sunnuntai 19. elokuuta 2018

George H. Morris. What else?

Enfin - olin jo pariin kertaan kysellyt liitosta etteikö Morrista tosiaan enää kutsuta Suomeen kun hän minulle jo kaksi vuotta sitten Falsterbossa ilmoitti että tulee heti kun kutsu kuuluu...
Ja kutsu kuului, tällä kertaa ei SRL;n toimesta,
(=liian kallis, eikä enää "muodikas"-kirj.huom.) vaan yksityisen terveysalan yritykseltä- Training
4riding jonka mainostus rajoittui Facebookiin-
kiinnostusta herätti toki, mutta ne jotka eivät Facea seuraa tai eivät tunteneet yritystä jäivät täysin ulkopuolisiksi.
Minäkään en ollut tästä firmasta kuullut - yhteistyökuvioissa tilojen  ja apuvoimien   suhteen oli Harjun oppimiskeskus ja kun talon johtava ratsastuksenopettaja, master aikainen kurssikaverini Korven Katri hieman raotti kuviota minullekin selvisi. Ja Hyttisen Annen nähtyäni (ja maksettuani itseni kipeäksi tunnin valmennuksen kuuntelemisesta  kolmen hinta...) muistin hämärästi hänen esitelleen jossain tilaisuudessa ratsastukseen liittyvää tutkimusta urheilunäkökulmasta. Hyvä  asia, joka toivottavasti saa jatkoa! Positiivista oli sekin, että setä oli ollut tyytyväinen majoitukseensa Harjunhovissa ja kehui myös olosuhteita ja olipa vielä illallisilla kiinnostuneena kuunnellut talon historiasta joka sivuaa sotiamme mm Salpalukon takia. Sen verran on sedällä kilometrejä takana ja jo hieman hankalan maine että järjestäjät saavat kuulema aina olla hieman varpaillaan- nyt natsasi siis!
Asiaan. En omien uusien työkiireiden takia päässyt ekana päivänä lainkaan paikalle, ja toisenakin näin vain kolmosryhmän, eli 130-140 cm hyppäjät. Kolmannen päivän istuin sitten tikkana aamusta katsomossa tekemässä muistiinpanoja, ja uskomatonta kyllä- niitä riitti
Olennaisinta ja lohduttavinta oli se, ettei "mitään uutta taivaan alla" - ei kikkoja, temppuja, oikoteitä , yleisön viihdyttämistä, vaan keskittymistä, työntekoa ja ehdotonta kuuliaisuutta. vain yhtä asiaa jäin hieman miettimään kun Morris loppupuheessaan mainitsi "arvostuksen nousevan pelosta" (respect- rises from  fear) minkä toki voi ymmärtää monella eri tavoin. Ihmisen , siis valmentajan, täytyy ansaita kunnioitus ja arvostus, mutta hevosissa kun ei tällaisia ajatuksia ole, liene tuo "pelko"-sana vastine johtamisen voimalle- hevonen on laumaeläin ja tarvitsee ihmisen johtajakseen. Näin sen minä, ammattilaisena tulkitsen- tulkitkoon kukkahattutädit miten parhaaksi näkevät -eläin- ja ihmisrääkkäystähän siinä kolme päivää esitettiin...

Tämä "eläkeläisukko" on täyttänyt 80 vuotta helmikuussa ja kiipeää yhä hevosten selkään ja myös RATSASTAA niillä.
Toki, viime käynnistä neljä vuotta sitten, sen verran vanhentuneena että kysyi valmiiksi ratsastajalta onko hevonen käytökseltään ok.
Kun hän minun Dimmy-tammaani 5 vuotta sitten ratsasti, ei kysellyt mitään, naureskeli vain hieman "Oh, she´s spoilt, youve spoilt this mare too much, but she is nice..."
Ja yhä samalla tekniikalla- "I hate rolling reines etc"-periaatteella hän vain istui selkään ja omalla olemuksellan (ja toki tiiviillä pohkeellakin!)  yksinkertaisesti väsytti hevoset ´                                                                                                               10-15min ratsastuksen jälkeen jolloin hankalim-
matkin tapaukset nöyrtyivät ja ryhtyivät töihin. Mukisematta.
Vanha sanonta "Missä taito loppuu alkaa väkivalta" pätee yhä. Kaikkeen; niin ihmisiin kuin eläimiinkin.
Painetta niin jaloilla, istunnalla  kun kädelläkin - ei koskaan mitään sahaamista- ja hevoselle hyvä kevyt olo kun homma toimii- paine pois. No juu, taputellakaan hevosta  ei saisi, mutta senhän me tytöt aina teemme vaikka sitten salaa- eikö?

Laitan oheen vain niitä "pointteja" seuraamistani tunneista joista tein muistiinpanoja - luulen että lehdistön edustajat ovat jo enimmät jutut ja harjoitukset kirjoittaneet ja julkaisseetkin - minulle jää tämä mietiskelijän ja pohdiskelijan rooli tällä kertaa- jos nyt enää saan muistiinpanoistani selvää...
*Pohkeenväistö on "vauvoja" varten - kun tehdään töitä ja oikeasti valmistallaan hevonen esteille, treenataan avoväistöä. ja sulkuja. mutta kun kaikki ratsastajat eivät edes tiedä mitä ne ovat...
*sisäpohje- ulko-ohja
.*tee siirtymisiä
*vastalaukka ensiksi hieman uran sisäpuolella, mutta valmiimmilla ryhmillä myös kaarevilla (vastakaari) urilla.
*Laukkaa vaihdettaessa, älä heitttäydy liikaa eteenpäin. laske selvästi apujen käyttö- valmistelu-asetus-paino-pohkeiden siirto
*Hevosen on hyväksyttävä ratsastajan käsi. Tosin hyvän käden "kouluttaminen " vie vuosia.
*siirtymisiä- sekä askellajista toiseen että tempovaihteluja. tärkeätä.
*hevosesta on löydettävä sopiva määrä "positiivista jännnitettä"(positive tension)
*Selkäsi on voimanlähteesi
*Muista ettei satulaan tömähdetä, vaan laskeudutaan.


Tässä mun muistiinpanoja-kiitos Alerinin Leenalle paperista- mä aina unohdan kaikkee tärkeetä...- blogin yksi pääsyy lienee kyllä nämä muistiinpanojen puhtaaksikirjoittaminen sillä ei niistä enää viikon kuluttua saa selvää tai muista! Nytkin tekee tiukkaa...
*estettä lähestyttäessä- älä hosu  heti ensimmäiselle etäisyydelle  -aina löytyy uusi...parempi odottaa ja joutua hieman lähelle kun kun hosua ja menettää kontrolli!
*kun lähestyt ja odotat - nosta hieman kättäsi, se auttaa näkemään. Sitten pieni myötääminen niin etäisyys löytyy!
*pidä ylävartalosi normi pystyasennossa äläkä hyökkää mukaan hyppyyn!
*Kun hyppäät. ei todellakaan ole aikaa katsella hevosta vaan katseen on oltava esteissä- keskity!
*hyppyjärjestys: katse-kädet-jalat-hevonen
*volteilla pehmitetään ja koulutetaan ja kootaan hevosta- ei niitä huvin vuoksi ratsasteta!
*Tasapaino ja etuosan keveys- se opetetaan hevoselle jo kotona ei enää kisoissa- silloin sen on jo oltava olemassa.
*verryttelyssäkin voidaan laukata turhat paineet pois ja ottaa pieniä spurtteja suorilla ja päätyvolteilla koota-  alas satulaan istuen.
*-"teillä on pakottava tarve pakottaa hevosen pää alas- miksi? Etupainoisiksiko te hevoset haluatte? kyllä se peräänanto sieltä tulee kun hevonen vastaa pohkeeseen ja liikkuu läpi rungon!"
*Kaulaa emme pyri lyhentämään, vaan takapäätä.!
*jos hevoselta puuttuu eteenpäinpyrkimys, älä jauha pohkeella vaan kysy kerran ja huomauta sitten kannuksella/raipalla.*Rakenna istuntasi hyvän pohjetuen ja alaspainettujen kantapäiden varaan- siinä sinun ankkurisi!  *Vakaa käsi joustaa hevosen pään liikettä käynnissä ja laukassa, muttei koskaan "sahaa" tai touhua muutoin. KANNA kätesi, älä paina niitä alas! (ellei erityistä syytä-esm juuri ennen estettä) 'Hyvän käden kouluttaminen vie vuosia- keskity ensin istuntaan ja pohkeisiin!  *Take your time"- rauhoitu ja keskity ja tee niitä vaikeita asioita paljon ja helpolla tasolla ! Jos läheltä ponnistaminen on sinulle vaikeaa -harjoittele sitä rauhassa pienillä esteillä.* Harjoiteltava erilaisia myötäämisiä - lyhyt myötääminen tärkeä etenkin pelottavilla esteillä jotta niille voidaan lähestyä sopivalla tuella aluksi matalilla korkeuksilla. * Esteen jälkeen kulmaanratsastus jossa nurkka toimii "stopparina" saa kuuman hevosen ajattelemaan ja odottamaan.* Jalat pysyvät hevosen kyljissä
*"Pohkeet kehittävät eteenpäinpyrkimystä ja ohjien tehtävänä on säädellä sitä"
*Uusia asioita opetettaessa (esim laukanvahto) istu alas satulaan jotta saisit tehokkuutta lisää.
*"Practise doesn`t make perfect, but perfect practise helps"
*You can´t do important things just "sometimes" - you even have to wash your teeth everyday!
*lyhyt myötääminen voidaan myös ajatella termillä "floating hands" -valuvat, kelluvat kädet jotka seuraavat hevosen suuta sen verran kun se kaulaa pyytää; kuitenkin tuen säilyttäen.
*Älä koskaan tee samaa harjoitusta liian kauan - ,molemmat kyllästyvät ja väsyvät ja tulostaso heikkenee- vaihda harjoitusta mutta palaa edelliseen harjoitukseen jo heti seuraavalla kerralla.
*Kun tasapaino, tottelevasuus ja suu on kunnossa- silloin hyppykin toimii

 "I like to ride" oli kommentti kun setä kapusi taas jonkun hevosen selkään- 10-20min ratsain muiden odottaessa. Kahden tunnin sessiot olisivat olleet liiankin raskaita toteuttaa niin hevosille kuin ratsastajille mutta pienet hengähdystauot helpottivat. KESKITTYMINEN oli kuitenkin se tärkein, ja Morris painotti myös asennetta- ellet halua oppia ja totella , sinun on turha tulla Morriksen tunneille, Hän opettaa mieluumin 3-4 motivoitunutta oppilasta kuin niitä kahta "ylimääräistä" jotka ehkä ovat tulleet  vastahakoisesti peruutuspaikalle. Myös hevosen on oltava fyysisesti kunnossa ja valmisteltu tehtäviä varten - ainoastaan ensimmäisessä ryhmässä ei ratsastettu vastalaukkaa ja kolmosryhmä teki vastalaukassa melko vaativia kiemurauriakin.
Mikäli ei ole ennen Morriksen opissa ollut, on syytä selvittää mitä vaaditaan ja minkälainen tunnin kulku voi olla, sekä varustautua huumorilla ja harjoitella jo hieman etukäteen ainakin verryttelyyn liittyvä asioita. Sivuttaisliikkeet, voltit, täyskaarroot ja vastakaarrot, siirtymiset, asialliset laukanvaihdot ja  ratsastus ilman jalustimia-  kaikki asioita joita Morris jo kolmekymmentä vuotta on verryttelyssä teettänyt!



Toki setä on iän myötä hieman pehmentynyt ja blondihuomautukset ovat jääneeet pois, eikä kielenkäyttö muutenkaan enää ole vallan ilkeätä, ja kiitosta tulee runsaasti - aiheesta! Harjoitukset läpeensä ajateltuja ja porukan tason huomioiden sopivia- mitään rumia kieltoja tai ikäviä tilanteita ei näkynyt ja hevoset / ratsastajat hyppäsivät pävä päivältä paremmin. Mistään helpoista tehtävitä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan tasoon sovitetuista - esim suhteutettujen välien ratsastus vinosti vaati todella keskittymistä ja johtavaa ohjasotetta- jokaiselle hypylle oli oma tarkoituksena- oli kyseessä sitten erilaiset myötäämiset, johtavat ohjasotteet, laukan lyhentäminen tai pidentäminen ....
Myös estetyypit oli valittu nykytrendien mukaan -avoimia ja jopa muutamista puomeista koostuvia esteitä, reipas tempo, paikoin lyhyetkin sarjavälit (esim 10.50- 6.50)



Mietin mielessäni, olenko ihan hullu kun uudessa työpaikassa het pyydän kolmantena työpäivänä palkatonta vapaata tällaista kurssia varten vaikken enää itse edes hyppää,, mutta hullu tai ei, matka
Haminan taakse Virolahden Harjuun kannatti sillä Morris vaan ON ehdoton pedagogi ja karismaattisin tuntemani valmentaja.
Ja jos joku ei usko, tulkoot ensi vuonna mukaan. Lukemalla omaelämänkerrallisen kirjan saa sedästä vielä laajemman kuvan, mutta ratsastukseen ja hyppäämiseen liittyviä julkaisujaon myös paljon. - suosittelen!


PS! Myönnän nyt että kuvaaminen oli kielletty - sain sen kuulla toimitsijalta sitten kun jo olin kymmenkunta kuvaa ottanut - jokynen torstaina otettu on sitten ihan salaa ja laittomasti kuvattu niin laatu sen mukainen... Jos minua nyt rangaistaan niin olkoot , kameralla kun liikun joka paikassa niin täälläkin. ei kaupallisiin tarkoituksiin - kukaan ei mitään minulle näistä blogipostauksista maksa vaikka lukjoita välillä on  yli tuhat...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti