"Vanhat akat hunningolla" - ja vielä koira mukanaan! Eli kertomus pohjoisen syysvaelluksesta ja ihanista hotelliaamiaisista -kylpylöiden ja uimisen kera! 

Syyslomaviikko- PAKKO siis koulussa työskentelevien lomailla, ja idea syntyi jo loppukesästä kun Piken kanssa koirinemme pyrähdettiin Kuusijärvestä Sipoonkorven maisemiin. Spitzit ja labbis tulivat toimeen, mutta päätettiin kuitenkin jättää ainakin vanhempi Hulda, 13v,  Piken tyttären Lauran hoteisiin matkan rasituksia peläten. H-hetken lähestyessä Pike myös usutti nuoremman Ruskan Lauralle, joten hotelliyöpymisten "riehumisriskit" minimoitiin kulkiessa vain yhden karvatassun varassa

päivä 1) Matkalle lähdettiin Mäntsälästä tiistaiaamuna  pian klo 8 jälkeen, valmiit voileivät, omenia ja kahvitermos lastattuina aamiaista varten, Google mapsin arvio kilometreistä Kuusamoon 751, ja ajoaikaa 8h 10min. Suunta pohjoiseen oikea, säävalinta myös kun puolipilvistä ja steet plussan puolella- toki Tom oli laittanut talvirenkaat alle jo sunnuntaina, öljynvaihtoineen. Pikainen tankkaus ja pissatauko Joroisilla kolmen tunnin ajon jälkeen, ja taas jatkettiin. St1 ja Shellillä oli meneillään lounastarjous kympillä koko viikon, niin sitähän hyödynsimme Siilinjärvellä.334km kohdalla yhden aikoihin.Ruskaa piti aina Kajaaniin asti, mutta siitä eteenpäin oli keltaista puissa vain harvassa. Vuorottelimme ratissa, ja vaikkei kahville pysähdyttykään, piti muutama maisemakuva ottaa koiran pissattamisen yhteydessä. Pike tiesi sitten ennestään, että "Hiljainen kansa" ennen Kuusamoon saapumista olisi pysähdyksen arvoinen - ja niin olikin! Ajatuksia herättävä kaikkiaan tämä Reijo Kelan 1988 tekemä tilataideteos, joka tällä paikalla on ollut esillä vuodesta 1994; noin 30km Suomussalmelta pohjoiseenpäin, oman reittimme varrella kohdalla 655km  neljän aikoihin iltapäivästä.

Suomussalmen kohdalla viitostie seurasi järveä pitkän pätkän "Oraviselän" maisemissa. Uskomattomia hiekkasärkkiä ja pitkiä matalia kivisiä rantakaistaleita tien varrella -lentokoneineen.

 

Reippaasti ajelevat mummelit päätyivät vähäisen liikenteenkin seurauksena Kuusamoon jo 17.30 ja hyvää vauhtia majoittauduttiin  spa hotel Kuusamon tropiikissa, hieman kaupungin pohjoispuolelle. Tällöin olin jo onnellisena bongannut useamman poron tien reunasta, joten totta se on:
LAPISSA ollaan!

Kylpylän allasosastosta ja saunasta ehdimme nauttimaan, jonka jälkeen O;Learys pubissa naposteltavaa oluen kera . maistui! Susu majoittautui huoneen nurkkaan omalle viltilleen ja taisi nukkua hyvin, kunnes aamulla nälkä yllätti (?) labbiksen ja emäntäväki piti saada jalkeille pian klo 07 jälkeen.

Aamu-uinti virkistää, ja hyvän palvelun ja aamiaisen jälkeen asetuimme taas autoon nokka kohti Rukaa ja siitä edelleen Juumaa, mistä Karhunkierrokselle löytyy parkkipaikka ja lähtöpiste. 

Seikkailu alkakoon!

Päivä 2)  Pieni Karhunkierros, jonne saavuimme klo 11.30 keskiviikkona, oli meiltä matkaa 820km. Parkkipaikka jo täynnä autoja, matkailuvaunuja ja hälinää- etelän syyslomalaisia oli kai muutama muukin paikalla? Kenkien vaihto- mun ikivanhat Aiglen kovakärkiset Goretex-pintaiset maastokengät saivat nyt ekaa kertaa kunnon maastokasteen, josta kaiken lisäksi hyvin selvisivät vaikka palvelusvuosia niillä on jo parikymmentä...Reppuun voileipiä, vettä ja termospullossa tällä kertaa teetä-pussit näpistelty aamiaiselta.  Pieni pettymys oli, kun me molemmat oletimme hotellissa tarjottavan huoneissa teekeitin instantkahvi- ja teemuruineen - eipäs ollutkaan kun pelkkä keitin. No, jollainhan ne edulliset hinnat on selitettävä...

Seikkailu voi alkaa!

Ystävällisen kanssaturistin toimesta pääsimme samaan kuvaan- Susua ei juuri silloin huvittanut poseerata. Eka ylämäki jo lupaili tulevaa, mutta alkutaivala vajaa pari kilsaa Myllykoskelle oli kevyttä menoa- se sopi vallan mainiosti takaisintultaessa samaa reittiä myllyltä lähtien. Ohittelijoita, hidastelijoita, kilttejä tai itkeviä lapsia -matkaajien määrä reitin alkupäässä ja nuotiopaikoilla oli melkoinen!

Koska kiersimme reitin ohjeiden mukaan vastapäivään, emme tässä vielä ylittäneet koskea vaan siirryimme rotkon reunaa pitkin etelään- paikoin niin huimaavia maisemia etten uskaltanut  jyrkänteen reunalle edes mennä kuvaamaan - vanha päävamma aivotärähdyksestä 2013 muistuttaa aina välillä olemassaolostaan.. 

Jylhiä maisemia, nousuja, laskuja, sopivan tyhjä nuotiopaikka makkaranpaistoon, ja taas jatkettiin! Susu onnistui puolisalaa uimaankin kun tarkoituksena oli vaan sitä juottaa kirkkaasta joen sivuhaarasta...

Harrisuvannon kohdalla arvelin että Susuakin janottaisi ja löysäsin fleksiä hieman- tuloksena että tyttö pöllähti raikkaaseen tunturisuvantoon uimaan! -Minulta jäi keskiviikkona uiminen, plääh, joten onneksi Susu hoiti!

 

Puuceetä oli tarjolla nuotiopaikkojen yhteydessä- paperit oli onneksi mukana. Muuten ihan siistit käymälät. Matkavauhti säädeltiin valokuvaukseen sopivaksi, mutta tauot pidettiin lyhyinä koska "rapeilla rouvilla" riski jäykistyä ja rapeutua  liikaa jos jäi istumaan syysviileyteen liian pitkäksi aikaa...

Puolenvälin jälkeen luvassa korkea nousu, portaita pitkin paikoin lähes pystysuoraan! Pelkäsin jo etukäteen kipeitä reisilihaksia, mutta seuraava päivä oli yllättävän helppo- mitäs me notkeat naiset muuta!

Tarkistaessani tietoja- itse en portaita laskenut- olimme kiivenneet 250 askelmaa Kallioportin tasanteelle, jossa sitten, pienestä harmaudesta ja tihkusateesta huolimatta, näky oli huikea!

Ylhäällä kovan kiipeämisen jälkeen, Susun mielestä portailla temppuilu oli pelkästään hauskaa!

Perässämme tullut nuori perhe- isällä noin parivuotias olkapäillään- näyttivät tosireippailta, mutta jäivät kuitenkin lepäämään koettelemuksestaan meidän jatkaessamme matkaa.

Tätä punnerusta seurasi pitkä pätkä suomaisemia ja pieni lampikin, keskellä kalliorykelmää! 

Taukoja ei enää pidetty kun keli oli hieman kostea, ja väki harveni- en tiedä olivatko sitten osa kääntyneet takaisin tai edessämme olleet kiihdyttäneet vauhtiaan, mutta ihana hiljaisuus vallitsi pian!

https://julkaisut.metsa.fi/wp-content/uploads/sites/2/2023/05/oulanka_pienikarhunkierrosfineng.pdf

Kuvat tulevat hieman väärässä järjestyksessä- korkein pudotus matkana aikana oli Jyrävänkoskella, mikä olikin mahtava näky sumuisine veden aiheuttamine pilvineen! Tämä oli siis jo ennen Kallioportin  nousua, jonka jälkeen seurasi parin hassun pikkusuon ja lätäkön ohitus ennen Metsähallituksen rajasuoraa ja paluuta Myllykoskelle- nyt piti sekin riippusilta sitten ylittää!

Susu lunasti odotukset retkeilykoirana - pikemminkin sain olla varovainen ettei se mennyt liian lähelle kaikenlaisia jyrkänteitä tai suota, riippusillathan olivat aivan "piece of cake" -enemmän ne minua taisivat pelottaa kun koiraa!

Nuotiolla paistettiin yhdet makkarat, teetä oli termoksessa. Aika pian kerääntyi porukkaa laavuille, vaikkei ihan tungokseen asti- säällä oli vaikutuksensa kun paikoin sataa tihutti.

Ennen paluuta Myllykoskelle ja sen ylittävälle riippusillalle oli metsäistä suomaisemaa . -Kuukkelista aina puhutaan ja näytetään kuinka tuo kesy lintu istahtaa ihmisen kädelle- ohi se meistä lensi, sen verran vauhdilla etten ehtinyt kuvaa ottaa; tunnistin värityksestä kuitenkin!

Takaisin auton luona n klo 17, ja nyt suuntana Ruka ja Scandicin Rukahovi tunturin kupeessa- puolen tunnin ajomatkan ja päivän vaelluksen jälkeen sauna maistui! Ja Pike oli etukäteen meille ruokapaikankin valinnut- toriaukean toisellapuolen paljon (ansaittuja) kehuja saanut Kuksa - sieltä muutamat ruokakuvat! Hinnoittelu sopi juhla-ateriaan, olut oli Fiskarsin kuusenkerkkä-metsänhenki -merkkistä- kuinka ollakaan, sopi tunnelmaan ja päivään täydellisesti!

Poronfiletä Lapissa- tottakai! Keittiön suositteleman espanjalaisen vinho Alcedan kera todellinen nautinto! Perunoillakin oli hieno nimi- ne tosin lähinnä muistuttivat lätättyjä, keitettyjä perunoita ja sellainen oli makukin. 

Piken poroburgeri oli kuulemma taivaallinen ja hillan kera tarjoiltu leipäjuusto jälkiruokana mahtava!

-Susu sai huoneessa tyytyä koirannappuloihin, nyt on viimein päästy suolisto-oireista eroon ja makuna taisi olla lohi-peruna.

Koirat maksavat olostaan ekstraa- täällä 25€- mutta sitten saatiinkin koirapussukka jossa kakkapussien lisäksi pieni lelu ja kuivaherkkuja. Koirankin kelpaa! 

Rukan keskusta on kuin alppikylässä, ja aamulla katselimme ikkunasta kun kaivuu- ja rakennustöitä suoritettiin jokapuolella. Sesonki vasta alullaan, muutama rinne tekolumen avulla auki. Mietimme hissillä ylösmenoa, mutta ajatuksesta luovuttiin sumun takia. NIIN innoissani en ollut johonkin kiskohissiin tälläytymässä pelkän kyydissäolemisen ilosta että olisin siitä kympin maksanut- näkemättä juuri nenääni pidemmälle! 

Seuraavalle päivälle emme olleet varsinaisia suunnitelmia tehneet - hissukseen eteläänpäin ja Mäntsälää kohti, pysähdys siellä tai täällä ja yöpyminen mistä mukavasti ja edullisesti johonkin päänsä painaa- lemmikkiystävällisyys ja saunantarve huomioiden tottakai!

Siitä siis lisää huomenna...

                                                              

 

 

Lääkärilaskuja ja näyttelyä- siitä on koiranpito tehty!

 Ripulitarina valitettavasti jatkui- löysää-kiinteätä- löysää -kiinteätä ja löysää- aina matolle tai lattialle yöllä tai jos olin poissa alkoi jo emäntää kyllästyttämään ja kävimme Evidensiassa (_hinnat hoi!!) Tarulle (kuinka ollakaan-mun entisiä oppilaita) näyttäytymässä ja epäilinkin anaalirauhasia jotka Taru aukaisi ja näytti minullekin miten toimia. No, kumihanskat, siis oikein paksut puutarha-sellaiset- käsissä olin jo pari kertaa "ronkkinut" kun selvästi huomasi että toinen pidätteli ja sitten yöllä, kun ei enää pystynyt...

Homma jatkui pari päivää ok, mutten sitten tuli kunnon satsi olkaarin lattialle veriläiskin höystettynä jolloin oli pakko taas ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. taru minua rauhoitteli ja sanoi että pitkäaikaisen ripulin sivutuotteena userin onkin suoliston limakalvojen kuivuminen ja siten vuoto, mutta otti koiran nyt tarkempaan syyniin mm veri- ja ulostekokeiden turvin. Kallista rehua saimme myös- parin viikon satsi aluksi ja sitten vähitellen paluu totuttuun ruokaan.

Lievää infektiota on ollut, muuten terve koska mitään suoliston mikrobimatoja tms ei löytynyt - ainoastaan lasku oli jo liki 500€.

Tarinalla sikäli opettavainen loppu, että toimivaa vakuutusta ei pitäisi koskaan irtisanoa, minkä olin Susun vakuutuksen kesäkuussa päättänyt...

Nyt on pian kaksi viikkoa antibioottia ja erikoisrehua syötetty, ja uskalsin pari päivää sitten laittaa matot takaisin lattialle, joten toivotaan että Susu vihdoin olisi kunnossa ja kakkatutkailut saa riittää!

"kuvat ei herkkäsieluisille" eikös näin nykyään varoiteta?

Muuten on vietetty ihan mukavaa syksyä, uimaan en ole koiraa enää päästänyt- mitä nyt omatoimisesti koluaa ojanpohjat ja lätäköt- mutta metsässä on pyritty liikkumaan  joko yksin tai usein Ninnin kaverina. 

Kesä on jatkunut pitkään syksyyn, ja viime viikon yöpakkaset ovat yllättäneet, mutta Susu on nauttinut! Punkkeja ei ole näkynyt lainkaan, vaikka punkkilääkkeen teho taisi  loppua jo syyskuun alkuun, eikä hirvikärpäsiäkään juuri ole ollut. 

Oma työ kun vie Hausjärven Oittiin, on niitä yksinäisiä tunteja taas alkanut kertymään, ja viime viikolla olikin sitten pitkästä aikaa henkari saanut kyytiä. 

Päivät eivät ole toistensa kaltaisia, ja joskus kun tiedän että menee myöhään enkä aina kehtaa naapureita hälyttää, ollaan aamusta tehty pidempi lenkki auringon noustessa- aika mahtavaa sinänsä! Ihana Suomi!

Koiranäyttelyssä Hyvinkäälle tosiaan "poikettiin" -olimme aamupöivästä Riitalla kylässä ja tehtiin lenkkin pitkin peltoja Korun ja Jalon kanssa ennen näyttelyä,. Kuinka ollakaan, taisi joki löytyä pusikoista pelkän hajun perusteella, mutta onneksi turkki ehti kuivua loppumatkalla juostessa eikä sen kummempia föönitoimenpiteitä tarvittu!

Aikataulujen laskeminen koiranäyttelyssä on oma tieteenlajinsa- arvio "15-20 yksilöä tunnissa" ei esim kata tuomarin yhtäkkiä keksimää tunnin ruokataukoa, joten arvioin ajan melko naftisti vaikka sen 20 /tunti laskin. Samantien oma ryhmä kehiin kun saavuimme, arvosteltavana Susu oli 6:na ja koska tuloksen sininen erit.hyvä ei  tarvittu jäädä! Koko homma ohi reilussa puolessa tunnissa ja ehdin vielä takaisin Hyyppärään todistamaan kasvattien kisamenestystä esteratsastuksessa!

Susu tapasi muutamia lajitovereita ja jaksoi kiltisti seurata esteratsastusta, ja kun viiden kieppeillä vihdoin päädyimme kotiin, on uni maistunut!

Näyttely 5.10.2024 Hyvinkää Noutajakoirajärjestö ER Tuomari Douglas Tracey, (4545809) Luettelonro 408 Koira TINY TEMPTRESSES ALLOWED TO BE FREE FI30933/22 labradorinnoutaja narttu Tulos AVO EH Arvostelu Pleasing type with good proportions. Nice feet and bone. Would prefer better topline, she tips behind the withers and rises over loin. Enough forechest. Nice barrel rib. Good body condition throughout. Feminine head and good pigmentation. Kind expression. Moved ok. Koiran käyttäytymisen arviointi Suhtautuminen tuomariin Käsiteltävissä

Viime viikolla vierailu Titille oli leikkiä

 täynnä kun Titin ja Jorman Laila riehui  sen verran että molemmat likat piti laittaa pihalle välillä! 

-Vaihteeksi estekisoissa ja tässä Graalia onnittelemassa- saipa Susu sillekin pusun annettua vaivihkaa!

Riitan Jalo on yhä umpirakastunut Susuun, mutta nyt leikittiin välillä hippaakin eikä pelkkiä sekstailu-juttuja Jalon puolelta.

Susun syksy saapui- ripulin kera.

 Liian kivoja ja täydellisyyttä tavoittelevia on mun postaukset- nyt paluu raakaan todellisuuteen ja sairaspäiväkirjoihin- mitkä sisältävät rahanmenoakin. Lemmikit ovat arvokkaita!

Enpä ole koskaan neljän ensimmäisen koiran kohdalla ehtinyt tai edes viitsinyt seurata minkänäköisiä niiden ulosteet ovat, kuinka usein ne niitä väänätvät ja mitä kaikkea syövätkään vapaina ollessaan.

No, nyt tulee seurattua- etenkin jos ripulipaskat ovat yön aikana ilmestyneet olohuoneen karvalankamatolle!

Tapahtumat johtaa juureensa erääseen tuomarointiviikonloppuun kun koira oli Tompalla hoidossa ja toki vapaana- viihtyykin hyvin ja pysyy pihassa toimien vähän "työnjohtajana" kun siellä isänsä kanssa jotain ulkohommia tekevät. Näinhän se on ollut edellistenkin koirien kanssa- ei niitä kukaan ulkoiluttanut ole, vaan ne ovat omia polkujaan pihamaalla kulkeneet.

No, nyt Susu oli kuitenkin jäänyt kiinni itse teosta löydettyään herkutteluun jonkun rusakon raadon ja sehän tietenkin aikaansai kunnon ripulit- talon parhaalle matolle vissiin. (En käynyt katsomassa- oletin että olivat pesseet?) No, seuraavana aamuna kotona uloste vaikutti normaalilta, mutta yöllä alkoi kotonakin ripulointi- matolle. Onneksi oli kesää vielä jäljellä ja matot sai kuivaksi joten pesin vielä toisenkin isomman maton ja käytin koiran eläinlääkärissä- varalta. Ripulia nimittäin pukkasi vielä viikonkin kuluttua, mutta sen kummempia ohjeita en saanut kun pahoivoinnin estoa, ja kutinasta kun mainitsin, kuukauden kestävän "yleis-kutina-piikin" - ei labratutkimuksia. Vähitellen uloste sitten normalistoitui, mutta jokin ihme herkkyys lie tapauksesta jäänyt kun näitä "yöllä-,lattialle-ripulipaskat" ovat jatkuneet jopa viikottain. Kipeältä Susu ei kuitenkaan vaikuta, joten en ole eläinlääkärilaskuja sen kummemmin enää nostattanut, ainoastaan liki satasen maksanut syöpäläiskuuri niskaan turkin alle, joka matojen lisäksi tehoaa muihinkin esim epäilemääni kettukapiin- kuka tietää kenen tappama ja missä olosuhteissa se jäniksenraato oli ollut tarjolla? Turkki kunnossa, potalläkäynti ei. 

 

Aamusumua sänkipellolla- väittäisin kuvaa ihan hyvälaatuiseksi vaikka puhelimella napsittu!

Jotta mikään tässä elämässä ei olisi liian helppoa, on oma kulkemisenikin ollut tauolla jo monta viikkoa- selittämätön kihelmöinti ja pistely kävellessä ensin molemmissa jalkpohjissa, ja pienen viattoman kompastumisen jälkeen oikean jalkapöydän ulkoreunassa mikä-lie-nyrjähdyksen tapainen. Kun oikein onnuin oli pakko mennä lääkäriin - kiitos hyvästä toiminnasta HUS /Mäntsälä- mutta ei tuo lääkärikään mitään varsinaista vikaa löytänyt, antoi vaan vahvaa tulehduskipulääkettä useamman kuukauden satsin! Hän kyllä soittaessaan seuraavalla viikolla oli hyvinkin iloinen röntgenissä löytyneistä arteoroosi-kuvista, mutta sen suhteen minun oli oltava tyly- vaikka kuinka on nivelrikkoa varpaiden nivelissä, ei ne ole kipeät eikä niitä pistele! Verikokeistakaan ei sen kummempaa löytynyt - taidankin olla luulosairas täti tai liikaa tutkiskellut kouluratsujen liikkeita kun oma ep alkaa vaivata? Eihän mun liikkuminen ikinä ole ollut mitään kaunista katseltavaa -näin totesi aikanaan Sanelma Vuorrekin missimittelöissä- mutta nyt taitaa olla Naisten kymppikin juostu lopullisesti viime keväänä. Harmittaa aivan valtavasti!! Onneksi hieman jo helpottanut, mutta lenkit jäävät yhä ihan pariin-kolmeen kilometriin päivässä.

Koirapuistossa on sitten enemmän käyty- jopa koko matkan 900m autolla ajaen- ja siellä palloaheitelty ellei muita koiria sattunut leikkikaveriksi. Uiminen onnistuu sekä minulta että Susulta, ja "Susukivi" ollut viikottain käytössä- uimahypyt ovat aika huikeita koiran esittäminä! Sienessäkin käytiin pari kertaa ennen mun jalkakipuja, ja sitten Sususta on tulossa aivan erinomainen tuomariapulainen - monet on ne kisat missä olemme olleet yhdessä tänä kesänä!

Lahden Jokimaalla Anun Fabsu esitteli koulurataa ja näytti niitä ilmeitä, millä kerätään ne parhaat herkut yleisöltä kerjäämällä....

Ypäjällä tuli tauolla katsastettua maastoesteitä, ja tuomarointi sujui oikein hyvin tuomarikopissa, joissa sopiva nurkkaus koirallekin löytyi !

Mallusjokelaisia piti vähän pitää jännityksessä Siirin ollessa radalla- pysyykö koira hiljaa vai keksiikö se jotain. Koira osasi käyttäytyä, minun sadekaavusta pitivät kiinni ettei tuuli veisi sitä radalle...

Autossa matkustaminen on rentouttavaa Susun mielestä. Nyt oli TV-uutisissa juttua jopa vaarallisista koiravaljaista ja siitä, miten tarkkaa on missä ja miten koira kuljetetaaan- eivät ne häkitkään vissiin kaikki ihan turvallisia ole kolarin sattuessa. 

Susun sijainti jalkatilassa etupenkin edessä on mielestäni osoittautunut aika turvalliseksi- sieltä ei ainakan jarrutuksen sattuessa lennä läpi tuulilasista.

Sysmässä onnistui kiinniolo tuomaripöydän takana.

 Poikien ja Topin kanssa sienimetsässä- saaliina oli reilussa tunnissa toistakymmentä litraa kantarelleja!

Koirilla oli hauskaa- Topikin nykyään hyväksyy Susun vaikkei se mikään paras-kaveri ole.

-Riitan luona käyty kesällä parikin kertaa kylässä, ja Jalo on yhä ihan rakastunut- tässä on louhoksella meneillään vesileikit.-

Korukin osallistuu vaikka hieman rauhallisemmin.

Susu, Ninni ja Iines koirapuitossa- kolmikko jolla aina on hauskaa yhdessä.

Ai niin, Hyvinkäällä lokakuun alussa näyttely, vielä olisi aikaa ilmoittautua mutta vähän emmin- saisi tuo mahan toiminta nyt ensin rauhoittua ja turkkiin lisää kiiltoa. Muuten olisi ihan mukavan lähellä. 

Kyra Kyrklund -Catherine Laudurp-Dufour ; mitä linnunmaitoa saimmekaan Ruskeasuolla syksyn kynnyksellä!

 The only and the best Kyra- now in company with Catherine Dufour- different and well done- thank you!!

Yritän poimia taas-niin-sotkuisista -muistiinpanoista- niitä pieniä kultajyviä joita toki oli paljon. Omia ajatuksia ja kommentteja. Päivä oli itselleni sikälikin raskas, että tuomarointiputki Ypäjällä juuri loppunut, huonosti nukuttu yö takana  ja hyvällä näköalapaikalla istuen selkä ja takapuoli kärsivät. -Seli-seli....

.

Ohjelman aloitti Stella 5v Violalla, jota sattumosin olin arvostellut edellisenä viikonloppuna Ypäjällä Stellan ratsuttajan, Victoria Aron,  alla. Vei voiton, mutta emme voineet käynnistä antaa 6,5 enempää (itse olisin "kriittisenä käynnintarkastajana"ollut vielä matalemmalla muutaman decimaalin, mutta yhteisarvostelu oli kyseessä) , vaikka sekä ravin että laukan laatu riittivät 8,2. Kyseessä ei myöskään ollut jännittynyt käynti, koska tamma liikkui Ypäjällä luottavaisena ja melko irtonaisena, saaden mm tulevaisuuden arvion 8,8.  Käyntiä seurasin siis nytkin kovin tarkasti, muuttuisiko se Catherinen alla. Ja muuttui, muttei mitenkään radikaalisti, kyseessähän on se askellaji johon vähiten pystymme vaikuttamaan. -Ainoa merkintä tässä kohtaa oli "transitions are very important"   I agree, absolutely. Hieno tamma jonka luonne sai erityisesti kehuja!

Seuraavaksi meille esiintyi valjakkohommista tutun Heidi Sindan Tytär Mikaela, Hagels-hevosella de Beers, jota Catherine myös ratsasti. Mikaela loisti kun Naantalin aurinko kun lopuksi pääsi "viritetyn" ruunansa selkään takaisin! Seuraavaksi muutamia poimintoja kommenteista ja ohjeista Mikaelan ja sittemmin Ulrikan oppituntien aikana:

The right feeling- sen saa kun ammattilainen hetken neuvoo hevosta ja sen saa "viritettynä" taas alleen. Tämä virittäminen on pikemminkin hienosäätöä ja tapahtuu hurjalla fiiliksellä mikä lienee Duforin parhaita ominaisuuksia- olihan hän kokeillut kurssin hevosia vasta edellisena päivänä!

*Älkäämme puhuko istunta- vaan painoavusta

*keep it simple- jalalla eteen/sivulle, ohjasta kääntäen/pidättäen ja painoa auttamassa- supporting aid.

*kuiskaa hevoselle, ja "korota ääntäsi" vaan kerran ellei mene perille- jatkuva pohkeella työstäminen ei tuo kuin kuuron hevosen..

*Sinun tehtäväsi on löytää/etsiä/tavata hevosen suu ("Meet the mouth")

*Jokainen hevonen on erilainen- on ratsastajan tehtävänä ratkaista juuri sen hevosen ongelmat- ne kaikki ovat erilaisia.

*kokoamisessa ei pelkästään takajalat tule alle, vaan etuosa nousee lapoineen päivineen selän toimiessa, myös etujalkojen liike saa näin enemmän tilaa

*pallon pomputtaminen on kuin hevosen kokoaminen

*Istunnan pitää liikkua pikemmin ylös-alas kun eteen-taakse satulassa

*Tee virheet kotona ja harjoittele niiden korjaamista- kisoissa pyri peittämään ne huonot puolet..

*Salilla on tarjolla eri laitteita kehittämään eri lihaksia, ja samojakin lihaksia pystyy treenaamaan eri tavoin - muista vaihdella treeniä myös hevoselle

*Myös kevyt ravi on hyvä työkalu- Catherine ratsasti jopa passagea keventäen.

*Kevennyksen vaihtaminen ja/tai poisjättäminen ilmassa vaikuttaa tahtiin- etenkin jos hevonen on turhan kiireinen ja jännittää.

*Korjaa ja keskity vain yhteen ongelmaan kerralla- suurimman ongelman korjaantuessa, monet pienemmätkin poistuvat

**Myös meillä ihmisillä on erilainen rakenne- ei kaikki edes pysty pitämään jalateriään eteenpäin vaan Aku Ankka on Aku myös hevosen selässä ja Chaplinin jalat sojottaa ulos. (kuten minulla...)

Ohjasotteista ja suitsituksesta puhuttiin myös, ja tyypillinen "ohjat ristiin-nivel alapuolelle"-ote ei saanut kannatusta, vaan jos kangen kanssa on epävarma voidaan pitää nivel ylhäällä "ajo-otteessa" ja paremmin säätää normiotteella pidettävää kankea. Esim asettamisongelmissa voidaan kolme ohjaa pitää yhdessä kädessä ja yksinäisenä toisessa kädessä asettava nivel. 

*Ohjilla myötääminen EI todellakaan ole lupa mennä, vaan pikemmin tilanne jossa hevonen jää odottamaan seuraavaa käskyä. Puolipidätteen jälkeen seuraa tehtävä, näin jo ratsastukouluissa opetetaan (toivottavasti yhä?)

*Soft hands are not open hands or fingers

*Kysy itseltäsi MIKSI teet jotain, mikä on se ratkaistava ongelma ja tee pieniä muutoksia kerralla.

*Älä rankaise hevosta kun tulee virhe, vaan toista

*Ne 10.000 toistoa  jne pätee yhä....aina ja ikuisesti.

*Kaulan ympäri hihnalla voi ratsastaja vakauttaa ulko/sisäkätensä pitäessään siitä kiinni ohjien kera

*Kyynärpäät kevyesti kiinni varatloon- taas ne fysiikan lait..

*Ratsastus on kuin tanssi, mutta muista että ratsastajamon se joka vie*SOVITA kanget - lainaa vaikka useita kunnes löydät sopivat-hevosten suut ovat erilaisia (Tätä olenusein monella kouluratsastajalla ihmetellyt- on vain ne yhdet kanget, sopi ne tai ei. Ainoastaan kuolaimen leveyttä ollaan sovitettu, mutta kun kielentila ja tunne on erilainen, varren pituus vaihtelee ja ketjun koukkujen sijainti/kääntösuunta voi vaikuttaa. Tässä suhteessa ovat esteratsastajat paljon kekseliäämpiä, mutta toki, ylilyöntejäkin on paljon kun korjataan omaa puutteellista hevosen hallintaa vaihtamalla kovempaa tavaraa suuhun...)

*Ravia kehitettäessä- "pick it up from his shoulders" - myös raipan käyttö lavalle/kaulalle voi olla etuosaa neuvova.*

Stellan FWB Prince Nassak sai Catherineltä paljon kehuja- siitä lisää huomenna!

*Hevosta ei voi koskaan pakottaa rentoutumaan- anna sille aikaa ja ole itse se luotettava henkilö johon se voi pelätessään tukeutua- Käyntijakso alussa pidempi jos jännittää*nk Kauhukahva ihan hyvä olla, etenkin vieraalla reaktiivisella hevosella jotta ratsastaja ei vaistomaisesti vedä sitä ohjista sen hypätessä sivuun.*Myös ratsastajab hengitys vaikuttaa hevoseen-kyllä se huomaa jos itse jännität!

*MUISTA_ hyväkään hevonen ei toimi täydellisesti heti, vaan ne on ne pienet askeleet jotka edistävät, ja äly lopettaa tarpeeksi ajoissa ennenkun väsymys tuo virheitä!

*Vastalaukka kaikessa työskentelyssä NIIN hyödyllistä. Ennen piruettiharjoituksia myös hyvä opettaa välillä tukeutumaan sisäohjaa, joka sitten "vie" hevosen käännökseen. Myös nuorella (7v) voi hyvin aloittaa passagetyöskentelyn lyhyissä etapeissa ja vaikka keventäen. *estepuolelta varsin tuttua ja irtsenikin käyttämä on etuosakäännös liikkeessä, jossa oikeastaan vain kysytään vastaako hevosen sisäpohkeelle ja antaa kyljestä periksi. Uutta minulle oli se, että haettiin myös piaffin alkeissa. 

--pakko laittaa kuva innostuneista, vaikka ei-en-niin-nuorista oppilaista- niitä hienoja askellajikuvia on jo laitettu joka paikkaan, näitä ei 😁

*Eräs varsin realistinen kommentiti oli tämä: " all horses are not fit for GP " rakenne ja luonne tulevat vastaan väkisin, mutta teknisesti hyvä ja yhteistyöhaluinen hevonen opetttaa paljon helpommallakin tasolla* Annina Kolun ja Ghanan kanssa harjoiteltiin sitten istuntaa ja käden vakautta sekä harjoiteltiin lisää sisäkädelle tukeutumista.*takaosakäännöksessä/piruetissa on muistettava siirtää etujalkoja sivulle, ei takasia, tässä tarkoituksessa harjoiteltiin myös laukannostoja tj käännöksistä ja eteenratsastamista. 

*Ettan Ehnroothin Divan kanssa Catherine pääsi vauhtiin kokoamisen kanssa - ensin niinkin "maanläheisesti" kun peruuttamalla, sitten passage siirtymisillä- keventäen; pätkä kerrallaan. Tamma suorastaan nautti vaikka vähän jännittikin, mutta muutos oli huomattava Catherinen ratsastuksen jälkeen *Hevosen asenteen oltava koko ajan kysyvä: "What doYou want, I`ll do if  I understand".

Innostuin itse siitä peruutuksesta, josta olin olympialaisten tuloksista tehnyt eräänlaisen koosteen, ja kysyinkin MIKSI ei ysejä, saati sitten kymppejä, mikä mättää kun maailmanhuiputkin joutuvat "Tyytymään" 6-7-8-linjaan, ja joidenkin peruutukset maallikonkin silmissä aika kauheita. Siihen molemmat leidit totesivat ykskantaan että kyseessä on vaikea liike joka myös vaikea arvostella. Ja myönsivät ettei tuolla tasolla enää "harjoitella" sitä peruutusta kun on opittava ja vahvistettava sarjavaihdot, piruetit ja pass+piaff.

Dufour lisäsi että hänen mielestään peruutuksissa saisi mielellään olla kerron kaksi. Jos/kun hevosen saa selän toimimaan ja vieläpä peruuttaa rentona, on mahdollista onnistua, mutta jo peruutuksen sijoitus ohjelmassa on haastava taivutusväistöjen ja lisäysten välissä. - Tähän peruutuskeskusteluun Kyra ei voinut olla mainitsematta että Richard viimeisimmissä kisoissaan saanut 9 - nimenomaan peruutuksesta. Johon juontaja Teemu Ahtee heti keksi uuden lisänimen: "Reinback-Richard" 😜

Viimein, vaan ei vähiten esiintyi Ville Vaurion Dante, josta Kyra innostui puhumaan "behind the vertikal"-ilmiöstä ja tavasta miten me tuomarit sen näemme ja rankaisemme. Itse olen miettinyt suokkien rakennetta lyhyine, paksuine kauloineen ja painavine päineen- Kyra mainitsi taas friisiläiset joiden kaulan liittymäkohta jo on pysty ja lyhyt ja nenä kovin helposti täten hakeutuu "väärälle puolelle" luotiviivaa. 

Rollkur on toki aivan eri asia, mutta sileän työskentelyssä voi hyväksyä tilapäisesti nenän luotiviivan alla tai takana kunhan se siitä sitten radalle mentäessä on "oikealla paikallaan". Kyse on kuitenkin myös hyvin pitkälle siitä yleisvaikutelmasta ja takaosan työnnöstä, mikä loppupelissä vaikuttaa kohtaan "harmony and cowork" - onko kyseessä tyytyväinen ja kuolainta rennosti pureskeleva ("maisteleva") hevonen vai kättä vasten tai sitä välttelevä kiukustunut olio?

Ratsastajan tehtävä on myös antaa hevoselle mahdollisuus hakeutua välillä alas-eteen ja ehkä sitä kautta löytää tasainen tuki myös niskan ollessa korkeimpana kohtana. Muutenkin puhuttiin "avoimesta ovesta" koskien ratsastajan kättä- osattava antaa mahdollisuus venyttää nenää sinne luotiviivan eteen eikä vaan pidättämällä ja pidättämällä laittaa hevosta liian lyhyelle kaulalle. Hienoja pätkiä piaffia ja passagea, siirtymisiä ja kokoamista ylipäänsä näimme tämänkin hevosen kanssa, ja sen lisäksi että me katsomossa saimme niitä "ahaa"-elämyksiä, oli niitä tarjolla runsain mitoin ratsastajille- hyvä heidän oli nähdä maastakäsin miltä se hevonen näyttää kulkiessaan parhaimmillaan ja vielä saada ohjeita miten sinne löydetään! *Maastakäsittelyn tärkeydestä puhuivat molemmat gurut- myös siitä että esim nuorelle hevoselle, jota ei ratsasteta kuin ehkä 4-5 kertaa viikossa, on aivan terveellistä touhuta maneesissa vapaapäivänäkin, taivutellen , nostellen jalkoja , talutellen, peruutellen  ja kääntäen eri suuntiin. Mitä vaihtelevampaa työtä, sen parempi!

Ja loppukaneettina toteama kouluratsastuksesta:

50% urheilua      

50% taidetta

parhaimmillaan näin on - Ruskeasuolla oli! 

Kiitos tack , Kyra, tak,  Catherine 

Ja suurkiitos myös ratsastajille ja hevosenomistajille - "koekaniinina" oleminen ei ole ihan helppoa tällaisen ison yleisön edessä!

Ja anteeksi valmiiksi kuvista, jotka eivät niin hyviä. Videopätkät tarkoituksella lyhyitä ja suuntaa-antavia, koska en muista saiko videoida vaikka valokuvata sai. Ei mitään rollkuria ainakaan minnekään eläinsuojelijoille kritisoitavaksi - sellaisesta ei hajuakaan, niin hevosystävällistä ja yhteistyöhön perustuvaa koko tämä sessio oli! Näin sen olla pitää😇