hulluheppa.blogspot.com: "Ma metsään tahdon mennä nyt..."

Hieman huvittuneena olen jossain lehdessä selaillut näitä "puunhalaus"-juttuja, ja niitä tarkemmin miettiessäni todennut että "keinot on kullakin- tavoite sama" - metsä tuo rauhaa siellulle ja terveyttä elimistöön -mitä sitä kieltämään!

Uusien oppilaiden kanssa tutustuimme Sipoon korpeen pari viikkoa sitten; testasimme myös "kamerakynä"-opetusta ja teimme tuttavuutta kestävään kehitykseen ja toisiimme. Lenkin varrelta löytyi myös laiduntava hieholauma sonneineen, joten pääsimme myös biologian ja maatalouden saloja avaamaan! Ja tietenkin söimme eväitä! Ja myöhäistään ensi keväänä uudestaan- miten liikkuu vesi purossa lumen sulaessa (kuivan kesän jäljiltä lähes kuiva!) , mikä vihreä on vallitseva ja mitä lintuja kuulemme?!

Kyseessä siis ihan oikea "aarniometsä" jossa kuitenkin helppo kulkea merkityillä poluilla- toisin kun ex-kotimetsissä jossa tänään kävimme pikkupoikien kanssa sienessä/puolukassa.
Liikun itse monta kertaa viikossa metsässä- milloin hevosen, milloin koiran ja milloin molempien kanssa- näin olen aina tehnyt enkä edes ajatellut siitä olevan mitään hyötyä tai iloa itselleni- eläinten vaan kuuluu päästä luontoon! Nyt uutena asiana on tullut pojanpoikien kanssa sienestäminen ja marjastaminen - asia mitä todellakaan en ole tehnyt omien poikien kanssa muuta kuin aivan erityistapauksissa - ei ole koskaan muka ollut aikaa! Omille lapsille tätä ei voi enää korvata, mutta jos fammut & mummut uhraavat lapsenlapsiinsa tätä "laatuaikaa" ehkä se jotain hyvittää????
Mitä kaikkea jääkään kokematta ainaisen kiireen takia? Lapsuus on vain kerran !

Syksyn runsain sato kuuman kesän jälkeen koostuu kuitenkin - hirvikärpäsisitä- ja niihin oli varauduttu kuten kuvassa näkyy!
Metsätien ollessa hyvin vähällä käytöllä, en riskeerannut ajaa autonpohjaa kiinni mihinkään ja reippailtiin kävellen toista kilometriä ennen metsään sukeltamista. Sieltä sitten löytyi "kaikkea mahdollista" mutta koska fammun sienestystaidot ja sienten syöminen rajoittuu kanttarelleihin eli vahveroihin, pyydystimme ainostaan niitä (hirvikärpästen lisäksi) Puolukkaa tuli oheistoimintana ja tutkimista riitti niin jäkälissä, lahonneessa puussa tai kärpässienissä, kivistä puhumattakaan! ja parasta- metsätietous lisääntyy, koordinaatio ja kunto paranee, hengitys kulkee ja ruokaa tuliaisina - kaikki tämä lisäksi aivan ILMAISEKSI!
MIKSI ihmiset kuvittelevat että vain "maksettu ilo" on sitä oikeaa hauskanpitoa?! Suomessa on sitäpaitsi maailman paras jokamiehenoikeus ja ihana luonto jossa jo lapsena voi totutella liikumaan ja hyödyntämään metsän antimia! Toki, kaikella on rajansa- jos asian vie liian pitkälle kuten oman ikäluokkani lapsilla usein tehtiin, on metsään meno pelkkää työtä eli marjanpoimimista urakalla...

Jo ennen sienestystä sattui ja tapahtui - aivan kuten itse osasin epäillä, oli Fafa tullessamme Jontikallaan kaurapellonpuinnissa ja siihenhän tietty ensiksi pysähdyttiin.
Ja pieni mutta rohkea mies kapusi kyytiin ja ajoivat yhdessä fafan kanssa pätkän ennenkun puimurin laari tyhjättiin traktorin peräkärryyn.
Nämä pojat ainakin tietävät mistä kaurapuuro tulee ja mistä Grixien kaura-annos koostuu! Isompi mies testasi traktorin rattia, muuttei kuitenkaan vielä lähtenyt kuormaa kuivurille viemään...

Jotta maalaiselämä olisi täydellistä, vietyäni naperot kotiin äitinsä suihkutettavaksi puhtaaksi mahdollisista hirvikärpäsistä ja hiestä - ihana lämpö +24 koko päivän - tein Grixen kanssa sänkipellolla hieman koulukiemuroitakin ja pulahdin vielä sen jälkeen Sääksjärveen - tällä kertaa oli tyytyminen 500metriin kun ei ollut saunaa odttamassa...

Satonäkymät vaihtelevat suuresti - laatu paikoin korvannee määrän, joskin jyväkoko pieni.

K-ketjun lanseerama "auta viljelijää"- tempaus ei ole hullumpi, kyllä paikoin on lohdutonta tiputella muutamia jyviä laarin pohjalle, viime vuoden sateiden jälkeen tämä olisi sata vuotta sitten tiennyt nälänhätää, kuten 1866-67. Nautoja on pistetty pois; tutuiltakin lähti koko maitokarja, ja hevosia kuuluu olevan myyntipalstoilla runsaslukuisesti - ja tämä koskee lähes koko Eurooppaa. Toivotaan että nykyajan tekniikka ja logistiikka tulevat apuun mitä tulee rehu- ja ruoantuotantoon!