No, johan sunnuntaina säätiedotukessa todettiin Mäntsälän olleen Suomen lämpimin paikkakunta...
Loppukiri kiireen keskellä - kehityshankkeen dokumetointi täysin kesken ja joku ihmeen posteri aiheesta tekemäti...Mutta muuten alkaa olla hommat tehtyinä joten melko luottavaisena voinen suunnata viimeistä kertaa Hämeenlinnaan ensi viikon torstaina!
Kuri & järjestys.
Vapaus joka luo vastuuta.
Ihan ajattelemisen arvoisia asioita, joita olen muutaman kolleegan kanssa puinutkin. Validiassa olen ollut viime viikon ja tulevana viikkona, erilaista, mutta samanlaista kuitenkin. Minulle hyvä kokemus malttaa, ja miettiä mitä suustani päästän kun on kyse erityisoppilaista, jotka monet ovat sangen herkkiä milloin minkäkinlaielle kritiikille. Mutta niin mukavia kaikkiaan!
Tänään pikavisiitti Ehnroosin ylästeelle, noh, eihän nuo tykänneet kun otatin kengät ja lakit pois sitten vaadin kännyköitä piiloon ja kirjoja esille ja TYÖNTEKOA - näin loppukeväästä ohjeita töiden viimeistelyyn ja paljon itsenäistä työskentelyä, ja minä sitten inhottava SIJAISopettaja vahtimassa! "Oma ope on paljon kivempi"; no näinhän se kuuluu ollakin, vaikka vähän harmittaa. Helpommalla toki pääsisin kun ottaisin sellaisen "laissez-faire"-asenteen ja vaikka tutkailisin juttuja netistä ja antaisin nuorten tehdä omiaan!
Opettajan etiikka ja työmoraali tässä on koetuksella ja olen enemmän ja enemmän sitä mieltä, että oli ryhmä mikä tahansa on parempi aloittaa hieman liian kovalla "kurilla" (=vaatia sääntöjen noudattamista) ja kun hommat alkaa sujua, voidaan otetta hellittää. Se, mitä minun vielä on muistettava, on se KIITOS mikä aina pitää tulla jossain vaiheessa- nyt tajusin taas jälkikäteen etten aina ihan kaikkia oppilaita muista huomioida positiivisesti! -Ratsastusoppilaita on kevään kuluessa ollut ihan mukavasti, ja vanha kyllästyminen alaan on tipotiessään, ja minusta on todella HAUSKAA pitää tuntia, anteeksi : VALMENTAA kun oppilaat ovat innostuneita ja yritteliäitä! Ja tässä muistan sen kehumisen paljon herkemmin- ehkä jotain talven aikana on tullut opittuakin?
"Sivistys on sitä mikä jää kun kaikki muu riisutaan" - hän kertoi lähteensäkin, jota en tietenkään enää muista.
Puheessaan Kolbe myös mainitsi sen "Suomi-kuvan" jolla maatamme yhä myydään, ja heitti ilmaan kysymyksen onko enää tänä päivänä ajanmukaista puhua a) puukosta b) joulupukista c) poroista??? Nämä kolme asiaa ovat kuitenkin ne, jotka jopa omille kansalaisillemme ensimmäisinä nousee mieleen kun pitää "mainostaa" Suomea!
Jo Snellmann on määrittänyt sivistykseen kuuluvan -lukeneisuuden lisäksi- moraalin, oikeudenmukaisuuden, lojaaliuden ja luottamuksen.
Eiköhän näissä ominaisuuksissa ole sivistystä ihan tänäkin päivänä! Suomalaisuuden hyveiksi kun vielä lasketaan kohtuus ja rehellisyys - siinä tavoittelemisen arvoisia asioita itsekullekin!
Hyvin varovasti prof Kolbe otti kantaa tämän päivän poliittisiin leikkauksiin - juhlapuheestahan oli kyse- mutta antoi selvästi ymmärtää että tietty yhteisöllisyys on hukassa- aiemmin ihmisten havaitessa jonkin ongelman he alkoivat yhdessä etsiä siihen ratkaisua, sen sijaan, kuten tänä päivänä, alkavat syyttelemään toisiaan!
Lukemisesta -tai sen puutteesta- Kolbe ei ollut erityisen huolestunut, kyse on hänen mielestään vain siitä miten ja mitä luetaan - siirtyykö luettu sana sähköiseen muotoon ja misä määrin millä aikataululla?
Kriittisyys ja vuorovaikutus- kehityksen eväitä ja kulttuurisidonnaisia.
-Mielestäni viereinen kuva kuvaa melko hyvin suomalaisuutta; sitkeyttä ja itsepäisyyttä! Ollaan me aika oman tien kulkijoita!
Kirjaesittelyyn pääsimme tutustumaan Päivi Kosken kanssa coctailtilaisuuden yhteydessä, ja muutama ihan mielenkiintoinen teos taitaa tulla tilattua- ainakin "le petit Prince" joka löytyy suomalais-ranskalaisena versiona!
Omassa puutarhassani kukkii tulppaanit - mutta mistä lie kaikki keltaiset kotoisin kun mielestäni Hollannista tuomissani sipuleissa oli pakkakuksessa mitä ihanimmat ja erikoisimmat värit!!??
Punaherukan tilalle istutettu kirsikkapuu näkyy selvinneen talvesta hengissä ja mustaherukkakin on jo kukassa- pakkasöitä peläten!
Ajatukset taas harhailee- paljon on tullut vuoden aikana opittua, ja paljon varmaan opin työn ohessa lisää, mutta "perusminä" on säilynyt samana- uteliaisuus elämään ja halu ymmärtää ja auttaa oppilaita -se säilyy! Toki minun pitää osata sitä "pakko-opettamista" hieman vähentää ja antaa tilaa oppilaan omillekin ajatuksille mutta kaikkia uusia tuulia kuten Pekka Peuran yksilöllistä oppimista tai valtavia digiloikkia voi kokeilla ja maistella, muttei maan päällä -ainakaan minusta- mitään niin uutta ja mullistavaa ole että ihmisen kognitiiviset ja behaviorilaiset taidot yhtäkkiä joutaisi roskikseen! Johm Dewey on sitäpaitsi minulla erkkapedankin kautta yhä korkeassa kurssissa- "learning by doing"
Näitä "muotivillityksiä" olen seurannut hevospuolellakin jo liki 40 vuotta - milloin on mikäkin muotia ennenkuin taas tulee joku uusi virtaus. Nyt on muuten muotia uudenlainen turparemmi, joka kiristetään erilaisen soljen kautta....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti