Susun syksy saapui- ripulin kera.

 Liian kivoja ja täydellisyyttä tavoittelevia on mun postaukset- nyt paluu raakaan todellisuuteen ja sairaspäiväkirjoihin- mitkä sisältävät rahanmenoakin. Lemmikit ovat arvokkaita!

Enpä ole koskaan neljän ensimmäisen koiran kohdalla ehtinyt tai edes viitsinyt seurata minkänäköisiä niiden ulosteet ovat, kuinka usein ne niitä väänätvät ja mitä kaikkea syövätkään vapaina ollessaan.

No, nyt tulee seurattua- etenkin jos ripulipaskat ovat yön aikana ilmestyneet olohuoneen karvalankamatolle!

Tapahtumat johtaa juureensa erääseen tuomarointiviikonloppuun kun koira oli Tompalla hoidossa ja toki vapaana- viihtyykin hyvin ja pysyy pihassa toimien vähän "työnjohtajana" kun siellä isänsä kanssa jotain ulkohommia tekevät. Näinhän se on ollut edellistenkin koirien kanssa- ei niitä kukaan ulkoiluttanut ole, vaan ne ovat omia polkujaan pihamaalla kulkeneet.

No, nyt Susu oli kuitenkin jäänyt kiinni itse teosta löydettyään herkutteluun jonkun rusakon raadon ja sehän tietenkin aikaansai kunnon ripulit- talon parhaalle matolle vissiin. (En käynyt katsomassa- oletin että olivat pesseet?) No, seuraavana aamuna kotona uloste vaikutti normaalilta, mutta yöllä alkoi kotonakin ripulointi- matolle. Onneksi oli kesää vielä jäljellä ja matot sai kuivaksi joten pesin vielä toisenkin isomman maton ja käytin koiran eläinlääkärissä- varalta. Ripulia nimittäin pukkasi vielä viikonkin kuluttua, mutta sen kummempia ohjeita en saanut kun pahoivoinnin estoa, ja kutinasta kun mainitsin, kuukauden kestävän "yleis-kutina-piikin" - ei labratutkimuksia. Vähitellen uloste sitten normalistoitui, mutta jokin ihme herkkyys lie tapauksesta jäänyt kun näitä "yöllä-,lattialle-ripulipaskat" ovat jatkuneet jopa viikottain. Kipeältä Susu ei kuitenkaan vaikuta, joten en ole eläinlääkärilaskuja sen kummemmin enää nostattanut, ainoastaan liki satasen maksanut syöpäläiskuuri niskaan turkin alle, joka matojen lisäksi tehoaa muihinkin esim epäilemääni kettukapiin- kuka tietää kenen tappama ja missä olosuhteissa se jäniksenraato oli ollut tarjolla? Turkki kunnossa, potalläkäynti ei. 

 

Aamusumua sänkipellolla- väittäisin kuvaa ihan hyvälaatuiseksi vaikka puhelimella napsittu!

Jotta mikään tässä elämässä ei olisi liian helppoa, on oma kulkemisenikin ollut tauolla jo monta viikkoa- selittämätön kihelmöinti ja pistely kävellessä ensin molemmissa jalkpohjissa, ja pienen viattoman kompastumisen jälkeen oikean jalkapöydän ulkoreunassa mikä-lie-nyrjähdyksen tapainen. Kun oikein onnuin oli pakko mennä lääkäriin - kiitos hyvästä toiminnasta HUS /Mäntsälä- mutta ei tuo lääkärikään mitään varsinaista vikaa löytänyt, antoi vaan vahvaa tulehduskipulääkettä useamman kuukauden satsin! Hän kyllä soittaessaan seuraavalla viikolla oli hyvinkin iloinen röntgenissä löytyneistä arteoroosi-kuvista, mutta sen suhteen minun oli oltava tyly- vaikka kuinka on nivelrikkoa varpaiden nivelissä, ei ne ole kipeät eikä niitä pistele! Verikokeistakaan ei sen kummempaa löytynyt - taidankin olla luulosairas täti tai liikaa tutkiskellut kouluratsujen liikkeita kun oma ep alkaa vaivata? Eihän mun liikkuminen ikinä ole ollut mitään kaunista katseltavaa -näin totesi aikanaan Sanelma Vuorrekin missimittelöissä- mutta nyt taitaa olla Naisten kymppikin juostu lopullisesti viime keväänä. Harmittaa aivan valtavasti!! Onneksi hieman jo helpottanut, mutta lenkit jäävät yhä ihan pariin-kolmeen kilometriin päivässä.

Koirapuistossa on sitten enemmän käyty- jopa koko matkan 900m autolla ajaen- ja siellä palloaheitelty ellei muita koiria sattunut leikkikaveriksi. Uiminen onnistuu sekä minulta että Susulta, ja "Susukivi" ollut viikottain käytössä- uimahypyt ovat aika huikeita koiran esittäminä! Sienessäkin käytiin pari kertaa ennen mun jalkakipuja, ja sitten Sususta on tulossa aivan erinomainen tuomariapulainen - monet on ne kisat missä olemme olleet yhdessä tänä kesänä!

Lahden Jokimaalla Anun Fabsu esitteli koulurataa ja näytti niitä ilmeitä, millä kerätään ne parhaat herkut yleisöltä kerjäämällä....

Ypäjällä tuli tauolla katsastettua maastoesteitä, ja tuomarointi sujui oikein hyvin tuomarikopissa, joissa sopiva nurkkaus koirallekin löytyi !

Mallusjokelaisia piti vähän pitää jännityksessä Siirin ollessa radalla- pysyykö koira hiljaa vai keksiikö se jotain. Koira osasi käyttäytyä, minun sadekaavusta pitivät kiinni ettei tuuli veisi sitä radalle...

Autossa matkustaminen on rentouttavaa Susun mielestä. Nyt oli TV-uutisissa juttua jopa vaarallisista koiravaljaista ja siitä, miten tarkkaa on missä ja miten koira kuljetetaaan- eivät ne häkitkään vissiin kaikki ihan turvallisia ole kolarin sattuessa. 

Susun sijainti jalkatilassa etupenkin edessä on mielestäni osoittautunut aika turvalliseksi- sieltä ei ainakan jarrutuksen sattuessa lennä läpi tuulilasista.

Sysmässä onnistui kiinniolo tuomaripöydän takana.

 Poikien ja Topin kanssa sienimetsässä- saaliina oli reilussa tunnissa toistakymmentä litraa kantarelleja!

Koirilla oli hauskaa- Topikin nykyään hyväksyy Susun vaikkei se mikään paras-kaveri ole.

-Riitan luona käyty kesällä parikin kertaa kylässä, ja Jalo on yhä ihan rakastunut- tässä on louhoksella meneillään vesileikit.-

Korukin osallistuu vaikka hieman rauhallisemmin.

Susu, Ninni ja Iines koirapuitossa- kolmikko jolla aina on hauskaa yhdessä.

Ai niin, Hyvinkäällä lokakuun alussa näyttely, vielä olisi aikaa ilmoittautua mutta vähän emmin- saisi tuo mahan toiminta nyt ensin rauhoittua ja turkkiin lisää kiiltoa. Muuten olisi ihan mukavan lähellä.