"Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus" sitäkö se sitten onkin kun ihmettelin mikä "mamis" musta on tullut kun koulutus edistyy niin hitaasti...Eilen ja tänään sitten edistyttiin ihan mukavasti - tosifiksua lähteä kolmivuotiaalla pikkuhepalla yksin maneesiin ja nousta ratsaille kun koko tallinmäellä ei näkynyt ristinsielua! Puhelin oli sentään taskussa! En löytänyt edes juoksutusliinaa, en omaa enkä tallin, ja raippaakaan ei maneesista löytynyt niin totesin lopulta että "näillä mennään" ja kiipesin selkään. Käynti, ravi ja laukka onnistuu siis reilun kuukauden ratsastuksen jälkeen molempiin suuntiin ja tänään harjoiteltiin pohkeenväistöä mikä oikealle hyvin toimikin, vasemmalle vaatii vielä harjoittelua...
Tämän päivän kohokohta oli ehdottomasti vanhan laajan lehmälaitumen kiertäminen ratsain johon sisältyi viereisen kohisevan puron ohitus ja muutama liukas jäinen kohta missä oli noudatettava supervarovaisuutta.
Olen niin ylpeä pikkuisesta kun se luotti minuun täysin ja meni minne halusin ja teki mitä pyysin - kerkesin siis ottamaan tästä valokuviakin! Ai niin, maneesistakin ulostulo vaati sen että avasin oven selästäkäsin kun en viitsinyt ratsailta nousta - kaikki käy!
Asioita, jotka toki kuuluvat hevosen koulutukseen alusta lähtien, mutta jotenkin ikä tuo sitä varovaiuutta kehiin, ja on toki myönnettävä että oma ratsastus tänä päivänä ei todellakaan enää ole mitään ammattimaista toimintaa ja kunhan tämä viimeinen nuorikko saadaan maailmalle taitaa meikäläisen ratsastukset olla siinä. Isoveli Gawain on minulla ollut työn alla helmikuuhun saakka, mutta nyt kun Norilon Juha on päässyt hyvin sinuiksi pojan kanssa, mitä minä siihen väliin enää hosumaan- antaa poikien edetä keskenään ! Hyvin ovat aloittaneet ja Pantsun Piian valmennuksessakin jo käyneet ja kehuja herui eli oikealla tiellä ovat! Ekat kisatkin häämöttävät ehkä jo tässä kuussa ja Juho on vienyt Kapua maltillisesti ja huolellisesti eteenpäin! -kuvassa ravipuomeja .
Ensi viikolla alkaa kyvyt- esiin tsembalot Boessa tiistaina, ja Kyröiltä lähdössä peräti kuusi nuorta sinne jote ohjelmaa riittää! En ole tainnut syksyisen kaksivuotisfinaalin jälkeen hypyttää kuin kolme-nelkä kertaa ja tämä tarkoituksella- kun poika kerran hypätä osaa ja siitä pitää, en näe tarpeelliseksi turhan takia hypyttää nyt kun tuo ratsutuskin on meneillään . He ovat Saran kanssa jo kerran esteitä testanneet ja sekin meni loistavasti - kts videopätkä!
https://photos.app.goo.gl/SkRzhT952QHMBPZD8
Nuoren psyykettä on myös seurattava koko ajan - niin kauan kun tuo mieluusti tulee minun luo pihatosta sitä kutsuttaessa, oletan että kaikki on niinkuin pitää? Toki makupaloillakin on vaikutuksensa- muuta kun leipää ta porkkanoita en kuitenkaan tarjoa. Ja yksilöitä ovat - Kartsa on ihan hiljainen poika verrattuna Kapuun joka kuulema nyt jo hörisee Juhollekin! Yksilöitä ovat, ja se medän on muistettava!
-Korvien asennosta näkee, että tuo "maastossa" liikkuminen vielä vähän jännitti tänään! Ehkä huomenna pääsemme luotettavan suokkiruunan ja Paulan seurassa vähän tiellekin?
sunnuntai huom- lenkki tehty turvallisen Peikon ja Paulan seurassa. Taisi tuo Peikko jännittää enemmän kun tiellä kulkeminen...kuva vielä lopussa lenkiltä
Tällä kaverilla on ruunaus tilattu Treelle toukokuun alkuun ja sen jälkeen toipilaana Mäntsälään karsinahoitoon koska pihattoon ei ole asiaa pariin viikkoon ja ellei kauppoja ennen sitä ole syntynyt, odottaa kuukausi-pari muiden poikien seurassa taas laitumella. -Neljänikäisenäkin olisi hyvä olla jonkin aikaa laitsalla, mutta tämäkin on niin hevoskohtaista ja riippuu monesta eri asiasta- tammojen kanssa oli paljon helpompaa kun ne oli minulla yleensä varsoneet keväällä ja laitumellaolo lapsen kanssa oli itsestäänselvyys! Työnteko alkoi sitten jälleen syksyllä olloin vieroittamiseenkin totuteltiin. - Itsestäänselvää oli, että 4-vuotistalvet vielä kantavalla tammalla työskenneltiin, koska lapsen odottaminen niin eläimellä kuin ihmiselläkään ei ole mikään sairaus! Toki vaatimuksia vähennettiin vatsan kasvaessa ja varsomisen jälkeen aloitettiin varovasti - vanhemmat tammat olivat jo sitten asia erikseen kun ensikertaa äidiksi tulleet!
-Kuvassa Kartsa jättää kaverit syömään ja tulee vastaan portille kutsuttaessa-tämä jos mikään lämmittää!
Summa-summarum- mitä tästä enää sen kummemmin ihmettelemään kaikki hevoset - kuten me ihmisetkin - ovat yksilöitä ja jokaisen kanssa on edistyttävä omassa tahdissa. Tätä on hyvin pitkälle se hevosen lukemisen taito, ja myös sitä ettei eläimen (eikä ihmisenkään!) kanssa koskaan voi väkisin pitää kiinni josatin ennakkosuunnitelmasta - päivän tilanne ratkaisee sen mitä voidaan kulloinkin tehdä! Ja oppiminen ei koskaan ole suoraviivaista- pientä pakkia tulee välillä ja tasanteilla viivytään!
Luottamus on kuitenkin se pitkälle kantava voima - mietin omalta kohdaltani että tuskin enää kenenkään vierasta nuorta ottaisin ratsutettavakseni sillä nämä viimeiset kasvatit ovat niitä, jotka tunnen niin ulkoota kun sisältäpäin ja tiedän miten toimia.
Toivon tosiaan että pikku -Gareth (siis vain minun mielestäni pieni vauva.... 164cm ja kasvaa yhä joten ihan normi hevonenhan tuo on...) löytää iteselleen hyvän omistajan joka vie sen radoille jotta sen potentiaali tulee käyttöön ja se pääsee sisarustensa jalanjälkiä seuraamaan!
Vielä kerran haluan painottaa miten tärkeää on
LUOTTAMUS
ihmisen ja eläimen välillä!
Kuten kaikkien ihmistenkin välillä ja miten helppoa sitä on rikkoa ja vaikeaa takaisin saada!
Eräs asia mitä nyt myös tulin miettineeksi:
Vaikka kohdallani harrastuksesta tuli mielekäs työ, ei paluuta ole. Työstä ei enää koskaan tule harrastusta.
Tässä vielä kuva Garethista Sara selässään - olen kiitollinen sille avulle mitä olen häneltä saanut!
Ja nyt sitten niitä ostotarjouksia kehiin! Tässä vielä suku kertauksena:
i Ludvig von Bayern
e. Grixie (valio, Breeders voittaja vlta 2002)
ei KöniginsSohn
*paras näyttelytulos viime syksyltä Savijärveltä : IIp 39.5p !
*Kyvyt esiin- finaalissa 3. syksyllä 2018
*sisaruksia mm Graal -Jenna Yrjövuori, Galahad-Jasmin Nylund, Gawain -Juho Norilo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti