Jopoilua, vapputuomarointia ja huomen ADHD-päivitystä -LOPPUSUORA häämöttää!

 Loppusuora aukeaa-
hanat auki!
Nyt vasta olen alkanut tajuta että
loppu häämöttää- enää reilu kuukausi ja papereiden pitäisi olla kädessä -kaikkine siihen liittyvine tietoineen!?
Kävimme tietokone/puhelinavusteisen keskustelun viime viikolla vastuukouluttajani Liisa Rentolan ja ohjaavan opettajani Tuula Pitkäsen kanssa mm työharjoittelusta ja suoritusten päivittämisestä. Omissa muistiinpanoissa lukee enää että:

*tee portfolio eli yhteenveto tästä blogista
*kehittämistehtävän teoriaosuus ja posteri seinälle laitettavaksi.
*toisen open työn seuranta, jäljellä 6t ---ei oo enää -tänään suoritin!!!--

Huomenissa kolmas käynti Lahden ADHD-opinnoissa ja sitten on ohjelmaa enää kahden Hämeenlinna-päivän verran toukokuussa ja jos
kaikki menee putkeen niinkuin nyt vaikuttaisi, on meillä avoimet ovat ja samppanjaa tai, noh, kuohu-
viinitarjoilu sitten lauantaina 11.6. -jess!

 "Erkkaopeilua" nyt seurattu siis Saarella 8.4.(Pessi) , Kelliksellä (Lassi Männikkö 12.4.) ja nyt sitten JOPO-luokassa Mäntsälän Ehnroosilla Kerttu Hokkasen luokassa.
Nämä kolme erilaista seurantaa valitsin itsekkäistä syistä- ongelmaoppilaat ja heidän sopeutuminen ylipäänsä kouluun sekä myöhemmin ammattiin kiinnittyminen ovat asioita, jotka minua todella kiinnostavat- ei se heinäkuinen Tanskan-reissu mikään huvimatka tule olemaan!

Kerttu Hokkanen ja Kati Harmaala- jopo-tiimiä jo toistakymmentä vuotta!

Mäntsälässä tulokset ovat olleet hyviä - valtakunnallisesti noin 80% jopolaisista pääsee heti toisen asteen oppilaitokseen jatkamaan opintoja, Mäntsälässä  jopa 98%% - liekö osayynä amiksen fyysinen läheisyys nurkan takana ja tänäkin vuonna yhteinen ruokala- helpompi on hakea paikkaan jonka jo hieman tuntee?

Kevään viimeisen kuukauden alkaessa minulle jäi hieman kuva kouluväsymyksestä, kännykät vilahtelivat tiheämmin pulpetilla  kun oppikirjat, kenkiä ei muistettu ottaa pois lippiksestä puhumattakaan ja paikoin oli vaikeaa keskittyä matikantehtäviin. Kun kakkostunnilla siirryttiin puhumaan ihanteista mieli kuitenkin muuttui ja oppilaat keskustelivat aktiivisesti ja ottivat asioihin kantaa. Heitä suorastaan harmitti kun Malala Yousafzaista  kertova dokumentti ehdittiin katsoa vain puoleenväliin -kertomus nuoresta tytöstä joka toimillaan tyttöjen puolesta sai ansaitusti Nobelin rauhanpalkinnon, kiinnosti kaikkia. 

Ruokailun älkeen iltapäivällä oli ryhmittäin hieman poikkeava ohjelma kun lukuvuoden viimeistä viikkoa päästiin suunnittelemaan koko koulun oppilaiden  toimesta- seiskauokan jopolaiset panostivat polkupyöränhuoltoon ja liikuntaan, kun taas ysiluokkalaisilla oli retki Suomenlinnaan erään päivän agendana. Pientä eripuraisuutta ilmeni ryhmissä, ja kyniäkin lenteli, mutta lopputuloksena saatiin ihan mukavanoloinen suunnitelma koulun viimeiselle viikolle- käsittääkseni oppilaat saavat useammista vaihtoehdoista valita mieleisensä.

Päivän päätteeksi liikuttiin joustavasti ulkosalle aurinkoon - töiden valmistuttua odotti kävely/juoksulenkki nk Karjalaistentielle, ja kun itse hieman myöhästyin lähdöstä, oli jo vastassani valmiiksi hikiset lenkkiä juosten suorittaneet seiskan pojat. Olipa ainain erilainen päivä- jäin kovasti miettimään ja myös hieman vertaamaan Ruotsin malliin, sillä niitä "turvallisia aitoja" tällainen vanha kokenut opettaja jäi kaipaamaan...

-Vaikka enää voi puhua avantouinnista- ei jäätä näkyvillä ja vesikin jo n +12oC- niin on tää vaan niin ihanaa! Tänään saunasta nauttimassa myös Pitkäsen Tuula, jolle suurkiitos opetustyöni tarkkailusta ja kommenteista- opittu on!

Oppilaatko asiakkaita ja opettaja renki? Minne olemme menossa-Ruotsin malli pelottaa!

Taas tuli luettua Facessa näytetyt pari ruotsalaista artikkelia -linkkaan tähän mutta teen suomeksi lyhyen yhteenvedon:
http://www.expressen.se/ledare/det-ar-lararen-som-bestammer-i-skolan/

Aluksi todetaan maailmanmenon kääntyneen ylösalasin: Jos ennenvanhaan rangaistiin opettajaa joka oli sekaantunut alle 18-vuotiaaseen oppilaaseen, nyt rangaistuksen saa se opettaja, joka yrittäessään estää oppilasta käymästä toiseen oppilaaseen kiinni ottamalla tätä ranteesta. Toinen opettaja, joka oli sekaantunut 15-vuotiaaseen oppilaaseen, ei ollut tehnyt mitään rangaistavaa.
Näin siis naapurissamme Ruotsissa, josta paljon nielemme esimerkkiä demokratiasta ja lasten/nuorten oikeuksista - täysin pureskelematta!
Juttu jatkuu toteamalla että kansankodin ihana opet-vanhemmat-oppilaat - kaverikeskustelu on aiheuttanut parissakymmenessä vuodessa länsimaitten sekavimman koululaitoksen jossa oppimistuloket huononevat vuosi vuodelta!
Eräs äiti oli seurannut 8-vuotiaan tyttärensä koulutuntia järkyttyneenä- rumaa kielenkäyttöä, tappeluja, huutoa ja kiukuttelua läpi koulupäivän. Äiti totesi Expressen-lehdessä että vanhempien olisi aika kasvattaa lapsensa itse sillä se ei kuulu enää opettajan tehtäviin!
Haastateltavana ollut rehtori Kant totesi seitsemän ( 7) opettajan kymmenestä (10) riitaantuneen vanhempien kanssa ja pelkävään ilmiantoa . Syitä tähän pelkoon hänen mielestään on kaksi: vanhemmat väheksyvät opettajia ja myös kertovat sen lapsilleen sekä ilmiannon pelko joka varantaa työpaikan.

Artikkelin on toiminut useamman toimittajan tekemänä Expressenin pääkirjoituksena 19.12.2015 ja lopuksi siinä todetaan maan tarvitsevan kulttuurivallankumousta, jossa valta palautetaan opettajille jolloin häirikön saisi heittää pihalle ja kännykät takavarikoida!

Aihe lie herättänyt keskustelua - kuten se, jonka Göteborsbladetista muutama viikko sitten kopioin - ja tässä alhaalla vielä yksi linkki; 
http://www.expressen.se/ledare/ann-charlotte-marteus/krankthetskulturen-hotar-hela-skolan/

Tähän pakko laittaa "jotain rauhoittavaa" väliin- ja mikä sen parempaa kuin suomalainen METSÄ -kuvassa tosin koneella tehdyn harvennushakkuun jäljiltä, mutta sehän ei poikia häirinnyt ! Valtava määrä löytyy erilaisia ja eri tarkoituksiin soveltuvia keppejä, risuja ja muita oksia!
Englantilaisen tutkimuksen mielenkiintoisia tuloksia luin innolla ja lähes huolestuin -pitäiskö omaa metsässä liikkumista jo rajoittaa kun jo ennestään on matala verenpaine ja se vielä tutkimuksen mukaan laskee metsässä.... :)
linkitän senkin tähän:
http://www.wimp.com/what-hiking-does-to-the-brain-is-pretty-amazing/

Hevosiin liittyviä "hermoparannuskeinoja" en nyt viitsi edes lähteä linkittämään - niitä vain on niin paljon!
Mutta mitä erityispedagogiikkaan tulee, juttelin pitkään tänään laaja-alaisen erityisopettaja Aila Kajanderin kanssa joka on viime syksystä vetänyt Sipoossa sosiaalipedagoogista hevostoimintaa menestyksekkäästi. Eläin on niin rehellinen - jos et itse malta, se heti epäilee. Hyviä tuloksia mm ADHD-oireilevien lasten kanssa jonka voin heti allekirjoittaa - tallissa TAPAHTUU koko ajan niin paljon asioita, että hyväjos ollaan "alert" ja hereillä!. Tästä muistuu mieleen joskus lukemani juttu miten psykologi oli jollekin lapselle ADHD;n selittänyt minusta todella hyvin:
"Kuule lapseni, ihmisiä on aina ollut kahdenlaisia, niitä jotka ovat enemmän paikoillaan ja miettivät; heitä kutsuttiin keräilijöiksi ja sittemmin maanviljelijöiksi, ja sitten on niitä jotka aina ovat valppaana ja liikkeellä ja heitä kutsutaan metsästäjiksi. Sinä kuulut jälkimmäiseen ryhmään, ja nyky-yhteiskunnan vaatimukset eivät aina sen taidon kohdalla osu ihan maaliin. Mutta nyt kun tiedät, voit oppia asioita soveltamaan parhain päin"

Maanantai ja tiistai taasen Hämeenlinnassa, kevään myötä huomaa että opinnot alkavat olla loppusuoralla ja paljon on vielä paikattavaa. Tämän viikon olen touhunnut "erityisopettajan verkoston" parissa ja ensi viikolle sovin tapaamisen JOPO-luokan pariin, huomaan että nämä "hankalat" tapaukset minua kiinnostavat, motivaation puute ja siihen liittyvä häiriköinti sekä näihin ongelmiin liittyvät perimmäiset syyt eli oppimisvaikeudet hankalien kotisuhteiden lisäksi. Mielenkiintoista!
Todettakoot myös tässä, -ja huom . -vihjeitä vastaanotetaan -- että lentoliput & hotelli varattu heinäkuiselle Tanskan vierailulle Drengeakademin-leirille! Toivon tuovani sieltä ideoita ja tietoa miten vastaavaa systeemiä voitaisiin Suomessa (=lue: Mäntsälässä) soveltaa, mille ikäluokille ja millä rahoituksella. Ehnroosin rehtori Lipposen Marko vielä totesi aivan oikein (koskien meidän omia kullanmuruja joille mukavuusalueelta poistuminen on katastrofi!) että miten näitä nuoria edes saa osallistumaan heidän näkökulmastaan lähes keskitysleirille: Ei kännyköitä, ei Batterya tai muita piristysjuomia, ei TV:tä tai videoita , ei karkkia ei myöhäisiä iltoja vaan terveellinen aamiainen aikaisin aamulla, lenkkeilyä ja muuta urheilua, tuntikausia opiskelua -toki henkilökohtaistaen- ja illalla jälleen urheilua. HUH: hyvä pointti, tämä on yksi niistä asioista joita aion selvittää!

Henkilökohtaisesti opintoni siis ovat loppusuoralla, enää yksi tapaaminen Hämeenlinnassa, ja valmistuminen -toivottavasti- 10.6 .2016 .
Liekö sitten juhlan aika?
Kielten opettajien täydennyskoulutuksen sain jo suoritettua- kunnioitettavat 10op siinäkin - ja Niilo Mäki- instituutin "Tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ongelmat koululuokassa " (=ADHD yms) koulutuksen tiimoilta tapaamme Lahdessa vielä 3.5. - siihenkin olen saanut ideoita toimintaan, osa myös hevoslähtöisesti .

Töitä kun syksyllä löytäisi, -nyt olen tehnyt pelkkiä sijaisuuksia ja elänyt opiskelijaelämää- niin saisi tuota taloutta vähän tasapainoon. Mutta kaikkiaan- ihanaa oppia uutta ja ihanaa olla niin utelias !!
Ja ihanaa miten paljon nuorilta ja lapsilta oppii!

Topi-koira seuraa tuntia ja rauhoittaa oppilaita - tottakai! Nyt en löytänyt kuvaan liittyvää artikelia, mutta 7.1.16 julkaistu, (luult. HS )

Kellokosken sairaalakoulu - monen pelastus. Entä tulevaisuudessa?

Kellokosken sairaalakoulu - pelastuksena monelle, epätietoisuus tulevaisuudesta rasittaa yhteisöä, mutta työtä tehdään sydämellä.
Toiseksi opetuksen seurannan kohteeksi  valitsin melko luonnollisesti sairaalakoulun, koska kuten jo Pessikin Saarella totesi, mielenterveyshäiriöt yleistyvät. Joskus 90-luvun lopulla olin muutaman viikon sijaistamassa Kalliomaalla, joten rohkenin soittaa silloiselle liikunnasta vastaneelle opettajalle Mika Saatsille, joka nykyään toimii rehtorina koulussa yhdeksän muun opettajan lisäksi. Mika ohjasi minut eteenpäin Lassi Männikön pakeille, ja saimme sovittua tiistaisen tutustumisen koulun avo-osastolla kesken huhtikuisten kiireiden . Hämärästi oli talokin tuttu, mutta vuosi sitten valmistunut remontti oli paranatanut sisätiloja huomattavsti ja käytännöllisyys ja viihtyvyys huokui ympäristöstä! Koulunkäyntiavustajat ovat nykyään ohjaajia ja mukava yllätys oli tavata Ansku Mellin monen vuoden jälkeen - vaikka Facessa ollaan tuttuja ja olen hänen opinnoistaan ollut perillä, en työpaikasta ollut tietoinen! Muutamia muitakin tuttuja oli talossa joten jälleennäkeminen oli lämmin ja tunsin että minut otettiin hyvin vastaan näissä "vakoilutehtävissä".
Ensimmäisenä oli vuorossa biologiaa ysiluokkalaisille ja nykyajan tekniikka oli sopivasti käytössä bilsankirjan open e-materiaalin muodossa. Vaikka alussa oli "luentomainen" esitys, oli vuorovaikutus oppilaisiin jatkuvaa keskustelun ja kysymysten välityksellä. No, jos nämä bakteereihin, viruksiin ja solun rakenteeseen liittyvät asiat tuntuivat tutuilta, putosinkin kärryiltä kun siirryimme seuraavalla tunnilla matematiikkaan, jossa eri luokka-asteen oppilaat tekivät hyvinkin eri asioita.

 Lassi Männistö neuvoo yhtälöitä mallintamisen avulla - mun hoksottimet oli matemaattisesti niin "off"-tilassa ettei ihan mennyt perille mutta oppilaat tajusivat. Jännää oli, että vaikka kiersin useammassa luokassa, kukaan ei minua jännittänyt ja ruotsinopintoja pääsin yhdelle oppilaalle hieman neuvomaankin.
Tunnelma koulussa levollinen ja luottavainen - tuntui hyvältä!

Tämä oli pakko kopsata- tosiselkeä seinäjuliste!

Oppilaat tulevat KUUMA-kunnista mitkä käsittävät HUS in sairaanhoitopiirin ja tarvittaessa lisäksi Etelä Kymenlaakson alueelta ja osittain Lahdesta, avohoidon oppilaat kulkevat yleisillä kulkuneuvoilla kouluun tai yhteyksien puuttuessa taksilla. Avohoito lisääntynyt,tällä hetkellä oppilaita nelisenkymmentä joista osa kuukauden tukijaksolla esim elämänhallintaongelmien ja syrjäytymisvaaran vuoksi.  Sairaalaosastolta koulua käyvät ovat pääosin  kolmen opettajan hoivassa, tällä hetkellä 12 oppilasta, maksimimäärän ollessa 22. Vuonna 2012 on perustettuv vaikeahoitoisille 10-16vuotiaille potilaille oma osasto, jossa opettajat käyvät paikanpäällä antamassa opetusta kunkin oppilaan päivittäisen kunnon mukaan, paikkoja siellä vain kuusi.
Koulussa syödään sairaalaruokaa jota minullekin tarjottiin, ihan tavallista kouluruokaa  ja ruokailu tapahtui oman opetuskeittiön ruokatilassa- viihtyisä paikka sekin. Ruokailun jälkeen oppilaita odotti iloinen ohjelmanmuutos- kouluun oli toimitettu vasta viime viikolla tilattu pingispöytä jota useammat oppilaat kahden opettajan avulla pääsivät kokoamaan alakerran vapaa-ajan tiloihin. Kävin tapahtumaa katsastamassa, mutta nähdessäni IKEAn huonekalujen koontiohjeita muistuttavan paperin, poistuin hiljaa vasemmalle ja jututin muita opettajia loppupäivän. Kysyin mm näkyykö nuorten "hukuksissa" oleminen psyykkisinä häiriöinä, ja näin kyllä on, Tämän päivän yksilökeskeisyys tuottaa monelle nuorelle suuria ongelmia heti kun poistutaan omalta mukavuusalueelta ja joudutaan  vastaamaan itsestä ja omista teoista.
Tämän on  minusta niin huolestuttavaa kun sitä yritetään yhdistää lisääntyneeseen valinnanvapauteen ja oppilaan itseohjautuvuuteen - murrosiästä tehdään entistäkin vaikeampaa ja ulkonäkö- pärjäämis-ym paineet kasvavat! Onneksi Kalliomaalla on kaksi konsultoivaa opettajaa jonka puoleen peruskoulujen henkilökunta voi ongelmanuoren asioissa kääntyä, ja jonka suosituksesta sitten voidaan siirtää opiskelu tarvittaessa sairaalakouluun. Hienot, remontoidut puitteet soisivat myös koulun fyysisen jatkuvuuden Kalliomaan koululle, joka Kellokosken (=Tuusula) alla toimivana kuitenkin kuuluu maantieteelliesti Mäntsälään.

 Iltapäivällä päästiinkin sitten itse asiaan- pingispöydän kasaaminen oli ohjelmana.
Taisi nuo kaksi miesopettajaa- yläkuvassa Esa Linna ja alakuvassa Lassi Männikkö- olla elementissään!
Oppilailla jo ennestään käytössään biljardipöytä ja kuntosalikin löytyi, tosin sinne en sisälle kurkannut.

Opettaminen sairaalakoulussa vaatii paikoin hyviä hermoja ja ennenkaikkea kärsivällisyyttä sekä tiettyä asennenmuutosta- jos jonain päivänä oppilas on saavuttanut jotain oman mielen ja elämänhallintaan liittyvää, ei jonkun bilsan OPSin tähdellinen noudattaminen enää ole se pääasia.
Elämää varten täällä opitaan ja ollaan!
Oikein hyvää ja ytimekkästi kirjattua lukemista löytyy koulun sivustolta ladattavana tiedostona os.
http://web.tuusula.fi/kalliomaankoulu, muutaman ajatuksia herättävän  kohdan haluan tähänkin liittää:

"Turvallisen aikuisen tehtävänä on luoda rajat, joita ei voi ylittää"  s. 12
"Yhtenäiset ja kaikille tiedossa olevat rajat ja seuraamukset helpottavat oppilaan käyttäytymistä sekä henkilökunnan samansuuntaisina kasvatustavoitteina" s 13
"Vaikka opettaja vastaanottaa ikäviä tunteita ja sanottaa niitä oppilaalle, hänen ei tule hyväksyä huonoa käytöstä" s 29
"Käytöshäiriöisen nuoren itsetunto usein heikko"

Sinänsä tässä ei mitään uutta, mutta hyvä välillä aina muistuttaa!

Vierailu Kalliomaalla oli sekin osaltaan hyvin avartava kokemus ja lisä opintojen reppuuni!


-Tähän vielä loppuun lyhyesti muutama kuva Hangon tuomarointimatkalta sunnuntaina- olin ajatellut paluumatkala poiketa rintamamuseossa Hangon ja Tammisaaren välissä, olen käynyt aiemminkin ja se on ihan mielenkiintoinen, mutta sen ollessa vielä tähän vuodenaikaan suljettu, pysähdyin Dragsvikissa olevalle muistokivelle.Toki olen sisällissodasta paljon lukenutkin, mutta hätkähdyttävää oli se aikataulu, jolla tätä tapahtumaa- vankileireillä kuolleet ja tapetut- ollaan oltu myöntämässä. Vasta joitakin vuosia sitten on näistä asioista uskallettu puhua- muistan oman koulaikani- ei mistään punaisten ja valkoisten sodista edes mainittu! Murhista ja nälkään tai tauteihin kuolemisesta puhumattakaan! "Ellet tunne menneitä, et voi tuntea tätäkään hetkeä" 
Ja niin ollaan lukion historianopetus muuttamassa vapaaehtoiseksi!! Ja amislaisethan eivät historiaa tarvitse lainkaan....Olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, kuinka tarpeellinen elokuva/kirja on ollut Linnan "Täällä Pohjantähden alla" jota itse äikän 3. kurssin nimiin olen oppilaille näyttänyt - Lukkarinpolun vanhan, pitkäaikaisen äikänlehtorin Eeva Silventoisen jalanjälkissä!!!

Saaren "Pessi-pelargoniat" sekä Ypäjän oripäivät Andrew mcLean-höystämänä-mielenkiintoista!

Andrew mcLeanin klinikka ei tuonut itselleni mitään uutta, mutta muistutti toki siitä, mikä koskee kaikkia eläviä; Tuttu on turvallista ja kaikkea vierasta on aluksi syytä pelätä. Miten sitten uusiin asioihin totutaan niin että se tapahtuu turvallisesti- se on opettajan asia neuvoa.
Kuvassa myös RJL:n pj Håcku Wahlman on päässyt tärkeään tehtävään sateenvarjonpidikkeenä, oikealla ruohopaalin päällä mcLean itse.

Muutamia pointteja kuitenkin:
*Nykyajan urheiluhevoset on jalostettu herkiksi ja reaktionopeiksi- hyvä asia esteille ja koulusuorituksiin, mutta huono ellei tottelevaisuutta ole harjoiteltu. *Pelottavissa tilanteissa pako on vaistonvaraista, ja siitä poisoppiminen vaatii koulutusta ja LUOTTAMUSTA ratsastajaan. * Hevonen on luonnostaan utelias- hyödynnettävä ominaisuus pelottavissa tilanteissa, ja Warwickin erittäin hyvin esittämä sateenvarjojen avulla - joita hevoset lopulta lähes jahtasivat kun olivat ylittäneet pelkonsa! Kun sateenvarjoa oli uskallettu jo haistaa, se lähtikin kantajineen poispäin jolloin hevonen uteliaana jo 3
+pyrki perään - tämä oli minulle uutta! * Pelottaviin asioihin totuttaminen tapahtuu toki vasta sitten kun perusratsastus on hoidettu - eri ryhmien kanssa tehtiin asioita vaikenevissa ,määrin alkaen tuomaripöytiin ja sateenvarjoihin tutustumisella ja päättyen mm palkintojenjaon siedätyshoitoon kiitos runsaslukuisen yleisön!
*Vaaraa kohdatessa on ratsastajan oltava se turvallinen, luotettava tyyppi, jonka pohjeavut , istunta ja ääni kertovat ettei mitään vaarallista ole. Ohjas on mieluiten löysä - relax- jotta hevonen halutessaan ja uskaltautessaan voi päätään venyttäen haistella "vaaraa". *Ratsastajan pidettävä hevonen keskittyneenä töihin jos jotain vaarallista ilmaantuu- se luo turvaa. *Muista että hevosesta asiat näyttävät erilaisilta oikealta ja vasemmalta katsottuina * Hevosella valokuvamuisti - se osaa yhdistää paikat ja asiat muttei välttämättä muista tarkemmin mitä ja koska. *Väistäminen sisäphkeelta ulko-ohjalle on näissäkin asioissa se A ja O. *"kiemurtelu" kohteen ympäri tai väistäminen on tutustuttamista samalla * Ratsastajaansa keskittynyt ja rento hevonen selättää pelottavatkin asiat. LUOTTAMUS tässäkin A ja O. "Pelottavia asioita" voidaan lisätä vähän kerrallaan - kuten pressu, jota vain vähän kerrallaan avattiin. Tämä minulle tuttuu eteharjoituksista, mutta oletan että paljon näistä asioista on ollut uutta osalle kouluratsastajista, joten erittäin hyödyllistä opetusta!

kuvassa Ypäjän nuori ori Ypäjän Hemmo selässään Saana Vepsäläinen.

Tauon aikana esiteltiin ne oriit, joille astutuslupa tälle kaudelle heltisi - kolmen jännittävän päivän jälkeen. Laitan kuvan Jalkasen Tomin voittajasta, kilpailupassissa "Clarimore" nimellä kulkeva Susanna Kuustosen kasvatti Still-Hof Macabeu. Ilme kertoo paljon - luottavainen mutta valpas. Näillä mennään pitkälle!

Pakko myös mainita- suomenhevossiitokseen on vihdoinkin saatu esteverta sukua jatkamaan- parhaana palkittiin Ponuveikkolainen ori, jonka emänisä vanha kunnon Samuli- molemmat oreja joita myös minä olen tammoilleni käyttänyt. Ja esittäjinä ja työntaustalla Ypäjän oppilaat joita pääopettaja Anu Korppoo ylpeänä esitteli! Nuoret osaavat, kunhan heille antaa mahdollisuuden ja heihin luotetaan!

Sitten lisää opiskelu- ja kouluasiaa- 20tuntia toisen erityisopettajan seurantaa alkaa olla ratkaistu- kun eivät Ruskeasuon Invan puolelle katsojia kaivanneet, ja Porvoon ruotsinkielisessä Practicumissa ei tällä hetkellä pätevää opettajaa ole, otin yhteyttä tuttuun ja turvalliseen "Pessiin" eli Pettisen Päiviin joka Saaren KEUDAlla hoianut homman jo vuosia.Ensi viikolla luultavati päivä Kellokosken sairaalakoulussa ja viimeinen rutistus ehkä JOPO_ tai VALMA_luokilla.  Mutta  olipa Saarella mielenkiintoinen päivä - rupateltiin oppilaista ja työmenetelmistä ja systeemistä yleensä ja sain seurata neljän puutarha-alan oppilaan työskenetltyä niin kasvihuoneissa istuttaen ja peraten kuin ulkovarastolla kevätsiivouksen merkeissä.  Monipuolisuus ja työn vaihtelevaisuus on se valtti, millä oppilaat pysyvät kiinnostuneina ja jaksavat ja ainakin nämä haastattelemani oppilaat sanoivat olevansa oikealla alalla. Erityisoppilaat ovat ajan hengen mukaisesti kaikki integroituneita, ja tätä ei Pessi katsonut ongelmalliseksi puutarhatöissä joissa pienessä ryhmässä työnteon ohella opetusta voi paljonkin henkilökohtaistaa. Tänään heitä ei kuitenkaan ollut mukanamme, ja poissaolojen mm työssäoppimisten takia ryhmä oli muutenkin paljon normaalimpaa pienempi. Töiden lomaan saatiin oikein hyvin mahtumaan pieniä "tietoiskuja" eri aiheista mm miten parhaiten kasvinvarsi katkaistaan tehtäessä sitä-jotain-minkä-nimeä-en-muista -uuteen ruukkuun kasvamaan. Ja huh, onpas työ monipuolista ajankäytön suhteen- välilllä oli aivan eri luokan oppilas joka tarvitsi kirjallista apua katetuottolaskelmissa tms ja yht´äkkiä ilmaantui ryhmä aikuispuolelta kasvihuoneelle joille Pessi esitteli Laukaalta saatua microkasvustoa -tai-mitä-se-nyt-olikaan ei nyt mitään geenimanipuloitua kukkaa kuitenkaan...LUOMU rulettaa Pessin johdolla, viljeltyä 4ha ja ½puutarhaa, hyvä hyvä!
Pelargoneihin tutustuin kun oppilaat emä-pelargoneista erottelivat taimia uusiin ruukkuihin. Sitten sain itsekin kokeilla sitä uuttamista kun oksasta katkastaan osa ja tökätään turvepehkoa kasvualustaksi. Se turvepehko pöllähti auki sellaisesta vesivärinappulaa muistuttavasta pakatusta versiosta sitä kastellessa! Ensi viikolla pidettäville Lahden puutarhamessuille on koko puutarhaosasto osallistumassa, ja erirotuisia pelargonian alkuja on runsaasti myynnissä koululla - minulle aivan uutta, pelargoniahulluus , siis! Niiden ympärillä on perustettu jos minkälaisia kerhoja ja väritkin vaihtelee;joukossa myös "iso, punainen Pessi"!

-Kuvat isosta kasvihuoneesta jossa automaattinen kastelua, toisessa kuvassa olen päässyt itse uuttamaan pelargoniantaimia.
Paljon hauskaa puuhaa ja minulle aivan uutta!

Ihan itse istutin pelargonioita- nyt en just näiden

nimeä muista!

Päivän päätteeksi siivottiin kasvua ja myyntiä varten liki 500 mansikantainta -POLKA -nimisiä. Ja opettaja neuvoi ja teki itse mukana sekä välillä jakoi "tietoiskuja" ja näytti jos oli jotain erikoista. 

Tässä pelargonioita menossa jakoon ja uusiin ruukkuihin!

Saaren "ihan paras ERVA Päivi "Pessi" Pettinen , talossa jo kolmattakymmenettä vuotta!

pelargonianpoikasia ...

Kaikkiaan erilainen ja hauska päivä - kiitos siitä Pessille ja oppilaille, jotka tänä päivänä olivat niin YO-luokkalaisia kuin ekan vuoden peruskouluoppilaita.Oppia voi niin monella tavalla ja oppijoita on niin monta erilaista - täsät olen enemmän ja enemmän vakuuttunut - kaikki me olemme tietyllä tavalla erityisoppilaista - kahta samanlaista ei vain löydy! 

Ruotsissa uneksitaan opettajien työrauhasta! itse odotan kesää ja Tanskan vierailua!

Ruotsintuliaisina käännetty pääkirjoitus Göteborgs.postenista. Aikamoista.
alkuperäisen artikkelin nimi "Alla förlorar på rädda lärare"
-kuvassa jotain positiivista- Trädgårdsföreningen sisääntuloportin yhdessä rakennuksessa "Mikko Mallikas" touhutalo- vastaava mutta pienempi kun Tukholman Junibacken. -

 Olisi ollut toki mielenkiintoista seurata mikä on ollut lukijapalaute, mutta tässä teille käännös ja ajattelemisen aihetta- ihan kaikkea ei tarvitse Ruotsista sentään kopioida!

Göteborgs-Posten 27.03.2016

vieraskynä; Ruotsin valtionopettajaliiton opiskelijajaoston puheenjohtaja Isak Skogstad

”Kaikki ovat häviäjiä jos opettaja joutuu pelkäämään”

-Yht´äkkiä yksi oppilaista potkaisi tuolin altaan ja nousi seisomaan ja alkoi huutamaan täydellä kurkulla. Opettaja kehotti oppilasta rauhoittumaan ja yritti puhua järkeä hänen kanssaan mutta tuloksetta. Oppilas jatkoi huutoaan, nyt kaverijoukon kannustamana. Lopulta opettaja päätti lopettaa tunnin etuajassa.

Tunnelma oli niin vihamielisesti   latautunut että opetusta vaan ei ollut mahdollista jatkaa. Opettaja tunsi itsensä uhatuksi tilanteessa ja oli pelästynyt. Itse istuin typertyneenä eräässä penkkirivissä, sillä opettajakandidaatin ominaisuudessa tehtävänäni oli seurata opetusta muistiinpanoja tehden. Päivän aihe? Uskonto, juutalaisten historia täsmentääkseni.

HARVOIN olen tullut todistaneeksi tuonlaatuista antisemitismia minkä todistajaksi nyt olin joutunut aitiopaikalta kyseisessä luokkahuoneessa. Aivan käsittämätöntä. Kaaosmainen tilanne jatkui myös seuraavalla tunnilla ja lopulta opettaja keskusteltuaan asiasta kollegansa kanssa, päätti hajottaa sen ryhmän oppilaita jotka olivat ongelmien aiheuttajina. Mitään seurauksia oppilaille ei tästä kuitenkaan ollut.

Vaikka antisemitismi itsessään jo on iso asia, oli tämä tietty ryhmä oppilaita onnistunut järkyttämään opettajan mielenrauhaa. Voidaan toki kysyä, että miksi ei opettaja palauttanut järjestystä luokkaan ja näyttänyt selvästi kuka käskee ja mistä tuulee, mutta valitettavasti Ruotsin opettajistossa kytee laajamittainen pelko : Oppilas voi ilmiantaa sinut , ja tätä asetta monet oppilaat käyttävät uhkauksena.

RUOTSIN VALTIONOPETTAJALIITON teettämän raportin mukaan on joka kolmatta opettajaa uhattu ilmiantaa joko oppilaan tai vanhempien toimesta. Siinä tapauksessa että opettaja ilmiannetaan Koulutarkastusvirastolle seuraa suuri henkilökohtainen rasite opettajalle ja siitä on huonoa mainosta koululle. Jopa joka neljäs opettaja kertoo välttävänsä puuttumista järjestysongelmatilanteissa kuten oppilaiden välisissä kahnauksissa, pelätessään joutuvansa ilmiannetuiksi. He toteavat itse tilanteen olevan sietämätön.

Ruotsalaisen koulun järjestysongelmat ovat suurimmat koko OECD-maiden joukosta, eikä tämä ole yllätys sitä ajatellen, miten moni opettaja pelkää puuttumista uhkaavissa tilanteissa. Liian kauan on Ruotsissa ollut tabu puhua järjestyksenpito-ongelmista.  Kun itse olen ottanut asian puheeksi on minua syytetty halusta palata jonnekin 50-luvun kouluun.

Tämähän on tietenkin tuulesta temmattu syyte- myös nykypäivän koulussa on kaikilla oppilailla oikeus tuntea olonsa turvalliseksi koulussa ja saada työrauha. Luodessaan turvallista työympäristöä on opettajayhteisön  saatava selvä tuki niin koulun johdolta kun vanhemmiltakin ylläpitäessään järjestystä. Ei ole kuitenkaan epätavallista tänä päivänä törmätä eräänlaiseen ”laissez-faire”-mentaliteettiin koskien järjestysongelmia. Tämä on suorastaan vahingollista oppilaillemme!

Olen jopa kuullut politikkojen suusta nykymeiningin olevan hyväksyttyä seurausta oppilaiden luovuudesta! Tämä ei kyllä ole mitään muuta kuin kekseliäs selitys sille, että ruotsalaiset oppilaat ovat listan kärjessä mitä tulee rivouksiin ja haukkumisiin tai jopa uhkailuun!

EI OLE VOITTAJIA sellaisessa koulujärjestelmässä jossa opettajat joutuvat olemaan puuttumatta uhkaaviin tai hankaliin tilanteisiin pelätessään joutuvansa ilmiannetuiksi. Yksittäinen oppilas on se joka aina kärsii siitä, kun luokassa on rauhatonta tai jopa antisemitismi vallitsee.

Koulun johdon tulee ympäri maata aktiivisesti työskennellä antaakseen tukensa opettajille ja myös vanhempien on tultava esiin ja kannustettava opettajia heidän järjestyksenpidossaan.

Miten ihmeessä voisi olla oppilasta nujertavaa tai alentavaa että opettajat ylläpitävät järjestystä ja työrauhaa koulussa? Jos luokka on täydessä kaaoksessa- silloin voimme puhua yksittäisen oppilaan etujen polkemisesta! Kaikki häviävät jos opettajat pelkäävät!

Tulevasta Tanskanvierailusta nyt sen verran, että kutsu lävi ja pääsen tutustumaan Drengeakademin leiritoimintaan heinäkuussa,tarkemmin tiistaina 5.7.

Jonkinlaista budjettia täytynee kehittää ja avustusanomuksiakin eri tahoille laittaa, mutta innostunut olen - jospa tässä jotain ajatusta meikäläisillekin koulupudokkaille!

Alfons Åberg- huset

Ullevi- stadionin takana hauska skeittipuisto - minua kyllä hirvitti, taitavat pojat!

Göteborg horseshow- ja paljon muuta!

Hälsningar från Sverige- och Göteborg!
Lentäen Helsingistä tunti 20min ja tarjouksia seuraten olen joskus maksanut lentolipuista alle satasen- nyt hieman yli 200€. Hotelli varattu jo viime kesänä, ja liput piti hankkia syksyn mittaan - kyse kuitenkin World Cup-finaalista sekä koulu- että esteratsastuksessa!
Mitä oppia ruotsalaisilta? No, ainakin sitä yltiöpositiivisuutta jolla he toimivat ja elävät- joka kerta kun ruotsalainen teki puhtaan radan, katsomo nousi seisomaan ja hurrasi (paitsi me, olemmehan Suomesta ) Mistään kauppatilanteista ei tehty hankalia, ravintolassa palvelu pelasi kuitenkin nuoleskelematta, ja itse kisat loivat hienot puitteet. Jotain negatiivista sentään - oletettiin että kaikilla olisi ne appsit puhelimissaan, joten tiedonkulku tuloksista tai edes päivän ohjelmasta ei näkynyt missään. Olisikohan ollut liian työlästä laittaa ohjelma/tulokset hallin seinälle vaikka sisääntuloaulojen kohdalla? Minulla eikä kaverillani  Titillä  ole internetyhteyttä puhelimissamme...
En lähde tuloksia kisoista tässä ruotimaan, mutta tällä tasolla kilpailut vaativat ääretöntä keskittymistä ja todella hyviä hermoja- sen verran tasaista tuolla kärjessä on sekä este- että koulupuolella. Koulussa varsinaisten tähtien puuttuminen (Dujardin, van Grunsven, Gaal..) avasivat ovet tasaiselle kisalle johon viime tipassa peruutuspaikan sai Suomen Terhi Stegars. GP:ssä Axis jopa hieman "villi" saaden rikkoja, eikä Kur:kään ihan tasainen ollut, mutta kokonaisuutena ei mitään hävettävää! Terhi tehnyt töitä ulkomailla Saksasta alkaen jo toistakymmentä vuotta ja tulosta alkaa näkyä,. Määrätietoisuus palkitsee.
Estepuolella radat oli perjantaina mitattu tositiukoille, ja harmittavaa oli kun nolla-suorituksistakin kertyi virhepisteitä mm meidän Satu Liukkoselle joka debytoi nuorella Gurra Hopilla tämän tason kisoissa. Monessa luokassa oli aivan ratkaisevaa monentenako starttasi- alkupään lähtijät joutuvat aina "haparoiden" etsimään tiensä ja harkitsemaan vauhtinsa, kun taas loppupään ratsukot jo ovat nähneet mahdolliset kompastuskivet ja ongelmaesteet sekuntipelistä puhumattakaan!
Muutamia ihania uusia esteitä oli otettu käyttöön , ja kuvassa näkyvä maisemamuuri aiheutti pientä kiusaa aivan huippuhevosillekin kun lähestyminen tuli suhteutetulla välillä edelliseltä esteeltä. "Venepysty" oli myös hauska eikä aiheuttanut tuijottamista kuten muuri. Näistä esteistä innostuneena ajattelin heti kotiin päästyäni "totuttaa" nyt jo yksivuotiaan Gawainin johonkin erikoisempaan viedessäni sitä maneesiin, mutta voi, eipä Kyröjen (koulu-)maneesista mitään mörköesteitä löytynyt-piti taas tyytyä puomeihin...Tämä on asia, mihin olen kiinnittänyt huomiota nuorten kanssa- kun hypätään, hypätään mitä vain. Joskus kauan sitten laitoin oppilaillekin esteen alle lasten kahluualtaan, jossa vesi juoksi pursottaen- tosin ei täysillä. No problems- aremmat tyypit hyppäsivät rohkeimpien perässä ja tehtävän suorittivat kaikki-kukin tasonsa korkeudella. Tässäkin asiassa LUOTTAMUS on aivan ratkaisevaa- niin hevosen kuin ratsastajankin pitää luottaa siihen, ettei ope teetä mitään järjetöntä tunnilla. Myös "palapelejä" on tehty -  ekalla hypyllä muovimatto tms esteen reunalla, sitten jo vinosti alla, sitten keskellä ja pian koko esteen alusta täynnä muovia tms...

TOTUTTAMINEN eri asioihin on tärkeää kaikille oppilaille- oli ne sitten ihmisiä tai hevosia. Turha jännitys jää pois kun kohdataan tuttuja asioita kisoissakin - tosin jos "vetelä" ja huolimaton hevonen joskus kohtaa hieman pelottaviakin esteitä, se skarppaa...
Vesiesteet ja -haudat ovat meillä kotimaassa jonkilainen ongelma "Mun hevonen ei hyppää vettä"-tyyliin. Hyvät ihmiset, harjoittelemalla ongelma poistuu. Olen useamman kerran käynyt Laaksolla- silloin kun siellä vielä oli kunnon vettä- treenaamassa nuorten kanssa, aina vanha hevonen (usein luottoratsu Tosca) mukana vetoapuna. Gabrielle, jonka kanssa ei päästy tositreeneihin mm  mun loukkaantumisen takia 5v-kaudella- ei tykännyt vedestä. Se on ainoa.

Nuorten hevosten kanssa on tärkeää tehdä vähän mutta usein - aivan kuten lastenkin kanssa. On ehkä parempi olettaa ensin KAIKKIEN oppilaiden olevan ADHD- keskittymisongelmaisia, ja sitten saa ne oppilaat jotka jaksavat, tehdä niitä syvempää paneutumista vaativia tehtäviä. Ja jos on ongelmia- treenataan lisää ja helpoitetaan tehtävää vähän. 

 Kuvassa näkyy se "valtava" este jonka siis yksivuotias ylittää, juostessaan ympäri maneesia. Kavereita on yhteensä kolme, ja kun porukkaa sattuu tallille tarpeeksi, hyppyytetään koko laumaa. Leikiten siis!
Vasta kaksivuotiskeväänä voidaan puhua varsinaisista estetreeneistä! 

Pyrin käymään viikottain Kyröillä, ellei muuta, ottaakseni pojan pois muiden luota - eroahdistuksesta poistotuttaminen- käytän maneesilla juoksemassa ja laitan jotain pientä puomia eteen. Ja jos viitsin ja ehdin, harjaan ja taluttelenkin. Turha niitä on näyttelyyn viedä jos ei koskaan ole juostu taluttaen tai muutakaan tehty! Syksyisestä kaviopaiseen pitkäaikaiesta hoidosta oli sekin hyöty, että poikaa tuli käsiteltyä paljon - niin karsinassa kun pesupaikallakin ja käytävällä. Ja kyllä se mulle hörisee kun mä sitä huudan! 

