lauantaina 18.7.2015
Viimevuotisessa seurassa - Riitan ja Tiinan kera - nokka kohti Poria Hyvinkäältä klo 9 lähtien. Aurinkoa & sadetta luvattu tasaisesti, ja konserttiliput lupasivat sisäänpääsy klo 13 alkaen Kirjurinluodolle.
Hotelli Cumulus viime vuotuiseen tapaan varattu majapaikaksi, ja sinne jätimme kamppeet puolenpäivän jälkeen. ( Tosin sunnuntain aamiaisen jälkeen sovimme vaihtavamme ensivuoden majapaikan - tee loppu, leivät loppuivat, kahvi suorastaan pahaa ja valomerkki ilmoitti klo 9.30 aamiaistilaisuuden päättyneen, jolloin lisämaksusta saisi jatkaa brunssilla kello kymmenen! Henkilökuntaa emme voi syyttää- tekivät parhaansa vaikka oli alimiehitys, mutta johtotasolle terveiset siitä, ettei ihan kaikkia murusia kannata asiakkaiden kustannuksella yrittää kerätä - mahtoiko tuolle brunssille olla paljonkaan osallistujia?)
Nepalilainen ravintola torin tuntumassa sai toimia meille lounaspaikkana, ruoka oli hyvää, hinta kohtuullinen ja palvelu erinomaista joten vatsat täynnä jatkoimme matkaa kohti määränpäätä.
Jazzkadulle tultaessa alkoi tihkusade, mutta urhoollisesti katsastettiin muutamat standit matkalla Kirjurinluodolle, jossa oli sisäänkäyntejä viimevuodesta lisätty ja pahoja jonoja ei päässyt syntymään.
Sateen takia nautimme kahvit katoksen alla ja majoittauduimme hetkeksi uuteen "lepoilutelttaan" jonne tiensä olivat löytäneet muutkin sadettapakoilevat, mutta jonne musiikki kuului sopivasti.
Riitta tutkimassa jazz-kadun tavaratarjontaa, huomioi repun kiinnitys sadetakin alla :)
Tiina hoitaa puhelimitse yrittäjän työasioita ja itse taidan vaan nauttia kuivassa paikassa istumisesta.
Komeaääninen laulajatar U.S.A.sta, Liv Warfield lämmitti yleisön mukavasti iltapäivän sateessa, ja tunnelma toki meilläkin nousi kun pääsimme anniskelualueelle ja juhlan kunniaksi tilasimme punaviiniä. Seuraavaksi esiintyi jäähyväiskiertueellaan Kuubasta "Orhestra Buena Vista Social Club " esittäen hyvinkin brasilialaistyylistä rytmikästä musiikkia Omara Portuamdon laulaessa. Jo 84-vuoden ikään ehtinyt laulajatar oli hauraan näköinen , mutta ääni yhä voimissaan. Tässä vaiheessa oli sade jo onneksi tauonnut, ainoastaan villasukkia ja vahakangastakkia alkoi olla illan viiletessä ikävä...
Omara Portuando
Soul-tyyppistä blues-vivahteista tanssimusiikkia tarjoili jo 70-luvulta tuttu "Kool & gang" letkeällä meiningillä ja siinähän tuli ihan nuoruus mieleen 70-80-luvun taitteen musiikin myötä.
Illan pääesiintyjäksi oli valikoitunut aikanaan Led Zeppeliniäkin johtanut Robert Plant, jonka musiikki ei kuitenkaan meihin arvon naisiin ihan kolahtanut, vaikka omalla alallaan ihan hyvää lie ollut - muutamia taitavasti soitettuja kitarasoolojakin oli joukossa. -Liekö eläkeiän nostaminen ollut ajankohtaista tuolla maailmallakin, kun tälläkin herralla ikää jo 66 vuotta mutta yhä jalka nousi ja ääni kulki?
Robert Plantin hyvästelimme puoliltaöin, meidänikäisemme ladyt eivät enää menneet jatkoille, joten hyvinnukutun yön jälkeen lähdimme sunnuntaiaamuna sadekuurojen vuorotellessa auringon kanssa vielä jazz-kadulle ja saimme paikallisoppaaksi Tiinan oppilaan, Porin taideyhdistyksen puheenjohtajan Anna Hallsin, joka esitteli meille Porin taidegallerioita ja työpajan. Sadetta kävimme vielä pitämässä Keski-Porin kirkossa, josta suuntasimme autolle ja kotimatkalle iltapäivällä. Kaikkiaan taas ihan virkistävä irtiotto arjesta ja paljon ideoita herättävä kokemus!!
Porilaista graffitia- ihan luvalla Annankadun ja Valtakadun sisäkorttelissa. 
kirkossakin kävimme...
lisää graffitia
Oppimisen antia koko viikolta -
UTELIAISUUS, ENNAKKOLUULOTTOMUUS ja ITSENSÄ LIKOONLAITTAMINEN ovat ehkä ne päällimmäiset asiat jotka tämän tapahtumarikkaan viikon jälkeen tulevat mieleen.
Muutama lyhyt kommentti - en tee mind-mappia kun vanhanaikaiset ranskalaiset viivat viestivät saman asian siitä, mitä olen oppinut:
-Porin kaupunkikartta, ruokapaikat, tapahtumapaikat tulivat tutuiksi
-juttuhetki yksinäisen ikäihmisen kanssa kissoista tuntui ihan hyvältä alkuviikon majapaikassani - toivottavasti Bed& Breakfast- tyyppinen majoitus saa maassamme lisäsijaa.
-hyvin organisoitu tapahtuma jättää hyvän jäljen
-Savonlinnassa olisi syytä myös panostaa toiseen kotimaiseen. Sitä kutsutaan asiakaspalveluksi
-Taidetta kaikille, kaikilta ja jokapuolelle - HYVÄ asia!
-Oppia voi monella eri tavalla, monessa eri paikassa.
-Ekologisuus alkaa näkymään jo liikeajattelussa- keskustelutilaisuus Itämeren elvyttämisestä erityisen positiivinen .Nyt sitä yhteistyötä nuorten ja myös luonnonsuojelijoiden kanssa pitäisi jakaa.
-Liikkua voi huomaamattakin - uudet suunnitelmat jokapäiväisestä "pakkoliikunnasta" voisi ujuttaa opintoihin huomaamatta - haittaako tuo, että jokin luokkatila sijaitsee vaikka kilometrin tai kahden päässä koulusta kunhan annetaan AIKAA siirtymiseen?
-hevosalan ihmisten kanssa viettäessäni aikaa, huomasin taas miten KOKONAISVALTAINEN elämäntapa hevos- ja ratsastusurheilu on. Liikuntaa, vastuunkantoa, sosialisuutta ja ammattipuolella- RANKKAA TYÖTÄ.
Kaikenmaailman valittajat voisivat huolehtia vaikka kymmenpäisestä hevoslaumasta, ratsastustunneista, hevosen kouluttamisesta, oman firman laskuista,kirjanpidosta, markkinoinnista ym muutaman kuukauden niin oppisivat mitä OIKEA työnteko on.
-Huippu-urheilusta ja liikunnan harrastamisesta puhuttaessa voitaneen miettiä myös amatöörin ja ammattilaisen eroa. Tästä hieman omia ajatuksiani:
Toimiessani ammattilaisena ratsastuskouluyrittäjänä ja hevosten kasvattajana ja -kouluttajana tein aina nuorten hevosten kilpailusuunnitelman koko kaudeksi; talvesta alkaen. Myös kisakalenteriin oli tutustuttava ja kauden päätavoite tähtäimessä (omalta osaltani usein suuripalkintoinen Breeders Prize) oli tehtävä alustava kisasuunnitelma. Vaikka kisoja Etelä-Suomessa on riittämiin, ajoin juhannuksena 2002 Kiuruvedelle kilpailemaan koska samana vuonna Breeders oli sillä suunnalla eli Kuopiossa ja halusin varmistaa että hevoseni matkustaa pitkiäkin matkoja rauhallisesti ja osaa yöpyä vieraassa paikassa. -Grixie voitti Breedersin tuona vuonna ja yli 5000 € palkintosumma oli ihan hyvänä palkkiona tehdystä työstä . Tässä kohtaa muistui mieleeni niinkin raadollinen asia, että kun isän hautajaispäivää vuonna 1992 mietittiin omaisten kanssa, ilmoitin heti ettei minulle viikonloppu sopisi kun oli kisoja. Isä laitetiin haudan lepoon eräänä torstaina. Tärkeysjärjestys ennenkaikkea!
Valmennus tähtäsi aina ja vain paraneviin suorituksiin, toki "force-majeure"-tapauksiakin sattui, mutta niihen ei kuulunut huonot sääolosuhteet, likaiset ratsastushousut, väärä satula tai naapurin puutarhajuhlat pienestä flunssasta puhumattakaan! Työ oli hoidettava, hevoset ratsastettava kunnolla.
"Pippi är starkast i världen men Ira är nog näststarkast"Pienen ponivarsan ottaminen syliin sujuu, ruumillinen työ käy kuntoliikunnasta. Vasta omasta tallista luopuminen on pistänyt miettimään kuntolenkkejä ja salillakäyntejä. Peruskunnosta huolehtiminen on jokaisen ihmisen velvollisuus, ja keinoja on paljon joten jokainen löytäköön itselleen sen sopivimman!
Kaikessa toiminnassa oli suunnitelmallisuus mukana - vaikka muuten olen hyvinkin "hetken lapsi" ei urheilutuloksia voi odottaa tehtävän hetken mielijohteesta. Pidin myös päiväkirjaa ratsastuksesta, ja ainakin kisoista piirsin radat ja kommentoin paperille missä oli ollut ongelmia ja mikä meni hyvin.
Samat asiat mitkä liittyy valmennukseen ja urheiluun yleensä ovat päteneet hevoskasvatuksessani - olen usein miettinyt miksi ratsuhevosten tiinehtymistilastot ovat niin huonot, ennenkuin minulle selvisi, etteivät kaikki tammanomistajat toimikaan tammojen ehdoilla, vaan mietitään miten jonkun tamman kuljetus oriin luo sattuisi yksiin kesälomamatkan kanssa, tai ei saada siemennystä/astutusta oikeaan aikaan kun on työkiireitä tai kukaan ei ehdi viedä hevosta oriasemalle tai eläinlääkäri ei juuri sinä hetkenä vastaa puhelimeen...Olen itse liikkunut hevosautolla tamman kanssa maanteillä jopa öisin tai muuten vaan ajellut lentoasemalta tai oriinpitäjän luota spermatuubi kainalossa lukemattomat kerrat mitä ihmeellisimpinä kellonaikoina.Kerran heräsin juhannusaamunakin neljältä laittaakseni Toscalle kiimankatkaisupiikin ohjeiden mukaan , eikä siinä ollut mielestäni mitään kummallista. mutta omien tammojen tiinehtyvyys on ollut arviolta yli 90% kun varsojakin on vuosien varrella syntynyt yli kuusikymmentä. On nähty vaivaa.
Keli mikä keli- työt on hoidettava!
Talvella poseeramassa David Cassidy ja Galahad 
Sitten asia, josta voidaan olla hyvinkin eri mieltä, mutta uskallan yhä väittää, että myös OPETTAMINEN on kutsumustyötä ja vaatii vaivannäköä. Toki voidaan heikkenevien PISA-tulosten varjossa vinkua ja valittaa puutteellisesta tekniikasta, mutta työhön paneutuminen, oppilaan kuunteleminen ja AIKA on se jolla ratkaistaan niitä todellisia ongelmia.
Tämän kun muistaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti