"Vanhat akat hunningolla" - ja vielä koira mukanaan! Eli kertomus pohjoisen syysvaelluksesta ja ihanista hotelliaamiaisista -kylpylöiden ja uimisen kera! 

Syyslomaviikko- PAKKO siis koulussa työskentelevien lomailla, ja idea syntyi jo loppukesästä kun Piken kanssa koirinemme pyrähdettiin Kuusijärvestä Sipoonkorven maisemiin. Spitzit ja labbis tulivat toimeen, mutta päätettiin kuitenkin jättää ainakin vanhempi Hulda, 13v,  Piken tyttären Lauran hoteisiin matkan rasituksia peläten. H-hetken lähestyessä Pike myös usutti nuoremman Ruskan Lauralle, joten hotelliyöpymisten "riehumisriskit" minimoitiin kulkiessa vain yhden karvatassun varassa

päivä 1) Matkalle lähdettiin Mäntsälästä tiistaiaamuna  pian klo 8 jälkeen, valmiit voileivät, omenia ja kahvitermos lastattuina aamiaista varten, Google mapsin arvio kilometreistä Kuusamoon 751, ja ajoaikaa 8h 10min. Suunta pohjoiseen oikea, säävalinta myös kun puolipilvistä ja steet plussan puolella- toki Tom oli laittanut talvirenkaat alle jo sunnuntaina, öljynvaihtoineen. Pikainen tankkaus ja pissatauko Joroisilla kolmen tunnin ajon jälkeen, ja taas jatkettiin. St1 ja Shellillä oli meneillään lounastarjous kympillä koko viikon, niin sitähän hyödynsimme Siilinjärvellä.334km kohdalla yhden aikoihin.Ruskaa piti aina Kajaaniin asti, mutta siitä eteenpäin oli keltaista puissa vain harvassa. Vuorottelimme ratissa, ja vaikkei kahville pysähdyttykään, piti muutama maisemakuva ottaa koiran pissattamisen yhteydessä. Pike tiesi sitten ennestään, että "Hiljainen kansa" ennen Kuusamoon saapumista olisi pysähdyksen arvoinen - ja niin olikin! Ajatuksia herättävä kaikkiaan tämä Reijo Kelan 1988 tekemä tilataideteos, joka tällä paikalla on ollut esillä vuodesta 1994; noin 30km Suomussalmelta pohjoiseenpäin, oman reittimme varrella kohdalla 655km  neljän aikoihin iltapäivästä.

Suomussalmen kohdalla viitostie seurasi järveä pitkän pätkän "Oraviselän" maisemissa. Uskomattomia hiekkasärkkiä ja pitkiä matalia kivisiä rantakaistaleita tien varrella -lentokoneineen.

 

Reippaasti ajelevat mummelit päätyivät vähäisen liikenteenkin seurauksena Kuusamoon jo 18.30 ja hyvää vauhtia majoittauduttiin  spa hotel Kuusamon tropiikissa, hieman kaupungin pohjoispuolelle. Tällöin olin jo onnellisena bongannut useamman poron tien reunasta, joten totta se on:
LAPISSA ollaan!

Kylpylän allasosastosta ja saunasta ehdimme nauttimaan, jonka jälkeen O;Learys pubissa naposteltavaa oluen kera . maistui! Susu majoittautui huoneen nurkkaan omalle viltilleen ja taisi nukkua hyvin, kunnes aamulla nälkä yllätti (?) labbiksen ja emäntäväki piti saada jalkeille pian klo 07 jälkeen.

Aamu-uinti virkistää, ja hyvän palvelun ja aamiaisen jälkeen asetuimme taas autoon nokka kohti Rukaa ja siitä edelleen Juumaa, mistä Karhunkierrokselle löytyy parkkipaikka ja lähtöpiste. 

Seikkailu alkakoon!

Päivä 2)  Pieni Karhunkierros, jonne saavuimme klo 11.30 keskiviikkona, oli meiltä matkaa 820km. Parkkipaikka jo täynnä autoja, matkailuvaunuja ja hälinää- etelän syyslomalaisia oli kai muutama muukin paikalla? Kenkien vaihto- mun ikivanhat Aiglen kovakärkiset Goretex-pintaiset maastokengät saivat nyt ekaa kertaa kunnon maastokasteen, josta kaiken lisäksi hyvin selvisivät vaikka palvelusvuosia niillä on jo parikymmentä...Reppuun voileipiä, vettä ja termospullossa tällä kertaa teetä-pussit näpistelty aamiaiselta.  Pieni pettymys oli, kun me molemmat oletimme hotellissa tarjottavan huoneissa teekeitin intantkahvi- ja teemuruineen - eipäs ollutkaan kun pelkkä keitin. No, jollainhan ne edulliset hinnat on selitettävä...

Seikkailu voi alkaa!

Ystävällisen kanssaturistin toimesta pääsimme samaan kuvaan- Susua ei juuri silloin huvittanut poseerata. Eka ylämäki jo lupaili tulevaa, mutta alkutaivala vajaa pari kilsaa Myllykoskelle oli kevyttä menoa- se sopi vallan mainiosti takaisintultaessa samaa reittiä myllyltä lähtien. Ohittelijoita, hidastelijoita, kilttejä tai itkeviä lapsia -matkaajien määrä reitin alkupäässä ja nuotiopaikoilla oli melkoinen!

Koska kiersimme reitin ohjeiden mukaan vastapäivään, emme tässä vielä ylittäneet koskea vaan siirryimme rotkon reunaa pitkin etelään- paikoin niin huimaavia maisemia etten uskaltanut  jyrkänteen reunalle edes mennä kuvaamaan - vanha päävamma aivotärähdyksestä 2013 muistuttaa aina välillä olemassaolostaan.. 

Jylhiä maisemia, nousuja, laskuja, sopivan tyhjä nuotiopaikka makkaranpaistoon, ja taas jatkettiin! Susu onnistui puolisalaa uimaankin kun tarkoituksena oli vaan sitä juottaa kirkkaasta joen sivuhaarasta...

Harrisuvannon kohdalla arvelin että Susuakin janottaisi ja löysäsin fleksiä hieman- tuloksena että tyttö pöllähti raikkaaseen tunturisuvantoon uimaan! -Minulta jäi keskiviikkona uiminen, plääh, joten onneksi Susu hoiti!

 

Puuceetä oli tarjolla nuotiopaikkojen yhteydessä- paperit oli onneksi mukana. Muuten ihan siistit käymälät. Matkavauhti säädeltiin valokuvaukseen sopivaksi, mutta tauot pidettiin lyhyinä koska "rapeilla rouvilla" riski jäykistyä ja rapeutua  liikaa jos jäi istumaan syysviileyteen liian pitkäksi aikaa...

Puolenvälin jälkeen luvassa korkea nousu, portaita pitkin paikoin lähes pystysuoraan! Pelkäsin jo etukäteen kipeitä reisilihaksia, mutta seuraava päivä oli yllättävän helppo- mitäs me notkeat naiset muuta!

Tarkistaessani tietoja- itse en portaita laskenut- olimme kiivenneet 250 askelmaa Kallioportin tasanteelle, jossa sitten, pienestä harmaudesta ja tihkusateesta huolimatta, näky oli huikea!

Ylhäällä kovan kiipeämisen jälkeen, Susun mielestä portailla temppuilu oli pelkästään hauskaa!

Perässämme tullut nuori perhe- isällä noin parivuotias olkapäillään- näyttivät tosireippailta, mutta jäivät kuitenkin lepäämään koettelemuksestaan meidän jatkaessamme matkaa.

Tätä punnerusta seurasi pitkä pätkä suomaisemia ja pieni lampikin, keskellä kalliorykelmää! 

Taukoja ei enää pidetty kun keli oli hieman kostea, ja väki harveni- en tiedä olivatko sitten osa kääntyneet takaisin tai edessämme olleet kiihdyttäneet vauhtiaan, mutta ihana hiljaisuus vallitsi pian!

https://julkaisut.metsa.fi/wp-content/uploads/sites/2/2023/05/oulanka_pienikarhunkierrosfineng.pdf

Kuvat tulevat hieman väärässä järjestyksessä- korkein pudotus matkana aikana oli Jyrävänkoskella, mikä olikin mahtava näky sumuisine veden aiheuttamine pilvineen! Tämä oli siis jo ennen Kallioportin  nousua, jonka jälkeen seurasi parin hassun pikkusuon ja lätäkön ohitus ennen Metsähallituksen rajasuoraa ja paluuta Myllykoskelle- nyt piti sekin riippusilta sitten ylittää!

Susu lunasti odotukset retkeilykoirana - pikemminkin sain olla varovainen ettei se mennyt liian lähelle kaikenlaisia jyrkänteitä tai suota, riippusillathan olivat aivan "piece of cake" -enemmän ne minua taisivat pelottaa kun koiraa!

Nuotiolla paistettiin yhdet makkarat, teetä oli termoksessa. Aika pian kerääntyi porukkaa laavuille, vaikkei ihan tungokseen asti- säällä oli vaikutuksensa kun paikoin sataa tihutti.

Ennen paluuta Myllykoskelle ja sen ylittävälle riippusillalle oli metsäistä suomaisemaa . -Kuukkelista aina puhutaan ja näytetään kuinka tuo kesy lintu istahtaa ihmisen kädelle- ohi se meistä lensi, sen verran vauhdilla etten ehtinyt kuvaa ottaa; tunnistin värityksestä kuitenkin!

Takaisin auton luona n klo 17, ja nyt suuntana Ruka ja Scandicin Rukahovi tunturin kupeessa- puolen tunnin ajomatkan ja päivän vaelluksen jälkeen sauna maistui! Ja Pike oli etukäteen meille ruokapaikankin valinnut- toriaukean toisellapuolen paljon (ansaittuja) kehuja saanut Kuksa - sieltä muutamat ruokakuvat! Hinnoittelu sopi juhla-ateriaan, olut oli Fiskarsin kuusenkerkkä-metsänhenki -merkkistä- kuinka ollakaan, sopi tunnelmaan ja päivään täydellisesti!

Poronfiletä Lapissa- tottakai! Keittiön suositteleman espanjalaisen vinho Alcedan kera todellinen nautinto! Perunoillakin oli hieno nimi- ne tosin lähinnä muistuttivat lätättyjä, keitettyjä perunoita ja sellainen oli makukin. 

Piken poroburgeri oli kuulemma taivaallinen ja hillan kera tarjoiltu leipäjuusto jälkiruokana mahtava!

-Susu sai huoneessa tyytyä koirannappuloihin, nyt on viimein päästy suolisto-oireista eroon ja makuna taisi olla lohi-peruna.

Koirat maksavat olostaan ekstraa- täällä 25€- mutta sitten saatiinkin koirapussukka jossa kakkapussien lisäksi pieni lelu ja kuivaherkkuja. Koirankin kelpaa! 

Rukan keskusta on kuin alppikylässä, ja aamulla katselimme ikkunasta kun kaivuu- ja rakennustöitä suoritettiin jokapuolella. Sesonki vasta alullaan, muutama rinne tekolumen avulla auki. Mietimme hissillä ylösmenoa, mutta ajatuksesta luovuttiin sumun takia. NIIN innoissani en ollut johonkin kiskohissiin tälläytymässä pelkän kyydissäolemisen ilosta että olisin siitä kympin maksanut- näkemättä juuri nenääni pidemmälle! 

Seuraavalle päivälle emme olleet varsinaisia suunnitelmia tehneet - hissukseen eteläänpäin ja Mäntsälää kohti, pysähdys siellä tai täällä ja yöpyminen mistä mukavasti ja edullisesti johonkin päänsä painaa- lemmikkiystävällisyys ja saunantarve huomioiden tottakai!

Siitä siis lisää huomenna...