 Takaisin Göteborgiin - ihana irrottautua opinnoista ja työhön liittyvistä asioista peräti neljäksi päiväksi - lie sama MITÄ tekee ja MINNE menee, mutta täysin erilaiset maisemat tyhjentävät mielen ja poistaa stressiä Ongelmat pienenee ihmeesti! Lauantai toimi meillä "vapaaäpäivänä kisoista" ja tuli kaupunkia tutkittua, tai, noh, lähinnä kauppoja ja ravintoloita. Hieno kauppahalli ja satama on aivan ihana- sieltä pääsee liikkumaan paikallislaivoillakin eri kaupunginosiin. Ja mikä parasta- kun ollaan lähes Atlantin reunalla, kala on tuoretta ja hyvää- katkarapusalaatti parasta mitä olen syönyt ikinä! Nuorille ja epävarmoille oppilaille on reissullakin varmaan se tuttu ja turvallinen MC Donalds yksinsyödessä ihan ok vaihtoehto, mutta turvallisten opettajien seurassa syytä kokeilla muutakin - me veimme kolmekymppisen kengityssepän paikkaan jossa hän ei ollut koskaan ollut kun se oli niin "hieno ja kallis" .Tädit rulettaa ja rohkea rokan syö!

 Kaupunkina reilu 600.000 asukkaan Göteborg on toki suuri, mutta yllättävän kodikas. Ja vaikka siellä olen monesti käynytkin, aina löytyy jotain uutta. Nyt siis se kauppahalli ja satamanlaajennus jossa oma toimipiste esittelyineen niistä suunnitelmista joilla kaupunkia ollaan jatkorakentamassa. Suunnitelmia on, katukuva aktiivinen, muutamaa kauppojen edessä istuvaa kerjäläistä lukuunottamatta ei Ruotsin suuresta pakolaisongelmasta (?) tietoakaan - no, tuskin pakolaisia muuallakaan on aivan keskustassa- eihän me missään esikaupunkialueilla tai slummeissa käyty. - Kruunun kurssi jotenkin tuntui vaihtelevan ja maksuvälineenä vaikka kävi Master

Card, sen käyttö vaihteli maksupäätteestä riippuen - nyt onkin mielenkiintoista katsoa ja laskea mikä on mennyt tililtä ja mikä laitettu luoton puolelle ostoksistani.
Tässäkin siis ideaa ja ajatusta KÄYTÄNNÖSSÄ suorittaa niitä laskutoimenpiteitä ja ehkä jopa sisäistää valuutan arvo - tuo summittainen 1€= 10 SKr ei nyt kerro koko totuutta koska tällä hetkellä kruunu  on paljon arvokkaampi !
Mitä tähän nyt enää lisäämään - ylös ulos ja maailmaa katsomaan - aina oppii!
Kamera on se väline jonka kanssa minä liikun ja nautin, mutta se olkoot jokaisen oma asia miten katsoa - kunhan näkee ja oppii!
Suuresti ihailen taas hevosta ihmisen palvelijana -

 niin hienoista esityksistä saimme taas nauttia kisoissa! Ruotsin lehdistö oli pari päivää sitten teilannut ranskalaisen Penelope le Prevostin hevosmiestaidot näyttämällä kuvan verryttelyalueelta jossa hän hevosen kompastuttua oli sen nykimällä ohjista saattanut jaloilleen ja vielä piessyt - tällaista suorassa TV-lähetyksessä ilman että kommentaattori olisi asiaa selittänyt ja paheksunut. Tällaisia ikäviä sattuu - en mene heti arvostelemaan- mutta olkoon taas varoituksena siitä, mikä on median mahti tänä päivänä! Sinun pitäisi AINA käyttäytyä ja esiintyä niinkuin olisit suuremmankin yleisön edessä!

Kevät Ruotsissa hieman myöhässä- jotain sentään kukki!

Lisebergin huvipuisto- ei vielä auki

Mitä olen oppinut? oppimispäiväkirjakin erikseen vielä? Hevosilta olen oppinut!

Tämänpäiväiset ikävät tapahtumat Brysselissä saivat taas  hiljentymään - Pariisin räjähdyksistä ei ole kuin parisen kuukautta ja sotaa käydään jatkuvasti, pakolaisia virtaa ja ihmisillä paha olo.
Itse olen lähdössä pääsiäiseksi Göteborgiin kisoja katsomaan - lentäen. Että pelottaako- ei. Jos noutaja on tullakseen se hakee vaikka kotiovelta.
Viime viikonloppukin meni osittain hevostellessa- Ratsujalostusliiton 90 vee juhlat Kirkkonummella ja ihan mukavaa oli. Tällä viikolla aikaa opintoihin ja olo entistä sekavampi, Moodlesta ihan etsimällä etsittävä mitä pitää/piti tehdä jonkin asian eteen ja nyt sain ainakin oppilaitokseni erkkaopintostrategian kirjattua. Eilinen iltapäivä meni KEUDAn yto-päivillä ja ajatuksia vaihtaen mm uudesta opintosuunnitelmasta, integroinneista ja tuntijakautumista mutta sokerina pohjalla olikin sitten Tuusulan Kirkkotien kosmetologioppilaiden hoidot- en edes muista koska minulle viimeksi olisi kasvojenhoito tehty- ihanaa oli.
Mutta näitä ajatuksia, koskien jonkinlaista päätöstyötä opintoihin liittyen - kysyimme käykö nämä meidän blogit oppimispäiväkirjasta mutta siihen ei Simo tarkkaa vastausta osannut kertoa- puhui vaan videoista, tanssiesityksestä ja muusta erikoisemmasta ratkaisusta. Mutta päätin toteuttaa sen ajatuksen, johon minua Ulla jo pari kuukautta sitten on kannustanut - Miten myös teoriassa soveltaa ja hyödyntää kaikki se oppi, jonka hevoset ovat minulle vuosien varrella opettaneet? Paljon sellaisiakin asioita joita vaan vaistonvaraisesti sovellan, mutta tässä ja nyt voisi ikäänkuin "avata" nämä itselleni hyvinkin itsestäänselvät asiat liittyen hevosten käsittelyyn ja koulutukseen. Ovat nimittäin kognitiivisia oppijoita siinä missä me ihmisetkin, ja niissä on paljon erilaisia oppimisvaikeuksia. Antakaas kun selitän:

Hevoset ovat laumaeläimiä- aivan kuten me ihmisetkin. Nuoren hevosen koulutuksessa tätä hyödynnetään AINA - porukassa maastoon, vaikeat paikat ylitetään johtajahevosen perässä, ekaa kertaa kuljetusautossa mieluiten kaverin kanssa jne. 
On hyvin ymmärrettävää, että nuori tuntee itsensä hylätyksi joutuessaan jäämään erkkaopetukseen kun kaverit pääsevät kotiin...Tai sanonta "joukossa tyhmyys tiivistyy" pätee niin eläimiin kun ihmisiinkin. Mutta jos joukossa onkin pari fiksua johtajatyyppiä??
Johdonmukaisuus kaikissa toimissa on A ja O. Et voi tänään antaa hevosen "rillutella" kentällä mielensä mukaan itsevalitsemaansa vauhtia ja huomenna pyytää siltä täydellistä tottelevaisuutta kouluradalla! Samaa pätee ihmisiin - mieluummin ensin liiankin kova kuri, jota tapauksesta riippuen, voidaan hieman höllentää edistymisen myötä.
Viime aikoina sekä Morris että nyt Godignon taas vahvistivat ajatuksen siitä, että hevonen on palvelualtis eläin ja tekee sen mitä pyydetään  jos ymmärtää mitä pyydetään. Tietääkö oppilas aina mitä häneltä vaaditaan? Ovatko vaatimukset kohtuullisia ja pilkottu tarpeeksi pieniin ja selkeisiin osiin?

Ja tänään viimeiseksi vaan ei vähiten: Kaikki me olemme erilaisia- en ole koskaan kouluttanut kahta hevosta samalla tavalla, vaikka pääperiaatteet (=punainen lanka) ovat yhtenäiset. Muistan elävästi kuinka reilut kolme vuotta sitten totutin satulaan nyt jo kuusivuotiaan ruunan kuukauden ajan tarjoamalla sille aamukaurat aina satuloituna. Varmuuden vuoksi- olin pojan oppinut tuntemaan sen syntymästä saakka, ja sen arkuus oli huomiotaherättävää. Samainen kaveri piti rauhoittaa kengitystä varten vaikka olin sen kavioita saanut hoitaa ja vuolla sen vielä ollessa ilman kenkiä! Harvoin olen minkään hevosen kanssa "harrastanut" autoon lastaamista, mutta Kallen kanssa sekin piti varalta tehdä, kauroja tarjoten "matkan" aikana kun kiersimme parin kilometrin lenkin...Onneksi sille on löytynyt sopivat kärsivälliset omistajat, ja kun kaveri pääsee tekemään sitä mitä rakastaa- hyppäämään- ei ongelmia synny. Tulevasta kisakaudesta odotetaan paljon!

(kuva Hyvinkään viimekesäisistä kisoista jossa 2. sija 110cm nuorten hevosten tyyliesteratsastuksessa)

Vaikka "virheistä oppii" ne saattavat maksaa paljon, ainakin hevosurheilussa. kaikki sellaiset tilanteet, missä on loukkaantumisriski, on syytä hoitaa varman päälle- hevonen joka on ratsastajan toimesta rysäytetty pahasti esteen sekaan, ei ehkä enää mielellään hyppää lainkaan... "Petettyä luottamusta on hyvin vaikea saada takaisin"!

Pienemmissä ongelmissa menettely kyllä opitaan hyvinkin virheen kautta - Omasta huolimattomuudestani ajolleopettamisen yhteydessä muistuttaa minua yhä, nyt jo 24-vuotias teräsmummo Niiskuneiti joka ei suostu ajelun aikana jäämään paikoilleen seisomaan ellet pidä kahta puolta ohjista kiinni... Ja poni on muuten niin mukava ja yhteistyöhaluinen , mutta tuollainen "työajo" ei ole hänelle aikanaan opetettu...Kun kerran on kärryt perässä- silloin mennään! Ratsain ei pysähdykset ja paikallaanseisominen tuota ongelmia :)

Kiire on se vihoviimeinen tekijä kun jotain pitäisi opettaa! ja hevospuolella tämä  johtaa helposti vaarallisiin tilanteisiin! Jos vain "äkkiä ratsastat" nuorta hevosta kiireen keskellä, niin allasi on usein jännittynyt ja toimimaton yksilö joka vaistoaa sinun stressitilasi ja käyttäytyy sen mukaisesti. Hevonen kun on pakoeläin, se tajuaa vaistonvaraisesti että jokin on hullusti tai vaarallista, eikä tyhmänä tajua että ratsastajalla saattaa olla kiire tai vaikkapa suorituspaineita. Häiriötekijät koulutyössä voivat myös olla kiire tai vaikka itsellä "huono päivä" - oppilaat vaistoavat tämän kyllä ja heidän motivaationsa ja henkilökohtainen tempperamentti sitten vaikuttaa siihen mitä tulemaan pitää. Myönnän välillä lähteneeni tunnilta pois suorastaan masentuneena kun "lähes kaikki on mennyt perseelleen". Vaarallista taas on kiireessä asioiden kasaaminen - reikä päässä, hätäisesti laastaroituna ja vasta iltapäivällä koulun jälkeen tikattavana käyneenä sain syyttää itseäni kun aamulla kiireessä yhtaikaa talutin kahta varsaa tarhaan ja kumarruin ottamaan heinäsylillistä maasta jolloin toinenvarsa jotain säikähtäessään hyppäsi minut komeasti selälleni nurin jäiselle pihalle...

-Tässä Niisku vielä seisoo kiinnitettynä ja antaa rauhassa valjastaa, mutta auta armias kun matkaan päästään!

Erilaisuudesta vielä sen verran, että UTELIAISUUS lie ollut se tekijä jonka takia olen kouluttanut mitä merkillisimpiä hevosia - ei ole ollut todellakaan karvoihin katsomista- ja jokaisesta on löytynyt jotain hauskaa ja mielenkiintoista1 Nyt olen vanhoina päivinäkin (?) päässyt tutustumaan vallan itselleni ennaltatuntemattomaan rotuun - ardenneriin! hauska tapaus ja PALJON harjaa!
Poimin äsken asiakseni esille vanhan Fillisin kirjan (1890) jossa hän ensiaukeamlla mainostaa ettei ole turhantarkka koulutettavien hevosten suhteen, kunhan ne ovat täysiverisiä rodultaan ja 156-158cm kooltaan....Myöntää kuitenkin että myös puoliverisistä saa ihan kohtuullisia ratsuja, mutta hän suosii täyttäverta. Näin siis 1800-luvulla- taisi olla sitä rotusortoa ihmistenkin joukossa enemmän silloin...

-Vielä virheistä - emätammani, aikanaan Breedersinkin voittanut Grixie, on hyvinkin opettavainen täti oppilailleni. Laukannostossakaan ei pidä siirtää pohjetta liian taakse, vaan laukka nostetaan sisäpohkeella. Aika hyvin nuo ovat oppineet kun moni on ollut lähellä putoamista pukkien johdosta jotka välittömästi seuraavat mikäli pohje on väärässä kohdassa. Mikäli ratsastaja käyttää liian voimakasta ja passiivista kättä, tamman pää on kuin liimattuna taivaalle ja askel lyhyt ja tököttävä...

Loppuun vielä pieni kommentti IMPROVISAATIOSTA minkä hevosalalta olen oppinut - Vaikka sinulla on etukäteissuunnitelma mitä pitäisi tunnin aikana harjoittaa, on aina oltava se "PLAN B" koska niin oppilaiden kun hevostenkin kanssa voi mitä tahansa aina sattua! Kerrankin rauhallinen maastoilu vapaapäivänä muuttui piaffiharjoitukseksi kun jäimme metsätiellä kahden hirven saartamiksi... Koulussa suunnitelmat taas muuttuvat yllättävän usein - tekniikan, tai pikemminkin sen toimimattomuuden johdosta! Vanha kunnon liitutaulu on aina hyvä olla varalla - ja siihen parit liidut!
KELIOLOSUHTEET on mös otettava huomioon ja se pikemminkin rikastuttaa opetusta kun joutuu hieman miettimään mikä on mahdollista mikä ei. Moni nykyajan ratsastuksenopettaja on niin kiinni maneesiolosuhteissa ettei keksi mitään hyvää jäisellä kentällä tehtävän...No, ei niitä "jääkenttätunteja" ja käyntiharjoituksia kovin paljon siedä, mutta mielikuvitus on rajana siinäkin!
Joksus luonnonolosuhteiden pakottamana rauhallinen istuntaharjoitus ja oman kropan hallinta voi olla ihan hyvä vaihtoehto, ja hitaassa vauhdissahan niitä käännöksiä yleensä tehdään...
-----jatkuu huomenna--------