarha-alan oppilaan työskenetltyä niin kasvihuoneissa istuttaen ja peraten kuin ulkovarastolla kevätsiivouksen merkeissä.  Monipuolisuus ja työn vaihtelevaisuus on se valtti, millä oppilaat pysyvät kiinnostuneina ja jaksavat ja ainakin nämä haastattelemani oppilaat sanoivat olevansa oikealla alalla. Erityisoppilaat ovat ajan hengen mukaisesti kaikki integroituneita, ja tätä ei Pessi katsonut ongelmalliseksi puutarhatöissä joissa pienessä ryhmässä työnteon ohella opetusta voi paljonkin henkilökohtaistaa. Tänään heitä ei kuitenkaan ollut mukanamme, ja poissaolojen mm työssäoppimisten takia ryhmä oli muutenkin paljon normaalimpaa pienempi. Töiden lomaan saatiin oikein hyvin mahtumaan pieniä "tietoiskuja" eri aiheista mm miten parhaiten kasvinvarsi katkaistaan tehtäessä sitä-jotain-minkä-nimeä-en-muista -uuteen ruukkuun kasvamaan. Ja huh, onpas työ monipuolista ajankäytön suhteen- välilllä oli aivan eri luokan oppilas joka tarvitsi kirjallista apua katetuottolaskelmissa tms ja yht´äkkiä ilmaantui ryhmä aikuispuolelta kasvihuoneelle joille Pessi esitteli Laukaalta saatua microkasvustoa -tai-mitä-se-nyt-olikaan ei nyt mitään geenimanipuloitua kukkaa kuitenkaan...LUOMU rulettaa Pessin johdolla, viljeltyä 4ha ja ½puutarhaa, hyvä hyvä!
Pelargoneihin tutustuin kun oppilaat emä-pelargoneista erottelivat taimia uusiin ruukkuihin. Sitten sain itsekin kokeilla sitä uuttamista kun oksasta katkastaan osa ja tökätään turvepehkoa kasvualustaksi. Se turvepehko pöllähti auki sellaisesta vesivärinappulaa muistuttavasta pakatusta versiosta sitä kastellessa! Ensi viikolla pidettäville Lahden puutarhamessuille on koko puutarhaosasto osallistumassa, ja erirotuisia pelargonian alkuja on runsaasti myynnissä koululla - minulle aivan uutta, pelargoniahulluus , siis! Niiden ympärillä on perustettu jos minkälaisia kerhoja ja väritkin vaihtelee;joukossa myös "iso, punainen Pessi"!

-Kuvat isosta kasvihuoneesta jossa automaattinen kastelua, toisessa kuvassa olen päässyt itse uuttamaan pelargoniantaimia.
Paljon hauskaa puuhaa ja minulle aivan uutta!

Ihan itse istutin pelargonioita- nyt en just näiden

nimeä muista!

Päivän päätteeksi siivottiin kasvua ja myyntiä varten liki 500 mansikantainta -POLKA -nimisiä. Ja opettaja neuvoi ja teki itse mukana sekä välillä jakoi "tietoiskuja" ja näytti jos oli jotain erikoista. 

Tässä pelargonioita menossa jakoon ja uusiin ruukkuihin!

Saaren "ihan paras ERVA Päivi "Pessi" Pettinen , talossa jo kolmattakymmenettä vuotta!

pelargonianpoikasia ...

Kaikkiaan erilainen ja hauska päivä - kiitos siitä Pessille ja oppilaille, jotka tänä päivänä olivat niin YO-luokkalaisia kuin ekan vuoden peruskouluoppilaita.Oppia voi niin monella tavalla ja oppijoita on niin monta erilaista - täsät olen enemmän ja enemmän vakuuttunut - kaikki me olemme tietyllä tavalla erityisoppilaista - kahta samanlaista ei vain löydy! 

Ruotsissa uneksitaan opettajien työrauhasta! itse odotan kesää ja Tanskan vierailua!

Ruotsintuliaisina käännetty pääkirjoitus Göteborgs.postenista. Aikamoista.
alkuperäisen artikkelin nimi "Alla förlorar på rädda lärare"
-kuvassa jotain positiivista- Trädgårdsföreningen sisääntuloportin yhdessä rakennuksessa "Mikko Mallikas" touhutalo- vastaava mutta pienempi kun Tukholman Junibacken. -

 Olisi ollut toki mielenkiintoista seurata mikä on ollut lukijapalaute, mutta tässä teille käännös ja ajattelemisen aihetta- ihan kaikkea ei tarvitse Ruotsista sentään kopioida!

Göteborgs-Posten 27.03.2016

vieraskynä; Ruotsin valtionopettajaliiton opiskelijajaoston puheenjohtaja Isak Skogstad

”Kaikki ovat häviäjiä jos opettaja joutuu pelkäämään”

-Yht´äkkiä yksi oppilaista potkaisi tuolin altaan ja nousi seisomaan ja alkoi huutamaan täydellä kurkulla. Opettaja kehotti oppilasta rauhoittumaan ja yritti puhua järkeä hänen kanssaan mutta tuloksetta. Oppilas jatkoi huutoaan, nyt kaverijoukon kannustamana. Lopulta opettaja päätti lopettaa tunnin etuajassa.

Tunnelma oli niin vihamielisesti   latautunut että opetusta vaan ei ollut mahdollista jatkaa. Opettaja tunsi itsensä uhatuksi tilanteessa ja oli pelästynyt. Itse istuin typertyneenä eräässä penkkirivissä, sillä opettajakandidaatin ominaisuudessa tehtävänäni oli seurata opetusta muistiinpanoja tehden. Päivän aihe? Uskonto, juutalaisten historia täsmentääkseni.

HARVOIN olen tullut todistaneeksi tuonlaatuista antisemitismia minkä todistajaksi nyt olin joutunut aitiopaikalta kyseisessä luokkahuoneessa. Aivan käsittämätöntä. Kaaosmainen tilanne jatkui myös seuraavalla tunnilla ja lopulta opettaja keskusteltuaan asiasta kollegansa kanssa, päätti hajottaa sen ryhmän oppilaita jotka olivat ongelmien aiheuttajina. Mitään seurauksia oppilaille ei tästä kuitenkaan ollut.

Vaikka antisemitismi itsessään jo on iso asia, oli tämä tietty ryhmä oppilaita onnistunut järkyttämään opettajan mielenrauhaa. Voidaan toki kysyä, että miksi ei opettaja palauttanut järjestystä luokkaan ja näyttänyt selvästi kuka käskee ja mistä tuulee, mutta valitettavasti Ruotsin opettajistossa kytee laajamittainen pelko : Oppilas voi ilmiantaa sinut , ja tätä asetta monet oppilaat käyttävät uhkauksena.

RUOTSIN VALTIONOPETTAJALIITON teettämän raportin mukaan on joka kolmatta opettajaa uhattu ilmiantaa joko oppilaan tai vanhempien toimesta. Siinä tapauksessa että opettaja ilmiannetaan Koulutarkastusvirastolle seuraa suuri henkilökohtainen rasite opettajalle ja siitä on huonoa mainosta koululle. Jopa joka neljäs opettaja kertoo välttävänsä puuttumista järjestysongelmatilanteissa kuten oppilaiden välisissä kahnauksissa, pelätessään joutuvansa ilmiannetuiksi. He toteavat itse tilanteen olevan sietämätön.

Ruotsalaisen koulun järjestysongelmat ovat suurimmat koko OECD-maiden joukosta, eikä tämä ole yllätys sitä ajatellen, miten moni opettaja pelkää puuttumista uhkaavissa tilanteissa. Liian kauan on Ruotsissa ollut tabu puhua järjestyksenpito-ongelmista.  Kun itse olen ottanut asian puheeksi on minua syytetty halusta palata jonnekin 50-luvun kouluun.

Tämähän on tietenkin tuulesta temmattu syyte- myös nykypäivän koulussa on kaikilla oppilailla oikeus tuntea olonsa turvalliseksi koulussa ja saada työrauha. Luodessaan turvallista työympäristöä on opettajayhteisön  saatava selvä tuki niin koulun johdolta kun vanhemmiltakin ylläpitäessään järjestystä. Ei ole kuitenkaan epätavallista tänä päivänä törmätä eräänlaiseen ”laissez-faire”-mentaliteettiin koskien järjestysongelmia. Tämä on suorastaan vahingollista oppilaillemme!

Olen jopa kuullut politikkojen suusta nykymeiningin olevan hyväksyttyä seurausta oppilaiden luovuudesta! Tämä ei kyllä ole mitään muuta kuin kekseliäs selitys sille, että ruotsalaiset oppilaat ovat listan kärjessä mitä tulee rivouksiin ja haukkumisiin tai jopa uhkailuun!

EI OLE VOITTAJIA sellaisessa koulujärjestelmässä jossa opettajat joutuvat olemaan puuttumatta uhkaaviin tai hankaliin tilanteisiin pelätessään joutuvansa ilmiannetuiksi. Yksittäinen oppilas on se joka aina kärsii siitä, kun luokassa on rauhatonta tai jopa antisemitismi vallitsee.

Koulun johdon tulee ympäri maata aktiivisesti työskennellä antaakseen tukensa opettajille ja myös vanhempien on tultava esiin ja kannustettava opettajia heidän järjestyksenpidossaan.

Miten ihmeessä voisi olla oppilasta nujertavaa tai alentavaa että opettajat ylläpitävät järjestystä ja työrauhaa koulussa? Jos luokka on täydessä kaaoksessa- silloin voimme puhua yksittäisen oppilaan etujen polkemisesta! Kaikki häviävät jos opettajat pelkäävät!

Tulevasta Tanskanvierailusta nyt sen verran, että kutsu lävi ja pääsen tutustumaan Drengeakademin leiritoimintaan heinäkuussa,tarkemmin tiistaina 5.7.

Jonkinlaista budjettia täytynee kehittää ja avustusanomuksiakin eri tahoille laittaa, mutta innostunut olen - jospa tässä jotain ajatusta meikäläisillekin koulupudokkaille!

Alfons Åberg- huset

Ullevi- stadionin takana hauska skeittipuisto - minua kyllä hirvitti, taitavat pojat!