Kenen etuja hoitovapaa tavoittelee- politikkojen omiako?

Liitän tähän linkin Rakel Lignellin kolumniin, jossa hän viiden lapsen äitinä varsin järkevästi ruotii näitä kovaa kohua herättäneitä poliittisia päättöksiä koskien vanhempien hoitovapaauudistusta tai sen lykkäämistä.

 https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/raakel-lignellin-kolumni-perhevapaakeskustelun-tuomitseva-savy-arsyttaa-varhaiskasvatusko-aina-parempaa-kuin-lapsen-kotihoito/6773728#gs.h2FdRtM

"Korkealle, kukkulalle..."

Itselläni on vain neljä lasta, kaikki poikia, ja lapsena villejä sellaisia. Ulkona ovat lapsuutensa viettäneet lähestulkoon säässä kun säässä, ja niin tyhmä olin etten vanhinta tajunnut viedä edes eskariin kun luulin että sinne tulisi kutsu! Seurakunnan eri kerhoissa ovat kuitenkin kaikki käyneet ja kaksi nuorinta päiväkodin puolipäivähoidossa 3:sta ikävuodesta ylöspäin. On rakennettu majaa, on siivottu tallissa hevonpaskaa (=lapsityövoiman käyttö- minun kai pitäisi olla vankilassa?) on leikitty hiekkalaatikossa ja kiivetty puihin, harjoiteltu pyörällä ajoa ja kesällä opeteltu uimaan, talvisin uimahallissa , vähän isompana on lämitty seinää vasten kiekkoa, on kannettu puita liiteristä ja leikattu nurmikoita. Olen myös "joutunut" pitämään lapsia mukana niin kaupassa kun paljon  muitakin asioita hoidettaessa joten ihan näitä kohteliaisuussääntöjä on jouduttu opettelemaan kuten "päivää" ja tarvittaessa "anteeksi".
Lasten takia sairaspoissaoloja  töistä on ollut vuosien varrella muutama, koska kotona kasvaneet lapset eivät ole juuri sairastaneet. Toki olen ollut sikäli etuoikeutetussa asemassa, että yritystoimintani takia minun on vieraalla töissä käydessäni ollut pakko hankkia hevostenhoitaja joka sitten on hoitanut poikiakin; mutta usein on ollut kyseessä vain muutamasta tunnista päivittäin. Nk uraa tuli tehtyä ratsastusmaailmassa ihan tarpeeksi kisaamista myöten; päivääkään en vaihtaisi pois!
Kaikista pojista on kasvanut asiallisia ja mukavia nuoria miehiä eivätkä ainakaan minulle ole valittaneet että ovat jääneet päiväkodin supertarpeellisesta varhaiskasvatuksesta paitsi!
Rakelin kolumnissa eräs alaotsikko huutaa totuutta: "Perhe päättää lastenhoidostaan"!
Nyt asia käännetään niin, että isien olisi PAKKO olla kotona jotta äidit pääsisivät kauas pois lapsista ja URAA tekemään. Entä ne äidit, jotka eivät halua sitä uraa?? Tai ne, jotka haluaisivat sovittaa yhteen työn ja lastenhoidon siten, että tekisivät lyhyempää päivää kuten esimerkiksi Ruotsissa on mahdollista. Entä jos isä todella haluaa jäädä kotiin hoitamaan vauvaa (ellei äiti imetä, mahdollista sekin. Mutta ei tasa-arvon takia, vaan siksi ettei rintaruokinta syystä tai toisesta onnistu) ja äiti menee töihin?  Minusta jokainen tapaus on ainutlaatuinen ja on väärin lähteä valtionjohdollisesti pakottamaan miehiä pitämään tiettyä määrää isyysvapaata joka sitten on äidin vapaasta pois jonkun pelkän tasa-arvon takia! Halloo, seuraavaksiko miehet komennetaan simuloimaan synnytystäkin jotta nekin kivut tulisivat tutuiksi ja tasa-arvo toteutuisi?

 poikia lumileikeissä, pihalla peuhaamassa koiran kanssa, metsässä, sienestämässä...

Ehei, kaikki tai ei mitään , sanovat poliitikot ja samahan pätee työelämään muutenkin - osa-aikatyö on jokin kirous ja sitä pitää tehdä vain jos mitään muuta työtä ei saa.
Ja sitten tuo hieno ja niin tarpeellinen sana "varhaiskasvatus" - hyi olkoon! Ei, ei minulla mitään varhaiskasvatusta sinänsä vastaan ole, opettaja itsekin, mutta mistä se revitään? Nyt jo on hoitajista pulaa ja ryhmät suurensuuret ja mennään monessa paikassa päivä kerrallaan ja ristitään sormet että yhtä monta lasta on illalla ehjinä kun vanhemmat tulevat heitä hakemaan.Sitten kun päivähoito on kaikin puolin toimivaa ja lapset viihtyvät ja ovat turvallisten aikuisten huostassa, voidaan mielestäni vasta ruveta puhumaan varhaiskasvatuksesta. Monet asiantuntijat, Kari Uusikylää ja Liisa Keltinkangas-Järvinen, Jari Sinkkosesta puhumattakaan, ovat huolestuneita siitä, että lapsille jo alle kouluikäisenä asetetaan oppimiseen ja itseohjautuvuuteen liittyviä haasteita liikaa.
Ja, jos ollaan tarkkoja, se kasvatustehtävähän on yhä lasten vanhemmilla....
Tämä on myös asia jota ei ole oikein ymmärretty näinä aikoina kun kaikki ulkoistetaan -vanhemmatkin luulevat  että päiväkodissa opetetaan pois sekä vaipoista että tutista,  neuvotaan hyvät käytöstavat ja syödään terveellistä ruokaa. Kotona saa sitten rällästää miten vain...
Minusta on ruvennut tuntumaan että Suomeen on kasvanut itsekäs valittajasukupolvi jolta mieluusti kysyisin : Miksi teette lapsia ellette heitä halua hoitaa?  Olen myös kuullut tapauksia jossa lapset viedään hoitoon vaan siksi että vanhemmilla olisi sitä "omaa aikaa". Kiessus!

 Pojat leipomassa ja kissan kanssa puutarhatöissä!

No näitä tässä on tullut monen muun asian ohella pohdittua- onneksi omat pojat siis jo ovat aikuisia ja lapsenlapsiakin on siunaantunut - ja  mummojen rooli ei ole "kasvattaa" vaan nauttia lastenlapsistaan! ja sen teenkin, hyvällä omatunnolla kuten kuvista näkyy!

SUKOLin vierailu eduskunnassa- ensin kuvat!

Sähköpostiini sattui liki kuukausi sitten maininta eduskuntavierailusta ja kehotus pikaisesti ilmoittautumaan - senhän tein, sen kummemmin tarkistamatta sopiko päivämäärä edes aikatauluihini!
Seuraavan päivänä tulikin sitten uusi viesti SUKOLista jossa kerrottiin ryhmän täyttyneen muutamassa tunnissa ja lisää ei siis enää mahtuisi! Puhutaan hyvästä tuurista!

Jostain syystä en ole tullut talossa aiemmin vierailtua, ja nyt remontin jäljiltähän oli aivan upea päästä tutustumaan, oi niin sokkeloiseen mutta kauniiseen ja arvokkuutta henkivään rakennukseen! Palaan vielä yksityiskohtiin ja Sari Sarkomaan kanssa käytyyn mielenkiintoiseen keskutelutilaisuuteen kunhan kotona pääsen muistiinpanoihini käsiksi.
* ----- eipä noita muistiinpanoja enää löytynyt, joten hatarien omien muistikuvien varassa mennään:
"Kieltenopettajien kyselytunti" Sari Sarkomaalle oli erittäin mielenkiintoinen ja jopa hyödyllinen - ei me tuosta rakennuksesta paljoakaan tiedustelleet- juu oli kai joku sinne joskus eksynytkin- mutta kieltenopettajia tietty kiinnosti valtiovallan tekemät opiskeluun liittyvät leikkaukset ja jatkotoimenpiteet mitä kieltenopetukseen tulee.
*Pakkoruotsi on Sarkomaan mielestä ok, mutta jakaa kuulemma eduskunnan pahasti kahtia. Tilanteesta Itä-Suomessa voidaan toki keskustella erikseen, mutta virkamiesruotsi säilyy.
*Kerrottiin myös, miten ruotsin aloituksen siirtäminen jo ala-asteelle on aiheuttanut epätasa-arvoa siinäkin suhteessa, ettei kaikkialla ole käytettävissä kielten opettajia, vaan ruotsia opettaa "kuka milloinkin" sillä luokanopettajan pätevyydellä "kykenee" opettamaan kaikkia niitä aineita, mitä alakoulussa tarjotaan!
*Sarkomaa ei ilmeisesti myöskään ollut sisäistänyt sitä (tai edes tietoinen) että koska tunteja on siirretty ala-asteelle, ne ovat pois yläasteen opetuksesta. 
*Tiedot tuntijaoista mm lukioissa "muun" vieraan kielen opiskelun suhteen eivät olleet Sarkomaalla tarkoin tiedossa, joten informaatiota jaettiin ja huolta siitä, miten  kielitarjontamme jatkuvasti kutistuu englannin ylivoiman edessä.

Itse toin esiin ammattikouluopetukseen liittyen huoleni uudesta opintopistesysteemistä, jossa YTO-aineiden osuus on pienentynyt lähiopetuksen suhteen drastisesti, ja mainitsin esimerkkinä pakollisen ruotsin, josta pahimmillaan ei opetusta tarjota 14-16:a tuntia enempää. Ja sen tietää, millä taidoilla amikseen hakeutuvat opiskelijat- etenkin pojat- ovat ruotsin suhteen varustautuneet! Aiemmin laskettiin opintoviikkoon (ov) kuuluneen 30-32 tuntia lähiopetusta, nyt pitää samat asiat tankata osittain kotona ja tuossa lyhyessä ajassa!

Itseohjautuvat opinnot ovat niin kyseenalainen taito ainakin amiksessa, eikä kuulema lukiossakaan mikään itsestäänselvyys, ja tämän opettajien huolen Sarkomaa lupasi laittaa "korvan taakse".

Sarkomaan avustaja Sina Nordman kierrätti meitä rakennuksessa ennen Sarkomaan tapaamista, ja tähän laitan vielä kuvia- yritin etsiä vähän erilaisia kuvakulmia taas kerran.
Valitettavasti "oikeasta" kamerasta loppui akku, joten nämä ovat niitä surullisenkuuluisia kännykkäotoksia.
VAROITUS! Linssin takana naisnäkökulma ja sekin hieman noita-akan...

Naisillekin jotain -alastomia  miehiä rivissä!

mustapilkullinen Sina Nordman esittelemässä rakennusten pienoismallia.

Pater Noster.
Ennestään vähän tuttu- Nordean pääkonttorissa olen sellaisella lapsena ajellut - Yhdyspankki oli tuolloin äidin työpaikka.

...jotta kukaan ei liikaa innostuisi...

Tärkeä kyltti 1930-luvulta jolloin naiskansanedustajia oli vain kourallinen...

...ja tänne pyhättöön eksyi yksi mieskin!

Sari Sarkomaa tentattavana - hyvä tilaisuus tämäkin!

Hei, hei ja tervetuloa uudelleen!

oppimisvaikeuksia- itse kullakin- ja miten ne selätetään

Tästä on nyt ihan pakko kirjoittaa, täysin naurettava asia joka olisi pitänyt hoitua ajat sitten vaikkapa harjoittelulla, mutta ei.
Asenneongelma.Ja ehkä jonkinasteen hahmotusongelmakin tai ainakin harjoituksen puute. Aivan kuten monella oppilaallakin vaikkapa ruotsinkielen suhteen.
Minulla tuo liittyy autolla ajoon. Tarkemmin ottaen peruuttamiseen. Ja vieläpä tarkennettuna PERÄKÄRRYLLÄ tai HEVOSTRAILERILLA peruuttamiseen.
Tähän ikään mennessä ei onnistu kunnolla, ja nyt päätiin ettei tarvitsekaan - apua on osattava pyytää.
Ajokortti on ollut vuodesta 1978; ihan kuorma-autokortti ja saisi kaikenkuutioisia moottoripyöriäkin ajaa. Pikku "e" lukee myös kortissa, olen niitä viimeisiä jotka sen "e"n saivat pelkästään anomalla...
Kuorma-autot eivät tuota ongelmia, onhan sieltä näkyvyyskin ihan eri luokkaa eikä  ne tarvitse sellaista kääntösädettä kun trailerit. Toki nyt, kun olen vallan pikkuatutolla jo yli kolme vuotta ajanut, voisi pieni harjoittelu olla tarpeen ennen vaativampia ajoja, muttei siitä mitään pelkotiloja tai stressiä aiheutu!
Kun taas nämä traikut!
En sellaista tietenkään edes lähtisi lainaamaan ellen uskoisi itse liikenteessä selviäväni, mutta kaikki se, mitä tehdään ennen ja jälkeen pihamaalla- voi jestas! Auton peruuttaminen oikeaan kohtaan, kärryn kiinnikytkeminen, kaikien letkujen tarkistus ja palatessa oikeaan paikkaan taas peruutus- voi ei! Sitten se reittisuunnitelma- miten ajaa että pääsee aina kiertämällä välttämään peruutusta?
Olin joskus kaksikymmentä vuotta sitten muutaman vuoden pikkuautoilija kun toiseksi nuorin oli pieni ja iskias vaivasi enkä juuri päässyt liikkumaan- silloin piti koppia lainata esim astutusreissuja tms varten mutta kah, senhän delegoin loistavasti - varmistin ensin että kopinomistajan mies oli kotona koppia haettaessa (tai sitten lähetin oman mieheni kopinhakuun) ja kotipihalla odotti sitten valmis kulkuneuvo menosuuntaan käännettynä ajajaansa....Hätätapauksia verten olin tietyn kääntösäteen ja ratinohjausliikkeet opetellut jotta hätätapauksessa sain kopin autoineen käännettytä myös kotipihassa, mutta tätä tilannetta vältin.
Asiaan kuuluu myös, että olen osittain maalla kasvanut ja sittemmin ollut yli kaksikymmentä vuotta maatilan emäntänä jossa parhaimmillaan viisikin traktoria, mutten KOSKAAN ole suostunut opettelmaan traktorilla ajoa- ainakaan kärryn kanssa. Vanhaa hytitöntä Dextaa osasin juuri ja juuri heinäpellolla eteenpäin ajaa!


No, palaan siihen mistä juttu alkoi  eiliseen  Tampereella klinikalla  käyntiin .
Kohta yksi: koppi paikassa, missä Grixie majailee ja hevoset ruokitaan aamu 6:n kiepeillä - jess, sain Johannan avukseni kun "on niin pimeä ettei näe peruuttaa". Homma hoitui - kiitos Johanna, kaikki letkutkin tuli oikein asennettua joten valotkin toimi! -Itse liikkeellelähtö ja ajaminen eivät aiheuta ongelmia - sen verran on ajokilometrejä vuosien varrella kasaantunut, että tiellä pysyn enkä todellakaan ota mutkia suoriksi tai kaasuttele täysillä oli kopissa sitten hevonen tai ei!
Kohta kaksi: Orimattilassa 3-vuotiian oriin yksinlastaaminen pihavalon alla. No problem- nämä jutut osaan.
Kohta kolme: Tampereen klinikan pihakoon selvittäminen -- jess, pääsee ympäri peruuttamatta!
Kohta neljä : kova miettiminen kotimatkalla miten kääntyä Kuivasten pienehköllä pihalla ilman että joutuu peruuttamaan. Piia apuna joka heilutteli käsiään miten homma onnistuisi - jess!
Kohta viisi: Iltahämärässä kopin palautus tarkalleen samaan paikkaa mistä sen olin aamulla ottanut.
Sahasin eestaas niin että lumi jo tallaantui ja alkoi kasaantumaan ennenkuin luovutin ja hain apua:
Perttilän Sini, näes myös maatilalta, peruutti kopin suoraan yhdellä kertaa oikealle paikalleen!
Kiitos!

Mitä opimme tästä? En ole menossa trailerinajoharjoituksiin, vaan aion jatkossakin delegoida näitä vaikeimpia tehtäviä niille, joilla on asiaan parempi tuntuma. Stressiä saa vähemmällä, ja kun tulee ikää lisää ei ehkä ihan kaikkea tarvitse osata?
Ja ymmärrän ehkä taas  hivenen paremmin niitä opiskelijoita  joilla on jokin ongelma oppimisen suhteen - ongelmat pystyy myös kiertämään ja delegoimaan muille tietyissä tapauksissa. Lukihäiriötäkin "hoidettiin" aikanaan jättämällä oppilas luokalleen - no muistan hyvin eräänkin tapauksen jossa jäimme opettajalle lunttaamisesta  kiinni kun takanani istunut poika luvallani katsoi kokeessa olkapääni yli mitä kirjoitin - ja tekstasi myös tarkasti aivan samat virheet .... kaveri on nykyään menestyvä liikemies, vaikka kärsi selvästi dysleksiasta ja uusi yläasteen luokkia parikin kertaa ja lukion ensimmäisen.

Valmentajaseminaari Ypäjällä- kerrankin täyttä asiaa!

Aamuiset TALENT- koulutusten katsastus jäi väliin koska istuin - hyi olkoon - hammaslääkärissä ientulehduksen takia. Antibiootit saatuani pääsin lähtemään, mutta onhan tämä myönnettävä- vanhuus ei tule yksin vaan kaikenlaisten kremppojen kanssa! Maanantaina saatuani haljenneen paikan korjattua, luulin että "taas mennään", mutta ei se niin helppoa ollutkaan...

Parahiksi ehdin kun Antero Tupamäki, jonka kaksituntisen luennon hankositeestä muistan hyvin yli kahdenkymmenen vuoden takaa- aloitteli kertomalla tärkeän seikan:
 *"treeni on terapiaa tärkeämpää".
Totuutta jatkettiin kertomalla hevosen terveyden kestävyyden avaimista seuraavaa:
"hevosta ei monessakaan vaivoissa tarvitse täysin seisottaa"
*Kestävyyttä lisää se, että lajinomainen fysiikka oltava kunnossa- Hevosen on jaksettava 90% teholla tehdä kilpailusuoritusta vastaava tehtävä tuplana. Kilpailusuorituksen on näin ollen oltava niin "helppo" ettei hevoselle tule varsinaisesti väsy.
*Suomessa varsojen liikkuminen kasvamisen ohessa on sääolosuhteista johtuen kovin portaitteista:
Kesällä vapaana usein isoillakin laitumilla jossa riitävästi liikkumatilaa, talvella pahimmillaan pienessä tarhassa ja ruokintakin vaihtelee kesän ruohon ja talvisten eri rehuyhdistelmien välillä.
*Asiaa ei tieteellisesti tutkittu, mutta osa irtopaloista selittynee tällä.
* Rakennearvostelu korreloi melko huonosti kisatulosten kanssa; tutkittua tietoa ravipuolelta.
(Tosin huippukausi ravureilla huomattavasti ratsujen kisaikää lyhyempi - ei voida siis suoraan verrata)
Lista ja %-luvut fysiikkaan liittyvistä asioista joihin voidaan vaikuttaa:
voima   100%
maximaalinen hapenottokyky  80%
sydämen koko, lyöntivolyymi
verimäärä, Hb   30%
lihaskapilläärit  30%
koordinaatio, hermotus  30%
nopeus  10-20% max

* Kysyessäni onko kaikki lihassolututkimukset ym heitetty roskakoppaan toimimattomina, Tupamäki totesi että tutkimuksia tulee ja menee, jotain pientä niistä joskus jääkin - nyt meneillään tutimusravivarmuusgeenin olemassaolosta ja periytymisestä!
*Ruston lujuutta koskevia tutkimuksia myös tehty, ja siihen liittyvää "tykytystestiä" jolla todettu kovan alustan vaikutus nuorilla hevosilla joilla rustotb vasta luutumassa. Toteamuksena, että nuorille hevosille jopa hyvä liikuttaa välillä kovemmilla alustoilla; vanhoille ei.
*liikeontuma= laahaava, liike huono, epätasainen
tukeutumisontuma= ei halua asettaa painoa jalalle
*kipeytyvä takajalka kerää kavion etureunaanhiekkaa tms likaa alustasta koska liike huonontunut ennen varsinaista ontumista.
*hammasongelmat yleistyneet- etenkin diasteema jolla Tupamäen mukaan suora yhteys rehuihin - etenkin tuorerehun happamuus (kuivanakin pH usein 5,5) ärsyttää hampaistoa.
*hammasongelmien yhteydessä on myös ruokinta tarkistettava! Ongelmia ei pidä myöskään liiotella.
'Ostotarkastuksen yhteydessä kannattaa ehdottomasti tarkistaa takaa/edestä hevosen samanpuolisuus- etenkin kouluhevosella voi lonkkakyhmyn sissänpainuminen (nuorena loukkaantunut ?) aiheuttaa vaatimusten kasvaessa ongelmia; ei niinkään estehevosella.
* Pieni yksityiskohta kavion yli tulevasta vuohiskarvoituksesta, jonka normaalisti pitäisi seurata kavion pyöreähkö linjaa- sen muuttueessa v-muotoiseksi on ongelmia odotettavissa kavioluun&vuohisluun nivelissä.
*kalliimman hevosen ostotarkistukseen  kannattaa sisällyttää kurkunpään tähystys sillä hinkukurkku yllättävän tavallinen.
*kenttähevosen jänteet hyvä ultrata ostotarkastuksen yhteydessä
*pukinkavioisesta hevosesta harvemmin ongelmia estepuolella, toisin kun koulussa.
*Selkäkipuinen hevonen ei piehtaroi - entisaikaan hevoselle "kuului oikeus" piehtaroida töiden jälkeen kun valjaat oli riisuttu - mahtaako enää?
*kissing spines - kuten moni muukin  vika- sallii hevosen käytön hyvin ratsastettuna, mutta ongelmia syntyy helposti ellei se liiku oikeassa muodossa. -Tippa Teräväinen kertoi tässä esimerkin Ruotsista jossa hän valmentajana oli ollut mukana eläinlääkärin kanssa tekemässä "parantavaa valmennussuunnitelmaa" hevosille vakuutusyhtiön ollessa maksumiehenä!
*spondyloosi alemmassa kohtaa selkärangan molemminpuiolin myös yleinen - Tupamäen mielestä tämän alueen erilaiset leikkaukset joita ulkomailla tehdään, eivät auta siihen että hevonen liikkuu väärin.
*liikevirheistä melominen rasittaa sisäpuolen niveliä kerimistä enemmän. Kerivä hevonen on toki suojien tarpeessa, muttei rikkoonnu yhtä helposti kuin melova.
*Vennon vuohisen kanssa pärjää, jos hevoselle saadaan riittävä lihaskunto
*Hyvä kengitys tukee ja suojaa kaviota, antaa pitoa ja vaimentaa hieman iskua. Välipohjat eivät erikseen anna lisäjoustoa (mitä usein virheellisesti luullaan) mutta suojaavat arkaa anturaa.

Meidät jaettiin ryhmiin työskentelemään eri aiheiden kimpussa ja ne keskusteltiin sitten yhdessä läpi; lisähuomiota seuraavanlaisesti:
*Kuljetuksissa- pitkissä- hevoselle olisi hyvä tarjota mahdollisuus venyttää päätä alas (=laiduntaja)
*Tasapainoillessa olisi hyvä muistaa ettei kahta asiaa yhtaikaa- jos ajat kaarteeseen, älä jarruta/kiihdytä ja päinvastoin!
*hevonen on rutiinieläin
*varo yliloimittamasta!
*Kaupankäynnin yhtydessä valmentajan vastuu päättyy josm eläinlääkärin ostotarkistus hyväksytään; on enää turhaa monen kuukauden kuluttua puuttua piileviin vikoihin ja syyttää valmentajaa niistä
*Palautumissyksettä hyvä seurata esim intervallivetojen yhteydessä- 10-12min sopiva aika sykkeen palautumiseen tasolle 60-65; varsoilla hieman korkeampi.

Vaikka iltapäivän luennot menivät puuduttavalla vauhdilla kello 13 ja 18 välillä, oli ilo olla kuuntelemassa, sillä seuraavaksi jatkoi Stella Hagelstam puhumalla jo-ei-niin-nuoren tai edes superlahjakkaan hevosen viemisestä GP-tasolle.
Aihe oli valittu yhdessä Anu Korppoon kanssa ja antoi uskoa siihen, että hevosia -kuten ihmisiäkin - aina kannattaa kouluttaa eteenpäin!
Sitäpaitsi - aivan nuoresta hevosesta ei NÄY päällepäin että siitä saa GP-hevosen; niin paljon on luonteella ja yhteistyökyvyllä merkitystä!
Teknisesti GP-tason liikkeet voi opettaa noin 1½ -2 vuodessa, mutta silloin hevonen ei suinkaan vielä ole starttivalmis, ja riippuu mistä aloitetaan miten pitkälle ja pian päästään - vähän hyvää työtä tehnyt hevonen on aina helpompi viedä eteenpäin kun teknisesti osaavampi, mutta väärin liikkunut hevonen!
Stella painotti hevosen ILOISTA LIIKKUMISTA ja sitä, että sen kanssa voi aina välillä tuulettaa ja pitää hauskaa!
Kun häneltä kysyttiin, mistä on oppeja ammentanut etenklin näiden GP:hen koulutettujen hevosten suhteen, vastaus oli työtä tekemällä ja monta paikkaa nähnyt. Oppimisen halu ja tietty uteliaisuus ovat myös tärkeitä tekijöitä!

Stella jakoi koko GP-hevosen polun muutamalla kaaviolla , jonka yksityiskohtia hän tarkemmin avasi, ja painotti vielä eri ammattilaisten kanssa tehtävää yhteistyön tärkeyttä- kengitys, ruokinta, eläinlääkäri, varusteet - kaikki suhteet on oltava kunnossa! Perusasioiden ja terveyden jälkeen päästään itse treeniin ja lopuksi yksityiskohtiin. Tässä muutama huomionarvoinen pointti Stellan esityksestä;
*Stella antaa kaksi vapaapäivää viikossa, toki tarhataan tai ehkä maastokävellään, mutta hevoset ovat paljon pirteämpiä kun saavat hieman palautua.
*On varottava liikaa "vetämästä ja puristamasta"- se vaan turruttaa . Apuja silloin kun on aihe!
*Pieni "irrottelu" välillä, jopa kesken työn, pitää mielen virkeänä
*Mieti siis mitä teet hevosen selässä, ja muista myös ettei hevonen ole mikään kunnonkohennuslaite- ratsastajan on itse huolehdittava peruskunnostaan.
*GP-liikkeitä voi hyvin välillä yhdistää myös verryttelyyn, ikäänkuin "ohimennen"-suoritettavaksi, jolloin vältetään turha jännittyneisyys.
*Älä kaiva esille ongelmia- jos on huono päivä, ratsasta kevyemmin ja katso huomenna uudestaan!
*Kiitoksen on tultava välittömästi ja ratsastajan on huolehdittava että hevonen ymmärtää sen.
*kehumisia ja kiitosta ei koskaan voi antaa liikaa; miten, riippuu hevosesta. Esim. laiskahko hevonen arvostaa parhaiten että saa heteken kävellä pitkin ohjin..
*Satsaa hyvään perusratsastukseen - siitä kehittyy aikanaan piaffi ja passage!
*seuraa ratsastaessasi myös hevosen hengitystä -kuten ihmiset, hevonenkin unohtaa hengittää jos on kovin jännittävää tai vaikeata!
*päivän kisatavoite fiiliksen mukaan- joskus on vaan tyydyttävä vähempään eikä pakottaa asioita väkisin; koska se kostautuu jatkossa, ehkä jo seuraavassa kisassa!
*Maastoratsastus fine, mutta sielläkin samat säännöt kun kentällä koskien ratsastusmuotoa.
*Älä myöskään vie omia huonoja mielialojasi mukaasi hevosen selkään
*"Jos yhdellä keinolla et ratkaise ongelmaa, vaihda keinoa"
*Ole myös määrätietoinen ja jämäkkä, mutta kuuntele hevosta!



Illan ohjelma jatkui vuosikokouksellajoka hoitui Håcku Wahlmanin toimiessa puheenjohtajana nopeasti ja henkilövalinnat sujivat entisten jäsenten uusittuessa pestiinsä.
Perjantai-aamu alkoi SRL;n uuden puheenjohtajan esitellessä ajatuksiaan ja visiotaan, ja tämän jälkeen hän siirtyi puhumaan esteratsun valmennuksesta; tarkemmin nuoren hevosen tiestä kv-tasolle.
Forstenin Mikon laaja kokemus alkaa vähitellen antaa lisää työkaluja käyttöön, ja tämän hyödyntäminen toivottavasti alkaa myös näkymään liiton toiminnassa.
Mikko on huolestunut tänään vallitsevasta "hömpötyskulttuurista" ja totesi esteratsastuksemme tason menneen taaksepin viimeisen 20 vuoden aikana. Nyt pitäisi satsata sekä kasvatukseen-jota meillä jo on kiitettävästi- ja hevosten kouluttamiseen. Mikko heitti myös ilmaan kysymyksen "Montako suomalaista valmentajaa on pyydetty ulkomaille valmentamaan" (Kyraa ei lasketa)
Itsehevosen koulutuksesta hän otti -hieman yllättäen - esiin peruskaavan hevosen koulutuksesta ja painotti tämän tärkeyttä:
TAHTI- IRTONAISUUS- SUORISTAMINEN-KUOLAINTUKI-LENNOKKUUS -KOKOAMINEN;
siis asioita jotka ovat tärkeitä kaikessa ratsastuksessa !

Ratsastajan tehtävä on auttaa hevonen löytämään tasapainonsa, muttei suinkaan pitää sitä pystyssä tai hypätä sen puolesta. *Esteharjoituksissa on tärkeäämpää miten hevonen toimii kuin miten isoa sillä hypätään- kaikki aikanaan
*Nuoret hevoset saavat myös tehdä virheitä- jopa kiosissa- mutta ei niitä pidä siihen prpvosoida.
*Jos on kyseessä todella lahjakas nuori, ei sillä kannata panostaa mihinkän 110cm luokkie voittoon, vaan tehtävä työ rauhassa ja pedattava suurempia tehtäviä varten!

Mikon esitelmä sai keskusteluakin aikaiseksi ja positiivisella fiiliksellä toivomme että myös tämä liiton puheenjohtajuus lähtee käyntiin.

Liiton puolesta valmennusjärjestelmään ja sääntöihin puuttui sitten AkiYlänne, ja mietittiin myös hyvän valmentajan  ominaisuuksia- ihan tuttuja juttuja ovat hänen mainitsemansa  sitoutuminen, aikatulujen toimiminen, kiinnostus urheiljaan, oikeudenmukaisuus, lajiosaaminen, kontaktiverkosto ja itsensä kehittäminen ja tiedonjano.
Valmentajan arvostus lähtee muuten siitä arjen työstä; josta tuloksia sitten aikanaan ammennetaan.
-Lopuksi vielä kiitos Anu Korppoolle- hänen panostuksensa niin järjestelyihin kun itse tapahtumaan olivat -taas kerran -onnistuneet!
Näillä eväillä innostuneesti vuosi alkakoon !

Kieltenopejen verkkokurssit, kestävää kehitystä ja EDUCA-messut. Siihen päälle sanomalehtiviikko-huh!

OKM:n kustantama kieltenopeille suunnattu verkkokurssin tekemiset päättyivät eilen.Hienolta kalskahtava kurssinimi " Eloa ja iloa monimuotoiseen kieltenopetukseen" innosti minut syksyllä ilmoittautumaan, ja kuten blogini periaatteeseen kuuluu, nyt pitäisi vastata kysymykseen MITÄ OPIN?
Opin sen, ettei saisi lusmuta, sillä "kaikki minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" on niin totta!
Eurovolta-todistuksen saadakseni minulla on vielä pari viikkoa aikaa päivittää tietoni, kirjoittaa kokemaani ja oppimaani ja tehdä vertailua muiden kurssilaisten tekemisiin ja kommentteihin. Eli koko kurssin dossier tekemättä!

Ihan mielenkiintoinen lopetus kurssille oli se, että jokaisen ryhmän "miniverkkokurssit" esiteltiin nk opiskelijoiden toimesta ja me muut kuuntelimme ja kommentoimme. Alustat, joille kurssit rakennettiin, oli jokaisen omassa valinnassa, meillä oli ruotsin preppikurssi (lukion ja amiksen alkua ajatellen) luotu tälle samalle Blogger-alustalle kun tämä blogi, ja se toimi melko hyvin. Oma osuuteni koskien kulttuurijuttuja näytti vaan kovin valjulta kun en ollut osannut "upottaa" kyselyä mihinkään mistä saisi vastata klikkaamalla. It-tuelle siis tarvetta!

Valoa tunnelissa? Turkuun ajaa 2½ tunnissa kun talviset olosuhteet vielä eilen olivat suorastaan ihanteelliset- tie kuiva ja valoa riitti takaisintullessakin kello viiteen asti!
Tämäntyyppinen kurssi olisi voinut olla esim kokonaisen viikon pituinen vaikka kesäaikana, niin siihen olisi päässyt paneutumaan paremmin- nyt taisi minulta asiat unohtua heti kun Turun AMK:n ovi takanani sulkeutui ja auto parkkipaikalta löytyi. Ainainen kiirekin painoi- koira kotona odottamassa, ratsastustunti pidettävänä ja joskus olisi hyvä talosta niitä villakoiriakin imuroida vähemmäksi... Yksi seikka mikä on vaikuttanut sekä kestävän kehityksen että kielten opiskeluun, on tämänhetkinen toimenkuva- ei ole oppilaita joihin testata näitä uusia ajatuksia! Mutta tämä blogi on juuri sitä varten että jotain opitusta aikanaan ja tarvittaessa löytyisikin!

 Pakko laittaa kuva opiskeluolosuhteista- periaatteessa ihan hyvä idea kun pyörivä tuoli on yhdistetty pöytätasoon ja tuolin alla vielä tilaa laukulle yms MUTTA itse tunsin itseni kovin sidotuksi ja pakotetuksi tiettyyn istum,a-asentoon, eikä auttanut vaikka rakennelma liikkuikin eri suuntiin omilla pyörillään. En edes selvittänyt pystyikö korkeutta yms säätämään, mutta vapaampi löhöäminen olisi minulle suotavampaa!

EDUCA-messuista kirjoitin jo erikseen TAIKOJA- blogissa joten siitä ei paljon enempää, kun kerran vielä maininta tästä ruotsalaisesta Micke Hermanssonin "Grej of the day"-tyyppisesta opetuksesta joka kolahti - ei niinkään uutena, mutta vahvistamaan näitä jo tiedossa olleita juttuja kuten tarinankertominen ja lyhyissä tietoiskuissa pysyminen sekä kertaaminen, kertaaminen ja jälleen kerran kertaaminen ensin tunnin, sitten päivän ja sitten vielä viikon kuluttua!
 https://blogs.sis.uta.fi/taikoja  -löytyy lisää!

Folkhälsan tarjosi myös mielenkiintoista kuunneltavaa Åsa Fagerlundin johdolla ruotsinkielisellä Hörnan-nurkkauksessa, ja sinne tulin tietenkin niin myöhään että tilaisuus oli loppumaisillaan.Positiivinen psykologia ja pedagogiikka tuo tuloksia, eikä ole mitään ihmejuttuja vaan ainoastaan kun pysähtyy hieman miettimään miten asioita ilmaisee ja mitä oppilaille ylipäänsä sanoo, on jo paljon voitettu!

 

-Vielä muutama kohta Fagerlundin luennosta; yleisölle jaettiin täytettäväksi papereita, joissa eri ominaisuuksista sai rastittaa omansa ja nämä tulkittiin positiiviselta näkökulmalta jolloin ne myös ovat vahvuutenasi. Miltä kuulostaa seuraava lista:  uteliaisuus-luovuus-arviointikyky-oppimisen into-näkökulma-rohkeus-kestävyys-rakkaus-rehellisyys-energisyys-ystävällisyys-sosiaalinen kyky-yhteistyökyky-oikeudenmukaisuus-anteeksiantaminen-nöyryys-johtajuus-itsensähallinta-kiitollisuus-toivo-huumori -kauniiden asioiden löytäminen ja arvostaminen
-löydätkö itsestäsi joitakin näistä?
Huippuopettajaksihan me kaikki haluamme, ja siinä oli neuvoja jakamassa tri-veljekset Ilkka ja Harri Virolainen. Aika lohduttavaa sinänsä kuulla ettei "mitään uutta taivaan alla" mutta tässäkin se kertaaminen teki hyvää. Hanna Visala ja Matti Rönkä johdatteli sitten valeuutisiin ja tämän jälkeen  alkoikin jo olla aika hakeutua Kestävän kehitykseen liittyvään paneelikeskusteluun kuuntelemaan millaista sivistystä me oikeastaan tarvitsemme?! (Parit oppikirja-ostokset toki laukunpohjalle ensin...)

Todella mielenkiintoinen paneelikeskustelu jossa puhujina Jutta Urpilainen, Hannele Cantell ja Arno Kotro- kaikki inhimillisyyden puolesta, toki tekniikkaa hyödyntäen. Tein  muistiinpanoja, mutta ne lie kadonneet- tämä asioidenkadottamispuoli minussa ottaa pian ylivallan enkä pian löydä itseänikään? ! Kirjaan seuraavaan blogiin - jos löytyy!

Kestävän kehityksen kurssi jatkui lauantain luennolla ja tehtävillä ja kestää vielä kevään, ollen  todella mielenkiintoinen ja kattava- joskus aiemmin kuvittelin että kestävä kehitys vaan on sitä ettei tuhlata vettä tai heitetä pois ruokaa, mutta hyvänen aika- se tosiaan käsittää koko elämänkirjon. Osittain verkossa käytävät opinnot laahavaat tässäkin perässä kun sattumanvaraisesti surffailen sivustoilla enkä aina tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta mukana ollaan! Syksyllä suututti kun AC-tapaamiset aina sattuivat torstaisin jolloin minulla ratsastustunnit Klaukkalassa- ja olin vähällä lopettaa koko opinnot, mutta uutta intoa tuli taas viikonloppuna!  -Todella kestävän kehityksen  ääriesimerkkinä ehkä Pentti Linkola, jonka elämänkerran hankin pari viikkoa sitten mutten ole ehtinyt muuta kuin aloittaa- kiinnostavalta vaikuttaa!
Finlandia-palkittu "Niemi" meneillään - en tiennyt mitä olin odottanut, enkä tiedä tykkäänkö, mutta kolmasosa on jo luettuna- eräänlaista huumorilla höystettyä maailmanhistoriaa tämäkin!

Olen yhä liian paljon yrittäjä kuuluakseni OAJ:hin, mutta viereisen julisteen sanoman allekirjoitan- ehdottomasti!

Näihin mietintoihin ja ajatuksiin päätän tämän postauksen - kiitos jos olet jaksanut lukea!
Aina ei järki juokse ihan täysillä, ja nyt tuntuu hieman ruuhkaiselta tuolla aivosolujen osastolla!

ja lisää koulutusta...vuorossa koulutuomareiden lisenssikoulutus Ypäjällä

Ensiksi kiitos niille ratsukoille, jotka mahdollistivat käytännön harjoitukset maneesissa- ilman teitä
olisi ollut tosi tylsää vaan katsella videoita ! Rohkeutta vaatii tulla tähän aikaan vuodesta suuren tuomariraadin arvioitavaksi - siinäkin pelossa että ratsukko "leimataan" koko kaudeksi yhden esiintymisen perusteella!

Ruotsalaistuomari Lars Andersson(kv-tason ****) veti session yhdessä Irmeli Summasen ja Paula Nystenin kanssa hyväntuulisesti ja sopivassa ajassa, mutta - ack - englanniksi!
Jag tycker det är synd att i ett tvåspråkigt land behöva dra kurser på engelska- man kan ju nästan jämföra om någon i Canada skulle undervisa på tex tyska eller spanska så "att alla förstår"!?
I dylika fall funderar man nog litet vilken roll skolsvenskan, också "pakkoruotsi" kallad, har, då ingen tycks ha lärt sig något trots minst tre års studier i svenska!
Valitettavasti myöhästyin itse alusta koska kestävän kehityksen opinnot YK-liiton toimesta Helsingissä EDUCAn yhteydessä veivät aamupäivän aikaa, ja minulta näin ollen jäi esimerkiksi nuuoret hevoset näkemättä mikä tietenkin harmitti. Kaikkeen ei vaan repeä! Sääntöuudistuksiakin oli Paulan johdolla katseltu, ja niistä toki kyselin  muilta osallistujilta- kuolaimia sallitaan taas uusia "pilvin pimein" ja jo alkaa sääntökirja olla kuolainkuvia täynnä. huoh. Poniratsastajat pysyvät poniratsastajina kunnes kiipeävät ison hevosen selkään - lapsiratsastajien ikärajaa nostettiin 15 vuoteen.

 Tuomaristo oli juuri saapuessani arvostellut Intermediate ykkösen ja sain itselleni nipun papereita käteen ja homma jatkui Inter A;lla. Sihteeriä hieman oli ikävä- yllättävän hyvin ehdin numeroita laittaa, mutta ne itse kirjoittamani kommentit olivat täyttä siansaksaa eikä niistä saanut juuri muuten selvää kuin arvaamalla ja vertaamalla muihin . Mielenkiintoisin osuus oli esitysten jälkeen seurata ratsastuksia uudestaan videolta, tarvittaessa pysäyttää ja katsoa jotain pätkää uusiksi, keskustella ja kuulla kouluttajamme kommentit. Olen itse menossa suorittamaan koearvosteluja keväällä II-tasoa varten, ja huomasin ilokseni että olen jo vähitellen alkanut oppia tätä positiivista linjausta ja sitä, että 10 on tosiaan se, mistä koko arvostelun pitäisi alkaa ja huonommat numerot on mietittävä läpi...
Vain siellä täällä puolen pisteen heittoja sallittaneen koearvostelussakin !

 Mielenkiintoiseksi tilanteen teki se, että Imppu ja Paula istuivat B:ssä ja paikoin tietyissä liikkeissä pisteet saattoivat erota jopa kahdella pisteellä C:ssä istuvaan ruotsalaistuomariin verrattuna!
Tämähän on tiedetty, mutta harvemmin asiaa on näin selvästi otettu esille! Kaikki, mikä tapahtuu keskihalkaisijalla, näyttäytyy täysin erilailla sivulta kun edestä katsottuna- tämä on hyvä myös ratsastajien ymmärtää ennenkuin haukkuvat tuomarit aivan pataluhiksi!
-Kisojen jälkeen käytävästä keskustelusta Lars kysyi, ja jouduimme vaan vastaamaan että melko harvoin kukaan tulee mitään kommentoimaan tai kysymään jälkikäteen. No, ei kuulema kovin aktiivisesti Ruotsissakaan. (Meillähän sitten HT-netissä keskustelut käyvät joskus sitäkin kuumempina; nyt on tainnut jo rauhoittua en paljoa ole niitä seuraillut - kuulopuheita vaan) Eli tähän kohtaan ratsastajat hoi - te saatte kysyä tuomariperusteluja ja rohkeasti kysymällä voi jotain lisää oppiakin! Minä ainakin mielelläni vastaan jos joku tulee kysymään! Ota paperit vaan mukaan, se helpottaa muistamista!

Palatakseni vielä parilla sanalla itse numeroarvosteluun - mietin joskus ja vertasin aikanaan Matadorin Pariisin WC-voittoa muihin, myöhemmin saavuttettuihin tuloksiin- liitän linkit Charlotte Dujardinin Vallegron 2014 Lontoon voittoon pisteillä 94,300%  ja Matadorin Pariisin voittoon riitti prosentit 76,64%  . Ratsukon suoritus on upea kuten myös koreografia ja vaikeusaste, mutta siihen aikaan ei vaan pisteitä jaettu! Vasta tullessamme 2000-luvulle on tuomareiden pistetilit auenneet, ja hyvä näin! Vanhalla ja kriittisellä tuomarilla, kuten minulla on vaan ollut vaikea pysytellä mukana tässä kehityksessä. mutta hiljalleen, hiljalleen...

https://www.youtube.com/watch?v=DcDLLxgWa_Y

https://www.youtube.com/watch?v=AfUFMJ9B420

Ainut asia, mikä minua nykyarvostelussa hieman häiritsee, on se tapa millä useat tuomarit katsovat läpi sormien suun aukomista ja kuittaavat vain sen sillä, että "hevonen ei ehkä vielä jaksa koota itseään riittävästi " ja siksi aukoo suutaan vaikeissa kohdissa. hmm, ei ne ennen näin tehneet- katsokaa vaikka tuo Matadorin video- suu aivan vaahdossa ja KIINNI . Säännöt sanovat yhä yksiselitteisesti että hevosen suun on oltava suljettuna suorituksen aikana, joten minä ainakin myös jatkossa tulen siitä huomauttamaan ehkä sen puolikkaan pisteen verran. -Lars kyllä fiksusti mainitsi kysyessäni asiasta, että on näissä tapauksissa on yleisilmeen ratkaistava- jos hevonen on luokkaan nähden riittävän koottu ja toimiva, eikä se mitenkään narskuttelemalla tms protestoi, voidaan tilapäinen suun aukominen ellei kieli putoile ulos, jättää huomioimatta. No, tähän selitykseen on minunkin sitten tyydyttävä kun sen sanoo kv-tuomarikouluttaja hyvin perustein!

Tänä aamuna oli sitten vuorossa lisää Interiä ja myös yksi Grand Prix- sokeria siis sunnuntaille! Loppupisteitä ei laskettu, mutta on niin positiivista että maastamme alkaa löytymään yhä enemmän näitä ratsukoita jotka uskaltavat startata myös GP:tä ihan siistin tuloksin- veikkaisin että reilusti yli 60% oli lopputulos vaikkei ratsukon piaffi vielä vakuuttanut ja vaihdoissa ratsastajan laskutaito oli koetuksella. 

Viimeiseksi vielä katselimme luokassa muutamia ulkomaisia videokoosteita eri liikkeistä keskustellen ja kysellen - lisääkin keskustelua olisi saanut olla, mutta me suomalaiset taidamme olla vähän tuppisuukansaa? 

Kaikkiaan saimme kuitenkin mukavat eväät alkavalle kaudelle ja itse olen taas aivan innostunut pääsemään arvostelemaan - vähän muutakin kun sitä vaativaa B:tä olisi kiva jatkossa nähdä! Göteborgin kisat taitavat jäädä tältä vuodelta, mutta Falsterbo-kokemus puolitoista vuotta stten oli mukava, ja Neumunster on aina laadukas ja kyllähän maailmalla kisoja riittää!

Toivottavasti muutkin tuomarit saivat sellaisen kivan "käynnistyspotkun" näin kauden kynnyksellä että jaksaa puurtaa! Impulle & Paulalle kiitos kurssin organisoinnista - Ypäjällä yöpyminenkin iltaistumisineen on niin nostalgista!

"Asiakkaat" työssäoppimassa-harjoittelemassa - opiskelemassa .

"Ammatillista koulutusta on välttämätöntä uudistaa, koska tulevaisuuden työelämässä tarvitaan uudenlaista osaamista ja ammattitaitoa. Uudistumista edellyttää myös se, että koulutukseen on käytettävissä aiempaa vähemmän rahaa."

Tämä ote suoraan OPH:n AMISREFORMI-sivustolta. Merkitsin lihavoiduilla tuon varsinaisen syyn reformiin, siitä kun ei ääneen puhuta...

https://esaimaa.fi/uutiset/lahella/4fa4125a-bd58-4943-99d6-7a8c5f3f1827

https://www.aamuposti.fi/artikkeli/568262-yrityksissa-pelataan-tutkintouudistusta-ammattiopetuksen-uudistaminen-ei-miellyta

Lopullisen sysäksen tähän blogiaiheeseen antoi eilinen tutun tallinpitäjän Facebook-päivitys työkkärin kautta tulleesta työkokeilijasta, joka kahden työssäoppimispäivän jäkeen "sairastui" ja sittemmin hävisi eikä vastannut puhelimeen eikä muutenkaan ollut tavoitettavissa.  -Itselläni oli vuosia sitten hieman vastaava kokemus aikuisesta toimistotyöntekijästä joka halusi vaihtaa alaa ja totesi sitten vajaassa viikossa ettei tuo hevoshomma hänelle sopinut- taluttaessa oli hevonen onnistunut astumaan hänen varpailleen ja sittenhän oli hyvä syy hakea sairaslomaa seuraavalle sovitulle viikolle! Sikäli kokeilu onnistui, ettei tämä ihminen ainakaan hakeutunut  minkään koulun poissaolotilastoja lisäämään vaan hän valitsi luultavasti toisen alan työnvaihdokseen!

Mielenkiintoisia kommentteja tähän FB-postaukseen- niin puolesta kun vastaan- luin sitten lähes metrikaupalla, todeten että ongelma on hyvinkin yleinen hevosalalla ja pahenemaan päin . Hevosalalla työ on raskasta ja vastuullista, paikoin jopa vaarallista ja vaatii kutsumuksen ja harrastepohjalta hankittua perusosaamista ennenkuin voidaan kouluttamalla "asiakasta"  (= oppilas) eteenpäinviedä! Motivaatio niin hevosiin kun työn tekemiseen ja halu oppia on oltava- kyseessä ei todellakaan ole mikään pitkitetty ratsastusleiri tai hoitohepan korvien rapsuttaminen ja muiden nuorten kanssa seurustelua vaan TÄYTTÄ TYÖTÄ!

HUOM! Kuvituskuvia jossa esiintyvät lapset ja poni EIVÄT kuulu ammattikoulutuksen piiriin, mutta ovat vielä nuoruuden innolla mukana tekemässä ja oppimassa!
Jostain syystä tämä into matkan varrella monelta laantuu  ja onkin hyvä silloin kysyä; Miksi tälle alalle?

Mikä on ollut oppilaitosten osuus tähän mennessä? -Tuottaa ne perustaidot ja sen teoriapuolen tiedon, mitä kautta on helppo lähteä käytännössä töitä tekemään - ymmärtää sitten MIKSI jokin asia tehdään tietyllä tavalla ja MITEN oppia siitä eteenpäin. 

Mikä on oppilaitoksen osuus uuden OPS:n mukaan? -Valvoa näyttöä ja sittemmin kirjoittaa todistus; siinä kaikki. Siis kärjistäen, mutta OPH:n sivuilta nämä asiat ovat tarkistettavissa ja itseohjautuvasta oppimisesta on jo useamman vuoden puhuttu - onhan se jo nähty kun opettajia irtisanotaan, lähiopetus vähenee ja työpaikoille sysätään enemmän vastuuta ja vaivaa.

Olen toki samaa mieltä siitä, että koulutusta voidaan ja pitää uusia, muttei se saa tapahtua oppimistulosten huononemisella ja rimaa alentamalla ja "ymmärtämisellä" !

Jos ei joku jotain helpolla opi, jos on olemassa sosiaalisia tai suoranaisia oppimisvaikeuksia, on niihin puututtava ja opiskelijaa autettava ja tehtävä yhdessä töitä, eikä suinkaan vaan todeta että " tämä nyt on tällainen, annetaan ykkönen kun ei kuitenkaan lintsaa"

Ei työnantajalta, joka maksaa palkan, enää riitä siihen ymmärrystä ettei joku työntekijä osaa/halua/viitsi tehdä niitä pyydettyjä asioita mitä työn toimenkuvaan kuuluu! 

Tässä myös tulee se kysymys vastaan- mitä kaikkea voidaan olettaa että työnohjaaja työpaikalla "asiakkaalle" opettaa - etenkin ellei sitä oppimisen motivaatiota juuri löydy? Itselläni on ollut niin työssäoppijoita kuin oppisopimustyöntekijöitäkin, niin huippuhyviä kun vähemmän osaavia, mutta kaikille on jotain osaamista ja työnteon rutiinia on meiltä hankittu - joskin eräs "asiakas" kerran valitti että hän jo osaa siivota noita karsinoita eikä viitsisi sitä tehdä. Kun sitten siivosimme yhdessä ja minä siinä ajassa, ja paremmalla tuloksella kuivikkeita säästäen, siivosin viisi karsinaa missä ajassa  hän vielä ensimmäistä viimeisteli, hän alkoi ymmärtämään mistä oli kyse...

Työnteon rutiini - oli sitten kyseessä mikä laji tahansa, vaikka kuvassa näkyvä niittäminen - ei tule kuin harjoittelemalla, ja sitähän työssäoppimisessa on kyse! Ei kukaan työnantaja halua maksaa palkkaa siitä että joku osaamaton ja hidas töppäilee ja opettelee, vaan sitä varten nuo työssäoppimiset ovat! 

Mutta se, että muut työntekijät / nimetty ohjaaja joutuvat opettamaan ja selittämään aivan perusasioita, vie koulutuksesta pois koko mielekkyyden! Nyt jo olemme siinä tilanteessa, että moni pienyrittäjä ei vaan saa irrotettua toista työntekijää/itseänsä ohjaajan rooliin ellei sitten siitä saatava korvaus ole järkevällä tasolla. Ja mikä onkaan yto-aineiden osuus työpaikoilla? Monessa paikassa melko olematon, vai mennäänkö tosiaan siihen että kerran joku englanninkielinen turisti eksyy ratsastustallille ja hänelle sanotaan "Hello; my name is...You want riding?"niin siinä onkin siiten opintopisteen paikka englanninopiskeluun?

 -Tarpeeksi kauan kun tekee näitä vähän raskaampia töitä, ei todellakaan tarvitse salilla käydä ja hevonenkin nousee!

Noh, ainakin poni. siis ponivarsa.
-nyttemmin olen joutunut siellä salillakin käymään ja silti paino nousee...

Yksi asia, mistä ammattikoulutusta ei todellakaan voida syyttää, on se, mitä nuoret osaavat elämästä ja käytöstavoista ennestään - jos käytöstavoista ei olla kotona pidetty huolta, ei niitä ehkä ihan hetkessä opi työpaikallakaan tai opinnoissa. Tätä olen usein ihmetellyt, kaikilla kouluasteilla opetettuani, miten on mahdollista että nuo pienet ihanat oppimisintoa täynnä olevat ala-astelaiset jotka kiltisti jonottavat käsienpesuun ennen ruokailua ja syövät lautasensa tyhjäksi opettajan johdolla, sitten yläasteella muuttuvat täysin ? Yläasteelle siirryttäessä opettajat OLETTAVAT että käytös on hallinnassa ja osataan esim hoitaa ruokailu käsienpesuineen ja lautasmalleineen järkevästi, eikä sitä katsota aiheelliseksi valvoa. Muistan kerran opettaneeni erästä aivan ihanaa luokkaa puolisen vuotta, ja miettiessäni sitä, että ovatko jo liiankin täydellisiä. sain heidät kiinni ruokailusta lintsaamisesta- yli puolet oppil..., anteeksi, asiakkaista, ei käynyt syömässä lainkaan! Todella terveellistä kasvavalle nuorelle!

Toiselle porukalle, jonka luokanvalvojana toimin erään ysin kevään, jouduin erikseen mainitsemaan kevään päätöslounaan pukeutumisesta- ei toki kaikilla ollut sitä (vanhaa rippi-) pukua laittaa päälle, mutta tytöille lähinnä mainitsin kaula-aukon koosta ja hameen pituudesta-kyseessä sentään LOUNAS eikä gaalaillallinen! Se porukka olikin sellainen josta sai sitten olla ylpeä!

Mielestäni opettajan työ on yhä tietynlaista kutsumustyötä, eikä kaikkia asioita voi eikä pidä kirjoittaa toimintasuunnitelmaan tai lukujärjestykseen - minusta on itsestäänselvää neuvoa nuoria myös mitä tulee käyttäytymisen ja sosiaalisten taitojen! Tiedän, että moni opettaja etenkin yläasteella ja ainakin sitten lukiossa/ amiksessa ei enää lainkaan puutu siihen, onko lippis tunneilla päässä, takki päällä, energiajuoma pulpetilla ja kännykkä kädessä. Arvelevat vaan että riittää kun se näkyy

numeroarvostelussa ja pääsee helpommalla kun ei tarvitse leikkiä "poliisia"!

Ongelma tuleekin vastaan sitten työelämässä tai jo huonosti menneessä työhaastattelussa jossa kaveri istuu purkka- suussa kädet -taskussa-likaisissa -vaatteissa ja ensimmäisenä tiedustelee mikä on palkka? Tai neito hakee keittiöapulaisen paikkaa ja on pukeutuneena uusimman muodin mukaan, kolmen sentin spakkelikerros naamassa, suurine korviksineen ja viimeisen päälle huollettuine kynsineen ja hiuksineen, kännykkä kauniisti pöydälle asetettuna ja viestejä haastattelun aikana naputellen-- ihmettele sitten ettei tullut valituksi?!

Koulussa opetellaan elämää varten - sen onneksi uusi OPS peruskoulusssa jo vähän huomioi, mutta kun niitä puuttuvia sosiaalisia taitoja ehtii vielä siellä amiksessakin korjaamaan - kun vaan viitsii! Työpaikalla se taitaa olla liian myöhäistä - etenkin jos työtä ei saakaan- ja syrjäytyminen alkaa! Niitä fiksuja, itseohjautuvia oppilaita joille uudet OPSit on tehty, toki heitä on ja he tästä uudistuksesta hyötyvät, mutta veikkaan että amiksen puolella heitä ei ole kuin se 10-30% ! Se suurin ryhmä, jotka tarvitsevat hieman sitä"takapuolelle puttaamista" on valtaosa, ja sitten löytyy se 10-20% joita kauniisti erityisoppilaiksi (hmmm eivät he enää olekaan asiakkaita?) kutsutaan, joita oikeasti ei voi noin vaan laittaa työpaikoille oppimaan ennenkuin perusta on kunnossa! tästä olen huolissani!!!

Sitten vielä - esimerkin voima on ihmeellinen- tämä meidän tulee myös muistaa!

Tämä saisi toimia mielestäni keskustelun avaajana- olen ollut hieman pettynyt kun blogiani seuraa keskimäärin 100-150 henkilöä, aiheesta riippuen joskus viisi-seitsemänsataa kin, mutta kukaan ei koskaan mitään kommentoi!!??

Olisi mukava kuulla muidenkin kokemuksia ja ajatuksia uudesta OPSista ja työssäoppimisesta!

Näkemisiin!