AIVOT OPINTIELLÄ neuropsykologian tri Heli Isomäen luentopäivä kieltenopettajille Helsingissä 5.9.2020
Etsittiin vastausta aivojen kannalta siihen, mikä oppimista edistää tai estää. Kokopäivän ohjelma tuntui hieman pitkältä ja olisi voinut tiivistääkin, mutta verrattuna vuoden takaiseen Nuorten mielenterveyttä käsitelleeseen ohjelmaan kokonaisuus pysyi käsissä ja omat aivonikin ehti sulattaa. vertailuksi kannattaa lukaista kirjoittamani kooste 21.10.2019!
Heli Isomäki painotti, että hänen näkövinkkelinsä on täysin biologinen, eikä siten puuttunut varsinaiseen opetustyöhön, mutta faktaa ja vihjeitä tuli sitäkin enemmän! Isossa SYK:n auditoriossa oli liki 50 uteliasta ja paljon kysymyksiä tekeviä opettajia, joten keskustelua syntyi todella paljon. Isomäki työskentelee peruskoulun ja toisen asteen ikäisten nuorten kanssa joten opettajien ongelmat olivat kovin tuttuja.
KOHTAAMISISSA ensimmäinen tärkeä huomio on se, että "Tunneaivot käynnistyvät aina ennen järkiaivoja" ja tämä seikka pitäisi huomoida jopkaisessa oppimistilanteessa. Tytöt ovat tässä myös herkempiä esim opettajanvaihdoksiin ja ryhmän koostumukseen. Jos oppilas on jo valmiiksi virittynyt tunnelmaan " en-osaa-en-halua-" on sitä vaikea rikkoa.
Vanhempi ikäpolvi reagoi keskeytyksiin nuoria selvemmin, mikä sinänsä on hyödyllistä sen "oman ajan" etsimisen kannalta.
Isomäki totesi myös että itseaiheutettu ADT- tarkkaavaisuuden häiriö ( vrt ADH) on yleistynyt ja mainitsee siitä omaltakin kohdaltaan: Kirjallisuudesta nauttiminen on mahdollista vain kesälomalla kun aivot muuten saavat olla työpaineista erossa! Olen itse huomannut samantapaista levottomuutta- kirjan lukeminen ja siihen rauhoittuminen on entistä vaikeampaa kun jo ajatukset lähtevät harhailemaan ja puhelin- ym viestit katkaisevat keskittymisen.
"FLOW" tilan löytäminen olisi paras edellytys oppimiselle, mutta sen saavuttaminen nykyajan kiireen keskellä ei ole helppoa!
Hormoni dopamiinia erittyy hyvänolontunteen yhteydessä, ja koska eri pelit helposti "koukuttavat" nostaessaan dopamiinitasoa, on jopa puhuttu "dopamiinipaaston" tarpeellisuudesta jolloin tietyksi aikaa -viikko tai kaksi- jätetään pois kaikki positiivinen maedia, kahdenkeskiset palautteet ja jopa fyysinen kosketus. (No, eiköhän korona ole tätä viimeisintä hoitanut melko tehokkaasti...)
Myös AIVOHUOLTO on oppimisen kannalta ensiarvoisen tärkeää - siitä puhuttiin jo vuosi sitten nuorten mielenterveyden yhteydessä. UNI-LIIKUNTA-RUOKAVALIO - kaikkia asioita joista monet nuoret tänä päivänä tinkivät! (Omalta osaltani pitäisi toki syömiseen ja juomiseen enemmän kiinnittää huomiota - juustot & viini maistuvat, jäätelö on hyvää kun yksin syö ja uneen pääsee muka paremmin kun ottaa yömyssyn...)
Kun puhutaan uuden oppimisesta, on tärkeää että oppilaalla on asiasta hallinnan tunne- liian vaikea tai liian helppo tehtävä pilaa kaiken. Tässä on tunnin aloituksella suuri merkitys- opettajan on saatava oppilaan aivot viritettyä oikeaan tunnetilaan jotta ne olisivat vastaanottavaiset! Tunnepuolella oppilaan ei pitäisi koskaan epäonnistua- tekniset ongelmat saadaan aina korjattua! Isomäki puhui myös lämpimästi tasoryhmien puolesta, ja totesi mm Youval Hararin todenneen, että opetettavien henkilöiden maksimimäärä on noin sata jotta opettaja pystyy hahmottamaan kokonaismäärän. Ei ihan helppoa toteuttaa aineenopeilla, ja tänä syksynä huomasin itsekin että oppilasmäärän tuplaantuessa 40;ä 80:een on oma muistini koetuksella ja kokonaiskuvan saaminen on työläämpää. Plussana toki, että saan keskittyä vähempiin aineisiin- äikkä, ruotsi, yhteiskuntaoppi ovat erityisen mieluisia, ja terveystieto ja etiikka kiinnostavia, vaikka vaativat enemmän paneutumista.
 |
| Lisää kuvateksti |
Opettajan määritelmä neurologiselta kannalta katsottuna on :
ammatillinen AIVOSTRESSAAJA
sillä oppimista tapahtuu vain kun aivojen stressitilaan puututaan.
Sopiva stressitaso nostaa suorituskykyä, kun taas liiallinen ajan myötä aiheuttaa burn-otin.
Liian matalalla stressitasolla ei oppimista tapahdu, ja liian pitkäkestoinen tai "ylisyötetty" informaatiotulva myös heikentää oppimista.
Stressi aiheuttaa ylikuormitusta myös vanhempien "huolipuheen" kautta tai uusia asioita opeteltaessa liian nopeasti.
Väsymys, kipu ja nälkä lisäävät stressiä ja heikentävät oppimista.
Ympäristö, (=avokonttorimaiset luokat, huonot istuimet, väärä valo tai melu ) vaikuttaa stressitasoon, kuten myös kiusaaminen ja yleinen turvattomuuden tunne.
LIIKUNTA on ehdoton keino oppimisen parantamiseksi koska se nostaa endorfiinitasoa ja myös neutropiinipitoisuutta veressä joska lisää oppimista.
Omat ajatukset ja tunteet vaikuttavat oppimiseen- siihen voi vain vaikuttaa kukin itse. Tästä pääsemme sitten ITSETUNTOON ja sen kehittämiseen!
ITSETUNTO (selfesteem) jaetaan sisäiseen arvomaailmaan ja minä-pystyvyyteen. Sisäiset arvot kehittyvät lapsuudessa ja ovat yhteydessä siihen miten jo pientä lasta hoivataan ja rakastetaan jotta hän tuntisi olevansa arvostettu. Mikäli sisäinen arvo on heikko, on yksilön koko ajan todistettava "olevansa hyvä"
Minä-pystyvyys kehittyy suhteessa eri tilanteisiin ja asiayhteyksiin ja tuo positiivisesti kehittyvänä asioiden hallintaan liittyviä kokemuksia, ja hyväksyy myös vastoinkäymiset. Myös huonot tunteet on voitava hyväksyä!
Kehu aina hyvin tehtyä työtä- ei henkilöä itseään!
Mikäli itsetunto on kunnossa, oppiminen helpottuu ja resilienssi toimii!
"Children do if they can"
"Youngsters do if they want"
"Adults do cause they have to"
Kontrollin säätelystä sen verran, että koska itsesäätely kehittyy aina 25 vuotiaaksi asti (joillakin ei koskaan...) on vähän hassua että "työnjohto palkataan vasta viimeiseksi ihmiselle käyttöön" Tämä vahvistaa sen tosiasian ettei nuorille pidä antaa liian varhain liikaa vastuuta! Itsesäätelyongelmainen oppilas tarvitsee usein "sparraajan" joka heti kertoo kun menee hyvin ja osaa kannustaa!
PELIMAAILMASSA tarkoituksena on koukuttaa pelaaja ja saada siten taloudellista voittoa. Asioita on tutkittu paljonkin - mm dopamiinin eritys onnistuneessa pelitilanteessa koukuttaa pelaamaan lisää- aivan se mikä on tarkoituskin!
Oppimisessa taas vaaditaan työntekoa ja epämukavuusalueelle menoa, mikä ei todellakaan avaa mitään dopamiinivirtaa!
Liian epärealistinen tavoite myös tappaa yrittämisen halut - Isomäki kertoi hauskasti "suuresta työtarjouksesta" joka latistui pian omaan mahdottomuuteensa vaikka motivaatio eli palkkiokin oli kohdallaan (100.000€) - reilun viisikymppisen naisen olisi hieman vaikea saavuttaa seiväshypyn ME vaikka kuinka aloittaisi harjoittelun....
ONNISTUMAAN OPPII VAIN ONNISTUMALLA- jos tavoite tuntuu kaukaiselta, se on hyvä pilkkoa pienempiin osiin, jolloin hetkittäisiä epäonnistumisiakin on helpompi sulattaa.
OPETTAJANA sinun olisi hyvä kannustaa aina:
Ennen tuntia laita 7 kiveä (-ehkä kolikotkin kelpaavat?) vasempaan taskuusi, siirrä ne sieltä oikeaan aina muistaessasi antaa positiivisen palautteen - tunnin jälkeen kaikki pitäisi löytyä oikeasta taskusta!
OPISKELUSTRATEGIAT alkavat siitä, että eri käsitteet tehdään näkyviksi ja ymmärrettäviksi. Nuoret eivät useinkaan kehtaa kysyä jotain mitä eivät ymmärrä, joten muutamia sanoja ja kokonaisia käsitteitä on syytä "kansankielelle" avata. (Selitä sana "otsikko, pääasia, kappale, kapasiteetti..."?)
On myös osattava antaa selkeä "resepti" miten lukea kokeisiin- ei "kpl 8" vielä kovinkaan paljon avaa....
Opittava sietämään myös epämukavuustasolla liikkuminen - jos kokeeseen harjoittelee vain jo osaamiaan asioita, koska ne vaikeat sitten ajattelee oppivansa?
Kuulimme myös esimerkin erityisoppilaan "Curling-vanhemmista" jotka välttääkseen ikäviä aggressioita herättäviä tilanteita, tekivät aina kuten lapsi halusi ja "sitten mentiin yhdessä saunaan"
Viimemainittua reseptiä minäkin kannatan! Ja sitten uimaan! Ihan vaan aivohoitoa endorfiinitason ylläpitämiseksi !
 |
| Lisää kuvateksti |
