tuomarointitilanteita Vihdissä, ihana ruska ja yhteisöllisyyttä- sitten HIHS

Syksy on ollut yhtä tapahtumasarjaa ja uusien asioiden oppimista- minun on täytynyt myös oppia karsimaan sekä tekemisiäni että kirjoittelua - kaikkea vaan ei ehdi vaikka kunka haluaisi!
Koulun ja oikeastaan Sipoon kaikkien koulujen- VESO-päivästä ei tingitty, mutta valinnanvaraa oli - kuuntelin tällä kertaa Maarit Korhosta joka nelisen vuotta sitten hyvinkin radikaalisti oli heittämässä kaikki tuolit&pulpetit luokasta ulos mutta nyt jo oli hieman pehmennyt ajatukselle että jotain josk

Syksyn sumussa Fasu ei ymmärrä miksi pikkukoululainen piti jättää koulun pihalle...

us pöydän ääressä voi kirjoittaakin. Tai piirtää. Tai tehdä vallan perinteisesti. MUTTA henkilökohtaisesti- jokaiselle jotakin!. Maailma muuttuu niin hektisesti, että paras asia mitä koulussa opetetaan on ITSELUOTTAMUS .Hyvällä itsetunnolla pärjää pitkälle kun koskaan ei tiedä mitä ammattia huomenna tarvitaan! -Tästä ei sen enempää, samalle päivälle iltaan mahtui vielä tuomarointiakin Lahdessa - yritin olla kiltti- ja sitten on pitänyt keskittyä nelijalkaisiin nuorukaisiin, joista nuorempi sai Savijärven näyttelyssä peräti 39,5 p eli puoli pistettä vajaa ykkönen ! Ja kun ikuinen optimisti olen, rupesin jo miettimään olisiko tästä Ludvig von Bayern-Grixie-yhdistelmästä vallan oriiksi...No, kyvyt esiin- finaali on Järvenpään
Ainossa viikon kuluttua - sitten olemme jo viisaampia!

"Mennään metsään"-kampanjan nimissä käytin sunnuntaina 3-vuotiaan Kapun,  Sannan ja hevosensa  Hessun seurassa maastossa, ja iltapäivällä pikkupoikien kanssa Fasun seurassa etsimme suppilovahveroita- ihanaa kun ekaluokkalaiet olivat koulussa jo ehtineet tutustua niihin! Ja muitakin syötäviä sieniä seitsenvuotias tunnisti ja kysyi miksei fammo niitä poimi... selitä siinä sitten etten ole varma niistä enkä edes tykkää syödä muuta kuin niitä suppiksia tai kanttarelleja...


Viime viikko olikin työn kannalta hieman erilainen kun kävin tutustumassa omien ysiluokkalaisteni TET-paikkoihin - ihanaa että he kaikki tuntuivat viihtyvän ja työnantajat olivat tyytyväisiä!
Urheilupäivää vietettiin myös, ja kuinka ollakaan olin valvomassa ratsastavaia oppilaita Savijärvellä - hauska yksityiskohta tietenkin ne hevoset- osa sellaisia, joiden mummot tai mummojen mummot olivat minulle tuttuja kun aikanaan ratsastin siellä tunneilla Maria Möllerin opissa!

Viime viikonloppu menikin osittain lapsenvahdin roolissa ja osittain nuorten hevosten kanssa, mutta maanantaina ajelin Vihtiin Karkkolaisen Tiinan ja puuhanainen Minna Reinon kutsumana!

Meitä tuomareita kokoontui kourallinen puhumaan ja kuuntelemaan koulukisoissa esiintyvistä ongelmallisista tilanteista ja niiden arvostelusta. Tiina kertoi hauskoja esimerkkejä maailmalta ja saimme kysellä ja kommentoida - kaikkiaan hyvin rento ja miellyttävä ilmapiiri .Harmi että tilaisuus ei ollut kerännyt enempää osallistuja- itsekin mietin tunnin ajomatkaa suuntaansa arki-iltana, mutta oli tuo jutustelu sen väärtti! Tiina oli aiheesta keskustellut paljon 0-tuomari Stephen Clarken kanssa (hän on ollut vetämässä seminaaria Suomessakin; toi mukava ja positiivinen) ja painotus on AINA ratkaista asiat ratsastajan hyväksi - sääntöjen määräämissä puitteissa. Hyvä esimerkki oli youtube-pätkä italialaiista kisoista pari vuotta sitten missä Tanskan prinsessan suoritus jouduttiin hylkäämään hevosen säikähdettyä ja hypättyä aitojen yli - vaikka vasta lopputervehdyksen jälkeen. Säännöissä kerrotaan tarkasti miten tulee poistua kentältä...

Vastaavia esimerkkejä kuulimme ja ruodimme siis pitkin iltaa ja vaikkenmuistiinpanoja tehnytkään tässä muutama kohta:

* jos C-tuomari ei huomaa (esim suojia jaloisssa) sitä ei lasketa...

*väärinratsastuksen tapahtuessa vain hieman eri pisteessä, totesimme yhdessä että parempi olla viheltämättä ja sekoittaa ratsastajan keskittyminen (ellei sama uhkaa toistua peilikuvana) 

*Luokan keskeyttäminen rankkasateen/salamoinnin tms yhteydessä aina vaativaa- missä menee raja ja millaisiksi olosuhteet muuttuvat rajuilman jälkeen?

*jos raippa unohtunut matkaan, voidaan hyväksyä kaksi liikettä ilman huomautusta vain väärinratsastuksen piikkiin, mutta sitten on jo syytä pyytää uusintaa jos tuomari myöhään huomaa ylimääräisen apuvälineen..*Paljon keskustelua oli niistä ala-arvoisista numeroista, ja kyllä koko skaalaa pittä käyttää, mutta jo pelkkä laukka-oli se sitten väärä- antaa aina vähintään ykkösen. *muutenkin pitää yrittää nähdä "jotain hyvää" niissä epäonnistuneissakin suorituksissa joten 2, 3 ja 4 ovat ihan käyttökelpoisia numeroita ja vaikuttavat yllättävän paljon kokonaispisteisiin! * uskallettava mennä vaikka vain hetkellisesti- ylös kun ratsukko onnistuu - niitä tasapaksuja kutosia saa antaa ihan tarpeeksi muutenkin...

*Matematiikan taidot -päässälasku lähinnä- välillä koetuksella jos/kun  samaan arvostelukohtaan merkataan sekä siirtyminen että lisäys, tai kokoaminen ja vaihto tai pysähdys-peruutus-liikkeellelähtö....

*Tämäntapaisia keskustelutilaisuuksia kaivataan lisää, missä voidaan hieman "tuulettaa" ja puhua kauden aikana esiintyneistä tilanteista- niitähän riittää!

Tässä vauin lyhyt kooste en pitänyt kirjaa ja muisti hyvä vaikka lyhyt...

Loppuun vielä muutama syksyinen kuva- niitä on riittänyt facebooksiaa ja twitterissä tänä syksynä ! Toivottavasti ihmiset ovat osaneet nauttia!

HIHS selostus jäänee sunnuntaiksi- flunssa painaa.onneksi on HAVEN!

Grixie nauttii ajamisesta!

Kartsa eli GARETH I valmistautuu nyt Kyvyt esiin-finaaliin! ja isoveli GRAAL sijoittui just tänään HIHS 140cm kuokassa! (3p) 

PS! edellisessä blogipostauksessa eivät kuvat näkyneet kaikille- nyt ongelma korjattu.

sponsorointi vai täsmennettyä markkinointia- FINSVEllä mielenkiintoinen seminaari

Finsk-svenska handelskammarin eri tilaisuuksiin olen jo useasti osallistunut niin Helsingissä kun Porvoossakin, ja tämä sponsorointiin liittyvä aihe osui kun kivi lätäkköön - roiskui ja rohisi!`

Ratsastusurheilussa aihe on tärkeä- urheilijan keskittymistä harjoitteluun ja kisoihin ei rajoita pelkästään ajanpuute tai se, että palkkatyötäkin tarvitaan elämiseen, vaan tämän lisäksi laajalti tuon urheiluvälineen hankinta & ylläpito!
Minulle toki oli uutta Hjallis Harkimon esilletuomat luvut - vertailuna Ruotsi, jossa 72% urheilusta nauttii sponsoreista kun vastaava luku Suomessa jää 55%! Lajeina Ruotsissa kärjessä mm golf, tennis Suomessa mennään jääkiekko kärjessä talvilajien mukaan. Yllättäen ratsastus ei ollutkaan 10:n parhaan joukossa Ruotsissakaan - liekö Malin Baryardin sponsorin H&M:n "huono maine" työvoima-asioissa osasyynä?

Niin, siis seminaarissa alustajana ja edelläkävijänä toimi Hjallis Harkimo, Ruotsin suurlähettilään Anders Arnhildin tervetuloa-puheen jälkeen, jonka jälkeen lahtelainen Raija Forsman kertoi mielenkiintoisen näkökulman Lahden kaupungin kehityksesta turistipaikkana ja lopuksi pääsimme osallisiksi paneelikeskusteluun liittyen markkinoinnin ja sponsoroinnin uusille urille viemiseen!

Hjalliksen osuudessa kävi ilmi, mitä vauhtia "kehitys kehittyy" eli se mikä vielä vuosi sitten oli "in" on nyt jo täysin "out" ja markkinoinnissa täytyy ennenkaikkea huomioida se ryhmä jolle ollaan suuntaamassa tietoa/mainostamista  ja ne välineet joita luetaan - ei suinkaann sanomalehtiä tai edes tv:tä vaan tänä päivänä tiedonlähteenä on se jokaiselle nuorelle käteenkiinnikasvanut kännykkä....
Ja harva nykynuori -jos nyt ylipäänsänimi "Hjallis" mitään heille sanoo- tietää että kyseessä on henkilö joka nuoruudessaan mm on purjehtinut ykin maailmanympäri- tuolloin sponsoroimassa oli Skopbank, rakennuttanut Hartwall-areenan ja omistaa jääkiekkojoukkueen...
Sana "sponsorointi" kalskahtaa tämän nykyisen poliitikon suussa kovin keinotekoiselta - hän käyttäisi mieluummin sanaa markkinointi tai yhteistyö.

-------nyt meni hermot - juttu lähes loppuunkirjoitettu ja se vaan hävisi---yleensä tallennus tapahtuu automaattisesti mutta tämä kone alkaa vetää viimeisiään ja toiminnot eivät näköjään ole ihan ajan tasalla...
no, lyhyesti uusiksi - Esport on Hjalliksellakin uusi tuleva aluevaltaus jossa jo nyt liikkuu suuri raha ja paljon nimenomaan nuoria.

://blogit.iltalehti.fi/hjallis-harkimo/2017/10/13/e-sports-tulee-urheilutoimitukset-ovat-pihalla/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Elektroninen_urheilu

Toinen ala, mikä tulevaisuudessa on otettava huomioon, on 5G ja sen kehitys.
Markkinoinnissa on huomiotava kohde ja käytettävä oikeita välineitä - mitään paperilehtiä eivät esim nuoret lue, mutta kaikki minkä saa irti kännykästä esim Youtuben kautta, on kovaa valuuttaa.
Videoissakin on vaan muistettava tarina - tyhjänpäivästä kuvaa on turha näyttää!
Tubettajat ovat pian suosiossa ohittaneet bloggaajat, joten maailmanmeno on tätä nykyä jo melko vauhdikasta!
Hjallis palasi itse sponsorointiin vielä sen verran, että mainitsi ruotsalaisten taidon saada urheilijoitaan sponsoroinnin kautta esille ja jopa menestykseen, mutta lisäsi kuitenkin -pilke silmäkulmassa ja Grönholmiin katsoen: "Inte kan svenskarna  köra bil, inte"

Seuraava puhuja oli Lahden "maailmankartalle" pyöräyttänyt matkailu- ja tapahtumien markkinoija Raija Forsman, joka hyvin faktoihin pohjautuen kertoi Lahden tiestä Suomen parhaaksi turistipyydykseksi vuonna 2018.Näin matkailualan lehdet Mondo ja Image, ja jos mietimme yleisörynnistystä niin HiihtoMM:iin 2017 kun Cheekin jäähyväiskonserttiin voimme olla asiasta samaa mieltä. Forsmanin oma tausta 15 vuotta Silja Linen markkinoinnissa on viitannut tietä ja uusista isoista tehtävistä mainittakoot MotoGP 2020.

Seuranneessa paneelikeskustelussa puhuttiin mm Fazerin (Ulrika Romanschuk)katsontakannasta elämysten tuottajana- nyt mm "lapset liikkeessä"-kampanjalla ja "Stafettkarnevalen" on jo vuosia kuulunut Fazerin sponsorotaviin tapahtumiin  ja Stora Enso (Satu Härkönen) kertoi osallisuudestaan Lahden MM-kisoihin osittain metsänomistajien isäntänä toimien, ja Finnair (Robert Lönnblad)  puhui myös ympäristövaikutusten ja hiilijalanjäljen pienentämisestä- onhan heillä maailman moderneihimpiin ja vähiten saastuttaviin  kuuluva laivasto! Heidän sivustoltaan voi myös tarkastaa oman hiilijalanjälkensä, ja lentoliikenteen reiteissä pyritään aina huoimioimaan lyhyimmät tiet. Entinen rallikuski, nykyään osittain sponsorinakin toimiva Markus Grönholm pyrkii myös koordinoimaan eri tapahtumajärjestäjiä ralliurheilun pariin ja myös sitä kautta hankkimaan sponsoreita- tällähetkellä hänellä on "listoillaan" oman pojan lisäksi nuori venäläistaustainen kaveri.

Runsaslukuinen yleisö esitti keskustelijoille paljon mielenkiintoisia kysymyksiä- itse uskalsin tiedustella Raija Forsmanilta miten matkailussa voidaan ottaa maailmanlaajuinen lämpeneminen huomioon ja edesauttaa kestävää kehitystä. Hän oli iloinen kysymyksestä ja sanoi asian olevan heillä agendassa enenevässä määrin. Ja kun aiheeseen päästiin, kaikilla oli jotain ilmastomuutokseen liittyvää asiaa- Ensossa panostetaan uusiutuvien tuotteiden kehitykseen, Fazer panostaa kestävään kehitykseen ja lähiruokaan  - kyllä, Agenda 2030 on myös kuultu näissä firmoissa!
Sponsorointiin liittyen, Hjallis otti puheeksi nuorten, lahjakkaiden mutta vielä tuntemattomien urheiljoiden kehityksen - kuka heihin uskaltaa satsata? Tässä Grönholm totesi että on ongelma- systeemi nuorten urheiljoiden talouden helpottamiseksi puuttuu.
Mutta kaikki keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että myös firmojen välistä yhteistyötä pitää olla ja digitaalinen kehitys otettava entistä enemmän huomioon markkinoinnissa ja tiedottamisessa - ne oikeat kanavat löydettävä oikeille kohderyhmille!

Helsingissä meneillään silakkamarkkinat - muistan lapsuudesta isona tapahtumana- mutta nyt ei kovin montaa alusta parkissa ollut. No, löysin kuitenkin purkillisen valkosipulisilakoita niin jotain tuomista oli kotiin!

tuomarointia - vaiko miellyttämistä?

Jotain minussa vähän naksahti toissapäivänä kun olin puhunut seurani puheenjohtajan kanssa puhelimitse. Nyt olen jo pari päivää rauhoittunut ja punninnut asioita - olkoot.
Ei ole sen arvoista että surisin sitä, etten tuomarina mitenkään voi miellyttää  kaikkia!
Se, mikä jäi harmittamaan, on tapa miten asioita omassa seurassani hoidetaan - hyssytellään ja selitellään ja haukutaan sitten selän takana! Tällista kun en voi sietää, soitin suoraan puheenjohtajallemme kysyäkseni miten hän selittää sen, että minulle parisen viikkoa sitten ilmoitetaan että OMISSA kisoissa ei minun talkooapua tarvita, vaan tuomarit jo on valittu? Nyt jo vähän ihmettelin, koska viime keväänä oli sama juttu, mutta se mikä minut laittoi toimimaan, oli tuomarikollegan kysely meidän tuomareiden Facebook-sivustollame, mistä löytää vaativien luokkien tuomaria viikonlopun kisoihin....?
No, hetken pj:n kanssa juteltuani, totuus tuli julki- "jotkut olivat sanoneet etteivät suostu starttaamaan jos minä olen tuomarina kun annan niin huonoja pisteitä" Ja kisoihin pitää saada osallistujia, tottakai! . Mitäpä siihen sitten enää lisäämään jos näin on - katselin lähtölistoja aamulla ja siellähän niitä oman seuran nimiä vaativa B ssä komeilee....(Hyvä ystäväni starttaa va Assa ja hän taisi olla jutusta yhtä tuohtunut kun minäkin, eikä lainkaan tietoinen "hyllytyksestäni" koska ei kuulu hallitukseen)  Nimiä en tähän laita, enkä edes seuraa, tutkikoon kukin kohdallan jos kiinnostaa. Intimiteettisuoja näes.
(Kuvassa muuten kouluhevosen uraa aloitellut estebreeders-voittaja Grixie Merin kanssa- kisaavat vähän seuratasolla ihan omaksi ilokseen- voitte arvata miten iloinen vanha kilparatsu on kun pääsee lastattavaksi ja autolla  matkaan!!!??)
Ensimmäinen ajatus oli, että paskat, olkoon mitä tässä tuomaroimaan kun kerran olen niin paska- olihan minun kaksi oikeuksien korotusyritystäkin  tulleet hylätyiksi juuri em syystä - pihtaan pisteitä liikaa.
Mutta sitten nukuin yön yli ja sisuunnuin - positiivinen asia oli kuitenkin että SRL.stä juuri eilen tuli tieto paratuomaroinnin hyväksynnästä, joten osaan minä jotain oikeinkin tehdä! Sitä arvostelua  edelsi hyvä ja kattava saksalaisen tuomarin koulutus, joten uskalsin niitä pisteitä sitten reilummin tarjoilla kaikille ratsukoille!
Nyt kerron jotain - vieläpä lupaa kysymättä- meistä tuomareista:

Me olemme ihmisiä siinä missä muutkin, teemme jopa virheitä ja joskus saattaa keskittyminenkin hetkeksi herpaantua. Syitä on monia, tässä muutama esimerkki:
*ohjelmasta unohtuu jokin kulman ratsastus arvoida, ja kun sen jälkikäteen lisää, on se turva 6 tai 7 aika jämpti...
*vaikka minulla enimmäkseen on ollut hyvät ja kivat sihteerit, voi jonkun väärinratsastuksen tai muun hässäkän takia numerot joutua väärälle riville, tai kommentit .Niitä jos joka suorituksen jälkeen alkaa tarkistamaan ollaan pian pahasti aikataulusta myöhässä..
*hetkenkin herpaantuminen /ajatuksenkatkos juuri silloin, kun tapahtuu paljon, on hankalaa
* eri tuomareiden istumapaikat vaikuttavat paljonkin siihen mitä ja miten liikkeet nähdään
*ensimmäinen ratsukko toimii usein "pohjana" päivän skaalalle, ja mikäli ennakko-odotukset eivät toteudu ei skaalaa kesken luokan voi vaihtaa. Puhutaankin usein "ensimmäisen ratsukon kirouksesta"
*itse katson mieluummin kaksi-neljäkin pienempää luokkaa jopa yli sen maksimim 40, kun yhtä ainoata jättiluokkaa- lopussa kommentit tahtovat jäädä....

oma ratsastus jäänyt, mitä nyt Grixiellä noin kerran-pari /vko

Olen toiminut tuomarina vuodesta 1979, vaativissa luokissa vuodesta 1986, joten olen ehtinyt urallani nähdä yhtä sun toista. Ratsastuksen taso on huimasti noussut, ja reilut kymmenen vuotta sitten noustiin myös numeroissa - ne "turvakutoset" muuttuivat seiskoiksi ja koska puolikkaat oli otettu käyttöön, niitä on ollut jaossa paljon- 6,5 taitaa olla yleisin
Vertailuksi kerrottakoot, että parina vuonna, muistaakseni 1990-luvulla, oli SRL.llä käytössä "alennettu hylkäys" eli 40% katsottiin vielä hyväksytyksi suoritukseksi....
En tiedä onko tavallaan väärin käydä myös ulkomailla kisoja katsomassa- lähinnä Ruotsi ja Saksa- kun sitten jo tietää mikä suurinpiirtein on tavoite? Global dressage forum on ollut mielenkiintoinen tapahtuma, ja eri valmennuksiakin on tullut seurattua vuosien varrella . "Oma kouluratsastusura " ei ole "vielä" auennut, mutta mistäpä tietää kun en enää onnettomuuden v 2013 jälkeen  ole hypännyt...

Totta on, että tämä "kiltimpi skaala" vie harrastusta oikeaan suuntaan, ja myönnän auliisti että jos meitä tuomareita on useampi, olen usein se, joka antaa ne alhaisimmat pisteet, mutten suinkaan aina- jotain minäkin alan oppimaan! Ja mitä olen kokeneempien kilpailijoiden kanssa joskus mielipiteitä vaihtanut, ovat he tällaisen "niuhottamisen" jopa hyväksyneet, koska sitä on tapahtunut johdonmukaisesti ja kaikille samalla tavalla- mitään oikeusmurhia en ole käsittääkseni tuomariurani aikana kuitenkaan tehnyt ? Ja aina saa ja PITÄÄ kysyä- nykyään vaan hyvin harvoin kukaan haluaa tietää omasta suorituksestaan / tuomareiden pisteistä/kommenteista yhtään mitään.
Tämä on min usta sääli, koska kiireessä ei aina ehdi kaikkea sanomaan ja joskus oikeasti sattuu niitä virheitä, ja mites tuo sanonta olikaan...virheistä oppii!
Omaa "virheidenetsintää" yritän tietoisesti parantaa, hitaasti mutta varmasti...Tänä vuonna olen jo monta kasia jaellut ja vissiin jokusen ysinkin - mitä todellakaan ei ollut tarvis 1980-90 luvuilla vielä...

Se, etten itse ole mikään koulukilpailija, johtuu omasta kiinnostuksesta hyppäämiseen, ja siihen liittyy varmasti kasvatustoiminta- yhden kouluhevosen olen puolivahingossa kasvattanut, ja se tuli Breedersissä toiseksi omistajansa Maarit Kaajaluoman kanssa. Estesukuisia nuo ovat vaikka  velvollisuuksiini olen katsonut kuuluvan kuitenkin omien kasvattien kouluradallekin tuominen, ja sen verran olen väkisinkin koulua ratsastanut myös itse vaativalla tasolla että master-open paperit tuli hankittua 2001. Viimeisin oma startti taisi olla aluetasolla kesällä 2014 vaativa Bssä itsekouluttamallani kasvatilla. En sijoittunut, eikä ollut tavoitteenaakaan- ehjä rata kuitenkin ja filmiä jota näyttää ostajaehdokkaalle. Tamma menikin sitten Turun suuntaan jossa selvitti aluemestaruusmitalit sekä koulu- että esteratsastuksessa.

Göteborg EM 2017


Näissä mietteissä tänään, nyt jo hieman rauhoittuneena, ja aion kuitenkin - joidenkin kauhuksi ilmeisesti- tätä tuomarointia jatkaa koska siitä tykkään ja hevoset ovat ihania!
Parasta katseltavaa on yhteistyö ratsun ja ratsastajan välillä, irtonaisuus ja rentous suorituksisssa. Ja kun tähän vielä liitetään hyvä tahti, elastiset liikkeet, ryhti ja riittävä voima takaa- siinähän meillä jo on kaikki ainekset ysiin ja jopa kymppiin. Kouluratsastus on -urheilun lisäksi- taidetta ja todella vaativaa  yhteistyötä ihmisen ja eläimen kesken! Ihanaa oli katsoa MMiä Areenasta - nyt enää estefinaali jäljellä!

PS!Seuranvaihtoa kyllä harkitsen.
Ja jos tästä Sinulle, hyvä lukija, tulee mieleen kommenttia- kommentoi sitten vaikka tähän alas äläkä jupise selän takana! Päin naamaa sen kritiikin kestää ja ehkä osaa jotain puolustuksekseen sanoakin ja ainakin ottaa opikseen!

"Ma metsään tahdon mennä nyt..."

Hieman huvittuneena olen jossain lehdessä selaillut näitä "puunhalaus"-juttuja, ja niitä tarkemmin miettiessäni todennut että "keinot  on kullakin- tavoite sama" - metsä tuo rauhaa siellulle ja terveyttä elimistöön -mitä sitä kieltämään!

Uusien oppilaiden kanssa tutustuimme Sipoon korpeen pari viikkoa sitten; testasimme myös "kamerakynä"-opetusta ja  teimme tuttavuutta kestävään kehitykseen ja toisiimme. Lenkin varrelta löytyi myös laiduntava hieholauma sonneineen, joten pääsimme myös biologian ja maatalouden saloja avaamaan!  Ja tietenkin söimme eväitä! Ja myöhäistään ensi keväänä uudestaan- miten liikkuu vesi purossa lumen sulaessa (kuivan kesän jäljiltä lähes kuiva!) , mikä vihreä on vallitseva ja mitä lintuja kuulemme?!

Kyseessä siis ihan oikea "aarniometsä" jossa kuitenkin helppo  kulkea merkityillä poluilla- toisin kun ex-kotimetsissä jossa tänään kävimme pikkupoikien kanssa sienessä/puolukassa.
Liikun itse monta kertaa viikossa metsässä- milloin hevosen, milloin koiran ja milloin molempien kanssa- näin olen aina tehnyt enkä edes ajatellut siitä olevan mitään hyötyä tai iloa itselleni- eläinten vaan kuuluu päästä luontoon! Nyt uutena asiana on tullut pojanpoikien kanssa sienestäminen ja marjastaminen - asia mitä todellakaan en ole tehnyt omien poikien kanssa muuta kuin aivan erityistapauksissa - ei ole koskaan muka  ollut aikaa!  Omille lapsille tätä ei voi enää korvata, mutta jos fammut & mummut uhraavat lapsenlapsiinsa tätä "laatuaikaa" ehkä se jotain hyvittää????
Mitä kaikkea jääkään kokematta ainaisen kiireen takia?  Lapsuus on vain kerran !

Syksyn runsain sato kuuman kesän jälkeen koostuu kuitenkin - hirvikärpäsisitä- ja niihin oli varauduttu kuten kuvassa näkyy!
Metsätien ollessa hyvin vähällä käytöllä, en riskeerannut ajaa autonpohjaa kiinni mihinkään ja reippailtiin kävellen toista kilometriä ennen metsään sukeltamista. Sieltä sitten löytyi "kaikkea mahdollista" mutta koska fammun sienestystaidot ja sienten syöminen rajoittuu kanttarelleihin eli vahveroihin, pyydystimme ainostaan niitä (hirvikärpästen lisäksi) Puolukkaa tuli oheistoimintana ja tutkimista riitti niin jäkälissä, lahonneessa puussa tai kärpässienissä, kivistä puhumattakaan! ja parasta- metsätietous lisääntyy, koordinaatio ja kunto paranee, hengitys kulkee ja ruokaa tuliaisina - kaikki tämä lisäksi aivan ILMAISEKSI!
MIKSI ihmiset  kuvittelevat että vain "maksettu ilo" on sitä oikeaa hauskanpitoa?! Suomessa on sitäpaitsi maailman paras jokamiehenoikeus ja ihana luonto jossa jo lapsena voi totutella liikumaan  ja hyödyntämään metsän antimia! Toki, kaikella on rajansa- jos asian vie liian pitkälle kuten oman ikäluokkani lapsilla usein tehtiin, on metsään meno pelkkää työtä eli marjanpoimimista urakalla...

Jo ennen sienestystä sattui ja tapahtui - aivan kuten itse osasin epäillä, oli Fafa tullessamme Jontikallaan kaurapellonpuinnissa ja siihenhän tietty ensiksi pysähdyttiin.
Ja pieni mutta rohkea mies kapusi kyytiin ja ajoivat  yhdessä fafan kanssa  pätkän  ennenkun puimurin laari tyhjättiin traktorin peräkärryyn.
Nämä pojat ainakin tietävät mistä kaurapuuro tulee ja mistä Grixien kaura-annos koostuu! Isompi mies testasi traktorin rattia, muuttei kuitenkaan vielä lähtenyt kuormaa kuivurille viemään...

Jotta maalaiselämä olisi täydellistä, vietyäni naperot kotiin äitinsä suihkutettavaksi puhtaaksi mahdollisista hirvikärpäsistä ja hiestä - ihana lämpö +24 koko päivän - tein Grixen kanssa sänkipellolla hieman koulukiemuroitakin ja pulahdin vielä sen jälkeen Sääksjärveen - tällä kertaa oli tyytyminen 500metriin kun ei ollut saunaa odttamassa...

Satonäkymät vaihtelevat suuresti - laatu paikoin korvannee määrän, joskin jyväkoko pieni.

K-ketjun lanseerama "auta viljelijää"- tempaus ei ole hullumpi, kyllä paikoin on lohdutonta tiputella muutamia jyviä laarin pohjalle, viime vuoden sateiden jälkeen tämä olisi sata vuotta sitten tiennyt nälänhätää, kuten 1866-67. Nautoja on pistetty pois; tutuiltakin lähti koko maitokarja,  ja hevosia kuuluu olevan myyntipalstoilla runsaslukuisesti - ja tämä koskee lähes koko Eurooppaa. Toivotaan että nykyajan tekniikka ja logistiikka tulevat apuun mitä tulee rehu- ja ruoantuotantoon!

Vähän vielä nuo traktorihommat epäilyttää

"Näitä saa tappaa" neuvoi julma mummo.

Sääksjärvi auringon laskiessa.
Tämä kuulostaa paatokselliselta, mutta on meillä niin kaunis ja hyvä maa!
Och detta även på svenska!

  SUOMI  - FINLAND

Nuorten "itseohjautuvuus" amiksessa jo liian pitkällä-säästöjen takia

VIHDOIN ministerikin herää ja tajuaa ettei kaikki oppimisessa sujukaan vallan "itsestään" kuten uusi OPS antaa ymmärtää! Ohessa liite, joka lähetetty opetusministerille SUKOLin toimesta  HYVÄ!

https://www.sukol.fi/toiminta/kannanotot_ja_tapaamiset/kannanotot/huoli_ammatillisen_koulutuksen_tilasta.2355.news

Ja vastaus tuli - HBL julkaisi opetusministerin kannanoton 23.8. Sylvia Bjonin tomittamana.

Ote tekstistä, jonka Uusi Suomi on kääntänyt ja kopsannut:

”2000-luvulla, ennen finanssikriisiä, ammattikoulujen rahoitus kasvoi voimakkaasti. Ja siitä huolimatta lähiopetustunnit vähenivät jo silloin. Se saa pohtimaan, mitä näille rahoille on tapahtunut”, Grahn-Laasonen kysyy.

Grahn-Laasonen korostaa, että henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelmassa (HOKS) tulee arvioida jokaisen opiskelijan tuen tarve.

Säästötoimia tehnyt hallitus on leikannut koulutuksesta satoja miljoonia euroja kautensa aikana. Myös ammatillisesta koulutuksesta on leikattu 190 miljoonaa euroa, mikä vastaa peräti noin 12,5 prosenttia ammattikoulujen rahoituksesta.

Ja kun rahasta puhutaan, on osoitekin ollut melko selvä:

Ammattikouluilla on rakennettu, uusittu, hankittu design-kalustoa ja tehty "tarpeellisia organisaatiomuutoksia" eli 2000-luvulla keksittiin kaiken maailman hömppävirkoja että saadut rahat varmasti tuli käytettyä -opetukseen niitä ei laitettu, tai sitten niitä syydettiin "tyhjiin" tarpeisiin -valinnaiskursseja perjantai-iltapäivisin (=tyhjiä luokkia)  ym ym. Tämä siis minun mielipiteeni, sen kummemmin mitään tiettyä tahoa syyttelemättä - mutta fakta on se, että opetustunneista alkoi karsiminen jo 2000-luvun alussa ja uusi opintopiste-systeemi opintoviikkojen sijaan pahensi tilannetta - verrattakoon vanha ov joka on koostunut 30-32 tunnista vielä 2000-luvun alussa, karsittiin vaivihkaa oppilaitoskohtaisesti muutama tunti kerrallaan siten, että kun päästiin pari vuotta sitten opintopisteisiin, ei niitä muunneltavia tunteja ollutkaan kun 26-28 ja ne muuttui kevyesti 16-18 lähiopetustuntiin sisältövaatimusten silti muuttumatta!

No niin, mitä sitten tapahtui muuta kun yt-neuvottelut ja opetushenkilökunnan vähentäminen?

Koska kaikki opiskelijat - anteeksi, asiakkaat, eivät olekaan itseohjautuvia, on ollut pakko karsia tavoitteista esim äidinkieltä koskien on kirjallinen päättötyö poistettu jo useita vuosia sitten, eikä yt-aineissa juuri muutakaan vaadita - eihän nyt kukaan asiakas mitään kirjaa jaksa lukea! Niistä oman alan koulutusoppaistakin luetaan ehkä otsikot, kun se teksti on niin pitkää ja vaikeatajuista...

Kielissä sama juttu - onneksi pojat usein hyötyvät peli-innostaan ja englantia tulee sitä kautta opiskeltua, mutta miten toinen kotimainen, ruotsi? Sehän on se ainoa aine jota amiksessa opiskellaan pakollisena... ;)  Tunteja siis käytettävissä sen opintopisteen verran eli 15-17 -oppilaitoksesta riippuen - ja siinä ajassa pitäsisi sitten kerrata koko yläasteen kielioppi ja kehittää- alasta riippuen - asiakaspalvelutilanteita suullisesti ja/tai oman alan sanastoa. Ai niin, ja vielä tsekata että on kelpoisuus jatko-opinnoille ammattikorkeaan aivan kuten lukiolaisilla,. Mielenkiintoinen yhtälö- mitään ei tarvitse opettaa, mutta tiedon&taidon pitäisi itsestään valua opiskelijan kalloon...

Kentältä kuuluu myös viestiä siitä, etteivät opiskelijat, siis ne asiakkaat, osaa oman alan perustaitojakaan kun heidät työssäoppimiseen sysätään - kaiken oppimisen pitäisi siis tapahtua työpaikoilla koska edes oman alan perusopintojen teoriaa ei opeteta enää koulussa! Siellä tarjotaan kuivat sisätilat (ellei sitten homeessa...) ja tietokoneluokka jossa itsenäisesti opiskeltava, sekä lämmin ruoka eli lounas.  Nimenomaan sitä it- varustusta löytyy - siihen on satsattu vaikka Grahn-Laasonen epäili muuta - mutta että löytyisi opettaja joka oikeast ohjaisi it :n järkevää käyttöä - siihen ei rahat riitä! 

Kun sitten opettajia syyllistetään etteivät ole saatavilla (työssäoppimispaikoillakaan heitä nykyään harvemmin käy - puhelintiedustelu riittää)  herää kysymys, onko opettajan ammatti muuttumassa takaisin täysin kutsumustyöksi josta palkkaa ei tarvitse maksaa? Tuntikehyksen mukana palkka pienenee, mutta tehtävät pysyvät samoina- aivan kuten opiskelijoiden OPSissakin.

Huono yhtälö.

https://www.rakennuslehti.fi/2018/08/yritykset-kaipaavat-valtion-lisatukea-tyossaoppimiseen-ohjaaminen-on-muista-hommista-pois/       (kuva rakennuslehden sivulta)

Tästä pääsemme pahimmassa tapauksessa siihen tulevaisuudennäkymään, ettei suomalaisella työllä enää ole arvostusta ja tarvetta kun mitään ei oikeasti osata ja työmotivaatiokin on vähän sitä-sun-tätä.

Tätäkö maamme poliitikot oikeasti haluavat? 

Sitäkö se "kärkihanke" onkin- kun lusikalla annetaan ja yrtetään kauhalla ottaa?

Eikö kuitenkin ole oppilaitoksen tehtävänä jatkossakin antaa opiskelijoille, siis asiakkaille, ne teoreettiset valmiudet joiden turvin sitten työtä harjoitellaan siellä työssäoppimispaikoissa (-tai millä uudella nimellä ne nyt sitten kulkevatkin - näitä nimimuutoksiahan tulee lähes vuosittain...)? 

Ja olisiko kuitenkin jo osittain peruskoulun tehtävä antaa oppilaille sellainen lukutaito, että edes jonkin työkoneen  tai  -kalun käytto-ohjeita kykenee ymmärtämään? Perustavaa laatua olevan laskutaidon lisäksi?

On täysin selkärangatonta toimintaa päästää pois peruskoulusta niitä vitosen tai kutosen  keskiarvon omaavia oppilaita- sen tietää ettei niillä opeilla mitään osata; edes lukea! 

20% aineenosaamista riittää arvosanaan "5" - tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vieraskielisestä tekstistäkään ei ymmärretä kuin ehkä joka viides sana....

Sitten ihmetellään miten PISA-tutkimusten tulokset ovat huonontuneet - kun ei mitään vaadita, eikä oppilaiden tarvitse poistua mukavuusalueelta kun kaiken ptää olla niin "helppoa, halpaa ja mukavaa!!" 

Olen ehdottomast sitä mieltä, että rahaa tarvitaan it- välineisiin ja digitaitoja on kehitettävä, mutta se ei saa olla lähiopetuksesta pois! Ihminen on sosiaalinen eläin ja kontakiopetus on aivan peruskauraa!

Hyvä jos sen ministerikin nyt ymmärtää- silloin asialle vodaan jotain tehdä!

Ja vaikka niitä henkilökohtaisia opetussuunnitelma kirjataan ahkerast, on ryhmäytymisellä yhä suuri merkitys- sitä ei pidä unohtaa! 

Metsään mentiin oppilaiden kanssa perjantaina niin että rasahti- ja kivaa oli- alakuvat.

 Sibbo storskog

 Kossor, eikun kvigor. 

och en enda tjur.

Maidon tie ruokapöytään ei nykyuorille enää ole itsestäänselvää. Tai joutuuko sen lehmän oikeasti tappamaan että saadaan lihaa? Paljon ollaan vieraannuttu luonnosta - nyt jo on meneillään työstävieraantuminen. Saako olla huolissaan?

George H. Morris. What else?

Enfin - olin jo pariin kertaan kysellyt liitosta etteikö Morrista tosiaan enää kutsuta Suomeen kun hän minulle jo kaksi vuotta sitten Falsterbossa ilmoitti että tulee heti kun kutsu kuuluu...
Ja kutsu kuului, tällä kertaa ei SRL;n toimesta,
(=liian kallis, eikä enää "muodikas"-kirj.huom.) vaan yksityisen terveysalan yritykseltä- Training
4riding jonka mainostus rajoittui Facebookiin-

kiinnostusta herätti toki, mutta ne jotka eivät Facea seuraa tai eivät tunteneet yritystä jäivät täysin ulkopuolisiksi.
Minäkään en ollut tästä firmasta kuullut - yhteistyökuvioissa tilojen  ja apuvoimien   suhteen oli Harjun oppimiskeskus ja kun talon johtava ratsastuksenopettaja, master aikainen kurssikaverini Korven Katri hieman raotti kuviota minullekin selvisi. Ja Hyttisen Annen nähtyäni (ja maksettuani itseni kipeäksi tunnin valmennuksen kuuntelemisesta  kolmen hinta...) muistin hämärästi hänen esitelleen jossain tilaisuudessa ratsastukseen liittyvää tutkimusta urheilunäkökulmasta. Hyvä  asia, joka toivottavasti saa jatkoa! Positiivista oli sekin, että setä oli ollut tyytyväinen majoitukseensa Harjunhovissa ja kehui myös olosuhteita ja olipa vielä illallisilla kiinnostuneena kuunnellut talon historiasta joka sivuaa sotiamme mm Salpalukon takia. Sen verran on sedällä kilometrejä takana ja jo hieman hankalan maine että järjestäjät saavat kuulema aina olla hieman varpaillaan- nyt natsasi siis!
Asiaan. En omien uusien työkiireiden takia päässyt ekana päivänä lainkaan paikalle, ja toisenakin näin vain kolmosryhmän, eli 130-140 cm hyppäjät. Kolmannen päivän istuin sitten tikkana aamusta katsomossa tekemässä muistiinpanoja, ja uskomatonta kyllä- niitä riitti
Olennaisinta ja lohduttavinta oli se, ettei "mitään uutta taivaan alla" - ei kikkoja, temppuja, oikoteitä , yleisön viihdyttämistä, vaan keskittymistä, työntekoa ja ehdotonta kuuliaisuutta. vain yhtä asiaa jäin hieman miettimään kun Morris loppupuheessaan mainitsi "arvostuksen nousevan pelosta" (respect- rises from  fear) minkä toki voi ymmärtää monella eri tavoin. Ihmisen , siis valmentajan, täytyy ansaita kunnioitus ja arvostus, mutta hevosissa kun ei tällaisia ajatuksia ole, liene tuo "pelko"-sana vastine johtamisen voimalle- hevonen on laumaeläin ja tarvitsee ihmisen johtajakseen. Näin sen minä, ammattilaisena tulkitsen- tulkitkoon kukkahattutädit miten parhaaksi näkevät -eläin- ja ihmisrääkkäystähän siinä kolme päivää esitettiin...

Tämä "eläkeläisukko" on täyttänyt 80 vuotta helmikuussa ja kiipeää yhä hevosten selkään ja myös RATSASTAA niillä.
Toki, viime käynnistä neljä vuotta sitten, sen verran vanhentuneena että kysyi valmiiksi ratsastajalta onko hevonen käytökseltään ok.
Kun hän minun Dimmy-tammaani 5 vuotta sitten ratsasti, ei kysellyt mitään, naureskeli vain hieman "Oh, she´s spoilt, youve spoilt this mare too much, but she is nice..."
Ja yhä samalla tekniikalla- "I hate rolling reines etc"-periaatteella hän vain istui selkään ja omalla olemuksellan (ja toki tiiviillä pohkeellakin!)  yksinkertaisesti väsytti hevoset ´                                                                                                               10-15min ratsastuksen jälkeen jolloin hankalim-

matkin tapaukset nöyrtyivät ja ryhtyivät töihin. Mukisematta.
Vanha sanonta "Missä taito loppuu alkaa väkivalta" pätee yhä. Kaikkeen; niin ihmisiin kuin eläimiinkin.
Painetta niin jaloilla, istunnalla  kun kädelläkin - ei koskaan mitään sahaamista- ja hevoselle hyvä kevyt olo kun homma toimii- paine pois. No juu, taputellakaan hevosta  ei saisi, mutta senhän me tytöt aina teemme vaikka sitten salaa- eikö?

Laitan oheen vain niitä "pointteja" seuraamistani tunneista joista tein muistiinpanoja - luulen että lehdistön edustajat ovat jo enimmät jutut ja harjoitukset kirjoittaneet ja julkaisseetkin - minulle jää tämä mietiskelijän ja pohdiskelijan rooli tällä kertaa- jos nyt enää saan muistiinpanoistani selvää...
*Pohkeenväistö on "vauvoja" varten - kun tehdään töitä ja oikeasti valmistallaan hevonen esteille, treenataan avoväistöä. ja sulkuja. mutta kun kaikki ratsastajat eivät edes tiedä mitä ne ovat...
*sisäpohje- ulko-ohja
.*tee siirtymisiä
*vastalaukka ensiksi hieman uran sisäpuolella, mutta valmiimmilla ryhmillä myös kaarevilla (vastakaari) urilla.
*Laukkaa vaihdettaessa, älä heitttäydy liikaa eteenpäin. laske selvästi apujen käyttö- valmistelu-asetus-paino-pohkeiden siirto
*Hevosen on hyväksyttävä ratsastajan käsi. Tosin hyvän käden "kouluttaminen " vie vuosia.
*siirtymisiä- sekä askellajista toiseen että tempovaihteluja. tärkeätä.
*hevosesta on löydettävä sopiva määrä "positiivista jännnitettä"(positive tension)
*Selkäsi on voimanlähteesi
*Muista ettei satulaan tömähdetä, vaan laskeudutaan.

Tässä mun muistiinpanoja-kiitos Alerinin Leenalle paperista- mä aina unohdan kaikkee tärkeetä...- blogin yksi pääsyy lienee kyllä nämä muistiinpanojen puhtaaksikirjoittaminen sillä ei niistä enää viikon kuluttua saa selvää tai muista! Nytkin tekee tiukkaa...
*estettä lähestyttäessä- älä hosu  heti ensimmäiselle etäisyydelle  -aina löytyy uusi...parempi odottaa ja joutua hieman lähelle kun kun hosua ja menettää kontrolli!
*kun lähestyt ja odotat - nosta hieman kättäsi, se auttaa näkemään. Sitten pieni myötääminen niin etäisyys löytyy!
*pidä ylävartalosi normi pystyasennossa äläkä hyökkää mukaan hyppyyn!
*Kun hyppäät. ei todellakaan ole aikaa katsella hevosta vaan katseen on oltava esteissä- keskity!
*hyppyjärjestys: katse-kädet-jalat-hevonen
*volteilla pehmitetään ja koulutetaan ja kootaan hevosta- ei niitä huvin vuoksi ratsasteta!
*Tasapaino ja etuosan keveys- se opetetaan hevoselle jo kotona ei enää kisoissa- silloin sen on jo oltava olemassa.
*verryttelyssäkin voidaan laukata turhat paineet pois ja ottaa pieniä spurtteja suorilla ja päätyvolteilla koota-  alas satulaan istuen.
*-"teillä on pakottava tarve pakottaa hevosen pää alas- miksi? Etupainoisiksiko te hevoset haluatte? kyllä se peräänanto sieltä tulee kun hevonen vastaa pohkeeseen ja liikkuu läpi rungon!"
*Kaulaa emme pyri lyhentämään, vaan takapäätä.!
*jos hevoselta puuttuu eteenpäinpyrkimys, älä jauha pohkeella vaan kysy kerran ja huomauta sitten kannuksella/raipalla.*Rakenna istuntasi hyvän pohjetuen ja alaspainettujen kantapäiden varaan- siinä sinun ankkurisi!  *Vakaa käsi joustaa hevosen pään liikettä käynnissä ja laukassa, muttei koskaan "sahaa" tai touhua muutoin. KANNA kätesi, älä paina niitä alas! (ellei erityistä syytä-esm juuri ennen estettä) 'Hyvän käden kouluttaminen vie vuosia- keskity ensin istuntaan ja pohkeisiin!  *Take your time"- rauhoitu ja keskity ja tee niitä vaikeita asioita paljon ja helpolla tasolla ! Jos läheltä ponnistaminen on sinulle vaikeaa -harjoittele sitä rauhassa pienillä esteillä.* Harjoiteltava erilaisia myötäämisiä - lyhyt myötääminen tärkeä etenkin pelottavilla esteillä jotta niille voidaan lähestyä sopivalla tuella aluksi matalilla korkeuksilla. * Esteen jälkeen kulmaanratsastus jossa nurkka toimii "stopparina" saa kuuman hevosen ajattelemaan ja odottamaan.* Jalat pysyvät hevosen kyljissä
*"Pohkeet kehittävät eteenpäinpyrkimystä ja ohjien tehtävänä on säädellä sitä"
*Uusia asioita opetettaessa (esim laukanvahto) istu alas satulaan jotta saisit tehokkuutta lisää.
*"Practise doesn`t make perfect, but perfect practise helps"
*You can´t do important things just "sometimes" - you even have to wash your teeth everyday!
*lyhyt myötääminen voidaan myös ajatella termillä "floating hands" -valuvat, kelluvat kädet jotka seuraavat hevosen suuta sen verran kun se kaulaa pyytää; kuitenkin tuen säilyttäen.
*Älä koskaan tee samaa harjoitusta liian kauan - ,molemmat kyllästyvät ja väsyvät ja tulostaso heikkenee- vaihda harjoitusta mutta palaa edelliseen harjoitukseen jo heti seuraavalla kerralla.
*Kun tasapaino, tottelevasuus ja suu on kunnossa- silloin hyppykin toimii

 "I like to ride" oli kommentti kun setä kapusi taas jonkun hevosen selkään- 10-20min ratsain muiden odottaessa. Kahden tunnin sessiot olisivat olleet liiankin raskaita toteuttaa niin hevosille kuin ratsastajille mutta pienet hengähdystauot helpottivat. KESKITTYMINEN oli kuitenkin se tärkein, ja Morris painotti myös asennetta- ellet halua oppia ja totella , sinun on turha tulla Morriksen tunneille, Hän opettaa mieluumin 3-4 motivoitunutta oppilasta kuin niitä kahta "ylimääräistä" jotka ehkä ovat tulleet  vastahakoisesti peruutuspaikalle. Myös hevosen on oltava fyysisesti kunnossa ja valmisteltu tehtäviä varten - ainoastaan ensimmäisessä ryhmässä ei ratsastettu vastalaukkaa ja kolmosryhmä teki vastalaukassa melko vaativia kiemurauriakin.
Mikäli ei ole ennen Morriksen opissa ollut, on syytä selvittää mitä vaaditaan ja minkälainen tunnin kulku voi olla, sekä varustautua huumorilla ja harjoitella jo hieman etukäteen ainakin verryttelyyn liittyvä asioita. Sivuttaisliikkeet, voltit, täyskaarroot ja vastakaarrot, siirtymiset, asialliset laukanvaihdot ja  ratsastus ilman jalustimia-  kaikki asioita joita Morris jo kolmekymmentä vuotta on verryttelyssä teettänyt!

Toki setä on iän myötä hieman pehmentynyt ja blondihuomautukset ovat jääneeet pois, eikä kielenkäyttö muutenkaan enää ole vallan ilkeätä, ja kiitosta tulee runsaasti - aiheesta! Harjoitukset läpeensä ajateltuja ja porukan tason huomioiden sopivia- mitään rumia kieltoja tai ikäviä tilanteita ei näkynyt ja hevoset / ratsastajat hyppäsivät pävä päivältä paremmin. Mistään helpoista tehtävitä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan tasoon sovitetuista - esim suhteutettujen välien ratsastus vinosti vaati todella keskittymistä ja johtavaa ohjasotetta- jokaiselle hypylle oli oma tarkoituksena- oli kyseessä sitten erilaiset myötäämiset, johtavat ohjasotteet, laukan lyhentäminen tai pidentäminen ....
Myös estetyypit oli valittu nykytrendien mukaan -avoimia ja jopa muutamista puomeista koostuvia esteitä, reipas tempo, paikoin lyhyetkin sarjavälit (esim 10.50- 6.50)

Mietin mielessäni, olenko ihan hullu kun uudessa työpaikassa het pyydän kolmantena työpäivänä palkatonta vapaata tällaista kurssia varten vaikken enää itse edes hyppää,, mutta hullu tai ei, matka
Haminan taakse Virolahden Harjuun kannatti sillä Morris vaan ON ehdoton pedagogi ja karismaattisin tuntemani valmentaja.
Ja jos joku ei usko, tulkoot ensi vuonna mukaan. Lukemalla omaelämänkerrallisen kirjan saa sedästä vielä laajemman kuvan, mutta ratsastukseen ja hyppäämiseen liittyviä julkaisujaon myös paljon. - suosittelen!

PS! Myönnän nyt että kuvaaminen oli kielletty - sain sen kuulla toimitsijalta sitten kun jo olin kymmenkunta kuvaa ottanut - jokynen torstaina otettu on sitten ihan salaa ja laittomasti kuvattu niin laatu sen mukainen... Jos minua nyt rangaistaan niin olkoot , kameralla kun liikun joka paikassa niin täälläkin. ei kaupallisiin tarkoituksiin - kukaan ei mitään minulle näistä blogipostauksista maksa vaikka lukjoita välillä on  yli tuhat...

Uusin aluevaltaus tuomaroinnissa- vammais- eli pararatsastus-opettavainen viikonloppu Helsingissä!

Kahden viikon takaiseen SRL:n kutsuun vastanneena olin siis ilmoittautunut  vammaistuomarointikoulutukseen - ihan jo siitä syystä, että lajin omien kisojen puutteesta näitä  "välinekortin" omaavia ratsastajia on tänäkin kesänä osallistunut tavallisiin luokkiin lähes joka kilpailussa ja "tavallisenkin" tuomarin on hyvä tietää lajin pääkohdat!

  Kv- menestystäkin olemme jo saaneet, mm kuvan Katja Karjalainen on osallistunut olympialaisiinkiin ja ratsasti tarkasti ja huolella oman käyntiohjelmansa Laaksolla voittaen yli 74% keskiarvolla. Hänellä on luokitus I- siis ohjelmaan sisältyy pelkkää käyntiä, ja itseäni mietitytti tietty hieman hevosen osuus- paras kisahevonen on siis sellainen, jolla upea ja irtonainen käynti jota helposti pystyy säätelemään kootusta keskikäyntiin, mutta jonka pää kestää rauhallisen menon kisan aikana. Toki, kaikkien hevosten askellajithan ovat kouluratsastuksessa merkityksellisiä ja pohjana koko lajille, mutta ryhmä ykkösen ratsastajille siis riittää se hyvä käynti.
Ryhmässä II sitten jo ravataan kuten myös ryhmä kolmessa (jota emme Laaksolla nähneet) kun ainoastaan ryhmien IV ja V ratsastajat myös esittävät laukkaosuudet. Näihin eri ryhmiin ratsastajat jaetaan vamman mukaan - kaikkiaan eri luokitteluja vammoja  on tällä hetekllä kv 48, ja monella ratsastajalla on useamman vamman eri yhdistelmiä.    Luokittelutilaisuuksia järjestetään käsittääkseni pyynnöstä/vuosittain  SRL:n toimesta, ja jo hankitun luokituksen voi muuttaa esim kunnon huonontuessa, jopa vuosittain. Toki, kun siirrytään kv-tasolle, saattaa luokitus muuttua jälleen, ja on myös huomioitava esim Kur-luokassa ettei välttämättä kannata "lisäpisteiden toivossa"   edes esittää omaan luokitukseen kuulumatonta laukkaa - käy helposti niin, että luokitus vaikeutetaan...

                                                                Koulutukseen huolittiin III- ja sitä ylemmän luokan tuomareita, ja meitä kokoontui Scamdic Parkin kokoustiloihin lauantaina kymmenisen  kiinnostunutta, joilla jo osalla oli tuomarointipätevyys alalle, mutta kaipasivat harvinaista herkkua eli lisäkoulutusta.   Meitä oli neljä jotka vielä sunnuntaiaamuna suoritimme koearvostelun kurssin vetäjälle Jan Holger Holtschmit ille jonka meriitteihin kuuluu mm Riossa paraolympialaisissa arvosteleminen. Tuloksia odotellen....

Kävimme läpi aluksi ratsastajien luokittelu järjestelmän, ja onnekseni meidän tuomarien ei tarvitse ottaa kantaa siihen, onko ratsastaja mielestämme oikeassa luokassa- sen hoitaa Suomessa SRL:n luokittelukomitea johon käsittääkseni toimitetaan lääkärin- fysioterapeutin lausunto ratsastajan vammasta ja liikuntalyvystä- ei mitenkään itse ratsastukseen liittyen.                                                      Muutama esimerkki:
ryhmä I   istuvat lähes aina  pyörätuolissa joten liikuntarajoite melko totaalinen- vain käynti
ryhmä II     koordinaatio/liikkuminen rajoittunutta, usein pyörätuoli. -myös hieman ravia
ryhmä III  vaikka liikkuminen onnistuu maalla, voi olla kyseessä näkövamma, halvaus tai muuten rajoittunut liikkuminen ja raajojen käyttö yleensä - ohjelmassa käynti &ravi, Kurissa voi myös esittää laukkaa mutta kurssin vetäjä oli henkkilökohtaisesti sitä mieltä ettei näitä lisävaikeuksia aiheuttavia ylimääräisiä "kikkoja" kannata esittää loukkaantumisriskin kasvaessa ja/tai luokituksen kiristymisen pelossa.
ryhmä IV  käsittää jo kaikki askellajit, kilpailijalla saattaa olla rajoittunut näkö, puuttuva yläraaja tai osittainen halvaus- usein monen rajoitteen yhdistelmä.
ryhmä V kaikki askellajit, kuten edellä, mutta ratsastaja on kykenevä suorittamaan kaikki askellajit "normisti" ja tässä ryhmässä siirrytään vaativan tason kouluratsastusta vastaaviin luokkiin kisoissa. 

    https://inside.fei.org/system/files/PED_2012%20Classification%20manual_21feb_markup_version.pdf                                                                                                                                                                                    Profiloinnin ja ryhmittymisen lisäksi on tärkeää että jokaisella on tarvittaessa käytettävissään itselleen sopiva "ulkopuolinen apu" (=compensating aids) jotka jaetaan kolmeeen ryhmmän:
1. kaikille sallittu on kevyt ravi
2. omaan profiiliin liittyen voidaan jättää tervehtimättä tms
3. itselle suunnitellut varusteet - erityisohjat, jalustinkumit, tukivyö , ylimääräinen raippa, ei kannuksia etc

Nämä sallitut "avut" on merkitty korttiin, jonka kilpailija näyttää pj- tuomarille/ stewardille ennen starttia.


Koulutuksen yhteydessä katselimme mielenkiintoisia videoita, ja pääsimme keskustelemaan arvioinnista sekä yksittäisiin liikkeisiin liittyen että kokonaisuuksien osalta. Huomioitavaa on, että arviointi ei poikkea normaalista kouluratsastuksen arvioista muilta osin kuin että istunnan osalta arvioidaan vain sen tehokkuus ja toimivuus- ei lainkaan "siisteyttä tai suoruutta"
Itselleni uuden lajin edessä olin aivan otettu siitä taidosta mitä monella ratsastajalla on puutteellisesta kehonhallinnasta huolimatta, tai jopa puuttuvista raajoista huolimatta! Esim eräs nainen esitti hienoja pätkiä puuttuvista käsistä huolimatta- hänellä oli satulassa olevan lenkin kautta kulkevat ohjat suussaan! Taitaa olla melkoisen herkkäsuinen hevonen ratsastettavanaan!
-Itseltäni on ollut joskus 90-luvun alussa Savijärvelle Pohjoismaiden mestaruuskisoihin lainassa VT.Vila-niminen suomenhevonen, ja yllätys oli suuri kun se toi tuliaisinaan kultamitalin (tai siis ratsastajalle!) suoritettuaan nöyrän kuuliaisesti ratansa tanskalaisen Britin kanssa-ratsastajalla ei ollut jalkoja lainkaan mutta hän kompensoi istunnallaan puuttuvia pohkeita- harmitti etten päässyt katsomaan kisoja tuolloin , en muista mitä ohjelmaa itselläni oli mutta hevosen lainasin pyydettäessä. Vasta 90-luvun puoliltavälin para-ratsastus kehittyi siihen suuntaan että ratsastajilla oli omat hevoset!

Kuvassa Vila lanaa kenttää koulukisojen tauolla joskus 90-luvun alussa- oma puketumiseni liittyy esittämäämme "peikkokatrilliin" jossa ratsastuskoulun nuoret olivat pukeutuneina säkkeihin ja musiikkikin liittyi Vuorenpeikkoihin ja Trollmorin vaggvisaan... oi aikoja! Valtakunnallisissa katrillikisoissa taisi tulla 3 sija!?

90-luvulla Vila ja muut tuntihevoset saivat hyvän kosketuksen vammaisratsastuksen kautta myös kehitysvammaisiin kun tarjosimme tunteja Kaunismäen opetus- ja työkeskuksen silloisille asukkaille - Vilan vakituisempi ratsastaja taisi olla pyörätuolilla liikkuva Erkki, joka spastisuutensa vuoksi ei myöskään kyennyt käyttämään satulaa, mutta jonka lihaksisto lämpeni ja pehemeni hienosti hänen ratsastaessa satulatta! Hevosilla oli muistaakseni uskomaton kyky toimia kehitysvammaisten kanssa- jopa kovin arka "Marco" -ruuna oli kilttiäkin kiltimpi 2-metrisen  ratsastajansa alla joka heilutteli jakojaan miten sattui...Ja koskaan en ole laulanut "hopeista kuuta" niin antaumuksella ja kovaäänisesti kuorossa kun tämän porukan kanssa teimme maastokävelyjä!

Viitaten kurssin vetäjämme tietoihin, on FEI piakkoin luokittelemassa myös eri asteen mielenterveyshäiriöt omiin kilpailuprofiileihinsa, joten ratsastuksen merkitys laajenee yhä! Kehitysvammaisillehan on jo omat kisansa ja muistan omien oppilaitteni tuolloin tuoneen jopa mitäaleita kisoista!

Eilisaamulla onnistuin koearvosteluun saamaan sihteerikseni entisen rusalaisen, Maire Anderssonin kasvatin Teri Kovacsin, joka itse on paljon touhunnut shettisten kanssa sekä kasvattajana (Clay ja Atomi) että näyttelytoimikunnissa. Asia, minkä Teri mainitsi jäädessämme kisoja katsomaan, on aivan se sama mihin itse olen kiinnittänyt huomiota viime vuosina: Ratsastus on usein levotonta, hevoset kulkevat suu auki ja niitä "sahataan peräänantoon" tai muuten vaan riuhdotaan milloin ohjalla milloin kannuksilla. Not good.

Tämä kommentti oli jännä kuulla sellaisen ihmisen suusta, joka ei enää lähes pariinkymmeneen vuoteen ole ollut koulukisojen kanssa tekemisissä - kehitys kehittyy, mutta mikä on suunta?
Onneksi omassa paraluokassa nähtiin pääosin siistiä ratsastusta ja mielestäni sain ratsukot samaan järjestykseen suht samoilla pisteillä ja kommenteillakin kuin arvon tuomariraati - toivottavasti hyväksyvät koearvosteluni koska tämä oli mielenkiintoinen avaus itselleni uuden lajin pariin!

Palkinojen jakoon tuodaan vain voittajan hevonen, muut sijoittuneet onnitellaan jalan. Turvallisuus ennenkaikkea!