Aika kuluu kun on paljon tekemistä - koulutyö, ei siis oppilaat ja opetus, vaan se kaikenmaailman it:n kanssa touhuaminen - vie aikaa ja voimia ja nukkuakin täytyy- että taas jaksaa pakertaa, näes!
Onneksi on tuo koira jonka kanssa vähän pääsee irtaantumaan välillä!
*vielä malttaa vedessäkin polskia- uimavesi jo +12oC
*Partioliasten yöleiriin tutustuttu - ei olisi nukkumisesta kyllä tullut mitään -oli niin paljon kaikkea kiinnostavaa...
*koulussakin käyty- melkein luvatta...
^*uusi kaveri "Teri" ,jonka emäntä asunut Kouvolassa ja ratsastanut- kuinka ollakkaan Marjoniemessä, ja ehkä mamman tunneilla-eihän niin kaukaisten asioiden tarkkoja nimiä voi muistaa- paitsi hevoset: Sankie, Beeret, Alwin, Tiina....
*Yökylässä Tomin luona ja vatsataudissa- apteekista lääkettä, ja poika puuronkeittoon kun mamma huiteli pitkin Pohjanmaat...
*Lenkit pidentyneet selvästi- kohta mamma ei enää pysy mukana...
Joten tässä em aiheista vielä kuvia, olkaatten hyvä!
Narujen ja taluttimien kanssa oli välillä selvittämistä, mutta pääosin taluttaminen sujui hyvin!
Mitään koirakoppeja ei olla rakennettu, mutta tärkeää on ettei pentu pääse penkille, vaan oleskelee pelkkäjän jalkatilassa. Ainoastaan kuono ei meinaa lattiatasolla pysyä...
Lilolla kisoissa kylässä leikkiseuraa, väsy iski, mutta kun Ypäjälle ajaessa taas vedettiin liki parin tunnin tirsat, meno jatkui...
Valtakunnallinen"Nuku yö ulkona"- tapahtuma keräsi Katrinrantaan yli 20 eri-ikäistä partiolaista, ja kävimme tietysti tarkistamassa Susun kanssa että kaikilla oli makuupaikat hyvin. Aamulla tarjottiin nokipannukahvit, jonka keittämistä hieman jänniti- suotta- onnistui!
Koulussakin tuli vierailtua- melkein luvatta- emäntä vasta aamulla matkan varrelta soitti rehtorille- muut opet ja oppilaat oli jo infottu- joka hyvinkin viisaasti totesi, että jos jokaisella eläintenhoidon opiskelijalla ja useammalla opettajalla ja muillakin oppilailla, olisi koira/kissa/kani yms mukanaan töissä tai opinnoissa, olisi aikamoinen kalabaliikki monen sadan opiskelijan oppilaitoksessa...
Vielä ensi viikolla onkin mammalla laihdutusviikko kun pienen koiran pitää saada päiväruoka ja päästä pissalle puoliltapäivin, ja siihen menee matkoineen kokonainen koulun ruokatunti!
Syysillat ovat NIIN ihania, kun järvi tyyntyy ja hiljaisuutta ei riko kuin kuikan tai muun lentävän iltasointu. Mieli rauhoittuu . Paitsi Susulta, jonka touhukerroin alkaa lähestyä sataa.....
Päivälenkit ovat valtavasti pidentyneet viileän myötä, ja suokin on kierretty pariin kertaan- usein pitkiä pätkiä vapaan kun vastaantulijoita on tosi harvoin. No, sen ainoan kerran kun en ehtinyt koiraa ottaa kiinni vastaantulijan ilmestyessä, olikin sitten "suksiraivo" tai pyöräraivo tai mikä tahansa koiraraivo valloillaan- vanhempi mies sätti ja huusi suoraa huutoa vastuuttomasta koiranpidosta kun hänen - jou-pieni-mikä-ikinä-liekään- jouti kohtaamaan vaarallisesti riehuvan Susun. Ymmärrän miestä sikäli, että hän kertoi joutuneensa koiran viemään eläinlääkäriin ja vissiin jopa leikkaukseen jonkin rajumman koiratemmelöinnin seurauksena, mutta siitä huolimatta- aika epäsisvistynyttä huutoa saimme osaksemme ja Susukin oli aika kauhuissaan. Nyt olenkin hyvin tarkkaan tutkinut ympäristön ennenkun koiran irti päästän- irtioloajasta huolimatta!
Pitkospuut on joku rakentanut suontaakse ulottuvalle reitille, ja niitä on useita eikä ne Susua pelottanut- ihan pystyi kävelemään yli!
No, eläintenhoitajien enkun tunnilla sitten tutustuimme kirjaimellisesti koiran rakenteeseen -in English.
Suosio oli taattu ja rappusiakin osattiin - ainakin osittain-nousta .
Vielä ensi viikolla onkin mammalla laihdutusviikko kun pienen koiran pitää saada päiväruoka ja päästä pissalle puoliltapäivin, ja siihen menee matkoineen kokonainen koulun ruokatunti!
Ihanat naapurit ovat nimittän vurostaan lomalla ja huomasin miten paljon heistä onkaan apua Susun kanssa!
Itse poikkesin Pohjanmaalla tuomaroimassa viikonloppuna- sopivaan saumaan kun koiranhoitajaksi lupautunut Tom on ollut flunssan kourissa ja Susukin kehitteli itselleen kunnon ripulin. Syitä on mietitty, mutta ainoa minkä keksin olisi matolääkkeen ja uuden ruoan yhteisvaikutus- olin ostanut "vaihteeksi" Pirkka-merkkistä halpis-koiranmakkaraa ja kun sen kanssa vielä tarjoiltiin matopillereitä, haiseva ruskea velli oli valmista tuotantoon! Sitä en osaa sanoa, miten ja mitä on lenkeillä syöty- todistettavasti jäniksenpapanat ovat suurinta herkkua- mutta menee jo heman absyrdiksi asentaa koiralle kuonokoppa lenkkien ajaksi jotta se ei haistellessaan keksisi syödä mitään...
No, loppu hyvin, kaikki hyvin, Tom on yhä toipilaana, mutta Susu tehtaili jo kaunista ruskeata kreemiä ja kuntoa ainakin on kohdallaan- hyvä että perässä pysyn!
-Nyt saatiin jo kuvamateriaalia
viikonlopusta- vähän minua
mietityttää tuon kuvanottopaikka eli sohva, mutta omapa on sohvansa.
Minun sohvalle ei saa nousta. Tai ainakaan ei emännän läsnäollessa....
Tyytyväiseltä Susu vaikuttaa- se on kyllä koirisssa parasta että aina häntä heiluu ja ilo tarttuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti