sairaalakokemuksia, osa 2.

Tänään jo hieman helpottunut olo- kriittisin tilanne ilmeisesti ohi, mutta alkuperäistä syytä sairastumiseen ja itse sairautta ei ole pystytty diagnosoimaan! Ähky mikä ähky = hevosen ruoansulatukseen liittyvä kiputila, mutta tässä tapauksessa vielä kaikkine mausteineen mitä tautikirjasta vaan löytää!

Onneksi harvoin olen hevosiani joutunut klinikoille viemään - tosin vuosi sitten Grixie lapsineen viikon Hyvinkäällä kun Gawain ei ymmärtänyt tissin päälle mitään syntyessään mutta se ongelma saatiin ratkaistua muutamassa päivässä. Luonnossa olisi kuollut. Grixie on ähkyleikattu aprillipäivänä vuonna 2000, varsa Gabrielle mahassaan. Sillloin syyksi selittyi kuivunut, mahaportin tukkinut rehu, jonka ehkä olisi saanut letkuttamallakin pois. No, mene ja tiedä, leikkaus onnistui, varsa syntyi kesäkuussa eikä ihan huono ollut - tosin emäänsä huonompi kun jäi Breedersissä toiseksi Jenny Kainulaisen ratsastamana! Nyt lienee siirtynyt jo kokonaan siitokseen - Valtteri Reilin siskojensa kera aloitteli kisauraansa Gabilla .

Minnan eilinen päätös heti toimittaa tamma klinikalle oli paras mahdollinen,(vilpitön kiitos!)  perustuen villinä laukkaavaan pulssiin. Rektalisointi ei tuonut muuta tietoa kun laiskahkon ja kuivan suoliston, koska ulostetta oli kuitenkin yön aikana tullut ja sitä löytyi lisääkin.

Takaisin klinikalle - tiede kehittyy, tutkimukset ja diagnosointi Suomessa aivan huippuluokkaa! Meitä eilen vastassa ell Elina Koskenranta apureineen ja heti päästiin tutkittavaksi, ja koirallekin löytyi paikka ja vettä - enhän ollut varautunut mihinkään sairaalareissuun ja oma pukeutuminen mitä sattui, koira mukana ja Kyröiltä saadut auton + peräkärryn "käyttöohjeet " informatiivisesti liittyivät tuuletuksen joko "off" tai täysillä puhaltamiseen!Mutta tämä kaikki pientä siihen verrattuna että hommat toimi- ihanat Kyröt kun sain ajoneuvon - ei oma Volvoni varsaa isompaa jaksa vetää ja nyt oli sentään tuo viisisataakiloinen äiti se potilas! - Jaa, lastaus. Joillekin se on ongelma, ei meille. Onneksi muita ammattilaisia ympärillä niin varsakin vaan käveli autoon. Asiasta kun ei nosteta melua, ei hevonenkaan sitä tee, ja Grixiehän nyt vanhana kisaratsuna ilman muuta meni autoon, lapsi työnnettiin perässä. Onnistui yrittäessään kääntyä kaatamaan itsensä, mutta sekin homma korjattiin pian. Tunnin automatkan aikana jo mietin ovatko edes enää hengissä kun oli niin hiljaista.
Perillä ensin kuumetsekkaus - nyt hieman koholla, aamulla ei vielä ollut - pulssi hieman rauhallisempi mutta yhä yli sadan, mahaletkua ja sitä kautta nesteytystä ajateltiin ensin, mutta taitava Grixie ei vaan suostunut letkua nielemään joten helpompi vaihtoehto oli kuitenkin asentaa tippa. Pikkumies koko ajan äidin vieressä/edessä, jaksoi hyvin olla pystyssä ja aina tilaisuuden tullen kävi tissillä - nyt hieman huonoin tuloksin äidin kuivuessa. Iltpäivällä sai sitten vadista (nykyään ei enää tarjota tuttipulloa- kehitystä siinäkin) äidinmaitoa ja myöhemmin oli vielä otettu vasta-aineet jonka tuloksena varalta oli plasmaa sitten tankattu.

"Nielee, ei niele, nielee, ei niele...."mahaletku ei maistunut, keskiviikkona oli onnistunut.

"Normaali" hevoselle laitetaan ikävien käsittelyjen ajaksi huulipuristin, mutta muistin miksei sitä Grixielle oltu käytetty - ylähuuli tiukasti suppuun jännittyneenä, joten nappasin taas kerran kielestä kiinni toimenpiteiden ajaksi - tippa asennettiin kaulasuoneen ja sitten vielä otettiin näyte suolistosta mahapeitteen läpi, ultrattiin myös verenvuotojen varalta, verikokeet otettu tietty ensimmäiseksi ja rektalisointikin hoidettiin- kaasua tuntui suolistossa olevan ja ei juuri liikettä oikealla. Varalta myös kohtu huuhdeltiin joten voitaneen todeta että perusteellista työtä! Kipulääkityksen myötä sydänkin vähitellen rauhottui ja jätin tamman ja varsan sairaskarsinaan 14-aikoihin palauttaakseni ajoneuvon Orimattilaan.

kohtuhuuhtelu käynnissä

Oppilaita minulla oli vielä illalla- hyvä niin, ajatukset pysyivät kasassa, ja myönnetäkööt että ennen nukkumaanmenoa otin muutaman yömyssyn unentulon varmistamiseksi.

Tänään herätessäni ajatukset sitten kiersivät menneitä ja tulevia - asiahan on niin. että Grixie on ollut elämäni hevonen, ei pelkästään Breeders-voiton ja hyvien varsojen takia, vaan kaiken sen, mitä olemme yhdessä kokeneet!
Se oli alunperin minulle hieman pieni ja ilman muuta 3-vuotiaaksi asti myyntilistalla, mutta käytyäni sen ensimmäisen kerran sen selässä, en enää halunnut siitä luopua- siinä vaan oli "se jokin"!
Ja kuskatessani sitä 4-vuotiaana yötä vasten aprillipäivänä Helsinkiin ähkyleikkaukseen, ajattelin, että "jos se tuohon kuolee, joutaa loputkin hevoset pois". Eipä kuollut, vaan teki vielä loistavan uran ja upeita varsoja - niissäkin asioissa ollut milloin mitäkin ongelmia! Nyt rouva on yhdeksän kertaa varsonut ja seitsemän varsaa hengissä, tiinehtyminen on aina ollut huippuluokkaa kuten myös itse varsomistapahtuma ja varsanhoito. Ongelmana on ollut tulehdusherkkyys caslick-operaatioista huolimatta, ja istukkatulehdus lie aiheuttanut molempien kuolleiden varsojen sairastumiset.
Tallinpitoa kaksi vuotta sitten lopettaessani ei tullut mieleenikään Grixietä myydä, mutta toki täytyy myöntää että herkälle hevoselle ei nämä tallinvaihdot niin hyviä ole olleet - kaupunkitalliin en olisi sitä oskaan voinut kuvitellakaan vieväni! Itsehän en sillä ole vuosiin ratsastanut - seitsemänvuotiaana kisoissa loukattuaan vasemman takasensa esteeltä alastullessa, siihen kehittyi ruununivelen nivelrikko ja siitosura oli selvä! Pienempiä kisoja toki on käyty ja monet oppilaat tuo on opettanut, muttei mitään 80cm suurempaa ole seitsenvuotiskauden jälkeen hypätty!
-Tämäkin täytyy vielä mainita, vakuutus on se jota saan kiittää että ylipäänsä on varaa hoitaa tammaa klinikalla. Olin asiasta kovin epävarma, en löytänyt tämän vuoden kirjanpidosta ensimmäistäkään Grixietä koskevaa vakuutusmaksua, mutta soitto Pohjantähteen varmisti että marraskuussa on maksettu vuodeksi eteenpäin - ihanaa! Tämähän ei varsinaisesti liity oppimiseen, mutta elämänhallintaan kylläkin - vakuutusasiat on niitä, joita kannattaa hoitaa ja laskea niin itsensä kuin lähipiiriin liittyen jotta voi tiukassakin taloustilanteessa päätyä järkeviin ratkasiuihin!
-huomenna päivitän toivottavasti jotain mikä liittyy torstaihin - onhan se toivoa täynnä! Tänään illalla sanoivat jo kokeilevansa tarjota hieman syötävää rouvalle ! Ehkä tämä vielä iloksi muuttuu?

pikkumies (Gareth ?) äitiä lohduttamassa klinikalla