 |
| Cesare Sofiaopulo 1930 yks.kohta |
Luin- taas kerran - mielenkiintoisen artikkelin poikien syrjäytymisestä, ja tällä kertaa vallan tutkimustuloksiin viitaten. Sosiaalityön ja -politiikan lehtori (HYO) Harry Lunabba antoi laajan haastattelun (på svenska) tutkimuksestaan yläasteikäisten poikien parissa ja liittyen psykososiaaliseen työhönsä nuorten miesten parissa.
Artikkelin on kirjoittanut Sandra Ahtola ja se julkaistiin "Medborgarbladet"-nimisessä lehdessä, RKP:n ja svenska kvinnoförbundetin seminaarin yhteydessä.
Loppukaneettina aiheeseen Lunabba varoitti yleistämästä liikaa, mutta olemaan tarkkana niiden nuorten miesteen suhteen jotka ovat syrjäytymisen uhan alla. Valitettavasti riskivyöhykkeessä ovat maahanmuuttajataustaiset, alemmista sosiaaliluokista tulevat ja seksualivähemmistöt . Myös ikä eli mihin sukupolveen kuuluu, on merkitsevä seikka kun mietitään syrjäytmisen uhkaa. Tämän päivän yhteiskunta on yksilöllisten valintojen varassa, mutta yhtaikaa kun sinun oletetaan olevan itsenäinen kovis, annetaan myös ymmärtää että avunhakeminen on häpeällistä ja epäonnistuminen on tuomittavaa.
Se, mikä kuitenkin minua kiusasi, oli luennon perusteella annetut poliitikkojen ratkaisumallit ongelmiin: Lisää vanhempainvapaata isille ja vielä enemmän vastuunjakoa perheenhoidossa. (Thomas Blomqvist ja Anders Adlercreuz) Niinkun se nyt mitään poikien syrjäytymistä ratkaisisi?!
Haloo, eikö jo tätä asiaa ole viety äärimmilleen, halusi miehet sitä tai ei, osa äitiyslomasta kuuluu heille - onnistui se imettäminen tai ei. Tottakai, jos vastuunajako tulee luonnostaan ja miehen mielestä on mukavaa siivota ja tehdä ruokaa, tottakai se suotakoot hänelle, mutta asian voi myös kääntää toisinpäin - minua ei saa kirveelläkään vaihtamaan autonrenkaita enkä edes osaa! Mieluummin hoidin pyykit, lapset ja ostoksellakin käynnit ja se aikanaan toimi. Myöskään ruohonleikkuriin en juuri ollut koskenut ennen muuttoa omilleni pari vuotta sitten, enkä kyllä vieläkään sitä alaa oikein hallitse - joistakin kohdista tulee ajeltua monta kertaa ja joku osuus jää täysin hoitamati...
Toinen tasa-arvoon liittyvä asia mikä minua häiritsee ja taas Helsingissä käydessäni muutamassa toiletissa tuli ilmi - tämä "sukupuolineutraali" tarpeiden hoitaminen - jotta jokainen, joka ei ole varma onko hän mies tai nainen, ei tuntisi oloaan loukatuksi! Anteeksi vaan, mutta kyllä minä mieluummin naisten keskellä harjaan hiukset ja laittelen huulipunaa kun haisevan pisuaarin vieressä!
Ja jos "tytöillä on omat juorunsa " niin suotakoot se miehillekin!!!
Epäilen että tämä jatkuva tasa-arvosta toitottaminen #me-too-kampanjaa myöten vie nuorilta miehiltä itsetunnon koska heille ladellaan käyttäytymissääntöä toistensa perään. Eihän normi parinmuodostuskaan pian enää toimi, kun ei saa sanoa naiselle että tämä on hyvännäköinen tai että hänellä on miellyttävä ääni- kaikki tulkitaan seksistiseksi vähättelyksi tai limaiseksi ehdotteluksi!
Ja siitä huolimatta- mitä pahaa on jos mieluusti täti-ihminen katselisi vaikka niitä palomieskalentereita?
Nämä asiat voitaisiin suoda niin naisille kun miehillekin - ihan ilman mitään vähätteleviä lausuntoja- silmäniloa siis! Ja jos rehellisiä ollaan, suomalaiset naiset ovat kautta aikojen olleet niitä, joilta isännät ovat pyytäneet milloin aitan avaimia että pääsee hakemaan kaljaa, milloin rahaa ja milloin muuten vaan suosiota. Tänä päivänä monessa perheessä vaimo laskee minuuteissa miten paljon mies osallistuu kotitöihin ja sota nousee jos oma osuus on suurempi -kyllä nuorempi sukupolvi naisia pintansa pitää!
Yhtään en vähättele #me-too-kampanjan tarpeellisuutta-olen omasta osuudestani kerran jo kirjoittanutkin - ja se että asiasta nyt keskustellaan, on vaan hyvä, mutta sääliksi käy nyt miehiä ja poikia jotka eivät enää oikein tiedä miten päin olisivat?
Minun puolesta olkoot ihan itsenään - omine hyvine ja huonoine puolineen, toki toista kunnioittaen. Ja näin myös toistepäin!
Olen puhunut,
UGH
PS Saa kommentoida ja olla erimieltäkin- kunhan perustelet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti