-Myönnettäkööt, facen sivuilla olin ohittanut ko tapahtuman mainokset sitä sen kummemmin ajattelematta, mutta kunKainulaisen Mia minua pyysi aiheeta blogintekoon oli tietenkin pakko suostua. Ja täytyy todeta että oli mielenkiintoista- alunperin kuvittelin että perjantai-ilta ja lauantainen aamupäivä riittäisi, mutta kuinka ollakaan huomasin istuvani Ainon kisakatsomossa tänäänkin pitkälle iltapäivää.
Yleisömäärää minun on vaikea arvioida, hyvää matkaa yli sata kuitenkin, mutta minulle lähes kaikki täysin tuntemattomia! Muutaman tutun onnistuin bongaamaan, mutta ilmeisesti tämä vähän tieteellisempi ja ihmiseen /hevosen biologiaan keskittyvä lähestymistapa ei niin vetoa kilparatsastajiin/valmentajiin/tavallisiin ratsastuksenopettajiin? Yhtenä syynä voi toki olla kisojen kanssa päällekkäisyys koska Ypäjällä tuupattiin koulua kolme päivää ja Hyvinkään Novassa hypättiin.
Fysioterapeutti Susanne von Dietze aloitti perjantaina puhumalla tahdista, tasapainosta ja taipumisesta ja tulosten saamiseksi vaaditaan ratsastajalta samaa- hyvä ratsastus tapahtuu aina hevosen ja ratsastajan ollessa harmoniassa keskenään. Sinänsä ei mitään uutta tai ihmeellistä, mutta tapa miten hän asiat esitti antoi kuulijoille uuden tavan omaksua ja pureskella asioita. Testasimme myös itse tasapainon ilmenemismuotoja mm yksinkertaisella yhden jalan seisonnalla, ja puhetta oli että se jalka, jonka päällä paino on, on se joka rasittuu enemmän ja siten väsyy. Tasapainotilan löytyminen antaa myös ratsastajalle sen turvallisuuden, mikä on ehtona kaikelle oppimiselle. Tasapaino sinänsä on aktiivinen tila- pientä huojuntaa esiintyi kaikilla kun silmät kiinni piti tasapainoilla myös seuraavan päivän Tuulia Luomalan harjoituksissa! Ratsastaessa on rytmi eli tahti opittava tuntemaan- vasta kun siirrytään hevosen kanssa enemmän kokoavaan työskentelyyn tai koulutetaan aivan nuorta, toimii ratsastaja tahtipuikon pitelijänä .Ihmisvartalon rakenteella on merkitystä- ei niin että luokiteltaisiin "hyvät ja huonot," mutta tasapainopiste sijaitsee hieman eri korkeudella eri ihmisillä ruumiinrakenteen perusteella ja kun liikepisteen ja painopisteen välillä haetaan yhteyttä, on tasapainon kannalta tärkeää että ne ovat lähellä toisiaan. _Myös hevosen painopisteellä on merkitystä liikuttaessa koottuihin askellajeihin- mitä kootumpi hevonen on, sen vähemmän se kattaa maanvaraa ja sitä herkempi se on tasapainon häiriöille .Mutta: kun tasapaino hevosen ja ratsastajan välillä on kunnossa, työskentely näyttää niin helpolta ja vaivattomalta! Ratsastuksen kuuluu näyttää helpolta.
Ja huom! von Dietze ei antanut mitään pointseja näillä mekaanisille hevosille joilla voidaan "kuivaharjoitella" - ei niitä voi koskaan verrata elävään olentoon jonka tasapainopiste aina vaihtelee vähän! Suppleness; "taipumista joka sisältää positiivien annoksen jännitettä" Hyvä vertaus oli jousen virittäminen kuten kuvassa:
*ratsastajan pitää olla kuten lasta keinuttava käsi joka antaa sopivan vauhdin
*kuten jousi: ratsastuksen apujen pitää toimia kuten jousen - kun pohje hellittää, hevonen on "vapaa" -aivan uten nuoli joka ensin jännitetään jouselle
*pään oikea asento saavutetaan siten että silmät ja korvat ovat samalla tasolla
*se, että ratsastajan ja hevosen pitää "olla yhtä" on toki klisee´mäinen sanonta, mutta saavutetaan mm hengityksen avulla.
Teemu Ahtee toimi speakerinä ja esittelee tässä von Dietzen, kolme päivää intensiivistä ohjelmaa ja tarkkana oloa, mutta hyvin meni. Aikasyistä ei käännöksiä tehty, joten en tiedä jäikö ihmisiltä paljon kokematta? Tänään päätän tähän, pitää vielä muita juttuja sulatella ja valita sopivat valokuvat, mutta kuten sanoin - mielenkiintoinen ja opettavainen viikonloppu- juttu jatkuu vielä niin paljon oli asiaa!
Mainittakoot, että perjantaina päivällä nämä spesialistit luennoivat jo eläinlääkäreille, joten tutkittu tieto on todella kyseessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti