Oppia ikä kaikki- kukin tavallaan

 "Esteet on tehty ylitettäväksi" ja "mukavuusalueelta on päästävä pois" on muutama tuollainen kulunut sanonta, mutta onhan niissä jotain perääkin.

Enpä olisi itsestäni uskonut että koskaan olisin kiivennyt kaivinkoneen ohjaamoon ja vielä käyttänyt niitä puikkoja ja nostellut hiekkaa kasasta!

Lapsesta lähtien olen näitä koneita pelännyt, mutta nyt niitä oli joka puolella- onneksi vain muutama oli käynnissä ja kokeiltavana- ja siellä sitä sitten opiskelijoiden joukossa kuljettiin sateessa niitä jörriköitä katsomassa!

Kyseessä Avescon messut Keravalla, firma edustaa myös "CAT"-nimisiä koneita, ja koska maarakentajien enkun tunti olisi muuten jäänyt pois, ilmoitin tulevani reissuun mukaan ja aikaa sanakokeidenkin tekemiseen oli reilusti bussimatkan aikana!

Olimme jo viikkoa aikaisemmin tutustuneet yhtiön sivuihin ja alan sanastoon englanniksi, kuten myös messutapahtuman ohjelmaan. Aikaa oli varattu klo 10-13.30 välille, mutta sateinen sää ja hieman "tynkä" ohjelmatarjonta sai alan opettajat päättämään aikaisemmasta kotiinlähdöstä, ja onneksemme bussi oli helposti tavoitettavissa ja pääsimme lähtemään jo klo 12.30.

-Yllättävän kevyesti liikkui kauha, vallan sormilla säätäen (joku tehostin niissä on?) , mutta puikkoja oli molemmin puolin ja liikkuvuus valtava...Monen yrityksen jälkeen sain nostettua hieman hiekkaa ja siirrettyä sitä parikymmentä senttiä sivuun! Onneksi minun kanssani oli rauhallinen, fiksu nuorimies joka osasi vanhaa tätiäkin opastaa taidossa, jota itsekin vasta oli päässyt muutaman kuukauden verran koulussa opiskelemaan!

Pitkään olin jo katsellut kun opiskelijat vuoron perään kokeilivat kolmea koekäytössä ollutta konetta, ja minut suorastaan ylipuhuttiin nousemaan itse kaivinkoneeseen- ehdoksi se, että sain valita sen pienimmän!

Messujen edustaja oli isomman koneen kimpussa, joten työskentelin täysin opiskelijani ohjeiden mukaan- mikä hauska tilanne, mutta niin aito! Ja luulenpa että molemmat oppivat!

Tästä tuli sitten tämä ajatus taas avata näitä ajatuksia, kun syyslukukausi on lähtenyt vauhtiin myös lähiopetuksen puolella. 

Olin jo kuvitellut olevani toivottoman vanha ja kalkkiutunut ja mietin vieläkö v 2013 saatu aivotärähdys verenvuotoineen ja muistin- sekä tasapaino-ongelmineen vaivaa ja pahenee, kunnes sain muutamalta talon "vanhalta" opettajalta kuulla että ongelmia on muillakin, ei se Studenta- ja Pinjasysteemi ihan moitteetta toimi heilläkään. Lohduttavaa. Tekniikka on hyvä - kun se toimii. Mutta jos kehitys kehittyy, niin onko se itsetarkoitus? Meiltä opettajilta menee aikaa mitä ihmeellisimpien tietotekniikkaohjelmien opettelussa- pelkästään läsnäolojen ja tunnin aiheen kirjaamisessa, nettitehtävien tarkastamisessa ja nettioppilaiden kirjaamisess, puhumattakaan siitä, että kurssin lopussa on ne arvosanat kirjattava, mutta huom, ei sinne "lopulliseen" systeemiin, vaan väliaikaisesti-ikään kuin "muistiin" jos vaikka ope vaihtuu .Ja muista tallentaa. Niin ja se lopullinen tallennus vielä.

...sadetta piilossa.... oli kahvi- ja hodaritarjoilukin!

