Koiruuksia ja kisselöitä!

 Olin siis pariinkin otteeseen "lomalla" ja huomasin koiran hyvinkin pärjänneen ilman emäntää- poikien ja naapurien hoivassa. Itselle oli ihanaa olla vahtimatta ruoka-aikoja, ulkoilua, pissailua ja kakkailua ja mahdollista pahantekoa!

Olen uskaltanut pidentää lenkkejämme ja eilen oli Topi ja Daniel mukana- oi sitä iloa kun uskalsimme molemmat koirat päästää metsässä hetkeksi vapaiksi- kyllähän minä niitä kuvatakin yritin, mutten ehtinyt!

Oli muuten hauska katsoa miten kovaa tuollainen pieni tiibetinspanieli oikein juoksee- näyttäähän Topin piti Susulle, miten ja missä mennään! Iltapäivä menikin sitten nukkumisen merkeissä.

Pahanteko on asia joka kuuluu niin ihmis- kun koiralasten ohjelmaan. Sohvalta revitään alas mitä ihmeellisempiä tavaroita, peitot ja koristetyynyt saavat vauhtia, ja jostain on kaivettu esille pehmolelujakin mitä en muistaakseni ollut koiralle antanut. Kai kertoi että lauantaiyönä oli pöydänjalka maistunut useasta kiellosta huolimatta, ja muoviset ruoka-astiat löytyy ympäri taloa vaikka keittiössä on se varsinainen ruokapaikka.

Eteisen hattuhyllyn alaosan- missä kenkiä ja mm imuri jossa ihana letku...-jouduin keskellä yötä eristämään saunan rahilla. Nämä yöheräämiset pitkittyvät kun kaverukset piristyvät liikaa vessassakäynnistä ja kun itse yritän kääntää kylkeä ja jatkaa nukkumista, kuuntelen mitä ihmeellisimpiä ääniä joista epäilykset heräävät...Aamuyöstä olenkin usein siirtynyt em syistä olkkarin sohvalle.

Niin, ja sitten se  ruoka. Olen mielestäni varovasti totutellen vaihtanut nappuloita, useamman kerran viikossa myös sekoittanut pienen määrän kaura/riisipuuroa ruokiin, ja eilen oli ensimmäinen kura-paska-reaktio. Kakkavelliä oli aamullakin tarjolla- ei lenkin aikana, vaan kotiin tultua verannalle. huoh.  Hieman maksalaatikkoa olin eilen tarjonnut kun muistin sen olevan hyvä ja pikainen korvike koirien purkkiruoalle, muttei sittenkään? Eli jatketaan taas pelkillä nappuloilla pari päivää...

"Istu" on Tomin opettama tärkeä sana, muistan että kaikkea oli Fasullekin opetettu vaikken minä asioista ollut aina niin perillä. Hauskin taisi olla se, kun koira osasi maate mentyään kommennosta peruuttaa! Katsotaan mitä hauskoja juttuja Susu oppii- nimensä ainakin tietää ja tulee hyvin luo.

Metsä on ihana paikka niin eläimille kun ihmisillekin. Tässä koirat ovat jo kiinni- ei niistä kuvia ehtinyt saada kun vapaana hetken kirmasivat!

Kissoihin tutustuminen edistyy hitaasti, tosin olen parikin kertaa nähnyt Nöpön ja Susun kulkevan aivan vierekkäin hetken matkaa, mutta Ninja murisee ja sihisee yhä ja lempipiilopaikka on mustaherukkapensaan alla. Sinnekin oli Susu yhtenä päivänä älynnyt ryömiä- ihmettelin kadonnutta valjaspantaa ennenkun Ninjaa etsiessäni se osui silmiini pensaan oksissa kelluen...

Eka rokotus saatiin toissapäivänä, ja samalla tytkittiin Nöpöstä verikoe- laihtumisen ja jatkuvan nuolemisen ja runsaan kehruun takia epäilyt kohdistuivat munuaisiin. Ja näin se laboratoriotulos kertoi että vanhus on jo saattohoidossa- syyskuussa täyttäisi 17 vuotta. Kunnia Nöppelle- tämä on jo toinen labradori jota se kasvattaa! Niin kauan kun jaksaa olla iloinen ja aktiivinen - käy ulkona päivittäin, tunkee vieraiden syliin, huutaa äänekkäästi ellen ole muistanut antaa maitoa- saa jatkaa olemistaan, mutta jos olo huononee on ihmisen tehtävä se päätös. "Kissadialyysiä" kun ei vielä tarjota, ja vaikka tarjottaisiin, jossain sen rajan on kuljettava! Mennään siis päivä kerrallaan, yöt pääni vieressä, usein tyynyltä tilaa vieden.

Tässä vielä vanha kuva Nöpöstä ja minusta, kissan ilme kertoo kaiken! En tiedä puhutaanko nyt viikoista tai kuukauksista, mutta aika näyttää ja toivottavasti en itsekkäästi pitkitä lähtöä liikaa. Paikka on jo Fasun vieressä.

Nyt kun tyttö on jo "iso" eli pian kolmen kuukauden ikäinen, saatan näitä kirjoituskertoja harventaa ellei mitään erityisempää tapahdu. Mukava on pentua seurata ja nämä muistiinpanot pitää myöhäistään sitten kaivaa esille kun alan suunnittelemaan pennuttamista.... Ikävät asiat kun tuppaavat unohtumaan, niinhän se muisti (onneksi?!) toimii!

KESÄREISSU, osa 2- Suomenlinnan sisar Svartholm

 Mäntsälän retken porukan kanssa jatkoimme siis tiistaina englantilaisen puutarhan kautta Loviisaan; ryhmä oli jaettava kahteen venekuljetuksen takia, joten myös Loviisa tuli pikaisesti tutuksi joko ennen tai jälkeen merimatkan.  

Tässä vaiheessa on annettava kritiikkiä- matkanjärjestäjän edellinen ilta klo 20-23.30 välillä oli täyttä työn touhua aina uhkailuun asti! Olin jo tammikuussa tiedustellut venevuoroja järjestävältä yritykseltä mahdollisuuden varata ja maksaa merireissu koko ryhmän osalta, jolloin näytettiin "vaalenavihreää valoa" -tosin sillä miinusmerkillä että ellei isompaa alusta kesään mennessä saada, on ryhmän jakauduttava kahtia merimatkan ajaksi, kulkuväli 1½ tuntia joten järjestelmänä tuo sopi tämäkin. Olin uudestaan yhteydessä toukokuussa, mutta kun sähköposteihini ei vastattu pääsin kolmannella soittamalla läpi ja varasin kaksi ensimmäistä vuoroa sinne ja iltapäivällä takaisin- kaikki vaikutti olevan ok ja lupasin ennen reissua vielä varmistaa tarkemman jaon. Olin ajatellut että Eijas Gardeniinkin olisi osa halunnut jäädä, ja tarkan lukumäärän ilmoitin sitten sunnuntaina sähköpostitse heti aamulla. Ihmetys oli suuri, kun satuin katsomaan e-postin maanantai-iltana illallisen jälkeen ja näytöllä ilmestyi pahoittelut siitä ettei ryhmämme mahdu aamulla veneeseen "asiakaspalveluvastaava on lähtenyt lomalle...verkkokaupassamme ollut ongelmia...pahoittelut.,- ehdotan ryhmällenne 7.8. jolloin paikkoja on sovitusti..... " Mutta kun ilkeänä ihmisenä lopulta ilmoitin lähettäväni sovitun ruokailun laskun tälle risteilyfirmalle, löytyi ihmeesti paikat juuri niihin vuoroihin joista olimme alunperin (puhelimitse) sopineet. Joten sain nukkua yöni rauhassa- sääliksi kävi sitä nuorta (?)  naista jonka työpäivä tällaisten varaussotkujen takia oli venynyt lähes puoleenyöhön...Matkailuala on koronasta kärsinyt, mutta sitä suuremmalla syyllä pitäisi panostaa palveluun, eikö?

Loviisan vierasvenesatama jäi taakse 

Linnoituksen historiasta oli selkeä näyttely isoimman säilyneen rakennuksen yläkerrassa

-kun Loviisan suuntaan retkeä suunnittelin, törmäsin koko Svartholmiin ensimmäistä kertaa! 

1808 venäläiset sen ottivat haltuunsa kun rajaa ruvettiin siirtämään, ja Krimin sodan aikana englantilaiset pommittivat sen aika palasiksi- kaikki saarta ympäröivät rannat ovat kivisiä ja osa koostuu pieneksi murskaantuneista tiilistä, joten aikamoisia kivikasoja ovat osanneet rakentaa tuolloin.

Sen sijainti Loviisan edustalla- Valko näkyy selkeästi melko lähellä- on ollut sisääntuloporttina mantereelle kohdassa missä lahti avautuu aavalle. Venematka kaupungista kesti puolisen tuntia- tosin lähin ranta olisi ihan näköetäisyydellä, mutta vaatisi autolla niemen kiertämisen.

-Loviisan asukasluku noin 15.000, josta ruotsia äidinkielenään puhuu 40% ja suomea 55% joten katukyltitys on ensin suomeksi. Laitan satamaa mukailevasta vanhasta kaupungista myös muutaman kuvan- kahvipaikaksi voi ehdottomasti suositella "Tuskien kahvilaa" ja itse vierasvenesatamasta löytyi jopa merenkulkumuseo joka tällä kertaa jäi minulta katsomatta- muutama meikäläinen oli käynyt ja todennut ihan mukavaksi ja opettavaiseksi!

Kasvillisuus oli varsin "vanhanaikaista" sillä tänne eivät lupiinit (vielä) ole tehneet aluevaltausta, ja katajia löytyi puustosta paljon. Joutsenia lipui lahdella, lokit komensivat poikasiaan ja porukkamme söi maittavan lohikeiton paikallisessa bistrossa. Pientä hässäkkää oli siinä kun keittoa oli varattu sen 25 syöjän mukaan ja henkilökunta kuiskaili keskenään harmistuneena kun piti lisää laittaa meille suursyömäreille- hyvänen aika, merillä ruokahalu kasvaa!

Osa pääsi kommentoimaan matkaamme ja kesää ylipäänsä Östnylandin sivustolle Areenaan- ei ainakaan äsken vielä näkynyt -reportteri sanoi ilmestymisen kestävän muutaman päivän, mutta Areenan kautta voi kurkata ja kuunnella- minua 
haastateltiin (på svenska) ainakin ja kuvia otettiin koko  porukasta

Loviisan vanhaa kaupunkia

lohikeitto maistui, mustikkapiirakkaa jälkiruoaksi

ihania luonnonniittyjä

Matkanjohtajan hirvihattu seurasi mukana tällekin reissulle- ainakin minut erotti joukosta!

Uiminen onnistui parhaiten venerannasta, ja varalta jotkut kummitossut/croksit jalassa terävien kivien takia. Itselleni tuli vähän "ennätysfiilis" kun kahteen päivään tuli uitua niin joessa, järvessä kun meressäkin! Ja lämmintä oli vesi näillä helteillä!

Kotimatka Loviisasta kesti enää reilun tunnin, joten tiistaina 19-aikoihin erottiin kukin omille tahoillen, ja ainakin minä nukuin (-koiranpennusta huolimatta) seuraavan yön hyvin! 

Kyseltyäni fiiliksiä kaikki tuntuivat tyytyväisiltä, ja jopa samoja kohteita - etenkin Strömforsia- suositeltiin uusiksi! Onneksi tässä on taas vuosi aikaa suunnitella! 

Ja kiitos kaikille mukanaolleille + kuljettaja-Jukalle- teidän kanssa oli mukava ja mutkaton matkustaa!

 KESÄREISSUSSA itään - kohteina Kotkan Langinkoski ja Loviisan seutu. Paljon pakattuna kahteen päivään, muutama jännitysmomentti mutta "loppu hyvin, kaikki hyvin" . Sen verran hauskaa oli minullakin että voisi harkita seuraavassa elämässä matkanjärjestäjän ja -oppaan roolia...

Lähtö linja-autoasemalta 9.30 maanantaina, kaikki 23 ajoissa kyydissä+ Jukka -kuski ja minä. Väljästi tilaa bussissa- pitää kai sitä koronaa vielä jotenkin huomioida?

Keisarilliseen Langinkoskeen ensimmäiseksi- oli muuten positiivinen kokemus! Kauniit maisemat ja hieno "kesämökki" Aleksanteri III:lla ollut niinä muutamana kertana kun on Suomeen eksynyt. Vaikka talolla kokoa ja näköä riittävästi, ei siellä kuulema yövytty, kunhan kalasteltiin ja katsottiin koskea. Joen suistoon parkkeerattu oma alus oli sitten se makuuhuone kuninkaallisille. 

Asiantunteva opas Ari kierrätti meitä alueen mullakin saarilla ja aikaa oli riittävästi omiin tutkimuksiin ja kahvilla käyntiin. -Nyt tiedän alkuperän käännöstehtävälle ruotsi -suomi "Ö,Ö,HÖ-Ö"

Heinäsaari eli hö-ö löytyy tosiaan keskeltä jokea!

-Joki jakautuu useampaan pienempään uomaan keisarillisten saarten kohdalla, mutta ohitettuaan kalastusmajan yhtyy taas isommaksi vedeksi.

-Ihana yksityiskohta talossa, tai oikeastaan kaksi- keisarilliset sisäkäymälät jo 1800-luvun loppupuolella. Tyyliä olla pitää!

-Keittiössä saattoi keisarinnakin touhuta, epävirallisesti kun kerran lomailivat, ja kaapistoa tarvikkeineen on hyvin säilynyt - rakennus ollut museona 1930-luvulta saakka. Talvisin kiinni, mutta ei kuulema lämmitetä- vankoista hongista rakennettu talo kestää säätilojen vaihtelut!

Perille pääsee kahta kautta- taustalla oleva silta tuo Sutelan tienhaarasta  etelänpuoleiselle pienehkölle parkkipaikalle, mutta bussilla liikkuessa oli parempi vaihtoehto kääntyä moottoritieltä Kotkaan ja pian sitten oikealle.

Vajaassa puolessa tunnissa ajettiin sitten Ruotsinpyhtäälle ja Strömforsin ruukinkylään - vuoden kyläksi mainittu 2018. Laitan oheen Mansen ottaman öisen tunnelmakuvan!

Strömforsin vanha kirkko komistelee ruukin alueella luontopolun alkupäässä.

"Bed&Bistro" tarjosi mukavan majoituksen osin kuvassa näkyvässä "Krouvinmäen" talossa, osin vanhassa kartanomaisessa päärakennuksess jossa myös ruokailimme.

Krouvinmäen kiviseinät olivat kuumalla ihanan viileät, kun taas kartanon päärakennukseessa oli tunnelmaa- molemmista tykättiin.

Ruokailemassa kartanon terassilla

Tässä teksi mieli jo vähän mainostaa- yrittäjä Jukka Liponkoski henkilökuntineen sai vieraat tuntemaan itsensä tervetulleiksi ja toiveeseemme aikaistetusta aamiaisesta vastattiin hyvin. Porukkamme jakaantui eri kohteisiin iltapäivän aikana- näkemistä ja tekemistä riitti, ja niin suosittua suppailua ei kukaan ehtinyt kokeilemaan vaikka tarjolla olikin. A-oikeudet oli lähes kaikissa kahvila-ravintoloissa, ja illallisbuffet oli loistava liha-kala-ja kasvisvaihtoehtoineen!

Ennen ruokailua kävi tämä avantouintiin tottunut porukka tietenkin saunassa ja pulahdettiin Kymijokeen, joka tässä läntisessä haarassa virtaa rauhaisasti ja leppoisasti eteenpäin- alajuoksulla luontopolkukin seuraa joenvartta pitkään. Ihan yksisarvinen oli saunojilla käytössä -täytyy myöntää ettei se ihan kesy ollut kun sitä kokeilin...

Ratsailta nousu oli hieman kömpelöä, johtuneeko siitä etten enää säännöllisesti ole ratsastanut useampaan vuoteen?

Ratsuparka kippasi vielä nurin kun poistulo oli niin epämääräistä...

Seuraavat kuvat vielä luontoreitin varrelta, kokonaispituus liki 9km, mutta naisporukalla teimme ovelan oikaisun alkupätkän jälkeen jätimme korkeammat kalliot väliin ja menimme hiekkatietä pitkin Kukuljärven uimarannalle ja sieltä kilometrin käännös Brannin luolalle. Luolassa on aikanaan kesäisisin asuttukin- kolme naista mahtui hyvin seisomaan pystyssä ryömittyään sisälle!

Oli hassua kun saman päivän aikana tuli uitua sekä järvessä että joessa, ja tiistaina olikin vielä meriuinnin vuoro!

Yläkuvat saunan edestä Kymijoelta, alakuvassa Kukuljärvi.

Tiistaiaamuna lähes kukonlaulun aikaan olimme jo muutaman kilometrin päässä tutustumassa puutarhasuunnittelija Eija Käckmanin englantilaiseen ihmeeseen.

Myönnän olleeni hieman ennakkoluuloinen, ja ajattelin 2ha aluetta lähinnä käytäviä risteilevänä hyvinhoidettuna nurmikkona jossa siellä täällä erilaisia ruusupensaita kurkistelee....Tämä siis sen perusteella, mitä olen Britanniassa nähnyt.

Yllätys oli suuri ja hyvin positiivinen kun kuljimme lähes keskellä kivistä metsää, jonne oli jätetty mustikanvarvuista lähtien vanhoja puita myöten paljon aluskasvillisuutta jonka ympärille sitten puutarha oli kehitetty. Mieleeni jäi  erityisesti Eijan toteamus tavasta miten Suomessa rakennetaan- ensin kaikki kasvusto talon ympäriltä caterpillarilla pois, ja sitten multaa, ruohikko ja uusia hentoja puita. Ei ymmärretä hyödyntää olemasssaolevaa ja kehittää puutarhaa luonnonmukaiseen ympäristöön.

Tämä asia oli täällä huomioitu, kalalampea myöten. Hauska tieto oli karppi-kaloista se, että "harrastajat" maksavat niistä tuhansia ja jälleen tuhansia euroja jos ovat oikean muodin värisiä ja näköisiä! Lammessa pienellä pumpulla virtaus on auki talvellakin n +7oC, mutta karpit ovat pohjassa eräänlaisessa horroksessa syömättä talven yli. Kaikkea hauskaa tietoa sitä saakin kerättyä!

 

-Ei minusta puutarhuria koskaan tule- aivan liian työlästä- mutta hauskaa oli katsoa minkälaista jälkeä alan asiantuntija on saanut metsässä aikaan! ja kiva oli kuulla että hänen peruskoulutuksensa on saatu Mäntsälässä Saaren kartanon puutarhuriopissa!

Tämä poikki tähän - teen uuden bloggauksen Loviisan Svartholasta, ja nimenomaan sinne pääsystä....

"jatkuu seuraavassa numerossa"