Työtä ja juhlaa...suunnitelmia ja mietteitä..vähän uusavuttomuuttakin?

..Tähän on tultu, opinnot takana ja työelämä edessä, eväillä varustettuna!
Nyt olen päässyt ihan OIKEASTI tekemään töitä, kun yli vuoden kestänyt tekosyy olla hoitamati kotitaloutta on ohi- juhlat tulossa joten on ollut syytäkin siivota!
Huomaan että homma tahtoo helposti lähteä käsistä ja laajentua liikakin - ehken sitä terassin lattiaa vielä tähän väliin ehdi uusia, vaan tyydyn pesemiseen ja maton hankintaan ennen lauantaita?

UUSAVUTTOMUUS on termi jota tulen ajatelleeksi yhä enemmän, liekö ilmiölle sitten useampi selitys vai mikä on se oikea?
Nykypäivän lapset elävät kiireen keskellä, jossa vanhemmilla ei ole aikaa heitä opastaa normaaleihin kotitöihin, tosin joissakin perheissä nämä työt saattavat olla ulkoistettuja, joissakin niitä ei vaan tehdä...Vai onko merkitystä sillä, että jotkut vanhemmat puhuvat lasten kanssa vietetystä "laatuajasta" jolloin tehdään "jotain hauskaa" (ja usein kallista!) eikä suinkaan yhdessä siivota, kerätä marjoja, hoideta puutarhaa tai pestä ikkunoita?? Vanhempien oman "prinsessan" tai "prinssin" tietä tasoitetaan viimeisen päälle, niin ettei vastoinkäymisiä kohdata lapsuudessa lainkaan ja eläm jatkuvasti on hauskaa. Mukavuusalueelta poistuminen tuo ääretöntä frustraatiota ja opiskelu saatikka sitten työnteko, on rankkaa ja rasittavaa ja ikävää! Joku viisas on joskus todennut että "vanhempien tärkein tehtävä on tarjoilla lapselleen sopivasti vastoinkäymisiä" Koulunko odotetaan hoitavan kaikki nämä käytännön asioiden opettaminen mukavuusalueelta poistumisineen yhä vähenevillä lähiopetustunneilla??
Myönnän, on asioita joita en minäkään osaa vaikka ehkä pitäisi, kuten ompeleminen. Napin saan kiinni ja villasukan osaan parsia, mutta siihen tuo taito sitten loppuu. Ei vaan kiinnosta, ja koska äitini on ollut ompelukoneen ääressä lähes aina vapaa-ajallaan, en ole katsonut aiheelliseksi oppia.
Toinen puute on huono it-taitoni, jopa word:n käyttö takkuilee välillä vaikka oletetaan minun osaavan oppilaitakin neuvoa. Kirjoitin varmaan liian monta vuotta käsintoimivalla, paperia tarvitsevalla kirjoituskoneella, jossa virheet oli maalattava pois paperista...kun talossa on ollut it-suuntautuneita miespuolisia henkilöitä parhaillaan viisi kappaletta, on aina ollut helpompi heittäytyä avuttomaksi ja pyytää apua kun opetella jokin "turha" taito. Nyt, yksin asuessa, onkin sitten lapsia välillä ikävä...

TAVOITTEITA pitää olla, ja olin itseeni tyytyväinen kun hieman heikoilla valmisteluilla kuitenkin sain naisten kympin 29.5. juostua reilussa tunnissa- tarkalleen sama aika 1t 20min kun kahtena edellisellä kerralla!
Oman itsensä ylittäminen tuntuu hienolta!
Ja liikunta- kuinka monta kertaa sitä voikaan kehua ja mainostaa- ihmisen elämän perusedellytys!
Tämän jälkeen en ole juossut, paitsi jokusen kymmenenmetrin koiran kanssa- mutta touhunnut muuta sitäkin enemmän. Jopa matonpesu käy työstä kun siihen oikein ryhtyy- ja niin ihanaa sosiaalista toimintaa kunnan pyykkipaikalla, tilaa löytyy,märkien mattojen  kantoapua annetaan, juttu luistaa...Naapurini olivat olleet jo toissaviikon helteillä mattopyykillä, voitteko kuvitella, TOUKOkuussa pestä nyt mattoja! No, tarkemmin ajateltuna huomasin omat ennakkoluuloni ja pesin sitten omat matot ihanien kelien vallitessa viime viikon alussa- toukokuuta sekin! Me ihmiset olemme ennakkoluuloisia tapojemme orjia, ihan hauskaa myöntää sellainen itsestäkin kun sen huomaa...
Perjantaina 3.6. kuopukseni valmistui KEUDAsta ajoneuvoasentajaksi, ja juhli tietty illalla kavereiden kanssa. Lauantaina olikin sitten luvassa peräti kolmet lakkiaiset- ihania juhlia ja huomasin opiskelevani tarjoilua ja juhlajärjestelyitä samalla...Niin ihania syötäviä oli tarjolla kaikissa paikoissa että kynnys on nyt omissa juhlissa tosikorkealla. Päädyn tarjoamaan lähinnä naposteltavaa..
Juotavathan on jo pääpiirteittäin hankittu parinviikon takaiselta "Etelänmatkalta" - kantoapuna vanhin pojistani ja 81-vuotias äitini rollaattoreineen...

KEUDAN todistustenjakoa Mäntsälässä

Eesti ja Tallinna- niin lähellä ja niin kaukana!
Kävi ilmi, ettei mummo ollut käynyt Tallinnassa sitten neuvostoaikojen joskus vielä ollessamme pieniä veljeni kanssa!
Rollaattori on hyvä kuljetusväline, taidanpa vanhana hankkia itsekin sellaisen  :)












      Takaisin töihin, lepsusta opiskelusta johtunee että oikea käsivarteni, nyt vähän töitä tehtyäni, potee jos jonkinlaista niveltuppitulehdusta tai lihasrasitusta - mitä lieneekään Monipuolinen jatkuva liikunta olisi tuohonkin auttanut eikä tällainen "revitys" pitkän ajan lepsuilun jälkeen. Toivon tosiaan että uuden OPSin hyviä puolia on integrointiin liittyvä asennemuutos joka sitten käsittäisi myös koulun ulkopuolisen ajan kokonaisvaltaisesti! Huomaan enenevissä määrin kiinnittäväni huomiota myös ratsastusoppilaiden tekemisiin tuntien välissä- miten liikkuu muuten, minkälaisia tehtäviä tekee yksin hevosensa kanssa jne jne- kotiläksyjäkin tulee annettua ratsastuksessa!

oman maan raparperipiiras ja miniältä saatu kakkulapio.koe-erä, NAM

ikkunanpesuapua. hmm

verhot pesty, kuivuneet ja silitetty. tällainenkin pitää muistaa tehdä, miten nuo uusavuttomat?

extra jääkaappi. pestävä on sekin .

mikron puhdistus...

peilistä näkee ruman naisen, olisi ollut paree jättää pesemäti...

lämminilmapuhaltimen huoltoa...

ja pikkuleipätaikina. resepti päästä, mitäköhän tulee...

näyttää ihan pikkuleiviltä...(ennen uunia!)

aina ei voi onnistua...onneksi on tuo Fasu-koira!

Sen verran vielä mainittava noista lapsukaisista, minähän puhun ja puutun jos aihetta- Katrinrannan saunassa maanantaina pyöri yksi isin kulta (alle kouluikäinen)  joka mm liotti käsiään ja leikki saunaan ämpärillä  kannetulla pesuun tarkoitetulla puhtaall vedellä, isänsä kielloista huolimatta. Lopetti vasta kun sekoitin hänelle vatiin "oman" veden ja kehoitin lotraamaan siinä. Ei se sitten enää ollutkaan hauskaa. Isänsä ei puuttunut millään tavoin...

Turhaa "kohteliaisuutta" nykyajan ihmisiltä on kyllä tämä puuttumattomuus kun pelätään että saa "epähienon" leiman! Vaihdoimme ajatuksia aiheesta toisen "äksyilijätädin" kanssa, ja totesimme ettei kaikkea tarvitse kestää ja mieluummin sanoo suoraan kun selän takana! Meillä on varaa olla epähienoja ja puuttua! Kasvatus hoi!

Nyt siivous jatkukoon, ja leipominen. Perjantai ja Hämeenlinnan valmistujaiset lähestyy, kuten myös lauantainen juhla - ihanaa! En ole esim tasavuosia juhlinut täytettyäni 30, enkä kunnon tupaantuliaisiakaan enkä mitään omia valmistujaisia, joten nyt senkin edestä - ja pojan! 

Elämä on ihanaa - kun sen oikein oivaltaa!

HEUREKA ! Uuden OPSin mukaan: Opettaja = valmentaja. Minäkin yli 30vuotta... Nytkö mä sen vasta tajusin...

Vuosi tässä on kuunneltu ja väännelty ja suunniteltu - nyt on sitten sulattamisen ja oppimisen aika!
Muutama aiemmin opittu asia on vasta "avautunut" minulle tämä matkan aikana; kuten tämä yksilöllinen oppiminen - tuttu juttu -kaikkina aikoina pienillä ala-asteilla toteutettu kun opettajan pakko opettaa niille pienille ykkösluokkalaisille ensin lukutaito, että sitten osaavat lukea sitä samaa ympäristöoppia tai historiaa mitä kuudesluokkalaiset jo nyt tankkaavat...Ja itse tietyissä aineissa aina pakko liikkua ympäri luokkaa ja auttaa oppilaita henkilökohtaisesti kuka milloinkin työssään missäkin vaiheessa. En ymmärtänyt että tästä nyt piti tulla jokin uusi, nimetty opetusmetodi!?? Huvittavaa!!
Sama asia pätee vielä enemmän ratsastuksessa- jo hevosvalinnassa on huomiotava ratsastajan ja hevosen yhteensopivuus -aralle ratsastajalle se rautahermoisin tallin vanhus, pelottomalle rämäpäälle ehkä nuori kuumakalle, tomeralle tekijälle porukan laiskin köntystelijä- näitä "yhteensopivuustoteutuksia" on jokainen ratsastustunti täynnä! Eikä todellakaan puhuta mistään erityisoppilaista- KAIKKIHAN ovat sitä omalla tavallaan!
Ja nyt uusinta uutta: OPS in mukaan opettaja muuttuu VALMENTAJAKSI - jee, sitähän minä olen ollut jo montakymmentä vuotta, SVUL:n B-valmentajatutkinnon 1983 suorittaneena ja vuosikausia ratsukoita valmentaneena. Erinäisiä ratsastukseen liittyviä valmennuskursseja takanapäin, sekä omaan että oppilaiden ratsastustaitoon liittyen- eniten saanut kyllä irti Georg Morrsisin menetelmästä - on oltava SYSTEEMI  ja sen mukaan mennään!  Onhan se hyvä, että nyt osaan sitten ilmeisesti valmentaa opiskelijoitakin??!!

Johdonmukaisuus, punainen lanka, metodi....Selkeä systeemi, johon oppilaat voivat luottaa ja tavoitteet selvillä - niin helppoa se loppujen lopuksi on! Ja TAVOITTEET - jokaiselle tehdään tietenkin se oma henkilökohtainen tavoite - oli kyse sitten kisaaminen tai edistyminen yleensä. Toki eri kursseilla on olemassa - lähinnä kurssia myytäessä kohderyhmän tavoittamisen vuoksi - tavoitteet ja päämäärä, mutta jokainen oppilas edistyy yksilöllisesti. Itsestäänselviä asioita!
Myös arvostelusta on paljon puhuttu - nythän siinäkin voidaan numeroarvostelu verrata täysin kouluratsastusarvosteluun, missä mitataan ratsukon senhetkinen tilanne. Koulukisoissa emme tideä mitä treeniä on alla, tulos on tuomarilla nähtävillä ja arvosteltavissa, koulussa voidaan verrata kurssin aikana opittuun - OPsiin nojaten -mutta kokeissa ja todistuksessa mitataan MISSÄ ajassa ja missä kehyksissä asiat on opittu- en näe tässä mitään väärää. Pikemminkin kyse on siitä, miten niitä numeroita luetaan - mikään lopullinen faktahan mikään todistus ei koskaan ole ihmisen tiedoista tai taidoista- ainoastaan kartoitus senhetkisestä tilanteesta!

Viimeinen tapaaminen Hämeenlinnassa viikko sitten - sen jälkeen korjailin muutamia tekstejä, ja olen vaan "olla-möllöttänyt" , Jokainen esitteli omalla tavallaan  yhteenvedon  oppimastaan vuoden aikana.Muiden piti sitten kommentoida esittelijän tekemisiä muutamin sanoin.  Laitan muutaman kuva - ihanan moninaisia esityksiä oli tarjolla! Itse olin  tehnyt koosteen Power-pointille näistä blogisivuistani joita kommentoin. Muut opiskelijät lähinnä ihmettelivat energiaani ja joku kysyi ehdinkö lainkaan nukkua. Hyvä kysymys, mutta, toki, ehdin. Nukkuminen on tärkeätä, ja se ei stressin alaisena aina onnistu. saatan välillä kysyä oppilailtakin miten ovat nukkuneet - vaikuttaahan se työtehoon ja jaksamiseen onko takana kahdeksan vai kahden tunnin yöunet!!??

Tässä Tuijan ihanan erikoinen työ, hän on kulttuuri- ja taidealalta Stadin amiksessa, ja löytänyt työkaluja tekemiseen...
Oma ohjaajani Rentolan Liisa tarkastelee Tuijan tekeleitä seuraavassa kuvassa.

-Muita kuvia satunnaisessa järestyksessä nimettöminä- enhän minä kaikkien nimiä edes muista- ja integreettisuojankin takia hyvä näin...Mutta kuhinaa oli pitkin päivää ja ideoita jaettiin, jonkinlainen verkostokin on syntynyt! Torstai-iltana kävimme vielä yhdessä syömässä "kaupungilla" niistä kuvista tunnistan toki itseni ohjaajamme Päivi Pynnösen vierestä!

 

-Tässä pitäsisi nyt olla kaikki ne kuvat päivällisiltä ja kehityshanke-esittelystä, jotka tietokone ilmeisesti ladattuaan piilotti tai poisti - ohjelma kysyi minulta, poistetaanko kamerasta latauksen jälkeen - vastasin "yes" ja nyt ei löydy mistään,,,LÖYTYI NE KUVAT ...jostain. Windows 10  on nyt pakko opetella....
SIIS tietotekniikasta vielä minulla on PALJON opittavaa! Alkaen tästä hiljattain väkisinasennetusta Windows 10.....
Todistustenjakojuhla 10.6. Hämeenlinnassa, sitten lie blogini tullut päätökseen, ellette Te, hyvät lukijat, halua kuulla jatkossakin oppimiseen liittyviä ajatuksia? Paraimmillaan jollain päivityksellä ollut liki sata lukijaa, ja nyt on jo kaikkiaan n 3400kertaa sivuilla käyty vuoden aikana.
Saa laittaa kommentteja tänne tai yksityisesti - kiitos kaikille jotka ovat reissussa mukana olleet!


JA MUISTA TÄMÄ, KERRO MYÖS OPPILAILLE:
               

Kesä mennee hevosten, kärpästen ja paarmojen joukossa- mutta opettaminen on NIIN ihanaa- kaikille! Ja jos jollakulla ratsastuksen valmennuksen/perusopetuksen tarvetta- kysellä saa!

KESÄ!! Ajatukset karkailee, rajoja haetaan ja vastuuta, Finnlectura 30v

Tuomi kukkii- häggen blommar!
No, johan sunnuntaina säätiedotukessa todettiin Mäntsälän olleen Suomen lämpimin paikkakunta...

Loppukiri kiireen keskellä - kehityshankkeen dokumetointi täysin kesken ja joku ihmeen posteri aiheesta tekemäti...Mutta muuten alkaa olla hommat tehtyinä joten melko luottavaisena voinen suunnata viimeistä kertaa Hämeenlinnaan ensi viikon torstaina!

Kuri & järjestys.
Vapaus joka luo vastuuta.
Ihan ajattelemisen arvoisia asioita, joita olen muutaman kolleegan kanssa puinutkin. Validiassa olen ollut viime viikon ja tulevana viikkona, erilaista, mutta samanlaista kuitenkin. Minulle hyvä kokemus malttaa, ja miettiä mitä suustani päästän kun on kyse erityisoppilaista, jotka monet ovat sangen herkkiä milloin minkäkinlaielle kritiikille. Mutta niin mukavia kaikkiaan!
Tänään pikavisiitti Ehnroosin ylästeelle, noh, eihän nuo tykänneet kun otatin kengät ja lakit pois sitten  vaadin kännyköitä piiloon ja kirjoja esille ja TYÖNTEKOA - näin loppukeväästä ohjeita töiden viimeistelyyn ja paljon itsenäistä työskentelyä, ja minä sitten inhottava SIJAISopettaja vahtimassa! "Oma ope on paljon kivempi"; no näinhän se kuuluu ollakin, vaikka vähän harmittaa. Helpommalla toki pääsisin kun ottaisin sellaisen "laissez-faire"-asenteen ja vaikka tutkailisin juttuja netistä ja antaisin nuorten tehdä omiaan!
Opettajan etiikka ja työmoraali tässä on koetuksella ja olen enemmän ja enemmän sitä mieltä, että oli ryhmä mikä tahansa on parempi aloittaa hieman liian kovalla "kurilla" (=vaatia sääntöjen noudattamista) ja kun hommat alkaa sujua, voidaan otetta hellittää. Se, mitä minun vielä on muistettava, on se KIITOS mikä aina pitää tulla jossain vaiheessa- nyt tajusin taas jälkikäteen etten aina ihan kaikkia oppilaita muista huomioida positiivisesti! -Ratsastusoppilaita on kevään kuluessa ollut ihan mukavasti, ja vanha kyllästyminen alaan on tipotiessään, ja minusta on todella HAUSKAA pitää tuntia, anteeksi : VALMENTAA kun oppilaat ovat innostuneita ja yritteliäitä! Ja tässä muistan sen kehumisen paljon herkemmin- ehkä jotain talven aikana on tullut opittuakin?

Suomalaisuuden eli Snellmannin päivää liputettiin tänään- en minä siitä muistanut koulussa mitään mainita, mutta katsoessani muisttinpanoja eilisestä Finn Lecturan 30-vuotis tilaisuudesta, nousi mieleeni prof. Laura Kolben sanat:
"Sivistys on sitä mikä jää kun kaikki muu riisutaan" - hän kertoi lähteensäkin, jota en tietenkään enää muista.
Puheessaan Kolbe myös mainitsi sen "Suomi-kuvan" jolla maatamme yhä myydään, ja heitti ilmaan kysymyksen onko enää tänä päivänä ajanmukaista puhua a) puukosta b) joulupukista c) poroista???  Nämä kolme asiaa ovat kuitenkin ne, jotka jopa omille kansalaisillemme ensimmäisinä nousee mieleen kun pitää "mainostaa" Suomea!

Jo Snellmann on määrittänyt sivistykseen kuuluvan -lukeneisuuden lisäksi- moraalin, oikeudenmukaisuuden, lojaaliuden ja luottamuksen.
Eiköhän näissä ominaisuuksissa ole sivistystä ihan tänäkin päivänä! Suomalaisuuden hyveiksi kun vielä lasketaan kohtuus ja rehellisyys - siinä tavoittelemisen arvoisia asioita itsekullekin!
Hyvin varovasti prof Kolbe otti kantaa tämän päivän poliittisiin leikkauksiin - juhlapuheestahan oli kyse- mutta antoi selvästi ymmärtää että tietty yhteisöllisyys on hukassa- aiemmin ihmisten havaitessa jonkin ongelman he alkoivat yhdessä etsiä siihen ratkaisua, sen sijaan, kuten tänä päivänä, alkavat syyttelemään toisiaan!

Lukemisesta -tai sen puutteesta- Kolbe ei ollut erityisen huolestunut, kyse on hänen mielestään vain siitä miten ja mitä luetaan - siirtyykö luettu sana sähköiseen muotoon ja misä määrin millä aikataululla?

Kriittisyys ja vuorovaikutus- kehityksen eväitä ja kulttuurisidonnaisia.
-Mielestäni viereinen kuva kuvaa melko hyvin suomalaisuutta; sitkeyttä ja itsepäisyyttä! Ollaan me aika oman tien kulkijoita!

Toinen illan puhuja kertoi lähinnä S2-kielten kirjojen kehityksestä, mutta pettymyksekseni kovin kaupallisella tasolla. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla itse kirjailijan näkemys millä tavalla parhaiten S2- opettaa aikuisille tai eri-ikäisille lapsille joilla taustat hyvinkin kirjavat ja rankat!
Kirjaesittelyyn pääsimme tutustumaan Päivi Kosken kanssa coctailtilaisuuden yhteydessä, ja muutama ihan mielenkiintoinen teos taitaa tulla tilattua- ainakin "le petit Prince" joka löytyy suomalais-ranskalaisena versiona!

Muistaakseni Kiinasta löytyy sanonta jossa todetaan "ettei mikään ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, Ja loppujen lopuksi - onko sekään nyt niin tärkeää?"

Omassa puutarhassani kukkii tulppaanit - mutta mistä lie kaikki keltaiset kotoisin kun mielestäni Hollannista tuomissani sipuleissa oli pakkakuksessa mitä ihanimmat ja erikoisimmat värit!!??

Punaherukan tilalle istutettu kirsikkapuu näkyy selvinneen talvesta hengissä ja mustaherukkakin on jo kukassa- pakkasöitä peläten!

Ajatukset taas harhailee- paljon on tullut vuoden aikana opittua, ja paljon varmaan opin työn ohessa lisää, mutta "perusminä" on säilynyt samana- uteliaisuus elämään ja halu ymmärtää ja auttaa oppilaita -se säilyy! Toki minun  pitää osata sitä "pakko-opettamista" hieman vähentää ja antaa tilaa oppilaan omillekin ajatuksille mutta  kaikkia uusia tuulia kuten Pekka Peuran yksilöllistä oppimista tai valtavia digiloikkia voi kokeilla ja maistella, muttei maan päällä -ainakaan minusta- mitään niin uutta ja mullistavaa ole että ihmisen kognitiiviset ja behaviorilaiset taidot yhtäkkiä joutaisi roskikseen! Johm Dewey on sitäpaitsi minulla erkkapedankin kautta yhä korkeassa kurssissa- "learning by doing"
Näitä "muotivillityksiä" olen seurannut hevospuolellakin jo liki 40 vuotta - milloin on mikäkin muotia ennenkuin taas tulee joku uusi virtaus. Nyt on muuten muotia uudenlainen turparemmi, joka kiristetään erilaisen soljen kautta....

Vesa Närhen ADHD-yhteenveto- paljon puitavaa, päätöspäivä paikoin vähän lattea

Lahden hyppyrimäen juurella ravintola VOITTO - mikä enteellinen nimi!
Ja mitkä maisemat- en näitä ole koskaan talvellakaan nähnyt, ellei televisiota lasketa,,,
No, tämä aukko sivistyksessä tuli nyt paikattua, ja hassun vanhan asian muistin tässä yhteydessä- tuon harjun toisellapuolen jossain oli Lahden vanha ravirata jossa joskus lapsena olen käynyt. Ihme flashback, mitään vuottakaan en muista.
Materiaali kommentteineen oli etukäteen moodlessa jaettu- minun motivaatio-power pointtiin hyvinkin valjut kommentit, eikä aihetta lainkaan otettu esille luennolla- osasyynä lienee osallistujajoukon koostuneen enimmäiseksi ala-asteen opettajista, muutamasta yläasteen opesta ja koulunkäyntiavustajista. Minua kuitenkin harmittaa, sillä mahtoiko Närhi edes tietää että ruotsinopetus aikaistetaan ensisyksynä jo 6:s luokkalaisille alkavaksi? Ja niitä ADHD-oppilaita myös nämä ruotsinopinnot koskee...
Alku oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen, Närhi käsitteli esimerkinomaisesti eri joukostamme nousseita tapauksia ja laajensi katsontaa ja "otti kiinni"hyviä malleja.PALAUTTEESTA oli paljon puhetta, ja vanhat säännöt pätee : VÄLITÖNTÄ ja SÄÄNNÖLLISTÄ.
Omia ideoita sain lisäksi kun oli yleisellä tasolla puhetta siitä, mitkä tukitoimet voivat koskea koko luokkaa ja koska ja miten lähdetään eriyttämään; tästä hieman vihjeitä omien kurssien rakentamiseen!
Voidaan myös avoimesti kysyä missä kukee tukitoimien rajat? Kuka selvittää?
*perhetaustaiset ongelmat ? kuraattori// opettaja
*motivaatio-ongelmat? opo /opettaja
*oppimisongelmat OHR
*vaikeudet oman käyttäytymisen säätelyyn, puutteelliset taidot -ADHD tai ADD- opettaja/ OHR
PALAUTTEESTA ja sen vastaanottamisen vaikeudesta päädyttiinseuraavaan:
*itsetunto-ongelma  "en mää osaa, mitä tuo höpäjää"
*tottunut eri toimintamalliin - uhkailu, huuto ym (koskee erityisesti maahanmuuttajia!)
*liiallinen käyttö, huomionetsintä
*oltava selkeä syy-seuraus ja tavoite
*"noloa" tietyssä iässä mokoma kehuminen!
Jos positiivinen palaute on vaikea vastaanottaa, pitää välttää kohdennettua positiivista palautetta vaan pysyttävä yleisellä tasolla ja kuitenkin oltava ko oppilaalle ystävällinen ja kiinnostunut hänen toimistaan.
Mitä INFORMATIIVISEMPAA palaute on, sen tehokkaampaa! Eli vältä kontrolloivaa arvioimista, elä "Tässä ja nyt"-hetkessä ilman mitään vertailuja tai oletuksia, ennakointia.
YKSILÖ- vs RYHMÄPALAUTTEESTA Närhi kertoi myös, tuoden USAsta terveiset missä lähes kaikki palaute on henkilökohtaistettu. Tosin samaan hengenvetoon mainitsi Suomessa hyvinkin armeija-aikoina toimineen ryhmäpalautteen - valitettavasti myös kielteisesti käännettynä. Aiheesta saisi kuulema paljonkin melenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi, molemmissa tavoissa niin hyvät kuin huonot puolensa!

Närhen huomio koululuokista erityis"ongelmineen"
n 80% oppilaista käyttäytyy hyvin
n 15-17% käyttäytyy syyttä huonosti (kasvatus tai sen puute, turhautuminen ?)
3-5% ovat erityishuomiota vailla
pelkästään hyvä, yleinen tuki ei siis vain riitä kaikille!

Alaluokkien esimerkeissä paljon käytetty tunnille rauhoittuminen ja erilaisia tarrankeruusysteemejä, vihreitä ja punaisia kortteja, selkeät palkitsemisperiaatteet, oppilailta hyvä kysyä minkälainen palkkio on mieluisin? Lautapelejä, leikkitunti, legot, filmi yms käytössä mainittu

Häirikön HUOMIOTTA JÄTTÄMINEN on tehokas, mutta vaikea tapa muun luokan kannalta, jonkin huonon käytöstavan poisoppimiseen. Ongelma ja myös ratkaisu - piilee säännöllisessä palautteessa- käytös voi jopa aluksi huonontua (huomiota ei saakaan vanhalla konstilla - lisää tehoa!!) mutta jos ope ja muu luokka tämän kestää, voidaan poisoppiminen saada ajan myötä onnistumaan. Itselleni tuli mieleen se ainut kerta, jolloin eräs uhmäikäisistä pojista makasi kaupan lattialla huutamassa karkin tms perään, itse kuljin kauppakierroksen loppuun ja vasta kassalle mennessäni poimin pojan mukaani..Sain muilta asiakkailta vähemmän ystävällisiä katseita, mutta eipä vastaavaa tilannetta enää tarvinnut kohdata, karkkia vain karkkipäivinä!
BEHAVIORISMISTA tai piemminkin nykykasvatusmenetelmien suosimassa konstruktivismista oli puhetta; Närhi ei ymmärrä miksi behaviorismia niin haukutaan - tutkimustulokset ovat yhä voimassa ja konstruktivismi sitäpaitsi rakentuu pitkälle behaviorismin varaan! Itse kannatan myös - niin paljon eläinten kanssa oltuani tekemisissä ja hevosia kouluttaessani voin todeta, että ainoa järkevä pohja oppimiselle - ennenkaikkea mitä nuoremmasta/yksinkertaisemmasta oppilaasta on kyse!
Asiat pitää konkretisoida!
Jos on paljon ongelmia oppilaan kanssa, valitse se suurin ja näkyvin tai korkeintaan kaksi, ja pura se, jotta voitte nauttia yhdessä ONNISTUMISEN kokemuksesta. (Tämä itsestäänselvää kehonhallintaan ja ylipäänsä urheikuun liittyvissä asioissa!)
SITTEN: HYVÄN KÄYTTÄYTYMISEN TUKEMINEN VAATII JATKUVAA TYÖTÄ!
Kuvaava esimerkki lie matikanopetus - kun osaat kertotaulun, pystyt sitä soveltamaan kaikenlaisiin laskutoimtuksiin ja suorastaan kylvet positiivisessa palautteessa, mutta hyvä KÄYTTÄYTYMINEN on paljon alttiimpaa häiriöille - luokanvaihto, opettajanvaihdos, tai mikä tahansa muutos saattaa taas järkyttää sosiaalista tasapainoa - tämä ero on hyvä opettajan  muistaa!

Check in - check out - systeemia oli kolmasluokkalaisten kanssa käyttäneet Sjöblom, Laine ja Sainio ja tulokset rauhattoman ja avustajissa jopa kiinniroikkuneen oppilaan kanssa olivat rohkaisevia mutta vielä tässä vaiheessa parin kuukauden kokeiunjälkeen epätasaisia- hyvänä päivänä 70% edistyminen helppoa, huonot päivät näki jo aamulla "nenän asennosta" ja tutut opettajat/avustajat osasivat tuolloin helpottaa tehtäviä. Toimimallia on kehitetty Varkaudessa provarkaus-hankkeessa johon linkki:   CICO:

https://peda.net/varkaus
Lyhyesti,

1)aamulla on tapaaminen oppilaan ja luottohenkilön kanssa (voi olla ope, kouluavustaja, vaikka talkkari tai keittäjä) jolloin tsekataan edellispäivän tulokset ja puhutaan mitä kotiin kuuluu ja vanhempien kommentit. 2) Päivän aikan opet merkkaavat listaan skaalan mukaan (1-3 käsittääkseni) miten tunti sujuu ja tavoitteet, 3) check-out iltapäivällä ennen kotiinlähtöä miten päivä mennyt 4) huoltajat tsekkaavat kotona, allekirjoittavat ja kannustavat oppilasta! Tiimi arvioi seurantakortin tulokset 2-3 viikon välein ja CICO jatkuu yleensä 3-8 vkoa, vaikutuksesta riippuen. Lopettaminen onkin sitten oma juttunsa; suositellaan ettei yht´äkkiä katkaista (vrt ed. matikassa kertotaulun opetus ja käytöksen muutos!) vaan tuki "alasajetaan" vähitellen. ellei pystytä järjestämään varsinaista "hehkutuskokousta" jossa tuloksia kehutaan ja kahvia/limua juodaan!
Vain yksi esimerkki otettiin yläasteelta, oppilas joka hyötyi istumapaikan vaihdoksesta ja keskusteluista oppilaan kanssa. Seurantaa tetiin jopa havainnollistavalla käyrällä, josta heti ilmeni sekä oppilaan että vakio-open tai avustajan sairastelut seurauksineen. Tässä tapauksessa saatiin hyviä tuloksia mm siten että oppilas havaitsi vanhempien JA opettajan sekä avustajan olevan hänen kanssaan samalla puolella eikä häntä vastaan! Asia joka usein on etenkin nuorelle, epäselvä!
Koulunkäyntiavustajista ja heidän roolistaan puhuttiin myös- osallistujistamme suuri osa oli heitä- ja aidosti oppilaista kiinnostuneita, muutamat opettajan toimivana työparina, mutta muutamat lähinnä äytännön ongelmien ratkaisijoina- ketään ei ainakaan ole missään tapana pyytää mukaan ORH:n tiimipalaveriin , vaikka juuri he usein ovat erityisoppilaan kanssa eniten läsnä ja tuntevat tämän parhaiten!
Tässä asia, johon toivottavasti puututaan lähiaikoina- mitä resursien hukkaamista!

Aamuisesta sessiosta jäi ihan paljon säkinpohjalle, mutta ruokatuntikin piti-joidenkin osallistujien toimesta jotka halusivat keskustaan syömään- venyttää tunniksi, sitten vielä kahvitauko 20min ennen loppua - 20min sekin... Tästä jäi kyllä hieman turhautunut maku suuhun! Ja hei, miten opettajat, jotka itsekin myöhästelevät ja/tai pelaavat kännyköillään luennon aikana, voivat vaatia oppilailtaan täsmällisyyttä?? kysyn vaan.
Mutta sain ainakin (puhelimella) aika kivoja kuvia - hyppyrimäen pohjalle tehdään aina kesäksi maauimalaja nuo maisemat muutenkin - aikamoiset! Aina oppii kun elää ja liikkuu!!!
Ja vot - ihan aurinko- tervetuloa KESÄ!
Ensi viikko taas Validiassa ihan työn merkeissä- tykkäsin kovasti viimeksi niin kiva ja avoin ilmapiiri!

"Katse eteenpäin ja menoksi" tuumaa tässä VIHTORI, nyt jo ruunaksi muutettu ardenneri. Ja hei, opin minäkin nyt sen, että myös tämänrotuiset osaa laukata ja niistä saa opetettua ihan mukiinmeneviä ratsuja! Koulutus siis jatkukoon! Kaikki käy, ei rotusortoa tässä! Pitimän vallan tarkistamaan James Fillisin 1800-luvulla kirjoittamasta kirjasta: "Je prefere les purr-sang, 158 pour etre exacte, mais on peut aussi monter les demi-sang..."

Jopoilua, vapputuomarointia ja huomen ADHD-päivitystä -LOPPUSUORA häämöttää!

 Loppusuora aukeaa-
hanat auki!
Nyt vasta olen alkanut tajuta että
loppu häämöttää- enää reilu kuukausi ja papereiden pitäisi olla kädessä -kaikkine siihen liittyvine tietoineen!?
Kävimme tietokone/puhelinavusteisen keskustelun viime viikolla vastuukouluttajani Liisa Rentolan ja ohjaavan opettajani Tuula Pitkäsen kanssa mm työharjoittelusta ja suoritusten päivittämisestä. Omissa muistiinpanoissa lukee enää että:

*tee portfolio eli yhteenveto tästä blogista
*kehittämistehtävän teoriaosuus ja posteri seinälle laitettavaksi.
*toisen open työn seuranta, jäljellä 6t ---ei oo enää -tänään suoritin!!!--

Huomenissa kolmas käynti Lahden ADHD-opinnoissa ja sitten on ohjelmaa enää kahden Hämeenlinna-päivän verran toukokuussa ja jos
kaikki menee putkeen niinkuin nyt vaikuttaisi, on meillä avoimet ovat ja samppanjaa tai, noh, kuohu-
viinitarjoilu sitten lauantaina 11.6. -jess!

 "Erkkaopeilua" nyt seurattu siis Saarella 8.4.(Pessi) , Kelliksellä (Lassi Männikkö 12.4.) ja nyt sitten JOPO-luokassa Mäntsälän Ehnroosilla Kerttu Hokkasen luokassa.
Nämä kolme erilaista seurantaa valitsin itsekkäistä syistä- ongelmaoppilaat ja heidän sopeutuminen ylipäänsä kouluun sekä myöhemmin ammattiin kiinnittyminen ovat asioita, jotka minua todella kiinnostavat- ei se heinäkuinen Tanskan-reissu mikään huvimatka tule olemaan!

Kerttu Hokkanen ja Kati Harmaala- jopo-tiimiä jo toistakymmentä vuotta!

Mäntsälässä tulokset ovat olleet hyviä - valtakunnallisesti noin 80% jopolaisista pääsee heti toisen asteen oppilaitokseen jatkamaan opintoja, Mäntsälässä  jopa 98%% - liekö osayynä amiksen fyysinen läheisyys nurkan takana ja tänäkin vuonna yhteinen ruokala- helpompi on hakea paikkaan jonka jo hieman tuntee?

Kevään viimeisen kuukauden alkaessa minulle jäi hieman kuva kouluväsymyksestä, kännykät vilahtelivat tiheämmin pulpetilla  kun oppikirjat, kenkiä ei muistettu ottaa pois lippiksestä puhumattakaan ja paikoin oli vaikeaa keskittyä matikantehtäviin. Kun kakkostunnilla siirryttiin puhumaan ihanteista mieli kuitenkin muuttui ja oppilaat keskustelivat aktiivisesti ja ottivat asioihin kantaa. Heitä suorastaan harmitti kun Malala Yousafzaista  kertova dokumentti ehdittiin katsoa vain puoleenväliin -kertomus nuoresta tytöstä joka toimillaan tyttöjen puolesta sai ansaitusti Nobelin rauhanpalkinnon, kiinnosti kaikkia. 

Ruokailun älkeen iltapäivällä oli ryhmittäin hieman poikkeava ohjelma kun lukuvuoden viimeistä viikkoa päästiin suunnittelemaan koko koulun oppilaiden  toimesta- seiskauokan jopolaiset panostivat polkupyöränhuoltoon ja liikuntaan, kun taas ysiluokkalaisilla oli retki Suomenlinnaan erään päivän agendana. Pientä eripuraisuutta ilmeni ryhmissä, ja kyniäkin lenteli, mutta lopputuloksena saatiin ihan mukavanoloinen suunnitelma koulun viimeiselle viikolle- käsittääkseni oppilaat saavat useammista vaihtoehdoista valita mieleisensä.

Päivän päätteeksi liikuttiin joustavasti ulkosalle aurinkoon - töiden valmistuttua odotti kävely/juoksulenkki nk Karjalaistentielle, ja kun itse hieman myöhästyin lähdöstä, oli jo vastassani valmiiksi hikiset lenkkiä juosten suorittaneet seiskan pojat. Olipa ainain erilainen päivä- jäin kovasti miettimään ja myös hieman vertaamaan Ruotsin malliin, sillä niitä "turvallisia aitoja" tällainen vanha kokenut opettaja jäi kaipaamaan...

-Vaikka enää voi puhua avantouinnista- ei jäätä näkyvillä ja vesikin jo n +12oC- niin on tää vaan niin ihanaa! Tänään saunasta nauttimassa myös Pitkäsen Tuula, jolle suurkiitos opetustyöni tarkkailusta ja kommenteista- opittu on!

Oppilaatko asiakkaita ja opettaja renki? Minne olemme menossa-Ruotsin malli pelottaa!

Taas tuli luettua Facessa näytetyt pari ruotsalaista artikkelia -linkkaan tähän mutta teen suomeksi lyhyen yhteenvedon:
http://www.expressen.se/ledare/det-ar-lararen-som-bestammer-i-skolan/

Aluksi todetaan maailmanmenon kääntyneen ylösalasin: Jos ennenvanhaan rangaistiin opettajaa joka oli sekaantunut alle 18-vuotiaaseen oppilaaseen, nyt rangaistuksen saa se opettaja, joka yrittäessään estää oppilasta käymästä toiseen oppilaaseen kiinni ottamalla tätä ranteesta. Toinen opettaja, joka oli sekaantunut 15-vuotiaaseen oppilaaseen, ei ollut tehnyt mitään rangaistavaa.
Näin siis naapurissamme Ruotsissa, josta paljon nielemme esimerkkiä demokratiasta ja lasten/nuorten oikeuksista - täysin pureskelematta!
Juttu jatkuu toteamalla että kansankodin ihana opet-vanhemmat-oppilaat - kaverikeskustelu on aiheuttanut parissakymmenessä vuodessa länsimaitten sekavimman koululaitoksen jossa oppimistuloket huononevat vuosi vuodelta!
Eräs äiti oli seurannut 8-vuotiaan tyttärensä koulutuntia järkyttyneenä- rumaa kielenkäyttöä, tappeluja, huutoa ja kiukuttelua läpi koulupäivän. Äiti totesi Expressen-lehdessä että vanhempien olisi aika kasvattaa lapsensa itse sillä se ei kuulu enää opettajan tehtäviin!
Haastateltavana ollut rehtori Kant totesi seitsemän ( 7) opettajan kymmenestä (10) riitaantuneen vanhempien kanssa ja pelkävään ilmiantoa . Syitä tähän pelkoon hänen mielestään on kaksi: vanhemmat väheksyvät opettajia ja myös kertovat sen lapsilleen sekä ilmiannon pelko joka varantaa työpaikan.

Artikkelin on toiminut useamman toimittajan tekemänä Expressenin pääkirjoituksena 19.12.2015 ja lopuksi siinä todetaan maan tarvitsevan kulttuurivallankumousta, jossa valta palautetaan opettajille jolloin häirikön saisi heittää pihalle ja kännykät takavarikoida!

Aihe lie herättänyt keskustelua - kuten se, jonka Göteborsbladetista muutama viikko sitten kopioin - ja tässä alhaalla vielä yksi linkki; 
http://www.expressen.se/ledare/ann-charlotte-marteus/krankthetskulturen-hotar-hela-skolan/

Tähän pakko laittaa "jotain rauhoittavaa" väliin- ja mikä sen parempaa kuin suomalainen METSÄ -kuvassa tosin koneella tehdyn harvennushakkuun jäljiltä, mutta sehän ei poikia häirinnyt ! Valtava määrä löytyy erilaisia ja eri tarkoituksiin soveltuvia keppejä, risuja ja muita oksia!
Englantilaisen tutkimuksen mielenkiintoisia tuloksia luin innolla ja lähes huolestuin -pitäiskö omaa metsässä liikkumista jo rajoittaa kun jo ennestään on matala verenpaine ja se vielä tutkimuksen mukaan laskee metsässä.... :)
linkitän senkin tähän:
http://www.wimp.com/what-hiking-does-to-the-brain-is-pretty-amazing/

Hevosiin liittyviä "hermoparannuskeinoja" en nyt viitsi edes lähteä linkittämään - niitä vain on niin paljon!
Mutta mitä erityispedagogiikkaan tulee, juttelin pitkään tänään laaja-alaisen erityisopettaja Aila Kajanderin kanssa joka on viime syksystä vetänyt Sipoossa sosiaalipedagoogista hevostoimintaa menestyksekkäästi. Eläin on niin rehellinen - jos et itse malta, se heti epäilee. Hyviä tuloksia mm ADHD-oireilevien lasten kanssa jonka voin heti allekirjoittaa - tallissa TAPAHTUU koko ajan niin paljon asioita, että hyväjos ollaan "alert" ja hereillä!. Tästä muistuu mieleen joskus lukemani juttu miten psykologi oli jollekin lapselle ADHD;n selittänyt minusta todella hyvin:
"Kuule lapseni, ihmisiä on aina ollut kahdenlaisia, niitä jotka ovat enemmän paikoillaan ja miettivät; heitä kutsuttiin keräilijöiksi ja sittemmin maanviljelijöiksi, ja sitten on niitä jotka aina ovat valppaana ja liikkeellä ja heitä kutsutaan metsästäjiksi. Sinä kuulut jälkimmäiseen ryhmään, ja nyky-yhteiskunnan vaatimukset eivät aina sen taidon kohdalla osu ihan maaliin. Mutta nyt kun tiedät, voit oppia asioita soveltamaan parhain päin"

Maanantai ja tiistai taasen Hämeenlinnassa, kevään myötä huomaa että opinnot alkavat olla loppusuoralla ja paljon on vielä paikattavaa. Tämän viikon olen touhunnut "erityisopettajan verkoston" parissa ja ensi viikolle sovin tapaamisen JOPO-luokan pariin, huomaan että nämä "hankalat" tapaukset minua kiinnostavat, motivaation puute ja siihen liittyvä häiriköinti sekä näihin ongelmiin liittyvät perimmäiset syyt eli oppimisvaikeudet hankalien kotisuhteiden lisäksi. Mielenkiintoista!
Todettakoot myös tässä, -ja huom . -vihjeitä vastaanotetaan -- että lentoliput & hotelli varattu heinäkuiselle Tanskan vierailulle Drengeakademin-leirille! Toivon tuovani sieltä ideoita ja tietoa miten vastaavaa systeemiä voitaisiin Suomessa (=lue: Mäntsälässä) soveltaa, mille ikäluokille ja millä rahoituksella. Ehnroosin rehtori Lipposen Marko vielä totesi aivan oikein (koskien meidän omia kullanmuruja joille mukavuusalueelta poistuminen on katastrofi!) että miten näitä nuoria edes saa osallistumaan heidän näkökulmastaan lähes keskitysleirille: Ei kännyköitä, ei Batterya tai muita piristysjuomia, ei TV:tä tai videoita , ei karkkia ei myöhäisiä iltoja vaan terveellinen aamiainen aikaisin aamulla, lenkkeilyä ja muuta urheilua, tuntikausia opiskelua -toki henkilökohtaistaen- ja illalla jälleen urheilua. HUH: hyvä pointti, tämä on yksi niistä asioista joita aion selvittää!

Henkilökohtaisesti opintoni siis ovat loppusuoralla, enää yksi tapaaminen Hämeenlinnassa, ja valmistuminen -toivottavasti- 10.6 .2016 .
Liekö sitten juhlan aika?
Kielten opettajien täydennyskoulutuksen sain jo suoritettua- kunnioitettavat 10op siinäkin - ja Niilo Mäki- instituutin "Tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ongelmat koululuokassa " (=ADHD yms) koulutuksen tiimoilta tapaamme Lahdessa vielä 3.5. - siihenkin olen saanut ideoita toimintaan, osa myös hevoslähtöisesti .

Töitä kun syksyllä löytäisi, -nyt olen tehnyt pelkkiä sijaisuuksia ja elänyt opiskelijaelämää- niin saisi tuota taloutta vähän tasapainoon. Mutta kaikkiaan- ihanaa oppia uutta ja ihanaa olla niin utelias !!
Ja ihanaa miten paljon nuorilta ja lapsilta oppii!

Topi-koira seuraa tuntia ja rauhoittaa oppilaita - tottakai! Nyt en löytänyt kuvaan liittyvää artikelia, mutta 7.1.16 julkaistu, (luult. HS )

Kellokosken sairaalakoulu - monen pelastus. Entä tulevaisuudessa?

Kellokosken sairaalakoulu - pelastuksena monelle, epätietoisuus tulevaisuudesta rasittaa yhteisöä, mutta työtä tehdään sydämellä.
Toiseksi opetuksen seurannan kohteeksi  valitsin melko luonnollisesti sairaalakoulun, koska kuten jo Pessikin Saarella totesi, mielenterveyshäiriöt yleistyvät. Joskus 90-luvun lopulla olin muutaman viikon sijaistamassa Kalliomaalla, joten rohkenin soittaa silloiselle liikunnasta vastaneelle opettajalle Mika Saatsille, joka nykyään toimii rehtorina koulussa yhdeksän muun opettajan lisäksi. Mika ohjasi minut eteenpäin Lassi Männikön pakeille, ja saimme sovittua tiistaisen tutustumisen koulun avo-osastolla kesken huhtikuisten kiireiden . Hämärästi oli talokin tuttu, mutta vuosi sitten valmistunut remontti oli paranatanut sisätiloja huomattavsti ja käytännöllisyys ja viihtyvyys huokui ympäristöstä! Koulunkäyntiavustajat ovat nykyään ohjaajia ja mukava yllätys oli tavata Ansku Mellin monen vuoden jälkeen - vaikka Facessa ollaan tuttuja ja olen hänen opinnoistaan ollut perillä, en työpaikasta ollut tietoinen! Muutamia muitakin tuttuja oli talossa joten jälleennäkeminen oli lämmin ja tunsin että minut otettiin hyvin vastaan näissä "vakoilutehtävissä".
Ensimmäisenä oli vuorossa biologiaa ysiluokkalaisille ja nykyajan tekniikka oli sopivasti käytössä bilsankirjan open e-materiaalin muodossa. Vaikka alussa oli "luentomainen" esitys, oli vuorovaikutus oppilaisiin jatkuvaa keskustelun ja kysymysten välityksellä. No, jos nämä bakteereihin, viruksiin ja solun rakenteeseen liittyvät asiat tuntuivat tutuilta, putosinkin kärryiltä kun siirryimme seuraavalla tunnilla matematiikkaan, jossa eri luokka-asteen oppilaat tekivät hyvinkin eri asioita.

 Lassi Männistö neuvoo yhtälöitä mallintamisen avulla - mun hoksottimet oli matemaattisesti niin "off"-tilassa ettei ihan mennyt perille mutta oppilaat tajusivat. Jännää oli, että vaikka kiersin useammassa luokassa, kukaan ei minua jännittänyt ja ruotsinopintoja pääsin yhdelle oppilaalle hieman neuvomaankin.
Tunnelma koulussa levollinen ja luottavainen - tuntui hyvältä!

Tämä oli pakko kopsata- tosiselkeä seinäjuliste!

Oppilaat tulevat KUUMA-kunnista mitkä käsittävät HUS in sairaanhoitopiirin ja tarvittaessa lisäksi Etelä Kymenlaakson alueelta ja osittain Lahdesta, avohoidon oppilaat kulkevat yleisillä kulkuneuvoilla kouluun tai yhteyksien puuttuessa taksilla. Avohoito lisääntynyt,tällä hetkellä oppilaita nelisenkymmentä joista osa kuukauden tukijaksolla esim elämänhallintaongelmien ja syrjäytymisvaaran vuoksi.  Sairaalaosastolta koulua käyvät ovat pääosin  kolmen opettajan hoivassa, tällä hetkellä 12 oppilasta, maksimimäärän ollessa 22. Vuonna 2012 on perustettuv vaikeahoitoisille 10-16vuotiaille potilaille oma osasto, jossa opettajat käyvät paikanpäällä antamassa opetusta kunkin oppilaan päivittäisen kunnon mukaan, paikkoja siellä vain kuusi.
Koulussa syödään sairaalaruokaa jota minullekin tarjottiin, ihan tavallista kouluruokaa  ja ruokailu tapahtui oman opetuskeittiön ruokatilassa- viihtyisä paikka sekin. Ruokailun jälkeen oppilaita odotti iloinen ohjelmanmuutos- kouluun oli toimitettu vasta viime viikolla tilattu pingispöytä jota useammat oppilaat kahden opettajan avulla pääsivät kokoamaan alakerran vapaa-ajan tiloihin. Kävin tapahtumaa katsastamassa, mutta nähdessäni IKEAn huonekalujen koontiohjeita muistuttavan paperin, poistuin hiljaa vasemmalle ja jututin muita opettajia loppupäivän. Kysyin mm näkyykö nuorten "hukuksissa" oleminen psyykkisinä häiriöinä, ja näin kyllä on, Tämän päivän yksilökeskeisyys tuottaa monelle nuorelle suuria ongelmia heti kun poistutaan omalta mukavuusalueelta ja joudutaan  vastaamaan itsestä ja omista teoista.
Tämän on  minusta niin huolestuttavaa kun sitä yritetään yhdistää lisääntyneeseen valinnanvapauteen ja oppilaan itseohjautuvuuteen - murrosiästä tehdään entistäkin vaikeampaa ja ulkonäkö- pärjäämis-ym paineet kasvavat! Onneksi Kalliomaalla on kaksi konsultoivaa opettajaa jonka puoleen peruskoulujen henkilökunta voi ongelmanuoren asioissa kääntyä, ja jonka suosituksesta sitten voidaan siirtää opiskelu tarvittaessa sairaalakouluun. Hienot, remontoidut puitteet soisivat myös koulun fyysisen jatkuvuuden Kalliomaan koululle, joka Kellokosken (=Tuusula) alla toimivana kuitenkin kuuluu maantieteelliesti Mäntsälään.

 Iltapäivällä päästiinkin sitten itse asiaan- pingispöydän kasaaminen oli ohjelmana.
Taisi nuo kaksi miesopettajaa- yläkuvassa Esa Linna ja alakuvassa Lassi Männikkö- olla elementissään!
Oppilailla jo ennestään käytössään biljardipöytä ja kuntosalikin löytyi, tosin sinne en sisälle kurkannut.

Opettaminen sairaalakoulussa vaatii paikoin hyviä hermoja ja ennenkaikkea kärsivällisyyttä sekä tiettyä asennenmuutosta- jos jonain päivänä oppilas on saavuttanut jotain oman mielen ja elämänhallintaan liittyvää, ei jonkun bilsan OPSin tähdellinen noudattaminen enää ole se pääasia.
Elämää varten täällä opitaan ja ollaan!
Oikein hyvää ja ytimekkästi kirjattua lukemista löytyy koulun sivustolta ladattavana tiedostona os.
http://web.tuusula.fi/kalliomaankoulu, muutaman ajatuksia herättävän  kohdan haluan tähänkin liittää:

"Turvallisen aikuisen tehtävänä on luoda rajat, joita ei voi ylittää"  s. 12
"Yhtenäiset ja kaikille tiedossa olevat rajat ja seuraamukset helpottavat oppilaan käyttäytymistä sekä henkilökunnan samansuuntaisina kasvatustavoitteina" s 13
"Vaikka opettaja vastaanottaa ikäviä tunteita ja sanottaa niitä oppilaalle, hänen ei tule hyväksyä huonoa käytöstä" s 29
"Käytöshäiriöisen nuoren itsetunto usein heikko"

Sinänsä tässä ei mitään uutta, mutta hyvä välillä aina muistuttaa!

Vierailu Kalliomaalla oli sekin osaltaan hyvin avartava kokemus ja lisä opintojen reppuuni!


-Tähän vielä loppuun lyhyesti muutama kuva Hangon tuomarointimatkalta sunnuntaina- olin ajatellut paluumatkala poiketa rintamamuseossa Hangon ja Tammisaaren välissä, olen käynyt aiemminkin ja se on ihan mielenkiintoinen, mutta sen ollessa vielä tähän vuodenaikaan suljettu, pysähdyin Dragsvikissa olevalle muistokivelle.Toki olen sisällissodasta paljon lukenutkin, mutta hätkähdyttävää oli se aikataulu, jolla tätä tapahtumaa- vankileireillä kuolleet ja tapetut- ollaan oltu myöntämässä. Vasta joitakin vuosia sitten on näistä asioista uskallettu puhua- muistan oman koulaikani- ei mistään punaisten ja valkoisten sodista edes mainittu! Murhista ja nälkään tai tauteihin kuolemisesta puhumattakaan! "Ellet tunne menneitä, et voi tuntea tätäkään hetkeä" 
Ja niin ollaan lukion historianopetus muuttamassa vapaaehtoiseksi!! Ja amislaisethan eivät historiaa tarvitse lainkaan....Olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, kuinka tarpeellinen elokuva/kirja on ollut Linnan "Täällä Pohjantähden alla" jota itse äikän 3. kurssin nimiin olen oppilaille näyttänyt - Lukkarinpolun vanhan, pitkäaikaisen äikänlehtorin Eeva Silventoisen jalanjälkissä!!!