Kauhaan mahtuu 8m3

Tässä nämä kokeiltavat koneet

Opettamista rakastan, on ihanaa huomata kun joku saa "ahaa"-elämyksen kun  joku juttua aukeaa, tai oppilas huomaa ettei se ruotsin opiskelu niin kamalaa olekaan, tai opitaan yhdessä tekemällä vaikka sanasokkeloisia palapelejä tai keskustelemalla videosta tai oikeista asiakastilanteista. Monia tapoja oppia ja opettaa on, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle, mutta ryhmätyötaitoja, elämää, pieniä oivalluksia, eri kulttuureja, käytännöllisyyttä, kärsivällisyyttä ja elämää opitaan joka päivä!
 Ymmärrän hyvin näiden nuorten opiskelijoiden turhautumisen näihin YTO-aineisiin, kun nimenomaan amikseen ovat hakeutuneet niistä päästääkseen! Uusien oppilaiden suhteen kyseessä on vielä "Corona-ikäluokka" joka on joutunut netin ääressä tehtäviä ratkomaan kuka mitenkin yksin -koulusta ja jopa opettajista riippuen. Tuntuu siltä, että joissakin suhteissa nettiopetus yhä jatkuu- kun on saatu nettiin laitettua ne itseopiskeltavat kurssit, mitä sillä opettajalla enää tehdään? 

-pieni sivuraide- jäin miettimään, olisiko tuotekehittelyn paikka näin sähköä säästettäessä kun monet maatilat hankkivat generaattoreita- mikä on niiden polttoainekulutus? Lomaillessani joitakin vuosia sitten Kap Verdessä, ihmettelin kun kokonaisia hotellikyliä sähköistettiin polttoöljygeneraattoreilla!- 

Mutta entä työelämä? Moniko amiksen käynyt tekee sellaisia töitä, missä kontaktit tapahtuvat  pelkästään netin kautta? Moniko istuu takamuksellaan koneen ääressä koko päivän-paitsi ehkä datanomit? Koulussa kolme oppituntia yhtä ja samaa ytoa, usein koneen ääressä itsenäisesti tehden, sitten ruokis ja sama tahti jatkuu- iltapäivällä ehkä matikkaa jos aamulla on ollut äikkää? Jaksotus toki siten, että käsittääkseni "yto-päiviä" on keskim. kaksi viikossa ja loput on sitä omaa alaa, -tavallaan hyvä asia koska sitten suurin osa näistä pakollisista aineista on hoidettu jo ensimmäisen vuoden aikana. 

Motivoitunut, opiskelusta innostunut ja ilman oppimisvaikeuksia koulua käyvä nuori saattaa hyvin systeemiin sulautuakin, mutta entä ne, joilla on jo peruskoulusta tuliaisina motivaation puutetta ja vaikeuksia vaikkapa matikassa tai kielissä? Amikseen tullessaan ovat kuvitelleet pääsevänsä käytännön oppiin eikä mihinkään nettimaailmaan?! Kieli ei taivu, kirjaimet eivät ota hahmottuakseen, kaikki tekstit ovat liian pitkiä luettavaksi, matikassa kerto- ja jakolaskut menevät sekaisin...

Se, mikä minun mielestäni hyvinkin auttaa opiskelijaa motivoitumaan, on se tilanne, että koetaan  käytännössä mihin kieliä, äikkää, matikkaa, fysiikkaa jne tarvitaan, ja siihen tällainen messuilla käynti on ollut aivan oivallista! Ainakin konemessujen koneet jotka tulevat ulkomailta, tuovat tullessaan huoltoon ja käyttöön liittyvää sanastoa, ja kaupankäynti ulkomaille vaikka puun viennissä, vaatii sitä kielitaitoa. Ja on sanomattakin selvää, että jos asiakkaana on vanhempi ruotsinkielinen henkilö, jonka suomenkieli ei ole mainittava, on turha yrittää englanniksi. Paremmat kaupat saa aikaiseksi vaikka sitten hieman puutteellisella ruotsilla!

Nyt kun kaupankäynti Venäjälle- sattuneesta syystä- on tyrehtynyt ennalta arvioimattomaksi  ajaksi, on hyvä katsella länteen - Ruotsi siinä lähinnä. Sitäpaitsi tanskalaiset ja norjalaisetkin ymmärtävät yllättävän hyvin meidän "muumiruotsia" -vaikka etenkin tanskalaisilta mieluummin pyydämme keskustelun englanniksi. 

Keinot on monet, olen joskus viettänyt aikaa rakennustyömaallakin ja muistan hyvin jotkut patoruuvit eikun -levyt jotka ruuvattiin talon perustuksiin, ja näitä sitten väännettiin myös enkuksi ja ruotsiksi. Ja mielikuvituksellehan  ei katto riitä, kun mietitään eri keinoja asioiden havainnollistamiseen  - käytimme Susua (luvatta...) eläinpuolen opiskelijoiden kanssa koiran rakenneopissa, ja vanha Fasu oli aikanaan mukana OMNIAssa kirjastokoiran tehtävissä. 

Itse olen ollut oopperan näyttämöllä - en kuitenkaan esiintymässä, vaan erehdyin ovesta etsiessäni ryhmääni. Luulen että silloinen porukka muistaa oopperatalon ja oopperan ikuisesti- ja ihan hyvällä?!

Vielä muutama sananen inkluusiosta ja erityisopetuksesta, jotka ovat olleet valonheittimien alla mm päivän Hesarin (17.9) mielipidesivuilla Nasima Razmyarin ja Li Anderssonin (HBL) kirjoitusten myötä. -Kyllä, harkinnan jälkeen, kannatan inkluusiota, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Hyvä ryhmähenki ja työskentelyrauha luokassa on luotava kaikille, ja siihen ei sisälly joidenkin oppilaiden sooloilu ja näyttämisen tarve- oli sitten syynä oppimisvaikeus, diagnosoitu ADHD tai mikä tahansa aiheuttaja- työrauhan on säilyttävä!Osa-aikainen erityisopetus on hyvä, mutta tässä on oltava saumaton yhteistyö aineen- ja eriktyisopettajan välillä - nimim. itsekin erkka.-"koppihoito" on käsite minulle tuolta hevospuolelta- eläin joka on liian sairas liikkuakseen edes tarhassa, teljetään neljän seinän sisälle ehkä useammaksi viikoksi. Järkyttävää. Tällaisia "koppeja" olen nähnyt luokissakin. En ole koskaan käyttänyt enkä aio käyttää. Tästä syystä otan itse usein (liiankin) kovan otteen aluksi uuden luokan kanssa, mutta on toki helpompi löysätä ohjia kun kiristää niitäkesken suorituksen -tästä oltaneen useimpien kanssa samaa mieltä? Nyt tulee taas vastaan ajanpuute- ¨hyvien tuntien suunnittelu ja eritasoisen opetuksen toteuttaminen samssa luokassa erilaisille oppilaille on usein haasteellista- ainakin itse painiskelen näiden it-sovellusten ja asioiden kirjaamisen kanssa tällä hetkellä niin ettei tuntivalmisteluihin tahdo aina riittää ylimääräistä aikaa. Poden toki asiasta huonoa omatuntoa, mutta johonkin on töiden raja laitettava- olen tässä asiassa monen muun kanssa samaa mieltä, että muuhun kuin itse opetukseen kuluu suunnattomasti liikaa aikaa opettajilta! -motivaatiosta päätökseen ja toimintaan- tästä puhui hyvin Riitta Eivergård Hanasaaressa- kts postaus 12.8.22!

-Alemman kuvan tulkinta saattaa lukijalla vaihdella, mielikuvituksen laadusta riippuen...Kyseessä on kuitenkin tanskalainen hotdog jonka upotus sämpylään hieman erikoinen...Tämä ajatuksena siitä, että myös opetustilanteessa opiskelija oivaltaa asiat eri tavoin, ja siksi olisi niin tärkeää saada opettaa havinnollisesti ja myös käytännönläheisesti ainakin ammattikouluissa. Nuorten aivot kun eivät vielä alle kaksikymppisinä ole lopullisesti kehittyneet, ja kroppa on hormoneja täynnä, niin vaaditaan sitä motivaation herättämistä monelle, ja väittäisin että eri retket, tapahtumat, messut ym ovat siihen sopiva perusta. Kaikki kunnia nettikoulituksen kehittyessä, mutta mitään niin ankeata ei ole kun 6t päivässä nenä ruudussa kiinni istuva nuori ihminen! Aikuisopiskelija on sitten hieman eri- siellä osataan jo tehdä niitä valintoja! Eikä pelkkää haukkua kehitykselle- olen todella iloinen uusille monistuskoneille joiden "follow-me"-toiminta etsiin verkosta sen tietokoneen, josta monistettava materiaali tulee! Ihana asia, ei enää Canonin tai muiden koneiden tuotenumeroiden, olemassaolevien luokkien/kerrosten muistamista, tai ympäri koulua juoksemista kun materiaali onkin tulostunut jonnekin salaisen kellarin tulostimelle! Voisin ehkä tämän "vuodatuksen" päättää sihhen, että me opettajat emme ole alalla pitkien lomien tai hyvän (heh) palkan takia, vaan mielenkiinnosta kehitykseen, oppilaisiin ja useimmat vielä opetettavaan aineeseen! Uteliaisuus on omana valttinani- kaivinkoneisiinkin liittyen- koska on hyvä muistaa että "Vierivä kivi ei sammaloidu" -katsokaapa vaikka Rollareiden Keith Richardsia!