Marraskuu on aina minusta ollut lähes "poistolistalla" oleva kuukausi- pimeää, kylmää, jäistä tai vetista ja liukasta- höh ! Paikottaiset lumipäivät kuitenkin- koiran mielestä ainakin- pelastavat paljon. Ja toki, löytyy niitä ilonpilkkuja meille ihmisillekin; siksi kai ne pikkujoulutukin on keksitty?
Viime vuonna talvi alkoi kerralla ensilumen myötä- nyt jo uusia lumia ennustettu sulavaksi ensi viikolla, joten koiralenkeillä on todella lunta hyödynnetty- niin pyöriskelyyn kuin Ninnin kanssa telmimiseen ja ihmisten liukasteluun. Ihan pintajäätikölle en viitsinyt niitä nastakenkiä virittää, joten on ollut mielenkiintoisia tilanteita välillä- jotka luultavasti jatkuvat sääennusteen mukaan.
Syysloma hieman piristi, ja koulutyö jatkunut ennallaan, toki työmatka hidastunut liukkaiden myötä- tähän suosittelen ehdottomasti äänikirjoja- viimeisin oli Tommi Kinnusen "Neljän tien risteys" minkä ihan mieluusti kuuntelin. Arto Paasilinnan yksi teos meinasi jäädä jo kesken- vaikka Ulvova mylläri, Jäniken vuosi ja muutama muu ovatkin lähes klassikoita, mukaan mahtuu myös selvästi kiireisellä aikataululla kirjoitettuja, jopa "väkisin keksittyjä" teoksia.
Mutta takaisin omaan napaan ja koirakuulumisiin! Olemme naapurin AK:n kanssa välillä harmitelleet näitä pitkiä, reippaita koiralenkkejä, jonka seurauksena koirilla tosi hyvä kunto ja -lenkkivaatimukset senkun lisääntyvät! Puhelimen askelmittarista seurattuna (joka valehtelee kohdallani n.2km/10km liian vähän) niitä askeleita tulee viikottain useamman kerran reippaasti yli 10.000/pv. Ja tyypit, jotka vielä pääsevät muutaman kilometrin osuuden riehumaan vapaina, juoksevat luultavasti tuplaten..
Susun terveydentila näitten ripulikausien jälkeen ollut suorastaan loistava, ja ainoa mitä olen harmitellut on ollut puuttuva juoksu- jo seurasin lokakuussa turvonnutta pimplooraa ja uroskoirille antautumista koirapuistossa "sillä silmällä" mutta ohi se meni ja vasta nyt, marraskuun lopulla, alkoi selvä juoksu tiputuksineen- jonka johdosta nyt on pesty koiran makuualusta ja puunattu lattiota. Ja juuri aamulla huomasin pienen punaisen läiskän sohvalla- siis sillä uudella, jolle koira EI saa kiivetä...
Tulevaisuudensuunnitelmissa kun yhä on sen pentueen teettäminen KESÄLLÄ, mutta se ajankohta edellyttäisi kevätjuoksua- myöhäistään
huhtikuussa että saisi kasvattaa pennut tuossa verannalla ja siitä ulos pihalle...
Dalmatiankoira Soffin pennutuksesta alkaa jo olla aikaa- olisikohan ollut vuonna 2002- että ne karmeimmat muistot kaikkialla vilistävistä pennuista, paskanhajusta ja -siivouksesta alkaa olla unohtunutta, mutta pennuttaminen verannalla omissa oloissaan on minulla ihan ehdoton vaatimus!
Ja se isäehdokas on vielä löytämättä- toki en ole asiaan vieläkään perehtynyt, mutta hyvää luonnetta ja kestävää rakennetta haluan pennuille ehdottomasti. Ja vaikka se noutoviettikin säilyisi, ei olisi labbikselle pahasta? Sususta olisi luultavasti hyvinkin lintumetsälle, ja saalis haettaisiin mieluusti uiden- näin on tässä kesän aikan tullut todettua.
Seurakoirana Susu on paras mahdollinen- nöyrä ja miellyttämisenhaluinen, kunhan ruokaa riittää!
Viimeisin ahneuteen liittyvä insidentti oli vain pari päivää sitten kun tullessani kaupasta koira oli oksentanut limaa niin eteisen lattialle kun petiinsäkin- syy selvisi kun lähemmin tarkastelin oksennuksen laatua:
Myrkyllisiä rakeita kissan hiekkalaatikosta, josta ilmeisesti oltiin oltu nuolemassa ah-niin-hyvänmakuista kissanpaskaa! Yleensä ehdin nuo kissanjätökset smantien korjata (raapimis- ja peittämisääni on Ninjalla niin kova kakkaamisen jälkeen että kuurokin herää) mutta tällä kertaa Susu ehti ensin. Onneksi oksennus tuli! Siivoineen...
Vuosi sitten taisi vielä vaatehenkarit olla ongelmana- ja nyt taas! Tämä yksinäisyyteen totuttaminen pitänee aina tehdä kesän jälkeen uudestaan kun "eroahdistus" taas nostaa päätään yhteisen loman jälkeen- pääsihän Susu mukaan jos-vaikka-minkälaisille- reissuille kesän tuomaroinneissa ja muutenkin. -Naapurissa oli hieman vastaava ongelma opintoihin liittyvien lähipäivien lisääntyessä- siellä taas alkoi itkuvirsien laulu ja välillä jopa oven nakertaminen Ninnin toimesta. Voin vain kuvitella millaisia ongelmia on esiintynyt niissä perheissä, jouhin korona-aikaan on otettu koira!!
-Ensimmäisten lumien pian sulaessa löytyi kuitenkin matkan varrelta aina pieneneviä lumikasoja sieltä täältä ja voi sitä riemua kun niihin pääsi pyörimään!
Vain lapsilla on samanlainen taito nauttia talvesta kun näillä koirilla!
Seuraavassa kuvassa poseerataan yhdessä Ninja-kissan kanssa-viimemainittu tainnut vihdoin hyväksyä Susun pelkäämättä eikä niitä virtsatietulehduksia ole useampaan kuukauteen ollut- eihän yhteistä aikaa ole kulunut kun 2 ½ vuotta vasta...
Kissa on muutenkin iloisempi ja leikkisämpi kun koskaan, ja illalla jos jään katsomaan TV:tä enkä mene "ajoissa" nukkumaan, Ninja sitten nököttää sohvalla vieressä tai mun päällä kehräämässä.
Nyt ei enää halua ulos- saattaa toki pyörähtä verannalla vain todetaakseen että "kylmä mikä kylmä"
 |
| -Susu noteeraa kauriit, en tiedä lähtisikö perään? |
Ihana talvi!
Hauskoja kuvia lähetti Järvisen Johanna Sysmästä/Hartolasta, jossa olimme yhdessä valmentamassa. Hevosille tarkoitetut leivänkannikat olisivat Susullekin maistuneet- nälässä kun pidetään kotona...
-Tänään on enää kuukausi jouluun - joten sitä odotellessa !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti