Eli kyseessä oli LAATU eikä määrä meissä osallistujissa! Kolme uutta ja rohkeaa oli joukkoomme liittynyt ja heille kaikille tehtiin ryhdin- ja puheasennon korjaus - osalle avustettuna. Huono omatunto soimasi, kun Katri-Liis kyseli miten olimme syksyllä opittuja asioita harjoitelleet - en juuri mitenkään. Muutaman viikon ehkä muistin nuo jalat ja tukevan otteen maahan puhuessani, mutta siihen se jäi. Usein saatan olla niin innostunut tunnilla etten muista miten minun pitää puhua! Tämä kostautuu etenkin ulkona ratsastustuntia pitäessä äänen rikkoontumisella- asia minkä hyvinkin voidaan estää harjoittelemalla ja miettimällä etukäteen omaa äänenkäyttöä.
Puhumisen VALMISTELU (=prefonaatio) oli eräs teemoista - kasvojen lihakset rennoiksi, ajatusta eteenpin, hymyilevä yläleuka ja alaleuka rennoksi, hengittäminen ajatuksella "hämmästy, ylläty" ennenkuin aloitat puhumisen. Asentoa korjaamalla saadaan keuhkoille tilaa ja ääni pääsee syntymään tarpeeksi syvältä- tätä kun harjoiteltiin minua harmitti että kamerasta loppui akku enkä saanut aiheesta videopätkiä- rivi "prrruuu"- tai "moi" -huutavista opettajista on mahtanut olla huvittava näky!
Laulajille tämäntyyppinen asennonhakeminen on arkipäivää, mutta tekee myös hyvää äänityöläisille- säästää ääntä ja tämän päivän harjoituksissa vielä paneuduttiin äänenlaatuun. Itse olen usein ihmetellyt miksi oppilaat ovat sitä mieltä että huudan, vaikka vaan puhun "tehokkaasti" - syy löytyy alaleuan ja kaulan kireydestä jolloin äänestä tulee tiukempi. Saimme lopuksi kommentteja äänenkäytöstämme ja ohjeita kotiin - minulla kuulema normaalitilassa pehmeä, miellyttävä ääni (?) mutta vokaalien edessä olevaa ylimääräistä "suhinaa" pyrittävä poistamaan. Palautteesta yleisesti oli myös puhetta - miten monelle oppilaalle onkaan ahdistavaa yrittää puhua englantia kaikkien kuullen kun suomikaan ei aina suju? Vaikka varsinainen puheenopetus kuuluukin eksperteille ja puhevikojen korjaaminen terveydenhuollon yhteyteen, voimme me opettajat kuitenkin hienovaraisesti oppituntien yhteydessä antaa pieniä vinkkejä kovin näkyvien virheiden korjaamiseen ja tietenkin kehua kun menee hyvin. Katri-Liis myös kertoi, miten jopa johtajatasolla on vaikea isossa ryhmässä lähteä kenenkään puhevikoja henkilökohtaisella tasolla korjaamaan- haastava työ!
Eri kielissä myös ääntä (ja keuhkoja!) käytetään eri tavoin - esimerkkinä saksalaisten "sylkeminen" ja espanjalaisten lyhyet vokaalit verrattuna saman kieliryhmän italiaan! Ja se suomalaisen ilmeettömyys- kun ei käytetä poskipäiden lihaksistoa kasvot näyttävät helposti vihaisilta! Me naiset puhumme usein myös liian ylöspäin - painopistettä siirtämällä ja suuntaamalla enemmän yleisöön saadaan puheesta jo paljon vaikuttavampaa ja kuuluvampaa!
Saanko niskaa rentoutumaan ja pitenemään oikein?
-Osaset paikoilleen - liikunnanohjaajan hyvin kehittyneestä lihaksistosta voi jopa äänenkäytön kannalta olla haittaa jos vääriä lihaksia jännitetään puhuessa..
Kokeilimme kaikki tätä pareittan; mielenkiintoisia havaintoja!
"Asennolla on merkitystä" - ryhdin pitää olla suora, mutta joustava jotta ääni pääsee kulkemaan optimaalisesti.
Tällä luennolla paneuduttiin siis myös itse puhumiseen tapahtumana- miten saada kuulijat fokusoitumaan puhujaan, eli ei pelkkää äänen säätelyä ja säästelyä, vaan myös itse puhetapahtuman kulku. Mikään ei ole väsyttävämpää kun monotonisesti puhuvan henkilön kuunteleminen vaikka aihe olisi kuinka kiinnostava!
Saimme taas ideoita, ajatuksia ja hauskan illan hyvässä porukassa - kiitos Katri-Liis! Mikäli nyt kieltenopettajia herää kiinnostumaan aiheesta, on mahdollista vielä syksyllä järjestää "jatkokurssi" johon myös uusia oppilaita voidaan otta mukaan! Yhteystiedot ohessa:
http//www.voicepilates.fi - Katri-Liis Vainio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti