Kuvassa myös RJL:n pj Håcku Wahlman on päässyt tärkeään tehtävään sateenvarjonpidikkeenä, oikealla ruohopaalin päällä mcLean itse.
Muutamia pointteja kuitenkin:
*Nykyajan urheiluhevoset on jalostettu herkiksi ja reaktionopeiksi- hyvä asia esteille ja koulusuorituksiin, mutta huono ellei tottelevaisuutta ole harjoiteltu. *Pelottavissa tilanteissa pako on vaistonvaraista, ja siitä poisoppiminen vaatii koulutusta ja LUOTTAMUSTA ratsastajaan. * Hevonen on luonnostaan utelias- hyödynnettävä ominaisuus pelottavissa tilanteissa, ja Warwickin erittäin hyvin esittämä sateenvarjojen avulla - joita hevoset lopulta lähes jahtasivat kun olivat ylittäneet pelkonsa! Kun sateenvarjoa oli uskallettu jo haistaa, se lähtikin kantajineen poispäin jolloin hevonen uteliaana jo 3
+pyrki perään - tämä oli minulle uutta! * Pelottaviin asioihin totuttaminen tapahtuu toki vasta sitten kun perusratsastus on hoidettu - eri ryhmien kanssa tehtiin asioita vaikenevissa ,määrin alkaen tuomaripöytiin ja sateenvarjoihin tutustumisella ja päättyen mm palkintojenjaon siedätyshoitoon kiitos runsaslukuisen yleisön!
*Vaaraa kohdatessa on ratsastajan oltava se turvallinen, luotettava tyyppi, jonka pohjeavut , istunta ja ääni kertovat ettei mitään vaarallista ole. Ohjas on mieluiten löysä - relax- jotta hevonen halutessaan ja uskaltautessaan voi päätään venyttäen haistella "vaaraa". *Ratsastajan pidettävä hevonen keskittyneenä töihin jos jotain vaarallista ilmaantuu- se luo turvaa. *Muista että hevosesta asiat näyttävät erilaisilta oikealta ja vasemmalta katsottuina * Hevosella valokuvamuisti - se osaa yhdistää paikat ja asiat muttei välttämättä muista tarkemmin mitä ja koska. *Väistäminen sisäphkeelta ulko-ohjalle on näissäkin asioissa se A ja O. *"kiemurtelu" kohteen ympäri tai väistäminen on tutustuttamista samalla * Ratsastajaansa keskittynyt ja rento hevonen selättää pelottavatkin asiat. LUOTTAMUS tässäkin A ja O. "Pelottavia asioita" voidaan lisätä vähän kerrallaan - kuten pressu, jota vain vähän kerrallaan avattiin. Tämä minulle tuttuu eteharjoituksista, mutta oletan että paljon näistä asioista on ollut uutta osalle kouluratsastajista, joten erittäin hyödyllistä opetusta!
Tauon aikana esiteltiin ne oriit, joille astutuslupa tälle kaudelle heltisi - kolmen jännittävän päivän jälkeen. Laitan kuvan Jalkasen Tomin voittajasta, kilpailupassissa "Clarimore" nimellä kulkeva Susanna Kuustosen kasvatti Still-Hof Macabeu. Ilme kertoo paljon - luottavainen mutta valpas. Näillä mennään pitkälle!
Sitten lisää opiskelu- ja kouluasiaa- 20tuntia toisen erityisopettajan seurantaa alkaa olla ratkaistu- kun eivät Ruskeasuon Invan puolelle katsojia kaivanneet, ja Porvoon ruotsinkielisessä Practicumissa ei tällä hetkellä pätevää opettajaa ole, otin yhteyttä tuttuun ja turvalliseen "Pessiin" eli Pettisen Päiviin joka Saaren KEUDAlla hoianut homman jo vuosia.Ensi viikolla luultavati päivä Kellokosken sairaalakoulussa ja viimeinen rutistus ehkä JOPO_ tai VALMA_luokilla. Mutta olipa Saarella mielenkiintoinen päivä - rupateltiin oppilaista ja työmenetelmistä ja systeemistä yleensä ja sain seurata neljän puutarha-alan oppilaan työskenetltyä niin kasvihuoneissa istuttaen ja peraten kuin ulkovarastolla kevätsiivouksen merkeissä. Monipuolisuus ja työn vaihtelevaisuus on se valtti, millä oppilaat pysyvät kiinnostuneina ja jaksavat ja ainakin nämä haastattelemani oppilaat sanoivat olevansa oikealla alalla. Erityisoppilaat ovat ajan hengen mukaisesti kaikki integroituneita, ja tätä ei Pessi katsonut ongelmalliseksi puutarhatöissä joissa pienessä ryhmässä työnteon ohella opetusta voi paljonkin henkilökohtaistaa. Tänään heitä ei kuitenkaan ollut mukanamme, ja poissaolojen mm työssäoppimisten takia ryhmä oli muutenkin paljon normaalimpaa pienempi. Töiden lomaan saatiin oikein hyvin mahtumaan pieniä "tietoiskuja" eri aiheista mm miten parhaiten kasvinvarsi katkaistaan tehtäessä sitä-jotain-minkä-nimeä-en-muista -uuteen ruukkuun kasvamaan. Ja huh, onpas työ monipuolista ajankäytön suhteen- välilllä oli aivan eri luokan oppilas joka tarvitsi kirjallista apua katetuottolaskelmissa tms ja yht´äkkiä ilmaantui ryhmä aikuispuolelta kasvihuoneelle joille Pessi esitteli Laukaalta saatua microkasvustoa -tai-mitä-se-nyt-olikaan ei nyt mitään geenimanipuloitua kukkaa kuitenkaan...LUOMU rulettaa Pessin johdolla, viljeltyä 4ha ja ½puutarhaa, hyvä hyvä!
Pelargoneihin tutustuin kun oppilaat emä-pelargoneista erottelivat taimia uusiin ruukkuihin. Sitten sain itsekin kokeilla sitä uuttamista kun oksasta katkastaan osa ja tökätään turvepehkoa kasvualustaksi. Se turvepehko pöllähti auki sellaisesta vesivärinappulaa muistuttavasta pakatusta versiosta sitä kastellessa! Ensi viikolla pidettäville Lahden puutarhamessuille on koko puutarhaosasto osallistumassa, ja erirotuisia pelargonian alkuja on runsaasti myynnissä koululla - minulle aivan uutta, pelargoniahulluus , siis! Niiden ympärillä on perustettu jos minkälaisia kerhoja ja väritkin vaihtelee;joukossa myös "iso, punainen Pessi"!
-Kuvat isosta kasvihuoneesta jossa automaattinen kastelua, toisessa kuvassa olen päässyt itse uuttamaan pelargoniantaimia.
Paljon hauskaa puuhaa ja minulle aivan uutta!
Ihan itse istutin pelargonioita- nyt en just näiden
nimeä muista!
Päivän päätteeksi siivottiin kasvua ja myyntiä varten liki 500 mansikantainta -POLKA -nimisiä. Ja opettaja neuvoi ja teki itse mukana sekä välillä jakoi "tietoiskuja" ja näytti jos oli jotain erikoista. 
Tässä pelargonioita menossa jakoon ja uusiin ruukkuihin!
Saaren "ihan paras ERVA Päivi "Pessi" Pettinen , talossa jo kolmattakymmenettä vuotta!
pelargonianpoikasia ...Kaikkiaan erilainen ja hauska päivä - kiitos siitä Pessille ja oppilaille, jotka tänä päivänä olivat niin YO-luokkalaisia kuin ekan vuoden peruskouluoppilaita.Oppia voi niin monella tavalla ja oppijoita on niin monta erilaista - täsät olen enemmän ja enemmän vakuuttunut - kaikki me olemme tietyllä tavalla erityisoppilaista - kahta samanlaista ei vain löydy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti