JOULURAUHAA - vai onko sitä enää nyky-yhteiskunnassa?

Itse hoitelin velvollisuudentuntoisesti kokeiden korjaamisia sun muuta kouluun liittyvää ihan loppumetreille saakka- sai näes siivousta ym jouluvalmisteluja hyvällä syyllä siirrettyä.
Sitten herääkin kysymys- kannattiko tuo? Taas oli hirveä hösis vielä jouluaattoaamuna porkkana- ja perunalaatikoiden kanssa, ja ne muutamat hassut lahjatkin olivat paketoimatta, ja joulurauha julistettiin ja,,ja...   

Hermostuksissani tietenkin komensin poikia sinne-

tänne-ja- sitä-sun-tätä- suorittamaan ja ryhdyin laiskoiksikin moittimaam, kunnes totesivat ykskantaan että

"äitillä on taas joulustressi".

Pakkohan siitä oli sitten vähitellen rauhoituttava, ja siinä infernaalisessa kiireessä unohdin taas jotain ruokapöydästä- tällä kertaa valmmina ostetun rosollin. Kukaan ei sen perään kyllä kysellyt, eikä aikanaan kysellyt herneitäkään, vaikka ne monet ateriat säilyi mikroaaltouunissa tai vesikattislassa odottamassa, kunnes tajusin herneet jättää pois joulupöydästä kokonaan.

Mitäköhän vielä voisi jättää huomaamatta pois? 

Jos vaikka kinkun???

Ruokailu sujuikin sitten rauhallisimmissa merkeissä kunhan pöytään päästiin. ja joulusaunottu oli jo Katrinrannassa  uiden, joten nyt sai Jeesus-lapsi tulla! Illemällä osallistuimme vielä perheellisen pojan luona juustonyyttäreihin, ja minun täytyy myöntää lähteneeni ensimmäisenä yöpuulle jo 22 mennessä kun olo oli suorastaan ällö. Ylensyönniksi sitä vissiin kutsutaan.

Jouluaamuna vasta tajusin miksi tuo nuoriso ei niin ollutkaan partiolaistyyliin ruoanlaittoa avustamassa- hehän olivat pikkupojista asti tottuneet hevosia hoitamaan nimenomaan jouluaattona, jotta äiti saisi keskittyä keittiöhommiin! Totuttuja kuvioita vaikea rikkoa vaikkei noita hevosia ole viiteen, eikun kuuteen jouluun enää tarvittu hoitaa!

Muistan yhdenkin joulun kun aattoillan joulukirkossa muistin jättäneeni perunakattilan liedelle täysille tulille... -No, nieshän silloin sanaa sanomatta häipyi perunanhoitoon ja tulipalon estoon, ehtien kuitenkin takaisin viime virsiä kuulemaan...

Eräänä  jouluaattona taas päivystin tallissa noin kahden tunnin välein yön läpi- löysäämässä välillä kiristyssidettä vuohisesta Lauralta, jota EKK:n päivystys ei halunnut Hkiin yöksi kun tikunpoiston jälkeen kaviosta oli valtimosuoni puhjennut...

Jouluaamuna hevosten ruokinta on aina ollut ihaninta koko vuonna- usein havuja karsinoissa olkien lisäksi ja tyytyväinen heinien louskutus... Sitä, jos mitään, kaipaan!

Kahden kissan hoitaminen jouluaattona ei oikein työstä käy, vaikka eläimiähän nekin ovat.

 Tänä vuonna leivottiin Emilin kanssa piparit jo pari viikkoa sitten - eihän niitä enää jäljellä ollut. Eipä kyllä kukaan kysellytkään..

Mikä on se "perinteinen" suomalainen joulu?

suorittamista ja tolkutonta hosumista ja rahantuhlausta ja muistaakohan kukaan enää miksi sitä joulua edes vietetään?

Jouluaaton kirkossa olemme useimmiten käyneet, mutta myönnettäkööt, että joulusauna uimisineen houkutteli enemmän ja sinne saa pojatkin mukaan.

Jouluaamuna on parikin kertaa käyty hevosella joulukirkossa - muistaakseni kerran Vilalla ja kerran Pojan-Virillä- mutta nyt ei ole sen takia tullut moneen vuoteen niin aikaisin herättyä vaikka nykyään asun ihan kivenheiton päässä kirkosta. 

Tänään jo vähän omatunto soimasi kun kristikunnan juhlaa ei meinata oikealla tavalla muistaa, niin tallustin klo 10 alkavaan Tapaninpäivän jumalanpalvelukseen ja sain istua yläparvilla aivan yksin. Alhaalla oli laskujeni mukaan 9 henkilöä, joten koronavälit tuli huomioitua ja maskit päässä oli sen suhteen ihan virallinen olo. Tiukemmat rajoitukset alkavat vasta tiistaina, joten uudenvuoden kirkkoon ei päästetä kuin 30 hlöä. En usko, että ovijonoa syntyy...

En väitä olevani mitenkään "himouskovainen" - sellainen jo näkyisi- mutta jonkinlainen "lapsenusko" minussa vielä on tallella, ja Jeesuksen syntymäjuhlaa vietetään ihan sen viattoman lapsosen juhlana- ei kristinusko niin väärässä voi olla kun koko ajanlaskummekin nojaa Jeesuksen syntymään. Ok, juutalaiset vielä pelastajaa odottavat, mutta suotakoot se heille, olisihan se noloa myöntää että tui roomalaisten kanssa tapettua tällainen messias...

Se, minkä pappi Päivi Laalo tänään mainitsikin saarnassaan, on, ettei me kristitytkään mitään pyhäkoululaisia ole, kun ajatellaan vaikka kaikkia sotia mitä on uskon takia aloitettu! Sama pätee toki moneen muuhun uskontoon- ääriliikkeet etunenässä, ei tarvitse kun kuunnella päivän uutisia Afganistanista jossa nälänhätä on fakta ja tänään juuri tiedotettiin ettei nainen saa matkustaa yksi yli 70km matkaa ilman sukulaismiehen seuraa...

"Kohtuus kaikessa" on mielestäni hyvä motto, ja luulen että tänäkin päivänä ihminen löytää jonkinlaisen sisäisen rauhan uskonnon kautta- oli se sitten mikä uskonto tahansa, mutta jokin mikä tuo turvaa ja lohtua kun elämä koettelee. Ja mistä saa olla kiitollinen kun on sen aika, kuten me luterilaiset  kristityt jouluna. Joillekin taas pääsisäinen on se suurin juhla, ja muslimit taas iloitsevat Ramadanin päättyessä tai päästessään Mekkaan pyhiinvaellukselle- kukin taplaa tyylillään ja se heille sallittakoon!

Aattona tuli siis jälkikasvu ruokittua, ja exäkin osallistui kun kinkun toi - oli muuten harvinaisen hyvin onnistunut vietettyään yön kiviuunissa- ja juustokutsuilla käyty, eilen ruokittua lapsia siippoineen lisää ja tänään ehditty mummolle kahvittelemaan sen kirkkokäynnin jälkeen. 

Aikaa siis on. 

Nauttikaamme siitä- minulla on yhä opettelmista kun olen koko ikäni juossut työstä toiseen ja aikatauluissa on ollut laskemista. Kaikkea kun ei tarvitse itse tehdä- usein tehtävien delegointikin auttaa, ja täydellisyyteen ei tarvitse tähdätä.

Tuli se joulu ilman rosolliakin tänä vuonna! 

Mukavaa, koronatonta Uutta Vuotta kaikille, eletään ihmisiksi ja pysytään terveinä!

Fasua taas ikävä. Taitaa olla se koirankokoinen paikka vapaana....Tarkkaan harkittuna - koira vie miestä vähemmän tilaa ja on sekä tottelevaisempi (helpompi kouluttaa) että helppohoitoisempi...