AJATUKSIA on pää ollut täynnä pitkin syksyä, mutta en ole kirjoittanut muuta kun kurssisuorituksia tai kouluun liittyviä tuntivalmisteluja ym. Monikulttuurisuus meni vallan urakoinniksi- pelkästään uskontoihin liittyvä osa, kun vältin kokeen, teettikin sitten tekstiä 20:n arkillisen verran, ja muut 26 opintopistetta samaan malliin.
Keväällä aloitettu psyykkisen valmennuksen kakkososa oli ihan kiinnostava, ja sain sen kunnialla päätökseen lokakuun lopussa, sitten enää Helsinki YO:n täydennyskoulutuksena monilukutaitoa på svenska eli multilitteracitet.
Takinhihat tyhjät- taidan olla kuin viereinen orava - kerään "pahan päivän varalle" suorituksia ja tietoa ja todistuksiakin jos niistä joskus jotain hyötyisi? Kaupanpäälle tullut välillä ihan relevanttia tietoutta ja jopa oppimista!
Sitten miettiikin että MIKSI kaikki tämä hosuminen ja kiire kun tallin lopettamisen myötä sellaisesta juuri halusin päästä irti? Aikaa pojanpojillekin tuntuu olevan kalenterista katsoen, ja tietty loukkaannun jos pojan perheellä onkin muita suunnitelmia juuri silloin kun fammulla olisi heille aikaa..
Herää kysymys- nyt etenkin joulun alla- onko meillä naisilla jokin ihme suorittamisen tarve jatkuvasti?? Enemmän, paremmin, huolellisemmin, erikoisemmin ikäänkuin uusia ennätyksiä lyöden - lajista riippumatta?
Aina ykkösenä maaliin, niinkö?
Ja jatkuva konditionaalis -isi- siitä, mitä kaikkea pitäisi taas ehtiä tekemään!
Tänäänkin - lukea kaksi eri OPSia, tehdä lukion kokeet valmiiksi, tarkistaa kirjallisia tehtäviä, käydä lenkillä, muistaa alv-laskelmat, siivota ja pestä pyykkiä. Ai niin, sittenhän meinasi unhoittua SRL:n kouluratsatusseminaari - se parituntinen sentään verkossa että pystyin laittamaan ruokaa ja tiskaamaan samalla...
Hoidin kirjanpidon alveineen, maksoin muutaman laskun, kuuntelin sen seminaarin sääntömuutoksineen -onneksi vain pientä säätöä- tein kahdet kokeet ja pitkän kävelykenkin. Mutta EN siivonnut.
Pitäiskö nyt olla huono omatunto?
En aio joulusiivota huomennakaan kun on tuomarikoulutusta Vihdissä, maanantaina koulupäivän jälkeen tuskin jaksan (ainakaan jos ensin teen loput kokeet ja menen salille ja sitten saunomaan ja uimaan - enhän ehtisikään).
Elämä on valintoja.
Kukaan muu kun minä itse ei kärsi joulusiivouksen keskeneräisyydestä, ja huom - niissä perheissä jossa on mies ja lapsia- tehtävänjako on mainio keksintö. Kissoja minä en täällä saa kommennettua siivouspuuhiin - ne vain piiloutuvat ottaessani imurin esille.
 |
| Näistä ei ole siivousavuksi- eikä oikein näihin konttorihommiinkaan... |
Joten toiveikas vihje näin ennen joulua- siivous ei karkaa mihinkään, ja se toimenpide, jos mikään, vaatii inspiraation!
Kaiken suorittamisen keskellä pitäisi vielä rauhoittua sen jouluruoan suhteen - oletan naimattomien poikieni ilmestyvän mamman ruokapöytään, ehkä isänsäkin mukanaan, mutta mitään ravintolaillallisia en aio luvata ja kinkun saavat ainakin tuoda tullessaan- kypsänä!
Korona-aika on ollut hyvin erikoista, ja juuri kun siitä erakoitumisesta hieman on alkanut luopumaan ja ihmisiäkin välillä tavannut, tartunnat lisääntyvät rajusti. Ei se vitsaus ohi ole, vasta aika näyttää. Kolmannen rokotteen saan joulun välipäivinä, ja ilokseni kuulin että 87-vuotta pian täyttävä äitini jo on kolmasti rokotettu.
Kunhan saan levättyä ja akut täytettyä, kirjoitan taas- niin monta ajatusta pyörii päässä milloin mistäkin - koronaa en enää aio kommentoida- että vaikka sitä päätään vaan itselleen aukoisi, ei haittaa- tuuletusta sekin.
Helppoahan nykyinen elämäni on- päivääkään en pois vaihtaisi, mutten enää tässä iässä haluaisi elää keskellä huushollia jota pyörittänyt lähes yksin 24/7 poikineen, hevosineen ja muine eläimineen, kouluineen aina välillä itsekin opiskellen, ratsastuskoulutoiminnan pyörityksessä ja kisaten, hevosia kasvattaen ja kouluttaen, vieläpä järkensä jotenkuten säilyttäen. Mutta ainaisessa kiireessä.
Hyvää ja rauhallista joulunalusaikaa, sekä kaikille naisille erityisesti- malttia siihen ruljanssiin. Lahjoista en mitään maininnutkaan, ovat vielä hakusessa suurin osa, mutta tavaramäärää kun riittää niin aineettomat lahjat saavat minulta vankan kannatuksen! Ja jos näin voidaan jotenkin vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen, aina parempi!
Alakuvassa ihanin inspiraationlähde leipomiseen, tuleva super-hyper-kondiittori Emil, 5vee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti