No nyt tulee tekstiä.
Tämä aihe jäi vähän junnaamaan kun on liuta näitä vanhoja eläimiä.
Eläimistä ja niiden hoidosta/hoitamattomuudesta / pahoinpitelystä on viime aikoina ollut paljon lehdissäkin- viimeksi HBL ja Iltalehti jakoivat
jutun "lasten leikeistä"
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/279a3f62-c5b9-4d1d-8de5-99432ad1401c?fbclid=IwAR1H3kn-ADC1rkHOB92O4oKbifzfv1r0yIVgs0vNjXrM1HXp6rnwVoEtd0w
Tämä yhteiskunnan vieraantuminen eläimistä ja metsistä, maaseudusta ja luonnosta ylipäänsä alkaa jo olla hyvin hyvin huolestuttavaa- tähän kun liitetään netistä tai peleistä nähtävät väkivaltaiset lastenohjelmat/pelit, ei ole ihme että tällaista tapahtuu- lapset eivät vaan käsitä että eläimetkin ovat kipua tuntevia, eläviä yksilöitä! Valitettavasti myös vanhempien itsekeskeisyys ja asenteet vaikuttavat lapsiinkin- kaikki mitataan rahassa. Hyvä että jutussa oli mukana näitä summia joita joutuu maksamaan valtiolle jos eläimiä tappaa !
Suuri metsäkeskustelu on myös hieman huvittavaa- toisaalta metsästä pitäisi saada taloudellista hyötyä- siinä ymmärrän hyvn yksittäisiä PIENmetsänomistajia, (mutten niitä isoja ylikansallisia yrityksiä jotka vaan jahtaavat pörssituloksia)- toisaalta siellä pitäisi saada kulkea halaamassa puita ja vahvistamassa psyykeään.....Onneksi en ole poliitikko enkä joudu ottamaan kantaa näihin asioihin!
Kaikessa ilmastoteksteissä mainitaan myös tuo "pieriskelevä lehmä", mutta- tästä olen joskus jo aiemmin maininnut - entä ne pieriskelevät, lihaa syövät lemmikkieläimet kuten kissat ja koirat? Teenköhän minä nyt suuren ilmastoteon kun en aio ottaa Fasun tilalle uutta koiraa??
Kissanpaikka on kuitenkin vapaa- syö ja pieree labradorinnoutajaa vähemmän - mutta ongelmana on se, että Nöpön pitäisi itse päästä kaveri itselleen valitsemaan ja tuskin se mitään pentua riesakseen huolisi- eläinsuojeluyhdistykseltä joku höveli herrakissa? Aivan yksin tuo ei taida viihtyä kun koiran ja minun poissaollessa eräänä viikonloppuna oli tehnyt protestikakat mun työtuolille! Äiti-kissa Sanelmahan poistui keskuudestamme liki kuukausi sitten, vanhana väsyneenä ja vähän kipeänä siis sekin.
Laittelen oheen kuvia Fasusta niin itsekseen kun ystävien kanssa ja kiitän Riittaa hyvästä lopusta - meillä lemmikkieläimet yleensä on saaneet rauhallisesti nukahtaa tuvan lattialle läheisten vieressä- niin nytkin. Pojista kolme mukana- neljännen perheellisen luona vierailimme hyvästelemässä ja kaikki pikkuiset saivat rapsuttaa ja jättää terveiset - onneksi siinä perheessä nyt on oma koiranpentu joka lieventää tutun ihanan Fasun jättämää aukkoa!
Itse huomasin miten paljon enemmään kiintyy lemmikkiin kun olosuhteet ovat erilaiset- maalaistalon kiireen keskellä koira taisi olla vaan "huonekalun jatke" joka seurasi emäntää ulos talliin ja töihin mutta jonka kanssa harvemmin liikuttiin kodin ulkopuolella. Jos jonnekin mentiin koko perheen voimalla, piti aina järjestää hevosille hoitaja ja koira hoitui siinä "ohimennen" . Seitsemän ikävuoden jälkeen Fasu muutti kanssani kaupunkioloihin jossa asia on aivan eri ja aikaa on varattava vähintään kolmelle lenkille päivittäin. Niitä "kakkapusseja" en koskaan oppinut käyttämään, mutta onneksi Fasu oli sen verran siisti että paikat löytyivät ojien pohjilta, Jatilan sänkipellolta syksyisin ja talvisin tai metsästä.
Ja se iloinen hännänheilutus ja vastaanotto kotiintultaessa -mikä sen ihanempaa! Vaikka kuulo vanhemmiten Fasulla heikkenikin, oli hieman valikoivasta kuulosta kyse- niin kuuroksi ei labradoria saa etteikö jääkaapin avaaminen kutsuisi sitä paikalle!
Kaikesta huolimatta elämä jatkuu ja kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu niitä uusia. Tätä toivon kaikille- jos mahdollista, jättäkää hyvästit rakkaalle eläimelle myös lasten kanssa. Kuolema ja elämä ovat luonnollisia asioita jotka auttavat ymmärtämään elämää itseään ja kasvattavat.
Fasu oli METSÄKOIRA, LUONTOKOIRA, LAPSIKOIRA
YSTÄVÄKOIRA, RATSASTUSLENKKIKAVERI JA SIENIKOIRA
Nuori Fasu tutustuu vielä nuorempaan Dioon. Vuosi taitaa olla 2011? Paitsi jos tuo onkin äitinsä Dimmy, vuosi on 2007. Ei näistä kaikista voi muistaa enkä nyt viitsi noita sukkamerkkeä tarkistaa...
Vieressä kuitenkin Fasu tähyää minua Grixien selässä- minkäs muun kun namin toivossa!
Niiskuneiti oli eläessään Fasun suuri suosikki- sen kanssa oli ihana päästä ajolenkille, mutta pusuttelu piti tehdä hieman salaa ja äkkiarvaamatta- tykkääminen ei ollut molemminpuolista vaan Niisku vähätteli ja melkein inhosi Fassea....
(kunhan löydän, lisään heistä vielä jonkun kuvan...)
-löytyhän yksi kuva Niiskun viimeiseltä kesältä, 2016
Kovasti näkyy vahtivan että ratsastukset sujuu normien
mukaisesti- pikkupojilla tainnut olla erimielisyyksiä vuoroista?
Uiminen kuuluu labradorien rotukuvaan, mutta siinä Fasu ei ollut tyypillinen - vesi toki ihana elementti ja ojanpohjat fantastisia kävelypaikkoja- talvellakin kun jää ensin rikkoontui!
Viimeiset vuodet kun aloin harrastamaan avantouintia, tuliFasse tutuksi monelle Katrinrannankävijälle ja hyvästä ystävästä Iineksestä aika jätti jo keväällä. Heistä ei kuvaa, mutta tässä muutamia muita kaverisuhteita matkan varrelta:
 |
| Hyvinkäällä Riitan Koru kelpasi vesileikkeihin.... |
 |
| Kaisa i Kimito var en trevlig kompis fast dom sågs bara några ggr i året! |
Takkulassa pari kertaa mukana tuomarikeikalla- Fabsu ihan paras ja tässä vielä Elmo. Anu kuvannut
lisää kavereita, Tössällä saunaillassa ja lammikossakin, ainakin vähän...
Kuivasen Maikin Karoliinan kanssa Fasu jaksoi vielä talvella leikkiä, mutta kesään mennessä ei enää jaksanut. kavereina säilyivät silti.
Ahlskogien Nemo leikitti myös vielä vuosi sitten.
ja sitten uimaan -ainakin mamman kanssa:
KOTIKOIRA oli se kaveri, joka aina oli iloisesti minua vastaanottamassa oli kello mitä tahansa.
"ÄMPÄRIKOIRA" useampaan kertaan- märkäkohdun myötä kohdunpoisto talvella 2017, joulukuussa 2018 pahalaatuinen kasvain jonka etäpesäke laajeni kesällä 2019 eikä vastannut antibioottiin tulehtuessaan Nivelrikko alkoi vaivaamaan ja lenkit lyheni sekä muitakin oheisvaivoja tuli virtsan karkailua myöten- ei ole koiranelämää nukkua yöt ämpäri päässä nuoleskelua estämässä tai pukea koira vaippoihin ettei satu vahinkoja.
Kuten jo kissan kanssa totesin, on päästävä eläin arvokkaasti poistumaan tästä maailmasta ja tätä olin jo vatvonut lähes koko kesän. Itsekkäästi ei saa pitää kiinni, usein voi olla parempi kysyä jo joltain ulkopuoliselta neuvoa kun oman eläimen näkee päivittäin ja se suhde on niin erilainen omaan kun vieraaseen eläimeen.
Hyvästit heitettiin namujen kera vanhassa kotipaikassa ja pojat olivat isänsä kanssa jo haudan valmistaneet. En tiedä vaistosiko Wilma-kissa jotain kun hautajaisten jälkeen kyhnäsi vanhimman pojan sylissä ihan rasitukseen asti. -Kiitos naapureille, monet lenkit tekivät Maken kanssa ja hautaa koristaa heiltä saatu ruusu.
Saskian Flashdance s 8.5 2007 k. 11.8.2019
KIITOS FASU!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti