Ajatuksia , ajatuksia ja vielä kerran ajatuksia...

Realiteettien äärelle paluu - olen minä aikmoinen höntti ja optimisti kun näitä hevosia on tullut kasvatettua kuutisenkymmentä ja enemmänkin, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.
Mutta ne pienet ilot, kun varsa syntyy ja kehittyy, kasvaa ja löytää toivottavasti uuden hyvän kodin, ovat sen arvoisia! Uuden elämän synty on aina yhtä raju ja ihana kokemus- oli kyseessä sitten hevonen, emakko, kani, kissa tai koira - näitä eläimiä olen ollut mukana synnytyksessa jopa avustamassa. Omia synnytyksiä ei lasketa.
Tämä juhannus on mennyt odotellessa, miettiessä, "kyttäillessä" ja toivoessa! Mitään erityistä diagnoosia ei Grixie sairaalasta tullessaan saanut - kyseessä lie yhteensattumien summa ja kun on kuitenkin herkästä tammasta kyse, niitä miinustekijöitä on sattunut yhdelle kertaa liikaa. Kohtutulehdusta enää hoidetaan sulfalla ja kuumetta sekä syöntiä seurataan, mutta tänään näytti kaikki aamupäivällä hyvältä ja varsuliini, GARETH , on erittäin eläväinen!
Sitten tulee tämä raadollinen eli taloudellinen puoli: Hevoskasvatus ei kannata, eikä talous ainakaan kestä näitä yllättäviä suuria eläinlääkintäkuluja, vakuutukset eivät kata nyt puoliakaan. Mutta kaiken toimiessa - kannatti mun konseptilla kolmattakymmenettä vuotta: Tammoille ensin näyttöä kilparadoilta, eka varsa jo ennen tätä nelivuotiaana, ja nuorten hevosten kisakarusellin jälkeen siitokseen ja oppilaskäyttöön! Hyvin toimi! Ja ellei varsaa heti emän alta saatu myytyä, sen kanssa sitten jatkettiin treenaamista niin näyttelyyn, kyvyt-esiin kuin vähitellen kisoihinkin. Toki omassa työssäni on ollut hyvänä puolena se, että itse olen kouluttanut ja alkuun myös kilpailluttanut hevoseni. Tästä syystä olen pitänyt  itseäni kuitenkin melko "kaupallisena" kasvattajana kunnes teimme RJLn kanssa opintomatkan PohjoisSaksaan joskus 2000-luvun alkupuolella ja tutustuimme sikäläiseen kasvatukseen, joka pitkälti lepäsi (ainakin tuolloin!) maanviljelyksen kyljessä. Elävästi jäi mieleen se, miten hommasta saadaa toimiva elinkeino: Talvella tammat töiden helpottamiseksi yötäpäivää sisällä - toki ruhtinaallisen kokoisissa karsinoissa- varsominen mahdollisimman aikaisin keväälle ja sitten tammat lapsineen laitumelle kesäksi. Vieroituksen jälkeen varsat ryhmäkarsinoissa 2-vuotiaiksi asti, kesät laitumella ja talvella "ulkoilu" maneesissa ryhmittäin - jokatoinen päivä tammat, joka toinen oriit.

Sirkku "mamma"Kyrö päästää Siirin juhannuksena vapaalle...

Varsomisen lähestyessä tietty valvontakamerat käytössä, uusinta varsakiimaan ja eläinlääkärin kanssa fiksun oloinen sopimus : könttäsumma / tamma kiimakontrollista tiineystarkastukseen riippumatta siitä, montako kontrollia tehtävä. -Jos tamma jäi tyhjäksi - pois! sama koskee varsoja, joilla terveysongelmia, ei niitä paapottu turhaan, vaan laitetiin koiranruoaksi.Tällainen hevostila jossa asukkeja taisi olla nelisenkymmentä ellei enempi, oli ihan kahden ihmisen hoidettavissa oleva perheyritys! Periaatteessa sama konsepti, mikä Suomessa toimii karja- ja sikatiloilla, varmaan porotaloudessakin ja lampailla. Elinkeino mikä elinkeino, jos elanto on tarkoitus saada, pois turha hempeily!

työparina Emppu ja Siiri juhannusmaisemissa

Tämä pätee Suomessa myös jonkunverran raviurheilun puolella- tarkoitushan on saada myytävät varsat mielenkiintoisiksi ostajalle esim orivalinnoilla, ja  pihattokasvatus on saamassa jalansijaa jolloin työvoimaa säästyy! Suomenhevoset taas ovat perinteisesti kasvatettu maanviljelyksen ohessa, josta minunkin lapsuudenkokemukset juontavat. Mutta varsinaista "tehokasvatusta" ei näillä pohjoisilla leveysasteilla voi tehdä, joten on hyväksyttävä se tosiasia, ettei varsinaista voittoa toiminnasta tule kuin harvoin - se yksi tuhannesta josta saa hyvän hinnan - ja muu tuotanto on sitten eräänlainen elämäntapa.
Se, miksi aiheesta ylipäänsä nyt innostunun kirjoittamaan, on pohdinta sen "oikean" omistajan löytämiselle omalle kasvatille - kun kaupat on tehty, ei kasvattajalle enää ole nokan koputtamista jatkotoimenpiteistä, ellei kauppakirjaan selkeästi jotain ehtoja kirjaa. Toivoa saa, ja keskustella, mutta jos liian vaateliaaksi heittäytyy voi jäädä varsa myymättä. Olen kuullut tapauksista, jossa kasvattaja on hakenut omansa takaisin kun on ostaja laiminlyönyt hoitoa tms ja liikutaan eläinrääkkäyksen rajamailla- minulle ei sellaista ole sattunut, sillä onnekseni ja tietääkseni varsojeni ostajat ovat olleet mukavia ja hevosistaan välittäviä ja huolehtivia ihmisiä!
Myös ravureita jo varhaisessa vaiheessa kasvattaneena ja niiden edesottamuksia seuranneena - itsellänikin oli raviajokortti aikanaan ja parikymmentä starttia on tullut ajettua - olen pitänyt ehkä liiankin itsestäänselvänä että jos suvukkaista, nopeista ja rakenteeltaan riittävistä vanhemmista yrittää tehdä varsaa myyntiin, ovat ostajankin intressit sitä luokkaa että radoille pitäisi päästä!? En ole koskaan kuullut ravihevosen ostajan hakevan em. vaatimukset täyttävää varsaa vain pihankoristeeksi! Eri asia on sitten ne hevoset, joiden paikka ei ole kilvanajossa - oli syy sitten nopeuden puute, laukkaherkkyys tai esim.  psyykkiset ongelmat, tai terveys. On ihanteellista, jos sellainenkin hevonen vielä löytää "sen oikean" omistajan tässä elämässä ja sille keksitään mielekästä työtä!

mun eka hevonen - sh-ravuri Riste , itse ajan jääraveissa

Ratsupuoli onkin sitten aivan eri asia - mitenkään harrasteratsuja tai niiden kasvatusta mollaamaalla- on suoratsaan sääli, miten monta hyvää varsaa maassamme jää seisoskelemaan jonnekin tallin taakse mitään tekemättä, mahdollisesti kouluttamattakin! Joskus kuulee niitä tuhkimotarinoita joistain "löydöistä" jotka pestyinä, puunattuina ja treenattuina sitten pääsevät radoille näyttämään kyntensä - oli siis kyse joo este- tai koulu- tai kenttähevosista, muita lajeja unohtamatta!
Tässä maamme amatöörimäinen harrastustoiminta puhkeaa kukkaan : Koska minä voin tehdä omalle hevoselleni mitä haluan, enkä halua ainakaan kilpailuttaa sitä, niin harastan itsekseni kotona käyden pari kertaa vuodessa jonkun "gurun" valmennuksessa. Kysyn vaan MIKSI tällaista tomintaa varten tarvitsee ostaa se varsa, jolla olisi kykyä paljon enempään? Olen itse myös kasvattanut paljon ihan mukavia, keskinkertaisia ratsuja, pyrkien hyvään rakenteeseen ja luonteeseen, ja onnistunut löytämään niille kohtuuhintaisille nuorille hevosille  oikeat omistajat jotka nauttivat niiden kanssa puuhailusta, joskus ehkä kilpailuissakin- mutta se ei todellakaan ole pääasia! Kun tarjolla sitten on hyväsukuisia, mallikkaan rakenteen ja liikkeet omaava, riittävän hyvä varsa, eikö omistajalla silloin jo, ole pienoinen velvollisuuskin - ellei muuta niin maamme hevoskasvatusta kohtaan - pyrkiä viemään sitä radoille edes nuorten luokkiin? Kun kaikki tahdotaan tehdä itse "minä-tässä-määrään"-periaatteella, ei tulosta synny! Jos mietimme sitä määrää varsoja mikä vuodessa ratsuja maassamme syntyy ja vertaamme vaikka iihen, miten monta on Breedersiin ensimmäisenä vuonna ilmoitettu, ovat lukemat kovin pieniä! ravipuolella on itsestäänselvää ilmoittaa varsa jo ensimmäisenä ikävuotenaan lähes kaikkiin mahdollisiin ikäluokkakilpailuihin mihin vaan pääsee! Hippoksen tilastoista käy ilmi, verrattuna RJL:n Breedersin osallistujamääriin - että vain vajaat 20% koko ikäluokasta ilmoitetaan syntymävuonna (tai rekisteröintivuonna) Breedersiin - vastaavat % raviuolella ovat aivan toista luokkaa!
Kun pyritään kasvattamaan suoritushevosia, ja nimenomaan niitä huippuja, aina syntyy myös "tavis"- yksilöitä. Sanotaan että vain joka 1000. varsa olisi huippuyksilö- lajista riippumatta- joten on suorastaan ihme että Suomessa on syntynyt niinkin hyviä hevosia kun valjakkohevonen SG Oberon, esteruuna Bear Bay dÀrtagnan ja nuori ori Clarimore, kouluori Duendecillo tai Saksaan myytyKom Fairy Tale ; muutamia mainitakseni!

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1458275285399  (Hyvä juttu Mellerien kasvatista Hesarissa)

Katsoin Suomen Hippoksen tilastoja syntyneistä varsoista vuodesta 1965 lähtien - suomenhevosia , joista suurin osa päätyy ravureiksi, osa ratsuiksi, osa on monikäyttöisiä pienhevosia ja tehdäänpä joillakin vielä jopa metsätöitöä, syntyy yhä vuosittain reilu 1000, vaikka luvut ovat taas hieman notkahtaneet 2012 alkaneen talouskriisin myötä . Lv-ravureiitten tilastot sikäli mielenkiintoisia että huippu oli v 1991 -2250 syntynyttä varsaa pudoten  sitten hitaasti alaspäin 1995 laman jälkeen ollessa 1260; mihin lukuihin varsamäärät 2013-14 ovat myös jääneet.Mainittakoot, että 60-luvun alussa kun lv-ravureitaja ratsuja maahamme oli vähitellen tuotu, syntyi esim . vuonna 1966 32 lv-ravuriaja 18 ratsua!
Ponijalostus on sitten oma maailmansa jota ei juuri talouslamatkaan heilauttele- korkein tilastollinen syntyneiden ponien  lukumäärä on v 2011 655 varsaa ; toissavuonna tapahtunut notkahdus 444:n - suurin osa lie shetlandinponeja, ja kun ne ovat tunnetusti pitkäikäisiä, alkaa Suomi pian niistä täyttymään...

Kuvassa "maailman monin poni" Kivelän Jukan eli "Ziven" kasvattama shettistamma Ruskelan Niiskuneiti, jonka ostin varsana sen ollessa"NIIN SÖÖTTI" ilman minkäänlaisia kilpailusuunnitelmia!
Vieressä varsa Skäpperöds Asterixista ja muitakin riittää eri oreista yhteensä kahdeksan - niin ravi - kuin ratsu- käyttöön. hyväluonteisia "mönkijöitä" ovat ja terveitä - uskomattoman monipuolinen rotu niin lapsille kuin esim ajamista harrastavalle aikuiselle! Niiskun varsat ovat päätyneet mukaville omistajille joista osa pitänyt yhteyttä, ja lapsenlapsiakin on jo kasottain. Rouva itse kasvattaa toista ihmissukupolvea ratsastukseen, ajoon ja hevoskäsittelyyn !

Palatkaamme tilastoihin - tein pieniä laskelmia Suomen ainoaan ennakkoilmoittautumista vaativaan nuorten hevosten kisaan - Breedersiin. Sinne on edullisinta ilmoittaa varsa 1-vuotiaana heti sen rekisteripapereiden saavuttua, jolloin maksu on 20€, nousten vuosittain kympillä knnes 4-vuotiaasta jo maksetaan 100€ , 5-vuotiaasta 110€ ja kisan ollessa kuukauden päässä elokuussa  loput 150€ (tässäkin huomioitava että muita lähtömaksuja ei tule vaikka esteluokkia on kolme, kouluhevosilla  kaksi)
Vastaavia ikäluokkakilpailija on ravipuolella kymmenittäin - muistan itse ilmoittaneeni ravuritammani vaikka mihin Villinmiehen tammakilvasta alkaen...
Tänä vuonna 6- vuotiaita on mukana vielä 41  (synt.477)
5-vuotiaita ensi vuodelle 27        ( s 424)
4-vuotiaita reilut 50                 (s 388)
3-vuotiaita noin 60      (s 398)
2-vuotiaita  noin 50    (s 379)
vuotiaiden tilastot vielä auki, mutta 28 jo ilmoittautunut. Lajivalinnan voi tehdä vasta viimeisen maksuerän yhteydessä!
Prosenteissa ikäluokasta tämä tekee keskimäärin 13-15% välille ilmoittautuneita koko ikäluokista - maksut huomioonottaen palkintoihin verrattuna (tänäkin vuonna ykköselle kolahtaa yli 5000€ tilille, josta 25% kasvattajalle) todella vähän!
Elämme maassa, jossa on lyhyt laidunkausi ja hevosten kasvattaminen on paljon kalliimpaa kuin muualla Euroopassa, tuloksia kun katsotaan, ja täällä kuitenkin on onnistuttu kasvattamaan hyviäkin hevosia - noh, onhan meillä maailman parasta kauraa ;)  - saamme olla tuloksiin tyytyväisiä mutta aina on parantamisen varaa- se, että annetaan hevoselle mahdollisuus ja koulutetaan se kunnolla ja hieman kisataan, ei ole muualta pois kun rahakukkarosta, ja tulokset voivat olla yllättävän hienoja!

Grixietä ja Satua Breedersvoitosta onnittelemassa Hocku Wahlman, Kuopio v 2002

2014 Ypäjällä palkintojenjaossa Norris- Emma Broända

Näissä mietteissä on juhannus mennytkin, ja aina kun olen niin suorasanainen niin nythän ei kukaan varmaan enää minulta uskalla varsaa ostaa?
Tammaa olin hieman salaa toivonut - itselleni tyttöä vanhuuden varalle - mutta munathan tuolla näkyy olevan. Ja kun viimevuotisessa pojassa minulla vielä osuus on, tämän saisi joku ostaa ihan kokonaisena, ja tarjota ainakin mahdollisuus edetä kisakentille!

Vielä täytyy kysyä, mitä olen oppinut , noh ELÄMÄÄ ainakin ja sen eri vivahteita !

Grixien poika Graal -Jenna Yrjövuori sijoittui 4:ksi, viime syksynä
voitto junioreiden hallimestarruuksissa Ypäjällä!

Ja oman tallitoiminnan lopettaminen alkaa vasta nyt minulle aukenemaan kokonaisuudessaan, miten helpottunut olenkaan ollut sen vajaat kaksi vuotta kun ei ole ollut hevosia itselläni hoidettavana, mutta kauinka ikävä niitä kuitenkin on!?

Kuten aikaisemmin, hevosten vaaratilanteita Andrew MC Leanin johdolla tuumattiin, on se myös ihmiselle se tuttu niin turvallista ja heittäytyminen kaikkeen uuteen vaatii rohkeutta!  Tällä hetkellä on minulla takki tyhjä, viikko aikaa palautua, sillä sitten on vuorossa tanskalainen leirikoulu ja vähän tietty aikaa Falsterbon kisakatsomossakin..

"Mamman kulta" Turus racing-osakilpailu; lopputuloksissa 4.sija
(kuva : Kani, itse huonosti skannasin)