5kk- ja ilmiselvä ADHD sanoo erityisopettaja...

Pikainen postaus muutamine kuvineen koirasta joka kasvaa kohisten ja kehittyy rasavillin uhmaikäisen tavoin. Kaveripiirikin laajentunut, kesä vetää viimeisiään ja syksyn pimeys jopa hieman pelottaa! Lenkit ovat pidentyneet- ehkä mammallakin kunto kasvaa kun on jo vähän juostukin- mutta asialla on tietty kaksi puolta. ELprof Riitta totesi jo että mitä enemmän kunto

paranee, sen pidemmät lenkit ovat tarpeen. Joten ehkä koirakin opettelee suksille ensi talvena jos lunta vain riittää??? Sänkipelloilla on mukava juoksennella, ja päoiväpaskatkin hoituu lähipellolle kiireessä- tapa tuli opittua naapurien ollessa kahden viikon Lapin lomalla jolloin kävin ruokatunnilla kotona ruokkimassa ja paskannuttamassa pennun- siinä kiireessä ei juuri peltoa pidemmälle ehditty. JA anteeksi kaikki kaupunkilaiset - en vieläkään ymmärrä näitä muovisten kakkapussien käyttöä, paitsi toki jos vaihinko sattuu jalkakäytävälle! Metsään mahtuu, ojien reunoille ja sänki/kyntöpelloille. Eläin ja jopa ihmisen lannalla ne pellot ennen lannoitettiin!

Sitten kuvastoa, on tehty Ullan kanssa tuo Haukankierroskin- taisi tulla koiralle kilometerjä liki kymmenen kun me kaksijalkaiset pysyimme poluilla ja tyydyimme viiteen kilometriin... Oliko Susu väsynyt. Ei.

KOirakavereiden kanssa on sitten riehuttu niin pelloilla, pihalla kuin metsässäkin - alkaa muuten olla harvassa ne kaverit jotka jaksaavat Susun touhuamista pidemmän aikaa... Akin Topille riitti pari viikkoa sitten kymmenen minuuttia, jonka jälkeen jo piti vihjeeksi nousta piha-aitaa vasten pystyyn sanomalla "Auttakaa mut pois täältä"!

Sekä setteri Alman että labraduudeli Terin kanssa on painiminen tasavertaisempaa jo koon suhteen, ja juostakin täytyy. Mutta väsyminen- ei, se ei kuulu tarpeisiin. Eikä minkäänlaista metsästys/nouto ym vaistoa ainakaan vielä ole kehittynyt- Susu katseli ihmeissään Alman ympäri-ämpäri liihottelua kun tämä sai vainun fasaanilaumasta. AInoa mikä todella kiinnostaa on vastaantulevat koirat ja lapset- jonkinlainen koirakoulu alkaa olla paikallaan, jotta josku pääsisimme näyttelyyn ...

Tämä oli tällainen lauantai-illan "pikapostaus" - omassa elämässä työkiireet painavat siihen tyyliin, että olen naapurille tosikiitollinen Susun päiväruokinnasta ja ulkoilusta!

Oppia ikä kaikki- kukin tavallaan

 "Esteet on tehty ylitettäväksi" ja "mukavuusalueelta on päästävä pois" on muutama tuollainen kulunut sanonta, mutta onhan niissä jotain perääkin.

Enpä olisi itsestäni uskonut että koskaan olisin kiivennyt kaivinkoneen ohjaamoon ja vielä käyttänyt niitä puikkoja ja nostellut hiekkaa kasasta!

Lapsesta lähtien olen näitä koneita pelännyt, mutta nyt niitä oli joka puolella- onneksi vain muutama oli käynnissä ja kokeiltavana- ja siellä sitä sitten opiskelijoiden joukossa kuljettiin sateessa niitä jörriköitä katsomassa!

Kyseessä Avescon messut Keravalla, firma edustaa myös "CAT"-nimisiä koneita, ja koska maarakentajien enkun tunti olisi muuten jäänyt pois, ilmoitin tulevani reissuun mukaan ja aikaa sanakokeidenkin tekemiseen oli reilusti bussimatkan aikana!

Olimme jo viikkoa aikaisemmin tutustuneet yhtiön sivuihin ja alan sanastoon englanniksi, kuten myös messutapahtuman ohjelmaan. Aikaa oli varattu klo 10-13.30 välille, mutta sateinen sää ja hieman "tynkä" ohjelmatarjonta sai alan opettajat päättämään aikaisemmasta kotiinlähdöstä, ja onneksemme bussi oli helposti tavoitettavissa ja pääsimme lähtemään jo klo 12.30.

-Yllättävän kevyesti liikkui kauha, vallan sormilla säätäen (joku tehostin niissä on?) , mutta puikkoja oli molemmin puolin ja liikkuvuus valtava...Monen yrityksen jälkeen sain nostettua hieman hiekkaa ja siirrettyä sitä parikymmentä senttiä sivuun! Onneksi minun kanssani oli rauhallinen, fiksu nuorimies joka osasi vanhaa tätiäkin opastaa taidossa, jota itsekin vasta oli päässyt muutaman kuukauden verran koulussa opiskelemaan!

Pitkään olin jo katsellut kun opiskelijat vuoron perään kokeilivat kolmea koekäytössä ollutta konetta, ja minut suorastaan ylipuhuttiin nousemaan itse kaivinkoneeseen- ehdoksi se, että sain valita sen pienimmän!

Messujen edustaja oli isomman koneen kimpussa, joten työskentelin täysin opiskelijani ohjeiden mukaan- mikä hauska tilanne, mutta niin aito! Ja luulenpa että molemmat oppivat!

Tästä tuli sitten tämä ajatus taas avata näitä ajatuksia, kun syyslukukausi on lähtenyt vauhtiin myös lähiopetuksen puolella. 

Olin jo kuvitellut olevani toivottoman vanha ja kalkkiutunut ja mietin vieläkö v 2013 saatu aivotärähdys verenvuotoineen ja muistin- sekä tasapaino-ongelmineen vaivaa ja pahenee, kunnes sain muutamalta talon "vanhalta" opettajalta kuulla että ongelmia on muillakin, ei se Studenta- ja Pinjasysteemi ihan moitteetta toimi heilläkään. Lohduttavaa. Tekniikka on hyvä - kun se toimii. Mutta jos kehitys kehittyy, niin onko se itsetarkoitus? Meiltä opettajilta menee aikaa mitä ihmeellisimpien tietotekniikkaohjelmien opettelussa- pelkästään läsnäolojen ja tunnin aiheen kirjaamisessa, nettitehtävien tarkastamisessa ja nettioppilaiden kirjaamisess, puhumattakaan siitä, että kurssin lopussa on ne arvosanat kirjattava, mutta huom, ei sinne "lopulliseen" systeemiin, vaan väliaikaisesti-ikään kuin "muistiin" jos vaikka ope vaihtuu .Ja muista tallentaa. Niin ja se lopullinen tallennus vielä.

...sadetta piilossa.... oli kahvi- ja hodaritarjoilukin!

Kauhaan mahtuu 8m3

Tässä nämä kokeiltavat koneet

Opettamista rakastan, on ihanaa huomata kun joku saa "ahaa"-elämyksen kun  joku juttua aukeaa, tai oppilas huomaa ettei se ruotsin opiskelu niin kamalaa olekaan, tai opitaan yhdessä tekemällä vaikka sanasokkeloisia palapelejä tai keskustelemalla videosta tai oikeista asiakastilanteista. Monia tapoja oppia ja opettaa on, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle, mutta ryhmätyötaitoja, elämää, pieniä oivalluksia, eri kulttuureja, käytännöllisyyttä, kärsivällisyyttä ja elämää opitaan joka päivä!
 Ymmärrän hyvin näiden nuorten opiskelijoiden turhautumisen näihin YTO-aineisiin, kun nimenomaan amikseen ovat hakeutuneet niistä päästääkseen! Uusien oppilaiden suhteen kyseessä on vielä "Corona-ikäluokka" joka on joutunut netin ääressä tehtäviä ratkomaan kuka mitenkin yksin -koulusta ja jopa opettajista riippuen. Tuntuu siltä, että joissakin suhteissa nettiopetus yhä jatkuu- kun on saatu nettiin laitettua ne itseopiskeltavat kurssit, mitä sillä opettajalla enää tehdään? 

-pieni sivuraide- jäin miettimään, olisiko tuotekehittelyn paikka näin sähköä säästettäessä kun monet maatilat hankkivat generaattoreita- mikä on niiden polttoainekulutus? Lomaillessani joitakin vuosia sitten Kap Verdessä, ihmettelin kun kokonaisia hotellikyliä sähköistettiin polttoöljygeneraattoreilla!- 

Mutta entä työelämä? Moniko amiksen käynyt tekee sellaisia töitä, missä kontaktit tapahtuvat  pelkästään netin kautta? Moniko istuu takamuksellaan koneen ääressä koko päivän-paitsi ehkä datanomit? Koulussa kolme oppituntia yhtä ja samaa ytoa, usein koneen ääressä itsenäisesti tehden, sitten ruokis ja sama tahti jatkuu- iltapäivällä ehkä matikkaa jos aamulla on ollut äikkää? Jaksotus toki siten, että käsittääkseni "yto-päiviä" on keskim. kaksi viikossa ja loput on sitä omaa alaa, -tavallaan hyvä asia koska sitten suurin osa näistä pakollisista aineista on hoidettu jo ensimmäisen vuoden aikana. 

Motivoitunut, opiskelusta innostunut ja ilman oppimisvaikeuksia koulua käyvä nuori saattaa hyvin systeemiin sulautuakin, mutta entä ne, joilla on jo peruskoulusta tuliaisina motivaation puutetta ja vaikeuksia vaikkapa matikassa tai kielissä? Amikseen tullessaan ovat kuvitelleet pääsevänsä käytännön oppiin eikä mihinkään nettimaailmaan?! Kieli ei taivu, kirjaimet eivät ota hahmottuakseen, kaikki tekstit ovat liian pitkiä luettavaksi, matikassa kerto- ja jakolaskut menevät sekaisin...

Se, mikä minun mielestäni hyvinkin auttaa opiskelijaa motivoitumaan, on se tilanne, että koetaan  käytännössä mihin kieliä, äikkää, matikkaa, fysiikkaa jne tarvitaan, ja siihen tällainen messuilla käynti on ollut aivan oivallista! Ainakin konemessujen koneet jotka tulevat ulkomailta, tuovat tullessaan huoltoon ja käyttöön liittyvää sanastoa, ja kaupankäynti ulkomaille vaikka puun viennissä, vaatii sitä kielitaitoa. Ja on sanomattakin selvää, että jos asiakkaana on vanhempi ruotsinkielinen henkilö, jonka suomenkieli ei ole mainittava, on turha yrittää englanniksi. Paremmat kaupat saa aikaiseksi vaikka sitten hieman puutteellisella ruotsilla!

Nyt kun kaupankäynti Venäjälle- sattuneesta syystä- on tyrehtynyt ennalta arvioimattomaksi  ajaksi, on hyvä katsella länteen - Ruotsi siinä lähinnä. Sitäpaitsi tanskalaiset ja norjalaisetkin ymmärtävät yllättävän hyvin meidän "muumiruotsia" -vaikka etenkin tanskalaisilta mieluummin pyydämme keskustelun englanniksi. 

Keinot on monet, olen joskus viettänyt aikaa rakennustyömaallakin ja muistan hyvin jotkut patoruuvit eikun -levyt jotka ruuvattiin talon perustuksiin, ja näitä sitten väännettiin myös enkuksi ja ruotsiksi. Ja mielikuvituksellehan  ei katto riitä, kun mietitään eri keinoja asioiden havainnollistamiseen  - käytimme Susua (luvatta...) eläinpuolen opiskelijoiden kanssa koiran rakenneopissa, ja vanha Fasu oli aikanaan mukana OMNIAssa kirjastokoiran tehtävissä. 

Itse olen ollut oopperan näyttämöllä - en kuitenkaan esiintymässä, vaan erehdyin ovesta etsiessäni ryhmääni. Luulen että silloinen porukka muistaa oopperatalon ja oopperan ikuisesti- ja ihan hyvällä?!

Vielä muutama sananen inkluusiosta ja erityisopetuksesta, jotka ovat olleet valonheittimien alla mm päivän Hesarin (17.9) mielipidesivuilla Nasima Razmyarin ja Li Anderssonin (HBL) kirjoitusten myötä. -Kyllä, harkinnan jälkeen, kannatan inkluusiota, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Hyvä ryhmähenki ja työskentelyrauha luokassa on luotava kaikille, ja siihen ei sisälly joidenkin oppilaiden sooloilu ja näyttämisen tarve- oli sitten syynä oppimisvaikeus, diagnosoitu ADHD tai mikä tahansa aiheuttaja- työrauhan on säilyttävä!Osa-aikainen erityisopetus on hyvä, mutta tässä on oltava saumaton yhteistyö aineen- ja eriktyisopettajan välillä - nimim. itsekin erkka.-"koppihoito" on käsite minulle tuolta hevospuolelta- eläin joka on liian sairas liikkuakseen edes tarhassa, teljetään neljän seinän sisälle ehkä useammaksi viikoksi. Järkyttävää. Tällaisia "koppeja" olen nähnyt luokissakin. En ole koskaan käyttänyt enkä aio käyttää. Tästä syystä otan itse usein (liiankin) kovan otteen aluksi uuden luokan kanssa, mutta on toki helpompi löysätä ohjia kun kiristää niitäkesken suorituksen -tästä oltaneen useimpien kanssa samaa mieltä? Nyt tulee taas vastaan ajanpuute- ¨hyvien tuntien suunnittelu ja eritasoisen opetuksen toteuttaminen samssa luokassa erilaisille oppilaille on usein haasteellista- ainakin itse painiskelen näiden it-sovellusten ja asioiden kirjaamisen kanssa tällä hetkellä niin ettei tuntivalmisteluihin tahdo aina riittää ylimääräistä aikaa. Poden toki asiasta huonoa omatuntoa, mutta johonkin on töiden raja laitettava- olen tässä asiassa monen muun kanssa samaa mieltä, että muuhun kuin itse opetukseen kuluu suunnattomasti liikaa aikaa opettajilta! -motivaatiosta päätökseen ja toimintaan- tästä puhui hyvin Riitta Eivergård Hanasaaressa- kts postaus 12.8.22!

-Alemman kuvan tulkinta saattaa lukijalla vaihdella, mielikuvituksen laadusta riippuen...Kyseessä on kuitenkin tanskalainen hotdog jonka upotus sämpylään hieman erikoinen...Tämä ajatuksena siitä, että myös opetustilanteessa opiskelija oivaltaa asiat eri tavoin, ja siksi olisi niin tärkeää saada opettaa havinnollisesti ja myös käytännönläheisesti ainakin ammattikouluissa. Nuorten aivot kun eivät vielä alle kaksikymppisinä ole lopullisesti kehittyneet, ja kroppa on hormoneja täynnä, niin vaaditaan sitä motivaation herättämistä monelle, ja väittäisin että eri retket, tapahtumat, messut ym ovat siihen sopiva perusta. Kaikki kunnia nettikoulituksen kehittyessä, mutta mitään niin ankeata ei ole kun 6t päivässä nenä ruudussa kiinni istuva nuori ihminen! Aikuisopiskelija on sitten hieman eri- siellä osataan jo tehdä niitä valintoja! Eikä pelkkää haukkua kehitykselle- olen todella iloinen uusille monistuskoneille joiden "follow-me"-toiminta etsiin verkosta sen tietokoneen, josta monistettava materiaali tulee! Ihana asia, ei enää Canonin tai muiden koneiden tuotenumeroiden, olemassaolevien luokkien/kerrosten muistamista, tai ympäri koulua juoksemista kun materiaali onkin tulostunut jonnekin salaisen kellarin tulostimelle! Voisin ehkä tämän "vuodatuksen" päättää sihhen, että me opettajat emme ole alalla pitkien lomien tai hyvän (heh) palkan takia, vaan mielenkiinnosta kehitykseen, oppilaisiin ja useimmat vielä opetettavaan aineeseen! Uteliaisuus on omana valttinani- kaivinkoneisiinkin liittyen- koska on hyvä muistaa että "Vierivä kivi ei sammaloidu" -katsokaapa vaikka Rollareiden Keith Richardsia!

Syksyinen "Susu-päivitys" jossa kuntoa ja sosiaalisuutta vaalitaan!

 Aika kuluu kun on paljon tekemistä - koulutyö, ei siis oppilaat ja opetus, vaan se kaikenmaailman it:n kanssa touhuaminen - vie aikaa ja voimia ja nukkuakin täytyy- että taas jaksaa pakertaa, näes!

Onneksi on tuo koira jonka kanssa vähän pääsee irtaantumaan välillä!

*Taas koulukisoja, ja yhtenä sunnuntaina jopa kahdet!

*vielä malttaa vedessäkin polskia- uimavesi jo +12oC

*Partioliasten yöleiriin tutustuttu - ei olisi nukkumisesta kyllä tullut mitään -oli niin paljon kaikkea kiinnostavaa...

*koulussakin käyty- melkein luvatta...

^*uusi kaveri "Teri" ,jonka emäntä asunut Kouvolassa ja ratsastanut- kuinka ollakkaan Marjoniemessä, ja ehkä mamman tunneilla-eihän niin kaukaisten asioiden tarkkoja nimiä voi muistaa- paitsi hevoset: Sankie, Beeret, Alwin, Tiina....

*Yökylässä Tomin luona ja vatsataudissa- apteekista lääkettä, ja poika puuronkeittoon kun mamma huiteli  pitkin Pohjanmaat...

*Lenkit pidentyneet selvästi- kohta mamma ei enää pysy mukana...

Joten tässä em aiheista vielä kuvia, olkaatten hyvä!

Jopa Ypäjällä tuli käytyä -ihan katsomossa- kuninkaallisten aikana.Mamman mielestä hevosihmisillä on aivan liikaa koiria- koko ajan meinasi tulla hyppimisiä, loikkimisia ja riehumista kun vastaan tuli toinen toistaan kivemmän oloisia tyyppejä... Se, että jotkut selvästi näyttivät ettei pennun touhuamiset kiinnosta, ei vähentänyt vauhtia...

Narujen ja taluttimien kanssa oli välillä selvittämistä, mutta pääosin taluttaminen sujui hyvin!

                                      

Autossa on mukava matkustaa....

Mitään koirakoppeja ei olla rakennettu, mutta tärkeää on ettei pentu pääse penkille, vaan oleskelee pelkkäjän jalkatilassa. Ainoastaan kuono ei meinaa lattiatasolla pysyä...

Lilolla kisoissa kylässä leikkiseuraa, väsy iski, mutta kun Ypäjälle ajaessa taas vedettiin liki parin tunnin tirsat, meno jatkui...

Valtakunnallinen"Nuku yö ulkona"- tapahtuma keräsi Katrinrantaan yli 20 eri-ikäistä partiolaista, ja kävimme tietysti tarkistamassa Susun kanssa että kaikilla oli makuupaikat hyvin. Aamulla tarjottiin nokipannukahvit, jonka keittämistä hieman jänniti- suotta- onnistui!

Syysillat ovat NIIN ihania, kun järvi tyyntyy ja hiljaisuutta ei riko kuin kuikan tai muun lentävän iltasointu. Mieli rauhoittuu . Paitsi Susulta, jonka touhukerroin alkaa lähestyä sataa.....

Päivälenkit ovat valtavasti pidentyneet viileän myötä, ja suokin on kierretty pariin kertaan- usein pitkiä pätkiä vapaan  kun vastaantulijoita on tosi harvoin. No, sen ainoan kerran kun en ehtinyt koiraa ottaa kiinni vastaantulijan ilmestyessä, olikin sitten "suksiraivo" tai pyöräraivo tai mikä tahansa koiraraivo valloillaan- vanhempi mies sätti ja huusi suoraa huutoa vastuuttomasta koiranpidosta kun hänen - jou-pieni-mikä-ikinä-liekään- jouti kohtaamaan vaarallisesti riehuvan Susun. Ymmärrän miestä sikäli, että hän kertoi joutuneensa koiran viemään eläinlääkäriin ja vissiin jopa leikkaukseen jonkin rajumman koiratemmelöinnin seurauksena, mutta siitä huolimatta- aika epäsisvistynyttä huutoa saimme osaksemme ja Susukin oli aika kauhuissaan. Nyt olenkin hyvin tarkkaan tutkinut ympäristön ennenkun koiran irti päästän- irtioloajasta huolimatta!

Pitkospuut on joku rakentanut suontaakse ulottuvalle reitille, ja niitä on useita eikä ne Susua pelottanut- ihan pystyi kävelemään yli!

Koulussakin tuli vierailtua- melkein luvatta- emäntä vasta aamulla matkan varrelta soitti rehtorille-  muut opet ja oppilaat oli jo infottu- joka hyvinkin viisaasti totesi, että jos jokaisella eläintenhoidon opiskelijalla ja useammalla opettajalla ja muillakin oppilailla, olisi koira/kissa/kani yms mukanaan töissä tai opinnoissa, olisi aikamoinen kalabaliikki monen sadan opiskelijan oppilaitoksessa...

No, eläintenhoitajien enkun tunnilla sitten tutustuimme kirjaimellisesti koiran rakenteeseen -in English.

Suosio oli taattu ja rappusiakin osattiin - ainakin osittain-nousta . 

Vielä ensi viikolla onkin  mammalla laihdutusviikko kun pienen koiran pitää saada päiväruoka ja päästä pissalle puoliltapäivin, ja siihen menee matkoineen kokonainen koulun ruokatunti!

Ihanat naapurit ovat nimittän vurostaan lomalla ja huomasin miten paljon heistä onkaan apua Susun kanssa!

Itse poikkesin Pohjanmaalla tuomaroimassa viikonloppuna- sopivaan saumaan kun koiranhoitajaksi lupautunut Tom on ollut flunssan kourissa ja Susukin kehitteli itselleen kunnon ripulin. Syitä on mietitty, mutta ainoa minkä keksin olisi matolääkkeen ja uuden ruoan yhteisvaikutus- olin ostanut "vaihteeksi" Pirkka-merkkistä halpis-koiranmakkaraa ja kun sen kanssa vielä tarjoiltiin matopillereitä, haiseva ruskea velli oli valmista tuotantoon! Sitä en osaa sanoa, miten ja mitä on lenkeillä syöty- todistettavasti jäniksenpapanat ovat suurinta herkkua- mutta menee jo heman absyrdiksi asentaa koiralle kuonokoppa lenkkien ajaksi jotta se ei haistellessaan keksisi syödä mitään...

No, loppu hyvin, kaikki hyvin, Tom on yhä toipilaana, mutta Susu tehtaili jo kaunista ruskeata kreemiä ja kuntoa ainakin on kohdallaan- hyvä että perässä pysyn!

-Nyt saatiin jo kuvamateriaalia 

viikonlopusta- vähän minua

mietityttää tuon kuvanottopaikka eli sohva, mutta omapa on sohvansa.

Minun sohvalle ei saa nousta. Tai ainakaan ei emännän läsnäollessa....

Tyytyväiseltä Susu vaikuttaa- se on kyllä koirisssa parasta että aina häntä heiluu ja ilo tarttuu!

 Koirakuulumisia, jos niitä jaksaa lukea. Tosin näin "ison" pennun elämässä ei ihan joka päivä uusia juttuja tule, tjaa-aa, paitsi että emäntä on poissa välillä pitkäänkin,  jossain"töissä".Onneksi ihana naapurin-setä Make ja -täti Liisa muistavat silloin - etenkin erilaisilla herkuilla! 

Vesijuttuja on välillä taas harrastettu, pääosin Venujärvellä Kiviniemien rannassa, mutta Katrinrannassa oltiin talkoissakin- siellä tosin koirat eivät edes saa uida ja ranta sen mukainen- äkkisyvä ja kivinenkin. Mutta jos talkoissa pääsee kurkkaamaan kotaan eli " Paviljonkiin", jossa usein Anne häärää, on luvassa -jopa kinkkua! Talkoita lisää, sanoo Susu , jos koirat saisivat äänestää!

-

Metsä- ja peltolenkkejä on sitten tullut tehtyä jo pidempiäkin- meno on vauhdikasta -ainoana hidastuksena kova helle, mikä vähän ottaa päälle. Siksi se "uimakoulu" on ollut niin kivaa hellepäivinä!

Lenkeillä on tullut tapailtua uusia tuttavuuksia, ja ihme ja kumma- tutustuttu pelkästään ystävällisiin ja leikkisiin koiriin! Se johtunee siitä, että ne ei-niin-seuralliset-kaverit ylittävät tien nähdessään meidät tai muuten vaan pysyttelevät piilossa!

-Pari päivää sitten on kirkkopelto puitu (vehnää) ja siellä on voinut vähän viilettääkin; ihanaa!

Koiran terveydenhuolto jatkuu- kakkosrokotukset tuli hoidettua kyläilyn ja leikkimisen ohessa kun sunnuntaina vierailimme Riitta-tohtorin luona ja Alman kanssa leikimme varmaan toista tuntia! Riitta jo epäili että saisin kantaa pennun kotiin, mutta se reilu kilometrin matka taivallettiin yllättävän hyvin!

Kotona sitten uni maistui - kolmisen tunti piti köllöttää nukuksissa keskellä päivää! 

Kennelliittoonkin on ilmoittauduttu- jos sinne näyttelyyn joskus- ja kun vähän kyselin kaikkea, kävi ilmi ettei omistajanvaihdosta oltu tehty. Nyt vasta rupesin papereita kaivelemaan, ja siinähän tuo on, omistajanvaihdosilmoitus, täyttämättä ja eteenpäintoimittamatta😂 -Hevoskaupoissa ei olisi tullut kuuloonkaan ettei omistajanvaihdosta olisi tehty- lomakkeet vaan on erilaisia....

...Tulipa tehtyä samantien kun kerran pääsin vauhtiin. Aina puhutaan nuorten lukutaidottomuudesta,, mutta koskisikohan se meitä aikuisiakin?? Ainakin osaa? Kun ei viitsi /jaksa/muista lukea jotain tekstejä ja kuvittelee että "joku muu" on hoitanuta asian?

Jotain papereitahan me Pauliinan kanssa koiraa hakiessa täytimme, luulin että sillä hoitui, ja laitoin paperit -kuinka ollakaan- Fasun vanhojen papereiden joukkoon ja otin ne esille seuraavan kerran vasta rokotuksen merkitsemistä varten. -Siinä suhteessa ollaan muuten hevospuolella edistyksellisempiä, niiden rokotuksen ilmoittaa ell sähköitse suoraan keskusjärjestö Hippokseen.

Nyt minulla sitten on koira, järjestyksessä viides. (5.)

Rokotuksen yhteydessä terveystarkastus- muutama maitohammas jo irronnut, korvat kunnossa, sydän sykkii, kynnet leikattu (-jee, oli leikannut ne edellisiltana vaikka inhoan toimenpidettä, eikä pentukaan siitä pidä. Aistii mamman fiilikset- tämä on ollut sama juttu kaikilla, eikä lasten kynsienleikkuukaan mitään mielipuuhaa ole ollut -aina pelkään että leikkaan liian syvältä!)

Sisäsiisteys vaihtelee-  tänäänkin tuli naapurien kanssa kotiin melko pitkältä, uudelta lenkiltä Kirsikkapuiston suuntaan, ja oli kai ollut kovin hauskaa ja jännittäviä hajuja kun pissaaminen oli jäänyt puolitiehen - eteisen lattialle tuli  sitten laskettua lätäkkö!

Kakkaaminen välillä samansuuntaista- jos on ollut vauhdikas ja mielenkiintoinen lenkki, ei kertakaikkiaan ehdi tehdä tarpeita- mutta onneksi on tuo puutarha. Tai sanomalehti lattialla. Tai lattia sanomalehden vieressä, no tarpeet on tähän mennessä aina tullut tehtyä!

Kiloja en osaa sanoa kun ei ole sitä vaakaa, mutta valjaita on saanut viikottain löysätä, joten arvioni olisi 16-17 kg tällä hetkellä. -Fasu painoi muistaakseni aikuisena hyvinsyöneenä enimmillään 32 kg , joten sinne on vielä matkaa!

Matkalla ollaan- pysyttekö vielä messissä?