Paljon oli kasaantunut tekemistä ja ohjelmaa maaliskuulle enkä olisi Tampereelle lähtenyt ajelemaan aamulla varhain ellei seminaaria olisi maksettu jo etukäteen - ei muuta kun menoksi!
C reativity
C ourage
C aring
Suomessa onneksi 56% opettajista uskoo työnsä arvostukseen- vastaava luku Ruotsista hälyttävä 5%
Ympäröivän kulttuurin odotukset vaikuttavat paljon siihen, mitä mestä tulee!
Myös tutkimuksessa voitaisiin miettiä että "tutkimalla ongelmia, löytyy ongelmia" - entä jos mietittäisiinkin ratkaisuja?
"BIG THINGS OFTEN HAVE small BEGINNINGS"
Itse olen jo aikaisemmin miettinyt, miten tärkeitä tekijöitä omaan stressinpoistoon ovat sauna&avantouinti sekä metsässäliikkuminen koiran/hevosen /lastenlasten kanssa!
MYÖTÄTUNTO ei maksa mitään ja auttaa paljon - kun taas AVOIMUUS vaatii turvallisuuden tunteen toimiakseen - niin nuorilla kuin aikuisillakin. Sana KIITOS ja toisen huomioiminen on ilmaista joten miksi emme enemmän käytä niitä (EsaSaarinen) ?
Kaikkien on saatava tuntea olevansa TARPEELLISIA; TAITAVIA JA RIITTÄVIÄ. Niin yksinkertaista se on. Sitten oli myös puhetta kosketuksen maagisesta voimasta ja miten tätä tänä päivänä on varottava käyttämästä luvatta tai väärin - lastensuojelun lainsäädäntö on tiukka ja yhteisesti keskusteltiin siitä, että aina voi kysyä - "ellet pahastu, taputan sinua olalle/kädelle/ tai otan kädestä kiinni yms"
Tämän ajatuksia herättävän asiapitoisen tunnin jälkeen päästettiin Rosa Meriläinen ja Saara Särmä kuvannollisesi "irti" - ja juttua ja naurua riitti.
Ei elämä niin vakavaa ole!
tai;
"Ei se ole niin justiinsa" kuten Meriläinen itse asian ilmaisi.
Minulla oli uteliaisuus valmiina- en ollut vaivautunut googlettamaan Meriläistä, ja jossain kaukana oli muistikuva rempseästä hahmosta joka suureen ääneen eduskunnassa ajoi naisasiaa ja kertoi polttaneensa kannabista . No, kuva parani ainakin ja tapa jolla nämä ystävykset asennoituvat ylipäänsä elämään oli hyvinkin avartava! Ei tarvittu minkäänlaisia Power-point-sulkeisia asian esilletuomiseen, vaan räväkkää juttua ja eläviä esimerkkejä alusta loppuun oli heidän esityksensä
Muutamia pointteja voisin lainata:
"mokaaminen on lahja"
"tilannekomiikka on aivan parasta"
"ylisuorittaminen on naisten ongelma"
"Kehua saa!"
-etsi myös kehuttavaa muista, mutta muista pysyä totuudessa - osattava perustella kehut!
Miten vastaanottaa kehuja? -"KIITOS" riittää.
"LEMPEYS on radikaalia ja tärkeää!"
Eri asiat aiheuttavat eri ihmisille "kehtaamisongelmia"
Muutamat ihanat esimerkit valaisivat Rosan tielle tulleita mokia- kerrottakoot vaikka puheenaloittaminen suorittamalla näyttävä sisääntulo- tervehtimiset oikealle ja vasemmalle, hidas kulku käytävää pitkin puhujakorokkeelle... ja sitten - huomasi että on väärässä salissa väärän yleisön edessä!! (Kuvassa Rosa värikkäästi kertoilee tilanteesta)
Sitten koko salillinen JOUTUI ottamaan puhelimensa esille- siis ne sellaiset vempeleet joissa on kamera. Ja räpsättiin itsestämme selfiet.
Niinhän aina tehdään, eikös?
Mutta nyt EI SAANUT etukäteen miettiä ja suunnitella meikkiä, vaatetusta, hiuksia tai edes omaa ilmettä - ei kun "NAPS" .
Hauska havainto sinänsä - eihän kukaan koskaan ole täydellinen...
Ja jos taas puhutaan siitä kehtaamisesta - mitä nuo vanhat muotokuvamaalarit ovat tehneet jo satoja vuosia sitten maalatessaan niitä omakuvia - selfieitähän nuo jo olivat! Näiden naisten jälkeen oli hyvinkin vapautunut ja suorastaan "omahyväinen" olo kuunnella seuraavaa esitelmöitsijää eli HAMKin Päivi Pynnöstä joka minullakin on ollut opettajana erkkakoulutuksessa.
Päivi heitti aluksi erään lauseen miettimiseksi- mikä on erkkaope- onko hän "tukemisen jaksaja vai jaksamisen tukija"?
Maailma muuttuu, työ muuttuu ja aina vaan on se sama vanha pää jonka kanssa pitäisi toimia.
Amiksessa useimmat oppilaitokset ovat jo siirtyneet kokonaistyöaikaan joka on aiheuttanut huolta ja muutosvastarintaa. Kuitenkin ONNISTUMISET ovat niitä, jotka vaikuttavat työssäjaksamiseen -.
Päivillä oli paljon asiaa ja kovin rajallinen aika, joten en ehtinyt paljoakaan muistiinpanoja tehdä, joten luvalla nyt jaan näitä dioja ja Päivin ajatuksia aiheesta:
...ja Päivi itse:
Iltapäivällä oli tarjolla niin kaupunkikävelyä kun matematiikkaa ja tunteita ja vuorovaikutusta käytännön harjoitteineen joten vaikka ohjelma ensi alkuun oli tuntunut kovin löyhältä, oli asiapitoisuus sataprosenttinen - hyvä Tampere!
Tuija Husua kuuntelin geometrisiin kuvioihin ja murtolukuihin liittyen - paljon hyötyä minulle, joka taidan olla matikassa just niin hyvä / huono kun ne omat oppilaat...
Hyvin ehdin raatihuoneelle klo 18.30 jolloin tutustuimme torin varrella olevaan vallan ihanaan rakennukseen ja skoolasimme kaupungille ja tilaisuudelle sekä maistoimme tarjoilua- saimme myös vapaasti liikkua ympäri rakennusta joka muuten oli ollut punaisten tukikohtana vielä sisällissodan loppumetreillä. Liitän sieltäkäsin muutamia kuvia lähinnä rakennuksesta ja taiteesta- löytyi niin Edelfeltiä kun Gallen-kallelaa ja muutama aivan ihanainen Danielsson-Gamborghinin kaupunkiamaalaus!
En tiedä miten ilta kullakin jatkui- suurin osa lie yöpynyt Tornissa, mutta koska olin yksin liikkeellä enkä muita ennestään tuntenut, matkasin vielä illalla kotiin. Yöpymisen säästin, enkä tiedä mistä paitsi jäin kun en sunnuntaisia neuropsykiatrista osuutta enkä vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön asioihin päässyt perehtymään, mutta onneksi jo lauantai oli kovin täynnä ohjelmaa!
Kiitos, Tampere!
Ja lopuksi historiaa- Tampereen raatihuoneelta pientä juhlantuntua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti