Kellokosken sairaalakoulu - monen pelastus. Entä tulevaisuudessa?

Kellokosken sairaalakoulu - pelastuksena monelle, epätietoisuus tulevaisuudesta rasittaa yhteisöä, mutta työtä tehdään sydämellä.
Toiseksi opetuksen seurannan kohteeksi  valitsin melko luonnollisesti sairaalakoulun, koska kuten jo Pessikin Saarella totesi, mielenterveyshäiriöt yleistyvät. Joskus 90-luvun lopulla olin muutaman viikon sijaistamassa Kalliomaalla, joten rohkenin soittaa silloiselle liikunnasta vastaneelle opettajalle Mika Saatsille, joka nykyään toimii rehtorina koulussa yhdeksän muun opettajan lisäksi. Mika ohjasi minut eteenpäin Lassi Männikön pakeille, ja saimme sovittua tiistaisen tutustumisen koulun avo-osastolla kesken huhtikuisten kiireiden . Hämärästi oli talokin tuttu, mutta vuosi sitten valmistunut remontti oli paranatanut sisätiloja huomattavsti ja käytännöllisyys ja viihtyvyys huokui ympäristöstä! Koulunkäyntiavustajat ovat nykyään ohjaajia ja mukava yllätys oli tavata Ansku Mellin monen vuoden jälkeen - vaikka Facessa ollaan tuttuja ja olen hänen opinnoistaan ollut perillä, en työpaikasta ollut tietoinen! Muutamia muitakin tuttuja oli talossa joten jälleennäkeminen oli lämmin ja tunsin että minut otettiin hyvin vastaan näissä "vakoilutehtävissä".
Ensimmäisenä oli vuorossa biologiaa ysiluokkalaisille ja nykyajan tekniikka oli sopivasti käytössä bilsankirjan open e-materiaalin muodossa. Vaikka alussa oli "luentomainen" esitys, oli vuorovaikutus oppilaisiin jatkuvaa keskustelun ja kysymysten välityksellä. No, jos nämä bakteereihin, viruksiin ja solun rakenteeseen liittyvät asiat tuntuivat tutuilta, putosinkin kärryiltä kun siirryimme seuraavalla tunnilla matematiikkaan, jossa eri luokka-asteen oppilaat tekivät hyvinkin eri asioita.

 Lassi Männistö neuvoo yhtälöitä mallintamisen avulla - mun hoksottimet oli matemaattisesti niin "off"-tilassa ettei ihan mennyt perille mutta oppilaat tajusivat. Jännää oli, että vaikka kiersin useammassa luokassa, kukaan ei minua jännittänyt ja ruotsinopintoja pääsin yhdelle oppilaalle hieman neuvomaankin.
Tunnelma koulussa levollinen ja luottavainen - tuntui hyvältä!

Tämä oli pakko kopsata- tosiselkeä seinäjuliste!

Oppilaat tulevat KUUMA-kunnista mitkä käsittävät HUS in sairaanhoitopiirin ja tarvittaessa lisäksi Etelä Kymenlaakson alueelta ja osittain Lahdesta, avohoidon oppilaat kulkevat yleisillä kulkuneuvoilla kouluun tai yhteyksien puuttuessa taksilla. Avohoito lisääntynyt,tällä hetkellä oppilaita nelisenkymmentä joista osa kuukauden tukijaksolla esim elämänhallintaongelmien ja syrjäytymisvaaran vuoksi.  Sairaalaosastolta koulua käyvät ovat pääosin  kolmen opettajan hoivassa, tällä hetkellä 12 oppilasta, maksimimäärän ollessa 22. Vuonna 2012 on perustettuv vaikeahoitoisille 10-16vuotiaille potilaille oma osasto, jossa opettajat käyvät paikanpäällä antamassa opetusta kunkin oppilaan päivittäisen kunnon mukaan, paikkoja siellä vain kuusi.
Koulussa syödään sairaalaruokaa jota minullekin tarjottiin, ihan tavallista kouluruokaa  ja ruokailu tapahtui oman opetuskeittiön ruokatilassa- viihtyisä paikka sekin. Ruokailun jälkeen oppilaita odotti iloinen ohjelmanmuutos- kouluun oli toimitettu vasta viime viikolla tilattu pingispöytä jota useammat oppilaat kahden opettajan avulla pääsivät kokoamaan alakerran vapaa-ajan tiloihin. Kävin tapahtumaa katsastamassa, mutta nähdessäni IKEAn huonekalujen koontiohjeita muistuttavan paperin, poistuin hiljaa vasemmalle ja jututin muita opettajia loppupäivän. Kysyin mm näkyykö nuorten "hukuksissa" oleminen psyykkisinä häiriöinä, ja näin kyllä on, Tämän päivän yksilökeskeisyys tuottaa monelle nuorelle suuria ongelmia heti kun poistutaan omalta mukavuusalueelta ja joudutaan  vastaamaan itsestä ja omista teoista.
Tämän on  minusta niin huolestuttavaa kun sitä yritetään yhdistää lisääntyneeseen valinnanvapauteen ja oppilaan itseohjautuvuuteen - murrosiästä tehdään entistäkin vaikeampaa ja ulkonäkö- pärjäämis-ym paineet kasvavat! Onneksi Kalliomaalla on kaksi konsultoivaa opettajaa jonka puoleen peruskoulujen henkilökunta voi ongelmanuoren asioissa kääntyä, ja jonka suosituksesta sitten voidaan siirtää opiskelu tarvittaessa sairaalakouluun. Hienot, remontoidut puitteet soisivat myös koulun fyysisen jatkuvuuden Kalliomaan koululle, joka Kellokosken (=Tuusula) alla toimivana kuitenkin kuuluu maantieteelliesti Mäntsälään.

 Iltapäivällä päästiinkin sitten itse asiaan- pingispöydän kasaaminen oli ohjelmana.
Taisi nuo kaksi miesopettajaa- yläkuvassa Esa Linna ja alakuvassa Lassi Männikkö- olla elementissään!
Oppilailla jo ennestään käytössään biljardipöytä ja kuntosalikin löytyi, tosin sinne en sisälle kurkannut.

Opettaminen sairaalakoulussa vaatii paikoin hyviä hermoja ja ennenkaikkea kärsivällisyyttä sekä tiettyä asennenmuutosta- jos jonain päivänä oppilas on saavuttanut jotain oman mielen ja elämänhallintaan liittyvää, ei jonkun bilsan OPSin tähdellinen noudattaminen enää ole se pääasia.
Elämää varten täällä opitaan ja ollaan!
Oikein hyvää ja ytimekkästi kirjattua lukemista löytyy koulun sivustolta ladattavana tiedostona os.
http://web.tuusula.fi/kalliomaankoulu, muutaman ajatuksia herättävän  kohdan haluan tähänkin liittää:

"Turvallisen aikuisen tehtävänä on luoda rajat, joita ei voi ylittää"  s. 12
"Yhtenäiset ja kaikille tiedossa olevat rajat ja seuraamukset helpottavat oppilaan käyttäytymistä sekä henkilökunnan samansuuntaisina kasvatustavoitteina" s 13
"Vaikka opettaja vastaanottaa ikäviä tunteita ja sanottaa niitä oppilaalle, hänen ei tule hyväksyä huonoa käytöstä" s 29
"Käytöshäiriöisen nuoren itsetunto usein heikko"

Sinänsä tässä ei mitään uutta, mutta hyvä välillä aina muistuttaa!

Vierailu Kalliomaalla oli sekin osaltaan hyvin avartava kokemus ja lisä opintojen reppuuni!


-Tähän vielä loppuun lyhyesti muutama kuva Hangon tuomarointimatkalta sunnuntaina- olin ajatellut paluumatkala poiketa rintamamuseossa Hangon ja Tammisaaren välissä, olen käynyt aiemminkin ja se on ihan mielenkiintoinen, mutta sen ollessa vielä tähän vuodenaikaan suljettu, pysähdyin Dragsvikissa olevalle muistokivelle.Toki olen sisällissodasta paljon lukenutkin, mutta hätkähdyttävää oli se aikataulu, jolla tätä tapahtumaa- vankileireillä kuolleet ja tapetut- ollaan oltu myöntämässä. Vasta joitakin vuosia sitten on näistä asioista uskallettu puhua- muistan oman koulaikani- ei mistään punaisten ja valkoisten sodista edes mainittu! Murhista ja nälkään tai tauteihin kuolemisesta puhumattakaan! "Ellet tunne menneitä, et voi tuntea tätäkään hetkeä" 
Ja niin ollaan lukion historianopetus muuttamassa vapaaehtoiseksi!! Ja amislaisethan eivät historiaa tarvitse lainkaan....Olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, kuinka tarpeellinen elokuva/kirja on ollut Linnan "Täällä Pohjantähden alla" jota itse äikän 3. kurssin nimiin olen oppilaille näyttänyt - Lukkarinpolun vanhan, pitkäaikaisen äikänlehtorin Eeva Silventoisen jalanjälkissä!!!