Koulutuomarinäkökulmasta hyvä läpileikkaus siitä, mikä on päivän tilanne etenkin junioreiden ja ylipäänsä aloittelevien ratsukoiden suhteen - ja toki sama pätee este- ja kenttäkisoihin! Yksi kasvateistani starttasi esteitä muttei minulla ollut mahdollisuutta sitä seurata vaikka paikalla olinkin!
Ensin torstai-iltaisia huomioita Sarien kanssa keskustellessa:
*Sari&Sari huolissaan "liian yhtenäisistä pisteistä"- koko
illan huolenaihe- yleensä kyllä kilpailijat huomioivat ne erimielisyydet mutta saakos tästä nyt kiitosta+???"
*he- B-tasoinen kenttä ohjelma suosii laajan liikemekaniikan omaavia
hevosia jolloin vaatimattomasti vaikka kuuliaisesti ja tarkasti liikkuvat
suomenhevoset jäivät sijoituksitta
*Muutamia helmiä joukossa ja mukavasti valmisteltuja vaikka ikäerot
saattoivat olla parikin vuotta koska rajaus oli 4-6 vuotiaat.
*Päivän olosuhteet ratsastuksellisesti mukavat(- perjantain oli hyytävä ja häiritsevä tuuli.)
*Nuorten hevosten kanssa oltava varovainen ettei ratsasta niitä liian
lyhyelle kaulalle; tässä luokassa riittää avoimempi muoto.
*sama huomio itselläni junioreiden he A:2 -luokassa- vastalaukka EI ole
sitä että vedetään kaula syliin ja hiljennetään vauhtia...
*etenkin junioreilla ongelmia käynnin esittämisessä - hevosen
pitää "imeä" eteenpäin - kannuksilla tökkimällä käynti ei parane,
pikemminkin hevonen hätääntyy.
*junioreiden sisäänratsastukset suoria, muutamia hienoja pysähdyksiäkin
junioreiden toimesta. Myös nuorille hevosille sai antaa hyviä numeroita
suorista sisääntuloista; keskihalkaisijan sijainti tuotti muutamille ongelmia
-kyllä sen pitäisi siinä tuomarin edessä olla.
*Nuorten lopputervehdyksissä saisi olla huolellisempi - jo nuori hevonen
voidaan opettaa seisomaan tasan ja hiljaa.
*Tuomarit tarvitsevat suihkun jaksaaksensa seuraavanakin päivänä :) - jutustelu päättyi tähän koska Sarit olivat klo 8.00 valmiina vastaanottamaan perjantaisia ratsukoita!
Loimijoki näyttää Forssassa aivan erilaiselta kuin Ypäjällä--- sama vesistö kuitenkin ; tässä kaupunkimiljöössä!
Perjantai alkoi omalta osaltani ensin uimisen ja museokäynnin merkeissä Forssassa - siis oikeata lomaakin välillä- ja kahdesta ilta kahdeksaan tuli sitten istuttua ensin junnujen kenttä no 6 A:2 ja sitten vielä sekalaista A2 yhdessä Vekan Sarin kanssa.
Tämänkin Sarin kanssa mietimme aikalailla samoja asioita, ja junnujen suhteen myös tahtiongelmia ja avoimia suita - huolestuttavan yleistä nykyään. Tasaisia suorituksia keskiarvojen pyöriessä +60% luokkaa, muutama yli 65% eikä niitä 55% alituksia lainkaan- lohduttava tason tasainen nousu!
Lauantai suoriutui sitten Tiina Honkakuru-Perkiön kanssa ja he A.2 kokoelma oli ... hmmm sanoisinko kirjava- kaikkea liitokaviosta suokkia ja frriisiläistä ja poneja myöten! Mielestämme tässä olisi ollut rajoituksen paikka- suokkeja oli niin paljon että niistä olisi voinut saada oman luokkansa! Tai kylmäveriset, ponit mkl, omanaan? Ja taas niitä avonaisia suita!
Pitkällä radalla kenttäohjelma no 6 ei todellakaan ollut näitä tarkkoja tien puurtajia varten kun lennokkaat liitokaviot esittelivät kykyjään suorilla useampaan kertaan ja mitään teknisiä vaatimuksia ei kysytty- toki kuuden askeleen peruutus ei ole mikään helppo nakki kellekkään eikä niitä 7-8 arvoisia pakittamisia ollut kuin muutama! On aivan eri asia saada hevonen vastahakoisesti ohjista vetäen ottamaan lyhyitä askeleta laahaten taakse, kun peruuttaa tahdikkaasti jalkoja nostaen! "kiireellä vinoon rynnäten" -peruutuksia näkyi myös- tässä olisi kouluratsastajilla opittavaa estepuolelta- siellä hevosta usein peruutetaan ennen liikkellelähtöä radalle ja nimenomaan kokoavassa tarkoituksessa! Ja huom - tämän esteratsastaja tekee useimmiten kevyessä istunnassa- onhan hevosen vaikeata nostaa lapojaa ja käyttää selkäänsä taaksepäin menemiseen jos siellä (etenkin painava!) ratsastaja istuu täysillä alas!
On toki helppo tuomarina kehottaa kilpailijoita tarkemmin valitseamaan luokkansa hevosen mukaan, mutta tämä on usein käytännössä mahdotonta- väkisinkin useamman päivän kisassa joutuu starttaamaan itselleen "sopimattomissa" luokissa ellei sitten tyydy jäämään kotiin tai pitämään välipäivää! Käynnin merkitys tietyissä luokisssa kasvaa - kuten juuri tuo he A:2 jossa käynti arvostellaan kolme kertaa ! Ellei sitä käyntiä sitten löydy ja/tai hevonen jännittää, putoavat pisteet moninkertaisesti! Etenkin nuoret kuvittelevat että käyntiä saadaan lisää potkimalla ja tulos on usein pelkkää tikuttamista ja tahtirikkoja, tai sitten he eivät ymmärrä seurata kädellään pään liikkeitä keskikäynnissä ja liike jää lyhyeksi ja selkä usein toimimattomaksi.Vaikka kuullaan puhuttavan siitä ettei käyntiä voida harjoitella, ainoastaan pilata, on itselläni kokemusta siitä miten hyvää maastossa käveleminen tekee hevoselle siellä voi myös harjoitella ohjien ottoa vuoronperään pitkien ohjien kanssa!
Toinen asia mistä eilen ja tänään vaihdoimme mielipiteitä, oli hevosen suun aukominen joka on huolestuttavasti lisääntynyt viimeisten 5-10 vuoden aikana! Kanki kireälle, kaula lyhyeksi ja -avot- villeinkin hevonen pysyy kuosissaan ja esittää kuviokelluntaa. Mutta kuinka kauan? ja minkälaista?
Vaikka ratsastajien istunta on siistiytynyt ja no 7 taitaa jo olla yleisin istunta-arvio, on tuo lyhyellä kaulalla ratsastus pisteitä pudottava tekijä- kokoamisen pitää tulla takaa ja selän kautta eikä vaan ohjista vetämällä... Kyllä energisen hevosen menohalut ja liikkeet saadaan tapettua ellei sitä ensin ratsasteta eteen kättä vasten eikä niin että aloitetaan sillä käsijarrulla...
Näistä muutamista ikävältä kalskahtavista palautteista huolimatta .oli kokonaiskuva ihan kiva, onhan tuo ratsstus kehittynyt omien tuomarivuosieni aikana valtavasti - muistan joskus 80-luvulla kun esim se istuntanumero useimmin oli 5 tai 6 eikä hevosen lennokkuudestaaan juuri sen enempää tarjottu...
Tämän päivän hurjin anti oli ehkä kuitenkin satulasta suistuminen hevosen kaatumisen yhteydessä -s iis radalla- onneksi ei sen pahempaa päässyt käymään; hevonen kompastui ravissa ja menetti siis totaalisesti tasapainonsa. Onneksi estepuolella vaaditaan ambulanssin läsnäoloa niin ratsastaja kävi itsensä siellä kuitenkin näyttämässä. Aina näköjään sattuu ja tapahtuu!
-Liki 300 on käynyt lukemassa aatoksiani nuorten hevosten kouluttamisesta ja siihen liittyvästä luottamuksesta - jos jaksan saatan tämän perusteella jossain vaiheessa kirjoittaa aiheesta lisääkin! Mutta koulumaailman tapahtumat ovat nyt ehdottomasti kesätauolla!!!!
-pakko laittaa kuva tähänkin, poikkesin kotiintullessani Hyvinkäällä katsastamassa muulinpoikasen. On se vaan niin ihku!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti