Ja matka jatkuu...Päivinä 3 ja 4 päätimme sitten aamutuimaan ottaa suunnaksi Hossan kansallispuiston noin 150km kautta; ensin tankattuamme sekä auton että eväsrepun Kuusamossa. Faktatietoa : väkiluku n 15.000, rajanaapurina Venäjä, maapinta-ala: 4978km2 (Mäntsälä 600km2) valokuvaajat Meeri Koutaniemi, Hannu Hautala ja kirjailija/opettaja Tommi Kinnunen osuvat silmiini siellä syntyneistä.
Hossan luonnonvarakeskuksesta kysyimme sitten reittisuositusta ja päädyimme noin 5km pituiselle keltaiselle kiertolenkille (omat "kellot" näyttivät 7-8km) jossa vettä molemminpuolin näkyvissä lähes koko ajan- useimmiten jyrkän kanervikon peittämän hiekkarinteen alla. Susua pystyi paikoin pitämään vapaanakin, mutta nuo vesistöt olivat sen verran houkuttelevia että oman mielenrauhan vuoksi oli koiraa parempi kuljettaa kiinni. Helppoa mukavaa ja kaunista maastoa, yhden lyhyen teetauon pidimme ja vain muutaman muun matkaajan tapasimme joten rauhallista oli! Kartasta katsoimme että monenmoisia erilaisia lenkkejä sielläkin pystyisi tekemään, ja vanhoja kalliomaalauksia ja Julma Ölkyn putoukset jäivät tällä kertaa näkemättä, mutta onpa syy tulla uusiksi joskus! Reitti helppokulkuista ja kevyttä muutamaa nousua ja laskua lukuunottamatta, ja vedenylitykset onnistuivat erilaisten siltojen kautta. Sumuinen aamu oli vaihtunut puolipilviseksi joten vaeltaminen oli mukavan raikasta ja kevyttä!
Paria tuntia myöhemmin olimme jälleen tien päällä, ja paikallisten neuvon mukaan emme heti suunnistaneet vitosreitille, vaan seurasimme pikkuteitä (843) suuntana Juntusranta. Hiljaista liikennettä ja kuitenkin ihan ok kunnossa olevia maanteitä, talo siellä toinen täällä. Voi tätä Suomea!
Juntusrannan pikkukylän läpi päästyämme huomasimme kartasta että kyseessä oli sama vesistö jota jo vitostietä olimme seuranneet tullessa Suomussalmen kohdalla. No, nyt tuli sekin vesistö sitten kierrettyä!
Minä olin tainnut ajaa Hossaan Piken jatkaessa eteenpäin; Iisalmen suunnasta oli jo aamulla katsottu majapaikaksi Runnin kylpylä- saunan, lemmikkiystävällisyyden ja uimisen sekä edullisen hinnan vuoksi. Karttasuhteita en ollut ihan tarkistanut, sillä nyt jouduimme ajamaan lähes 20km länteen Kiuruveden ja Kalajoen suuntaan ennenkun käännyimme Runniin; ilta alkoi jo pimenemään. Perillä 18-aikoihin majoituimme pikaisesti vanhaan ihanaan päärakennukseen ja lähdimme tutkimaan kylpyläosastoa savusaunoineen.
Jälleen kerran valtavan ystävällinen vastaanotto palveluineen; hyvin ehdimme sekä nauttimaan porealtaasta tähtitaivaan alla (Täysikuu piiloutui porealtaan sijainnista johtuen talon taakse...) että uima-altaan valtauksesta- muut vieraat olivat jo poistumassa saunaosastolta- ja illallisenkin saimme, tällä kertaa tyydyimme nopeasti valmistuviin hampurilaisiin, ei ehkä mikään kulinaarinen nautinto mutta ihan syötävää.
Pike tunnisti sängyt laatu-sellaisiksi, joten pakkohan oli yö nukkua hyvin! Tällä kertaa oli Susulla vallan "oma huone" eli kirjoituspöydällä varustettu pienempi kammari jonka nurkkaan asennettu kokonainen suihku/wc koppi- samanlaiseen törmännyt Amsterdamissa viime talvena. Nukkuminen tosiaan maistui kunnes hieman ennen 8 karvakuono tökki meitä molempia vuorotellen- taas nälissään.Aamulenkiltä löysinkin läheisen pienen rajatun uimarannan joen törmältä- minua oli niin harmittanut ettei savusaunasta päässyt jokeen uimaan sen kovan virtauksen takia, mutta nyt oli aamu-uinti pelastettu!
Aamiaisen jälkeen suuntasimme vielä joen yli maastoja tutkimaan, ja tottakai maistoimme - ja pullotimmekin kotiin vietäväksi- Runnin terveysvettä, josta nautittu jo yli kaksisataa vuotta sitten!Kartanohotellin ihanat käytävät huokuivat historiaa huonekaluja myöten!
"Huvimajassa" sijaitsee se kuuluisa lähde. Veden maku onkin melko rautaista, väritystä myöden, joten ainakaan rautatabletteja ei tuolla asuvat tarvitse!
Tähän ohjetauluseen päätän tämän matkakuvauksen, ja totean että reissusta saapui kaksi kovin nuorentunutta ja taudeista vapautunutta neitosta, vaikka papereiden mukaan jo hieman ikääntyneempää. Koirakin sai meiltä "patikkadiplomin" - tosin huonosti koulutettuna se vaan jaksoi välillä narun päässä vetää, joten jatkossa pitäisi joko matkavauhtia tai kilometrejä vielä lisätä...
Suositaan kotimaanmatkailua, juuhan?
Kälykset reissussa! Kiitos matkaseurasta ja järjestelyistä, Ira! Kivoja kuviakin otit. Saapa nähdä, mitä seuraavaksi keksitään.
VastaaPoista