"Kalliosta mykistynyt" - kiviä roppakaupalla! vol.5)

Kokopäiväiset retkikohteemme suuntautuivat länteen Atlantin rannalle ja pohjoiseen aina UK:n puolelle eli vielä ennen BREXITiä ehdimme tehdä huomaamattoman rajanylityksen Britanniaan ja takaisin.

Pohjoiseen mentäessä oli ensimmäinen pysähtymiskohde "Games of Thrones"ista tuttu, Pohjois Irlannissa filmattu "Dark Hedges" filmauspaikka jonne jopa pysttetty hotelli "pyhäinvaeltajia" varten - täällä on siis filmattu "jotain suurta" . Minä en valitettavasti kuulu katsojiin, poikani tunnistivat paikan kuvista ja nättihän tuo puusto on, ei siinä mitään. Ja ihmisiä pullollaan!

Ennen pysähdystä kuuluisalle Giant´s causwaylle, poikkesimme luonnonkauniilla kalliorannalla, missä nopeimmat ehtivät jonottaa narusillan ylitykseen - silta yhdisti rannikon kivilohkareen siitä irronneesta saarekkeesta. Jonotus oli kova, ja niukan aikataulun takia moni ei lainkaan ylittänyt siltaa- noh, olihan se kokemus. Linnanmäellä on vastaavia juttuja....Skotlanti muuten häämöttää vastarannalla!

Näyttäessäni ei-niin-täydellisiä kuviani suoraan puhelimesta jo aikuisille pojilleni, yksi heistä kysyi aivan loogsesti "kuka ne on kivat tuonne asetellut  ja miten"?

Hyvä kysymys. Luonto vaan on ihmeellinen.

Viimeinen ja lähes turha pysähdys oli vielä pohjoisrannikolla erään rauniolinnan luona - lähinnä tuli mieleen Raaseporin rauniot koska kaikki muut keskiaikaiset linnamme ovat paljon tätä premmassa kunnossa!
Mutta kieltämättä - sijainti meren rannalla oli upea!

Alla siis kuvia Pohjois -Irlannista, kuvien aikajärjestys sikäli väärin että ensin kävimme Moherin kalliorinteillä jo lauantaina 1.7 ja tämä pohjoisen visiitti oli 7.7. Mutta hyviä retkiä molemmat ja tuli todettua että "bussilla on väliä" - ekassa bussissa runsaasti tilaa sekä jaloille että tavaroille koska meitä oli sen 27 täyskokoisessa ajoneuvossa, ilmastointi toimi ja kuljettajan ääni oli kuuluva, vaikkei kaiken aikaa ymmärrettävä - irlannin englannin murre on melko hulvatonta!
Toinen bussi olikin sitten kutistunut 30-paikkaiseksi, moottorin äänieristys heikko, ilmanvaihto vähän miten sattuu ja mikrofonin äänentoistossakin oli toivomisen varaa. Kuljettajan englanti oli tällä kertaa pienemmällä aksentilla onneksemme - ei sitä irlanninenglantia ihan viikossa opi! (Kolmas bussi, jolla sitten pääsimme sunnuntai-iltana lentoasemalle, oli entisestäänkin kutistunut ja matkatavaramme ladottiin mukana seuranneeseen pakettiautoon... silloin ei voinut enää kuin nauraa!)

Työpäivän pituisia bussireissuja, mutta onneksi näköalat olivat mitä parhaimmat! Lehmiä oli valtava määrä, jokunen hevonen ja lampaitakin näkyi maaseudulla. Mutta "vihreä saari" on tänä kesänä muuttunut keltaiseksi - sadetta tullut alkukesästä saman verran kun Suomessakin eli tuskin lainkaan.

 Tämä alunperin kalastajille tarkoitettu mantereen ja pienen saaren välinen riippusilta rakennetaan vuosittain uusiksi- pelkkään turistikäyttöön tänä päivänä. kahdeksan kerralla sillalle pääsee, ja jonoa oli reippaanlaisesti kauniina lauantaipäivänä. Tullessamme paikalle ennen puoltapivää, oli meidän lisäksi parkissa yksi bussi- reilun tunnin vaelluksen jälkeen palatessamme piti oikein bussia etsiä- niitä oli ilmestynyt valtava märä!

Samanlaisia ihmislaumoja liikkui busseilla /omilla autoilla niin
Giants Causella kun Länsi Irlannin Cliffs of Moher -turistirysässä. Onneksi kivet ovat kestävää laatua eivätkä juuri edes käytössä kulu!

Mietimme muutaman hetken, millaista olisi vastaavissa paikoissa käydä esimerkiksi  marraskuisen myrskyn aikana?
Ei taida olla tunkua?

Pieni on ihminen!

Näitä kuvia kun näin jälkikäteen katsoo, nousee todella mieleen tuo poikien esittämä kysymys "Kuka/ketkä nämä ovat tänne tuoneet?". Tarina kertookin jättiläisestä, joka halusi rakentaa sillan tyttöystävänsä luo Skotlannin puolelle, mutta taisi puhti loppua kesken... Toinen tarina taas väittää että vastapuolen rannalla odotti toinen jättiläinen ja riitoja oli ratkottavana...Oli miten oli, vaikuttava useamman hehtaarin alue katettuna näillä kivillä! -Kyselin muuten parilta "rantavahdilta" eli paikallisilta Punaisen ristin vapaaehtoistyöntekijöiltä, joutuuko päivittäin toimittamaan loukkaantuneita sairaalahoitoon. Ei kuulema joudu, sanoivat että yllättävän vähän sattuu loukkaantumisia. He olivat varustautuneet vihellyspilleillä, ja seurasivat porukan liikkumista ja jos joku oli vaarallisen lähellä vettä/jyrkännettä pilli soi! Tämä toimi näkymättömän aidan tavoin.

Ennen kotimatkaa siis poikkesimme vielä tälle linnarauniolle jonka nimeä en edes saa päähäni - sen historiallinen arvokaan ei ollut kovin kummallinen eikä ikää kuin kolmisensataa vuotta. Mutta siinä vieressä oli mitä viehättävin kahvittelupaikka, ja vaikkei englannin puntia ollut kukaan vaihtanut, toimvat pankkikortit täysin täälläkin. Jotain hyötyä siis EU:sta!

-Kronologisen järjestyksen peruutus eli :paluu  Moherin rannikkokallioille ja häikäisevän kaunis luonto!

Tässä paikassa oli suurehko turistikeskus baareineen ja mukavuuslaitoksineen - aivan kuten Giants Causessakin, ja ostoksia varten useita pieniä osittain kallion sisään hakattuja myymälöitä.Kauppa kävi - Suomi on täynnä erilaisia, mutta aivan yhtä hienoja luontokohteita, mutta pitäisikö niitä jonkun osata myydä?

Yllättävän vähän oli roskattu, vaikkei roskiksia paljon polkujen varressa näkynyt - luultavasti ne . jotka tänne vaivautuvat, eivät kuitenkaan ole niitä ihan -joka-paikan-krääsä-turisteja?  Kävelyä epätasaiseilla poluilla ja kalliolla tuli ihan riittävästi - muutama vanhempi matkalaisemme joutui selvästi hieman rajoittamaan omaa kulkemistaan - suojamuuri oli vain pätkän matkaa jonka jälkeen varoitusilmoitustaulu ja rajaton pudotus varomattomille - parhaimmillaan noin 120metriä!

Ensimmäisenä retkipäivänä paluumatkamme kulki Galwayn kaupungin läpi, johon pysähdyimme vajaan tunnin verran katselemaan laivaston esityksiä ja markkinameininkiä. Katusoittajia oli tosi paljon, ja tämä "Galway street musicians" -tai -mikä-heidän-nimi-nyt-olikaan  antoi hyvän läpileikkauksen irskien pigmentistä - punaista, punaista ja jälleen kerran punaista. Tuulia muutamaa haastatteli, ja kuinka ollakaan, "muunväriset" eivät olleet irlantilaisia vaan Espanjasta alunperin...
Silmäniloa naisille ja hyvää musiikkia !

Nämä luontonähtävyyksiin keskittyneet päiväretket olivat mainio läpileikkaus maasta, joka on kokenut yhtä kovia kun Suomikin. Mielenkiintoista oli seurata kuinka 1845-52 suurta nälänhätää (=Famine)on ruvettu kaivamaan esiin ja tutkimaan - Suomessa olemme vasta vuoden 1917 tapahtumissa, ja 1867-68 on vielä edessä - tosin Finlandia-palkittu kirja "Nälkävuosi" -Aki Ollikainen avaa tapahtumia jonkin verran ja saattaa saada lukijan kiinnostumaan aiheesta.

https://www.visitdublin.com/see-do/details/irish-famine-exhibition#53.339961|-6.261051|13

Irlannin nälkävuosista  oli näyttelykin, mutta hintaan (10€) nähden se vaikutti kovin pieneltä, ja samaa faktaa selkeästi kerrottuna visuaalisesti tuli EPIC- näyttelystä perjantaina.

Näistä omista retkistä vielä yhteenveto ensi kerralla- tässä nämä maisemat!

CCMA, DEIS - possibilities for everyone! Musiikin avulla matkalla maailmalle! vol.4)

CCMA - melkein yhtä hauska kirjainyhdistelmä kun YMCA aikanaan (Young men´s Christian Association- village people lauloi 70-luvulla) Ajatus hieman sama:
Nuorille tekemistä, musiikin ja taiteen kautta jotta he sosialisoituisivat yhteiskuntaan terveinä ja aktiivisina!

Kyseessä siis Community Center for Music and Arts - and it is for everybody, without fees!

Se "devoteness" mikä henkilökunnasta, ja etenkin etualalla kuvassa näkyvästä sisar Bernadettestä henki, oli aivan uskomatonta! Ei näin hyviä ihmisiä ole olemassakaan! Kaikille musiikista kiinnostuneille  annetaan mahdollisuus, olivatpa he minkäikäisiä, -näköisiä tai -kokoisia tahansa ja olivatpa he soittaneet aikaisemmin lainkaan tai paljonkin. "Charity"-periaatteella toimiva koulu saa paljon lahjoituksia ja tarjoaa siis vapaa-ajan musiikkiharrastuksen vallan orkesterisoittimin kaikienikäisille "vauvasta vaariin" - no, nuorimmat olivat ehkä noin 10-vuotiaita mutta vanhimpien ikää emme edes lähteneet kyselemään. Meneillään oli kesäleirin harjoitukset ja kiertelimme koululla kuuntelemassa sekä kamarikuoroa että isomman, liki 80 jäsenen orkesteriharjoituksia. Aivan ihanaa oli se positiivsuus millä ihmiset meihin kaukomaalaisiin tauolla suhtautuivat - kaikille meille 27:lle riitti teenjuonnin yhteydessä juttuseuraa kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja vaikka on kyseessä katolinen eli siis hyvinkin uskonnollinen paikka, ei mitään uskontoon liittyvää oltu tuputtamassa, ja seuraavan päivän kirkkokonserttikin koostui hyvin vaihtelevasta musiikista.
Tässä voi olla hyvä mainita että koulu sijaitsee eräänlaisella slummialueella Dublinista lounaaseen, jonka asukkailla on työttömyyteen, alkoholismiin huumeisiin ja väkivaltaan liittyviä ongelmia. Jotain koulun tuloksista kertonee se, että monen lapsen/nuoren jalanjäljissä usein on samaan harrastukseen haksahtanut sitten vielä äiti tai isä, tai mummu tai muu sukulainen - kaikille on tilaa!
Koululla ollaan toki tietoisia ettei mistään kisojen voittajaorkesterista ole kyse, mutta se yhteisöllisyys mikä porukasta huokui oli todella aitoa.Orkesterimusiikin ollessa pääosassa, varinainen kuvataiteen tekeminen ei kuulu ohjelmaan, mutta oppilaita käytetään eri taidetapahtumissa ja - näyttelyissä ja jatkossa olisi tarkoitus myös tätä puolta laajentaa.

Seuraavana iltana noudatimme kutsua ja lunastimme 5eurolla sisäänpääsyn Dublinin keskustan Christ Churc Cathedralissa  kirkossa pidettyyn konserttiin. Yllätykseksemme orkesterin soitto oli nautinnollista kuultavaa - mitä emme osanneet odottaa kun harjoitukset olivat sujuneet hieman niin ja näin. uutaman solistin kuulimme myös- aaria kappaleesta Bachianas Brasilieras sopraano Jennifer Grunduliksen laulamana oli hieno elämys, ja pieni sopraano Hanna Davies esitti valloittavalla tavalla muutaman pojan, kummituksen ja sedän avustamana "Ghost in the livinroom"-kappaleen. Niin paljon häntä jännitti, että istui alas samantien kukat saatuaan opettajansa viereen etupenkille, pois yleisön silmistä.

_________________________

Summer Camp 2018

The musical year ends with SUMMER CAMP, a unique intergenerational camp for string players from primary school upwards without age limits! The annual concert in CHRIST CHURCH CATHEDRAL, Dublin, is a highlight of the year, and will take place on Thursday July 5th at 5 pm. Everyone is welcome. ST AGNES’ PARENTS STRING ORCHESTRA founded in 2010 by school parents now has 100 members aged 20-80 including parents, grandparents, aunts, uncles, past parents and many members of the community. New members are always welcome and absolutely no previous experience is needed. Just emailstagnesmusiccrumlin@gmail.com to open a new music

Innostuneisuus oli valtava ja kuumassa kelissä hieman harmittelimme jatkuvaa edestakaisin  pyörähtely ja paikkojen ja asioiden sekavaa esittelyä, mutta senkin antoi mieluusti anteeksi kun vetäjien valtava omistautuminen lämmitti!

Samalla asuinalueella, toisella puolen katua, löytyy DEIS- tukea nauttiva yläaste, jossa oppilaita 

tällä hetkellä hieman vajaalla porukalla noin 200, mutta liki 400:lle on toimitilat ja henkilöstöä.


Kyseessä on koulu, jossa erityisesti panostetaan syrjäytymisen ehkäisyyn ja siihen, että 

jokaiselle löytyisi se oma paikka jatko-opinnoissakin. 

DEIS -ohjelma on valtion toimeenpanema ja kustantama, ja siihen löytyy ylimääräistä rahaa 




mm ongelmakoulujen varhaiseen tunnistamiseen ja interventioon. Vahvstamaan ja 




juurruttamaan hyväksi todettua käytäntöjä. Hyödyntää ja kehittää retoreiden ja







opetushenkilökunnan taitoja ja käytntöjä eriarvoistumisen ja syrjäytymisen ehkäisyksi.





Tukea kouluja kehitystyössään mitä tulee tutkimuksen, tiedotukseen, arviointiin ja palautteeseen






suunnitelman toteuttamiseksi.

Kuvassa vasemmalla koulun vararehtori joka 

kertoi sen toiminnasta, myös tarinan rikollisen jengin johtajasta joka isän ominaisuudessa oli tullut rehtoria tapaamaan- kahden henkivartijan seuratessa mukana! 

Tyttärestä oli kuulema tullut aikuisena aivan "tavallisen" toimisto työn taitaja; kaupan alalla muistakseni. 

Täälläkin oli positiivisuus lähes käsinkosketeltavissa  ja kiinnitin myös huomiota siihen, ettei kalliisiin koulu huonekaluihn tai sisustukseen oltu satsattu, vaan vanhojen ja kuluneiden seinien sisällä 

oli aistittavissa viihtyminen ; paljon oli erilaisia pieniä julisteita. ajatuksia, piirroksia ja sanontoja joka puolella.

Paikka jossa selvästi keskitytään sisältöön eikä seiniin!

Nämä molemmat kouluvierailut olivat antoisia, ja seuraavina päivinä tutustuimme sitten sekä mindfulnessiin että Irlannin historiaan ja perjantainen huipentuma lie ollut Riverdance jossa saimme oppitunnin Johnin toimesta. Siitä ohjemasta ja turistikohteista lisää huomenna!

Miltä kuulostaisi rantaloma Dublinissa? Tai kallio & kivet? vol. 3)

Lentoasemalla myöhästynyttä lentoa odotellessa oli mukava katsastaa Irlannin viikon kuvat ja sulatella kaikkea kokemaamme . Aikamoinen annos, sanoisin, ja hauska huipentuma oli tänään vierailu Dublinin paikalliselle rannalle- ei sille pisimälle ja hienoimmalle, mutta mukavalle kuitenkin ja hotellimme lähipiirissä: Kolmen ihanan naisen ominaisuudessa harkitsimme jopa kävellen suorittaa reilun 5km matkan, mutta kun taksi oli nopeasti ja edullisesti saatavilla, säästimme ne kävelykilometrit lentoaseman tax freehen. Myös taksikuskimme  oli sitä mieltä että 5km kävely takaisin ylämäkeen olisi sulaa hulluutta. Muitain hauskoja asioita hän laukoi, nämä irlantilaiset ovat varsinaisia irvileukoja!

Auringossa ja merestä nauttien saimme useamman tunnin kulumaan, ja vaikka hotellihuoneet jo oli luovutettu, totesimme vain yhdessä suolaisen ihopinnan olevan terveellinen ja kauneutta edistävä.
Kuvasta selvinnee, ettemme tosiaan olleet niitä ainoita merileijonia, ja vaikka itse ranta betoni&kivipäällysteinen, odotti jo rantavedessä ihana hiekka ja pieniä simpukoitakin löytyi tuliaisiksi pojanpojille. Toki tuli uituakin, lämpötila arviolta 16-17oC  ja matkaa ehkä 600-700m - aallokkokin taipui uimiseen ihan mukavasti ja laskuvesi-ilmiö näyttäytyi sitten aivan lopussa- tämä myös uutta ja ihmeellistä suomalaiselle sen suolan lisäksi!

Kuvassa siis "Ihanat naset rannalla" kirj Monica Fagerhom 1994...   ; myös elokuva)

Tässä kaikkiaan mukava päätös tapahtumarikkaalle viikolle, josta tulossa vielä useampia postauksia kuvineen- vasta kotona pääsen purkamaan "oikean" kameran kuvat.
Luonto on ihmeellinen ja retkemme Moherin rantakallioille ja eilen Pohjois Irlannin puolelle Giants Causeen olivat meille kaikille niin hyödyllisiä- miten pieni ihminen kuitenkin on luonnon edessä!

Koulvierailuja , English grammar, erityisopetusta ja kirjallisuutta! vol 2)

Tiistain täyspainoinen ohjelma veti tämän "kirjailijan" niin piippuun etten saanut riviäkään alas eilisestä kouluvierailusta tai Trinity-collegen tutustumiskäynnistä. Osasyynä ehkä se viimeinen kaljatehtaalla käynti- Guiness tehnyt loistavat turistikierroksen oluenvalmistuksesta tehtaillaan ja koko alan historiasta -siitä erikseen kun pääsen kotiin ja saan niitä kaljanhohtoisia kuvia kamerasta siirrettyä!

Tänään ollaan kuunneltu isäntäkoulussamme Emerald Culture Institutessa luentoja aiheesta English Grammar ja Irish school system oppimisvaikeuksista omaaville; maanantaisten vetäjien toimesta.
Etenkin Paul Melrosen luento nimellä "Meta Grammar" oli mukaansatempaava ja selkeä - vaikka varsinaiseen kieliopin muokkaamiseentai opettamiseen ei menty, oli tapa millä Paul asiat selitti, oppilaitakin ajatellen selkeyttävä ja asioita avaava. Hän aloitti näyttämällä meille alla olevat lauseet, ja saimme miettiä niissä olevia yhtäläisyyksä. Kyse siis stereotypioista ja "hyväksi todetuista" väitteistä. Sitten seurasi herättely:
Entä jos väitteet eivät olekaan totta? Uskalletaanko  kyseenalaistaa ja epäillä?

. Tapa, millä lähestytään kieliopillisia sääntöjä, on tärkeä, on uskallettava kysyä mikä on sääntöjen tarkoitus ja onko valinnanvaraa?
Seuraavaksi meiltä kysyttiin montako aikamuotoa (=tenses) englannista löytyy , ja aivan oikein, opettajatkaan eivät olleet yksimielisiä määrästä. Kaikkion siis kovin suhteellista- yleensä puhutaan kolmesta, mutta jopa kaksitoista aikamuotoa saattaa olla mahdollista! Miksi tästä ei tästä aiheesta olla yksimielisiä, liittyy siihen ettei englanninkielistä "kieliakatemiaa " ole olemassa, vaan seuraavat asiat vaikuttavat englanninkielen kehitykseen: *uutiset*runous ja kirjallisuus*opettajat*kansa*standardisoitu kieli ja instituutiot (esim poliittiset ja yliopistot)
Uusien asioiden nimeämisessä on myös oltava tarkkana- "Stuffed  monkey"- ruokalaji herätti meissä kaikissa vastenmielisyyttä, vaikka kyseessä kuulema on vegetaarinen annos.

Sitten seurasi pitkä esitelmä modaaliapuverbien käytöstä, liittyen otaksuntaan verbin vahvuudesta eli siitä, totteutuuko verbin väite nyt, kohta vai ei koskaan, vai onko se jo todentunut?
esimerkki voittamisesta: "If I win, I will buy a house"   - vahva usko väitteen toteutumiseen
                                        "If I won, I would buy a house"    - jossittelua  joka ei ehkä toteudu?
Tässä on myös muistettava ettei aikamuodon vaihtaminen välttämättä tarkoita aikamuutosta, kuten ylläoleva esimerkki todistaa.
Kun puhumme sosiaalisesta verbin aikamuodosta, se liitetään kohteliaisuuteen :
"Will you pass me the salt, please?" tai
"Would You  pass me the salt, please?"  Viimemainittu on sosialisesti pehmeämpi ja ylläptää tiettyä etäisyyttä puhujaan.
Nk semimodiaalit kuuluvat harmaaseen alueeseen, ja ovat tavallisia modaaliapuverbejä vahvempia.

Tästä esimerkki kadonneista autonavaimista:
-Where are your keys?
-They might/may/could be on the table
-no, they must be in the pocket of my jacket
-Hmmm. they have to be still  in the car!
Finally - the keys are in the car - kun modaali apuverbi otetaan pois, on kyseessä tosiasia, eikä välttämättä enää niin kohtelias.

"Let things even go wrong, but do it reflectively!"
We teachers are the gardeners in the learning garden!
Interlanguagelearning - ok, because reading is always good  and one of the most important ways to learn languages!



Brian gave us some information about the SEN-system in Ireland, and also some hints about interesting films as "The Magdalene sisters,"( 2002) and RabbitProof Fence. Sitten lyhyt historia Irlannin erityisopetuksen kehitykesta muutama vuosiluku mainiten:
1831-1919 "laiminlyönnin aikakausi" jolloin erityisopiskelu liitettiin ainoastaan lääkinnällisten toimenpiteiden tai laitosten yhteyteen. 1919-1990 Apukoulujen aika jolloin uskonnolliset yhteisöt vastasivat toiminnasta, löysästi hallituksen ohjeiden ja valvonnan alaisina. Ensimmäinen koulu kuuroille 1947 (vastaava Suomessa jo 1846 ensimmäisten joukossa Euroopassa) 1990-luvulta eteenpäin on pyritty integroimaan erityisoppilaita myös normikouluihin omissa luokissaan tai avustajan kera tai lisäopetusta saamalla jopa 5-7 tuntia viikossa. Irlannissa on erityisopetukseen käytettävissä oleva rahamäärä -kuten meilläkin- jatkuvan kiistan alainen.

-Brian esitteli meille tänään irlantilaista koulusysteemiä kokeineen ja hänellä oli mukanaa erinomaista materiaalia, mm kielioppipelejä
joita oheistan tähän loppuun.


Uuden sivun pyhitän sitten "pyhille asioille" eli St Agnes koululle

http://www.stagnesmusiccrumlin.com/

johon tutustuimme ryhmänä paikan päällä ja sitten vielä erikseen kirkossa järjstetyssä konsertissa.


Söimme ihan asiallista ja jopa hyvää kouluruokaa päivittäin ennen iltapäivänohjelmaa- maanantaina kaupunkikävelyä, tiistaina Trinity college ja boom of Celts, eilen kirjailijoiden talo ja tänään Whiskymuseo! Huomenissa vielä koulu jatkuu -on todella täyspainoinen ohjelma!

Tässä vielä isään jälkikäteen ryhmäkuvamme, olkaa hyvä! Oli kyllä niin mukava reissu!