Uusin aluevaltaus tuomaroinnissa- vammais- eli pararatsastus-opettavainen viikonloppu Helsingissä!

Kahden viikon takaiseen SRL:n kutsuun vastanneena olin siis ilmoittautunut  vammaistuomarointikoulutukseen - ihan jo siitä syystä, että lajin omien kisojen puutteesta näitä  "välinekortin" omaavia ratsastajia on tänäkin kesänä osallistunut tavallisiin luokkiin lähes joka kilpailussa ja "tavallisenkin" tuomarin on hyvä tietää lajin pääkohdat!

  Kv- menestystäkin olemme jo saaneet, mm kuvan Katja Karjalainen on osallistunut olympialaisiinkiin ja ratsasti tarkasti ja huolella oman käyntiohjelmansa Laaksolla voittaen yli 74% keskiarvolla. Hänellä on luokitus I- siis ohjelmaan sisältyy pelkkää käyntiä, ja itseäni mietitytti tietty hieman hevosen osuus- paras kisahevonen on siis sellainen, jolla upea ja irtonainen käynti jota helposti pystyy säätelemään kootusta keskikäyntiin, mutta jonka pää kestää rauhallisen menon kisan aikana. Toki, kaikkien hevosten askellajithan ovat kouluratsastuksessa merkityksellisiä ja pohjana koko lajille, mutta ryhmä ykkösen ratsastajille siis riittää se hyvä käynti.
Ryhmässä II sitten jo ravataan kuten myös ryhmä kolmessa (jota emme Laaksolla nähneet) kun ainoastaan ryhmien IV ja V ratsastajat myös esittävät laukkaosuudet. Näihin eri ryhmiin ratsastajat jaetaan vamman mukaan - kaikkiaan eri luokitteluja vammoja  on tällä hetekllä kv 48, ja monella ratsastajalla on useamman vamman eri yhdistelmiä.    Luokittelutilaisuuksia järjestetään käsittääkseni pyynnöstä/vuosittain  SRL:n toimesta, ja jo hankitun luokituksen voi muuttaa esim kunnon huonontuessa, jopa vuosittain. Toki, kun siirrytään kv-tasolle, saattaa luokitus muuttua jälleen, ja on myös huomioitava esim Kur-luokassa ettei välttämättä kannata "lisäpisteiden toivossa"   edes esittää omaan luokitukseen kuulumatonta laukkaa - käy helposti niin, että luokitus vaikeutetaan...

                                                                Koulutukseen huolittiin III- ja sitä ylemmän luokan tuomareita, ja meitä kokoontui Scamdic Parkin kokoustiloihin lauantaina kymmenisen  kiinnostunutta, joilla jo osalla oli tuomarointipätevyys alalle, mutta kaipasivat harvinaista herkkua eli lisäkoulutusta.   Meitä oli neljä jotka vielä sunnuntaiaamuna suoritimme koearvostelun kurssin vetäjälle Jan Holger Holtschmit ille jonka meriitteihin kuuluu mm Riossa paraolympialaisissa arvosteleminen. Tuloksia odotellen....

Kävimme läpi aluksi ratsastajien luokittelu järjestelmän, ja onnekseni meidän tuomarien ei tarvitse ottaa kantaa siihen, onko ratsastaja mielestämme oikeassa luokassa- sen hoitaa Suomessa SRL:n luokittelukomitea johon käsittääkseni toimitetaan lääkärin- fysioterapeutin lausunto ratsastajan vammasta ja liikuntalyvystä- ei mitenkään itse ratsastukseen liittyen.                                                      Muutama esimerkki:
ryhmä I   istuvat lähes aina  pyörätuolissa joten liikuntarajoite melko totaalinen- vain käynti
ryhmä II     koordinaatio/liikkuminen rajoittunutta, usein pyörätuoli. -myös hieman ravia
ryhmä III  vaikka liikkuminen onnistuu maalla, voi olla kyseessä näkövamma, halvaus tai muuten rajoittunut liikkuminen ja raajojen käyttö yleensä - ohjelmassa käynti &ravi, Kurissa voi myös esittää laukkaa mutta kurssin vetäjä oli henkkilökohtaisesti sitä mieltä ettei näitä lisävaikeuksia aiheuttavia ylimääräisiä "kikkoja" kannata esittää loukkaantumisriskin kasvaessa ja/tai luokituksen kiristymisen pelossa.
ryhmä IV  käsittää jo kaikki askellajit, kilpailijalla saattaa olla rajoittunut näkö, puuttuva yläraaja tai osittainen halvaus- usein monen rajoitteen yhdistelmä.
ryhmä V kaikki askellajit, kuten edellä, mutta ratsastaja on kykenevä suorittamaan kaikki askellajit "normisti" ja tässä ryhmässä siirrytään vaativan tason kouluratsastusta vastaaviin luokkiin kisoissa. 

    https://inside.fei.org/system/files/PED_2012%20Classification%20manual_21feb_markup_version.pdf                                                                                                                                                                                    Profiloinnin ja ryhmittymisen lisäksi on tärkeää että jokaisella on tarvittaessa käytettävissään itselleen sopiva "ulkopuolinen apu" (=compensating aids) jotka jaetaan kolmeeen ryhmmän:
1. kaikille sallittu on kevyt ravi
2. omaan profiiliin liittyen voidaan jättää tervehtimättä tms
3. itselle suunnitellut varusteet - erityisohjat, jalustinkumit, tukivyö , ylimääräinen raippa, ei kannuksia etc

Nämä sallitut "avut" on merkitty korttiin, jonka kilpailija näyttää pj- tuomarille/ stewardille ennen starttia.


Koulutuksen yhteydessä katselimme mielenkiintoisia videoita, ja pääsimme keskustelemaan arvioinnista sekä yksittäisiin liikkeisiin liittyen että kokonaisuuksien osalta. Huomioitavaa on, että arviointi ei poikkea normaalista kouluratsastuksen arvioista muilta osin kuin että istunnan osalta arvioidaan vain sen tehokkuus ja toimivuus- ei lainkaan "siisteyttä tai suoruutta"
Itselleni uuden lajin edessä olin aivan otettu siitä taidosta mitä monella ratsastajalla on puutteellisesta kehonhallinnasta huolimatta, tai jopa puuttuvista raajoista huolimatta! Esim eräs nainen esitti hienoja pätkiä puuttuvista käsistä huolimatta- hänellä oli satulassa olevan lenkin kautta kulkevat ohjat suussaan! Taitaa olla melkoisen herkkäsuinen hevonen ratsastettavanaan!
-Itseltäni on ollut joskus 90-luvun alussa Savijärvelle Pohjoismaiden mestaruuskisoihin lainassa VT.Vila-niminen suomenhevonen, ja yllätys oli suuri kun se toi tuliaisinaan kultamitalin (tai siis ratsastajalle!) suoritettuaan nöyrän kuuliaisesti ratansa tanskalaisen Britin kanssa-ratsastajalla ei ollut jalkoja lainkaan mutta hän kompensoi istunnallaan puuttuvia pohkeita- harmitti etten päässyt katsomaan kisoja tuolloin , en muista mitä ohjelmaa itselläni oli mutta hevosen lainasin pyydettäessä. Vasta 90-luvun puoliltavälin para-ratsastus kehittyi siihen suuntaan että ratsastajilla oli omat hevoset!

Kuvassa Vila lanaa kenttää koulukisojen tauolla joskus 90-luvun alussa- oma puketumiseni liittyy esittämäämme "peikkokatrilliin" jossa ratsastuskoulun nuoret olivat pukeutuneina säkkeihin ja musiikkikin liittyi Vuorenpeikkoihin ja Trollmorin vaggvisaan... oi aikoja! Valtakunnallisissa katrillikisoissa taisi tulla 3 sija!?

90-luvulla Vila ja muut tuntihevoset saivat hyvän kosketuksen vammaisratsastuksen kautta myös kehitysvammaisiin kun tarjosimme tunteja Kaunismäen opetus- ja työkeskuksen silloisille asukkaille - Vilan vakituisempi ratsastaja taisi olla pyörätuolilla liikkuva Erkki, joka spastisuutensa vuoksi ei myöskään kyennyt käyttämään satulaa, mutta jonka lihaksisto lämpeni ja pehemeni hienosti hänen ratsastaessa satulatta! Hevosilla oli muistaakseni uskomaton kyky toimia kehitysvammaisten kanssa- jopa kovin arka "Marco" -ruuna oli kilttiäkin kiltimpi 2-metrisen  ratsastajansa alla joka heilutteli jakojaan miten sattui...Ja koskaan en ole laulanut "hopeista kuuta" niin antaumuksella ja kovaäänisesti kuorossa kun tämän porukan kanssa teimme maastokävelyjä!

Viitaten kurssin vetäjämme tietoihin, on FEI piakkoin luokittelemassa myös eri asteen mielenterveyshäiriöt omiin kilpailuprofiileihinsa, joten ratsastuksen merkitys laajenee yhä! Kehitysvammaisillehan on jo omat kisansa ja muistan omien oppilaitteni tuolloin tuoneen jopa mitäaleita kisoista!

Eilisaamulla onnistuin koearvosteluun saamaan sihteerikseni entisen rusalaisen, Maire Anderssonin kasvatin Teri Kovacsin, joka itse on paljon touhunnut shettisten kanssa sekä kasvattajana (Clay ja Atomi) että näyttelytoimikunnissa. Asia, minkä Teri mainitsi jäädessämme kisoja katsomaan, on aivan se sama mihin itse olen kiinnittänyt huomiota viime vuosina: Ratsastus on usein levotonta, hevoset kulkevat suu auki ja niitä "sahataan peräänantoon" tai muuten vaan riuhdotaan milloin ohjalla milloin kannuksilla. Not good.

Tämä kommentti oli jännä kuulla sellaisen ihmisen suusta, joka ei enää lähes pariinkymmeneen vuoteen ole ollut koulukisojen kanssa tekemisissä - kehitys kehittyy, mutta mikä on suunta?
Onneksi omassa paraluokassa nähtiin pääosin siistiä ratsastusta ja mielestäni sain ratsukot samaan järjestykseen suht samoilla pisteillä ja kommenteillakin kuin arvon tuomariraati - toivottavasti hyväksyvät koearvosteluni koska tämä oli mielenkiintoinen avaus itselleni uuden lajin pariin!

Palkinojen jakoon tuodaan vain voittajan hevonen, muut sijoittuneet onnitellaan jalan. Turvallisuus ennenkaikkea!