AINOssa nähtyä ja koettua

No niin, näinhän se menee että kun oikein yrittää, tyrii eniten!(= Hukkasin tärkeät muistiinpanot) Ainon Nations cup ei edes ollut "must"-listallani, mutta kun kasvattini Graal oli kilpailijoiden joukosssa, ja koulupuolella oli eestiläisten lisksi täyslaidallinen myös ruotsalaisia, niin pakkohan tuo oli nähdä!

Ja hyvä olikin- oli ilahduttavaa jo torstaina todeta miten hyvin oli satsattu koko tapahtumaan ja sai nauttia suuren urheilujuhlan tunnusta- ihan kun oltaisiin oltu Saksassa tai vaikka Falsterbossa- en huomannut edes kuvata sisääntuloporttia josta yleisön tervetulleeksi toivottaminen alkoi!
Ja koulupuolella saatiin heti palkintojenjakoon molemmat pojat Ruoste&Vaurio - hienoa! Ihanat suomenlippukukka-asetelmat mainittakoot järjestelyjen yksityiskohdista!

En tee tästä sen kummempaa kilpailuselostetta- niitä tekevät lehdistö- mutta kokoan muutaman ajatuksen valokuvineen ja tunnelman kera! Yhden ilahduttavan jutun  luin "hevostalli.net"-istä (myönnän lukevani sitä "asiantuntijoiden" juoru-neuvonta-pahanpuhumis-palstaa aina välillä...)-
siellä oli piiitkää keskustelua täysin posittiviseen sävyyn koko tapahtumasta- se jos jokin on hienoa!

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=2&i=5757406&t=5757406

*Parkkipelto veti liikenteen hyvin, sateenkestävyydestä sunnuntaina en mene sanomaan kun silloin olin jo Savijärvellä tuomaroimassa itse...
*"vau"-effekti oli ihan totta- etenkin kun osasi verrata "arki-Ainoon"
*Juoma- ja ruokapuolta riittävästi, samaten hotelli helpotuksia
*osittainen verryttelymahdollisuus maneesissa ja taisipa lauantainen esteklinikkakin siirtyä sateen alta sisään?
*pikkumaneesisissa lapsia viiletti keppihevosineen täysillä..
*Nykänen ajelutti Kiripassillaan väkeä parkkipellolla ja taisi toimia vähän taksikyytinäkin osalle?
*yksityiskohtiin oli kiinnitetty huomiota, asioita ajateltu laajalti
*omasta mielestä ainoita miinuksia oli painetun ohjelman puute- moniste missä lähtöjärjestys, olisi riittänyt ja ETENKIN kaikille niille "sunnuntaikävelijoille"joita mm Hesarin ISOLLA ilmoituksella houkuteltiin paikalle, olisi jonkinlainen info ollut paikallaan! Kestävän kehityksen nimissä- ei siis mitään hienolle paperille painettua mainoslehtistä vaan pelkkä A4.
*Joku tuttu ehdotti, että jollain lukuisista valotauluista olisi voinut olla jatkuvasti EQUIPE nähtävillä -hyvä idea!
*pääluokan ajaksi sattunut paha sadekuuro ei ollut järjestäjien syytä - luonto tekee omiaan ja meidän ihmisten on se vaan hyväksyttävä.
*Osallistujia oli ulkomailta ilmeisesti odotettu enemmän ja ohjelma aikatauluineen tehty sen mukaan - nyt valitettavasti liian pitkiä taukoja luokkien välissä- ,mutta ilmesesti palvelu pelasi? Itse kävin perjantain tauon aikana kotona liikuttamassa koiran ja kolmivuotiaan - hyvin ehti vaikka yksi pienempi luokka jäi väliin.

 -Minun olisi ilmeisesti taas otettava vanha järjestelmäkamera käyttöön kisoja kuvatessa- puhelimella otetut kuvat välillä kovin mielenkiintoisia...
tässä hyvin omalla kasvatillaan hyvin pärjännyt Kulkkaan Ville lähestyy estettä...
Alakuvassa laskeutuu esteeltä....ja seuraava kuva esittää nähtävästi varjokuvaa itsestäni- selfietä siis pukkaa...

Niin , siitä yrittämisestä vielä-
Onnistuin torstaina olemaan maneesissa  juuri siihen aikaan kun Tinne ratsasti hevosensa Lussan Nathorstin silmien alla, ja vaikka heillä tietenkin oli korvanapit käytössään, sain sijaintini (yläparvekkeella) ansiosta napattua otteita heidän keskustelustaan ja aika hauskoja kuviakin . Vaikka Tinnen hevonen 10v Esperance on melko kokematon , se teki minuun suuren vaikutuksen etenkin laukkansa puolesta, ja odotin itse kisoissa vähän enemmän, mutta rikkoja oli sen verran ettei sijoitusta herunut kumpanakaan päivänä.

 Mutta mikäli kehitys jatkuu, voisin kuvitella tästä hevosesta vielä kuultavan!
Etenkin laukka oli todella ylöspäin ja kuitenkin myös eteen. Siirtymisissä ja ylipäänsä piaf-passagessa oli vielä parannettavaa ja voimistettavaa, mutta yhteistyö oli hyvää ja mitään ei tehty väkisin.
Ja ne ravilisäykset - nam

 *olen vastaavaa verryttelyä seurannut, kuvannut ja kommentoinut Falsterbossa kaksi vuotta sitten. Silloin oli kyseessa Patrik Kittel ja Delaneu, joita Kyra valmensi- Kittelistä "asiantuntijat" kohusivat silloin kovasti liittyen "rollkuriin" ja samoista kisoista oli julkisuudessa ja keskusteluissa aivan erilaisia kuvia kun minun ottamat....
(löytyy tästä blogistakin kun selaa taaksepäin...)
No, tässä ei mitään rollkuria esitelty, mutta paljon siirtymisiä, niin asellajista toiseen kun askellajin sisälläkin.
*Mitään vaikeita asioita ei todellakaan enää tässä vaiheessa kaivettu esiin- kakkosia tehtiin kerran, samaten ykköset kun heti onnistuivat. *Peruutus lie pieni kompastuskivi sillä kun se ei ihan mennyt putkeen, Tinne totesi vaan ettei viitsi nyt niitä virheitä alkaa toistaa, tehdään jotain muuta..(Itse kisassa, C-tuomari Truppa jonka edessä peruutus tapahtui, antoi vitosen, eikä muillakaan ollut kutosta kummempaa, yksi seiska) Tunnelma oli sellainen ehkä tyypillinen ruotsalainen "gör vad du tycker är trevligt" ja hyvin keskustelevainen ja kannustava, ei kuitenkaan mitään kehujen ylilyöntejä, vaan toteamuksia ja kyselevää kannanottoa. Todella mielenkiintoista seurata vaikkei kaikkea kuullutkaan!

-Kuvakulmat ovat hieman erilaiset, mutta näettehän te niitä superkuvia sitten oikeiden artikkeleiden yhteydessä?
Lussankin  pääsi kuvaan kun Tinne riisui takkinsa alkuverryttelyn jalkeen; käsi näkyy :) :)  Kaikkiaan ratsasti noin 40min, lopuksi klassisesti alas-eteen ja kaikissa työssä maiskutti ihan koko ajan mikä minusta oli hieman yllättävää!


Tein etenkin lauantain GP Specialissa runsain mitoin muistiinpanoja (Titti voi todistaa!) koulutuomarin näkökulmasta, ja kuvasin jonkun verran jopa videota.  Olin ajatellut sitten omaksi oppimisen iloksi vertailla omia numeroitani niihin virallisiin tuloksiin, mutta kuinka ollakaan, toiseksi viimeisimmän ratsukon kohadalla onnistuin pudottamaan pikkuisen muistilehtiöni katsomon alle. (Jos siis joku on kisojen purkamisen yhteydessä löytänyt käittämättömiä hieroglyfejä täynnä olevan pienen rengaskansion, on se minun eikä sisällä mitään salaisen palvelun tai KGB;n vakoilutietoja) ja kuten tapanani on - mitään en enää muista!

Oheistan tähän sekalaisia kuvia itse perjantain kisoista otettuna, sitten teksti jatkuu muutamalla kommenteilla uuden maajoukkuevalmentajan Rien van deer Shaftin miniklinikalta!

Ville Vaurio sai työvoiton sijoittuen perjantaina Angardilaisellaan- katsoin sen päätä tutun näköiseksi ja stten tajuin että minullakin on sellainen synytynyt - Reinon Minnalle 3- vuotiaana myyty Toscan varsa D....  Dusty! Taitaa veläkin olla liikenteessä Minnan jonkin tutulla?

Eestin Dina Ellermanin Donna Anna oli upea ja sijoittui ansaitusti.(Kahden viimeisimmän ratsastajan istuntaa voi huvikseen verrata..ok, tällaiseltä se näyttää kun kamera "hetkeksi pysähtyy" ja tallentaa tilanteen. Seuraavassa hetkessä voi asia  olla aivan toisin.

Henri Ruosteen istunta on muuten yhä sitä, mitä jo yli 20 vuotta sitten tuomarina junnujen SM:issä Alavudella totesin: Ysin arvoinen !
Tämä tuli niin hassusti mieleeni kun Henriä ei juuri ole Suomessa nähty, ja nyt ratsasti viimeisen päälle siististi ja hyvin.  Olen lähes "tunnettu" tuomarina niukasta skaalastani, ja siksi ehkä muistan tuon Alavudella annetun istuntanumeron kun niitä ysejä en yli 30 vuotisen tuomariurani aikana juuri ole jaellut. Mietin pitkään voiko poniratsastajalle (Kotimäen Regent jos muistan oikein?) nin ison numeron edes antaa ettei vaan ylpisty ja ala luulemaan itsestään liikoja...
Taisi numero mennä ihan oikein tuolloinkin?

Lauantain tauolla esittäytyi uusi hollantilainen maajoukkuevalmentaja Rien van der Schaft kahden ratsukon turvin - Anna Hagelstam ja Hagels Tiffany sekä oppilaansa, nuori ratsuttajan Sami Vuoristo
6-vuotiaalla Mellerien kasvatilla jonka nimeä en enää muista. (Ne muistiinpanot siellä katsomon alla...)

*impulsion and relaxation together are the most important things to find and keep in mind
*ratsastajan oltava "a sensitive athlet, but not too strong"
*jos tasapaino hukkuu josain liikkeessä- korjaus aina eteenäin!
*raippa kertoo ja vahvistaa ne jutut, jotka eivät heti ole menneet pohkeesta perille- mikään
rankaisuväline se ei todellakaan ole!
*vertaus niskan/selän venytyksestä esteillä hevosen saatava välillä venyttää selkälihaksiaan reilusti samaten kuten se venyttää niitä isompaa estettä ylitettäessään!
*jos hevosta jännittää, anna sen ravata- tämä on pakoeläimelle paljon luontevampaa kun pakottaa hitaasti kävelemään kun aistit käskevät juoksemaan!
*jos jokin liike menee hyvin - älä jää sitä junnaamaan!

Eipä tässä muuta-
opettavaista oli se että kyllä täällä Suomessakin osataan kisoja järjestää! Toivottavasti ensi vuonna uudestaan ja että yleisöä oli ollut tarpeeksi sateesta huolimatta!

Esteistä ei nyt sen ummempia kommentteja - Graalista yksi kuva pakko vielä laittaa Jennan  kanssa vaikkei puhtaita ratoja Madikselle näissä kisoissa tullutkaan - aina ei voi onnstua!

PS! Kolmivuotias pääsi pitkien mutkien jälkeen tänään orilaitumelle vanhojen kamujen kanssa - osa niistäkin jo ruunia. Laittelen vielä kuvia sieltä- on ne niin hauskoja nuo pojat!

Ilmastoahdistus ja siitä syyttely - miten hanskata tuo "kestävä kehitys"?

Tässäpä aihe josta helposti saa ihmiset eri leireihin - Trumpin kannattajat eivät mitään ilmastolämpenemistä edes huomaakaan ja toinen äärimmäisyys pelkää jo ihmiskunnan kuolevan jos kauppaostoksensa laittaa muovikassiin. Ruotsalainen  Greta Thunberg on ansiokkaasti tuonut ilmasto-ongelman kansainväliseen tarkkailuun, ja hyvä niin, mutta tytön puolesta olen surullinen  miten kovaa
ja epätoivoista elämän hänelle täytyy ola! Ei yksi ihminen voi kaiken maailman huolia ottaa taakakseen!
Suoritettuani YK-liiton järjestämän kestävän kehityksen -kurssin viime syksynä valmiiksi (-elämäni työläimmät 6 opintopistettä!- liian innokkaat vetäjät) olen näitä asioita sivunnut lähes kaikessa opetuksessani. Hyvällä omatunnolla jatkanut vanhaan tapaan mm huomauttelemalla tyttösille uimahallissa veden lotraamisesta, seuraamalla auton polttoaineenkulutusta ja kiinnittämällä huomiota säästävään ajotyyliin, lajittelemalla roskat - nyt myös muovit omanaan ja keräykseen, käyttämällä (lempi-) vaatteet niin loppuun ettei niistä enää ole kun matonkuteiksi ja keräämällä sadevesi kukkien kasteluun .....

Mutta nyt ei siis enää saisi syödä lihaa- ainakaan sitä pierevistä naudoista tulevaa punaista lihaa maidosta puhumattakaan- kauramaito nyt se "muotijuttu", lentokoneella ei saisi matkustaa lainkaan vaan juna se olla pitää töihin pyörällä ja roskatkin johonkin muuhun kun muovikassiin.
Se kauran terveellisyys ja suosio on lähinnä naurattanut - siitä lähtien kun olin Ranskassa 40 vuotta sitten ja ihmettelin heidän mustaa kauraansa ja innostaan ohran syöttämiseen, olen tajunnut suomalaisen ja pohjoismaalaisen kauran yleensä, kuuluvan maailman parhaimpiin! Hevosten ruokkijat ovat sen jo aikaa sitten ymmärtäneet - nyt vasta ihmiset siitä yrittää pihviäkin vääntää....!?

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.458132?fbclid=IwAR0-_sd5osiyN_zmfHCMBmTaHW3fHqgC7-1WceWiLS6id-ZjEbWGpH2qkd4

Ilmastotekoja ja hiilijalanjälkeä seurataan intensiivisesti vallan aivopesuun saakka - kun lennät, jälki on tämä, kun syöt lihaa jne jne MUTTA ainoa puheenvuoro mitä olen kuullut esim vaatteista liittyy erääseen radion puheohjelmaan jonka haastateltavan nimen unohdin - nuori nainen joka ei vuoteen ole vaatetta ostanut mutta pukeutuu harkiten eri yhdistelmistä suunnittelluihin vanhoihin vaatteisiiinsa - tämä jopa tyylikkäästi muotia mukaillen!  -Toisin kun minä, joka en mukaile mitään muotia mutta kaapista köytyy yli 40 vuotta vanhoja ryysyjä, joista osa jopa mahtuu päälle vielä! Ja se siitäkin huolimatta että neljä vuotta sitten rivitaloon muuttaessani vein kirppkselle viisi jätesäkillistä vaatetta...Onko vaateteollisuus ja muoti niin isoja aloja ettei niistä vaan -taloudellisista syistä- saa puhua?
Tässä siis omatuntoni on melko puhdas - entä siellä?



On tekopyhää ulkoistaa vaateteollisuus ja siirtää se ulkomaille missä ei välttämättä tarkasteta lapsityövoiman käyttöä tai työpäivän pituutta vaikka jokin sertifikaatti usein on tyrkyllä... Viimeisin pisara oli mielestäni Ainot ja Reinot jotka Finlayson "pelasti" - siirtäen tuotannon välittömästi jonnekin halpatyövoimamaahan! Pohjanmaan tuomarireissulla poikkesin Jalasjärvelle, jossa toki hyödynsin miesten TOPMANin kenkätehtaan loppuunmyynnin  (yksi neljästä kengännumero 44-45 omaavista pojistani saa siistit kengät...), mutta surullista oli todeta että hyvälaatuiset kengät eivät ole kelvanneet suomalaisille! Tällaisessa tapauksessa voisi valtiovalta tulla väliin vai onko järkevämpää maksaa työttömyyskorvauksia tehtaalta työttömiksi jääneille?





Sen verran jäin tuomarikeikalla lauantaina otetun kuvan perusteella miettimään omaa pukeutumistani, että sunnuntaisiin Takkulan kisoihin laitoin jo siistin leninkikokonaisuuden ja jätin rakastamani heppahameeen -ikää noin 30v- ja tiikeripaidan - ikää noin 10v - kotiin . Mutta tunnen salaista tyytyväisyyttä siitä, etten liian usein vaatekaupassa käy - se tuudittaa omatuntoa sen verran että tilasin lentoliput Tukholman joulunaluskoulukisoihin. Jossainhan sen mun hiilijalanjäljen on näyttävä?
Lihansyönti siis julistetaan pannaan-eikä myöskään turkistarhausta missään muodossa saisi harrastaa. Paitsi Kiinassa. Sinnehän se siirtyy jos meillä kokonaan kielletään? Ja minkälaisiin olosuhteisiin? Ei ainakaan parempiin kun täällä? Entäpä jos Suomesta saataisiin tässäkin suhteessa mallimaa? Hyvinvoivat isoissa tiloissa liikkuvat ketut ja minkit tulevat toki kalliimmiksi hoitaa, mutta jos turkiksen tarve on suuri, ehkä ne rahatkin sitten löytyvät?  (Minulla yhä kylminä talvipäivnä käytössä noin 35 vuotta vanha mokkaturkki. Mahtavan lämmin. ja kulutusta kestänyt. Montako tekokuitutakkia saakaan siinä ajassa loppuunkulutetta?)

"Minäkö turhake?" kysyy Fasu; aina niin iloinen

                                                                                 Jos ollaan ihan tarkkoja, miten nuo lemmikkieläimet? Koirat? Kissat? Hevoset? Saisiko niitä ylipäänsä pitää ja syöttää lihaviksi kun maailmassa ihmisiä kuolee nälkään? Nekin pierevät ja paskovat!? Kaupungeissa vieläpä jätökset muovipusseihin keräten....  Entä harrastaminen ja siihen liittyvä matkustelu? Miten paljon enemmän maksaakaan pelkissä polttoainekuluissa hevosten kuljettaminen kuorma-autossa joka hörppää helposti yli 20l/ 100km? ja yleensä vielä sitä kirottua saastaista diesel-polttoainetta? Ja kaikki ne hienot tarvikkeet mitä hepoille ostetaan - jokaiselle viikonpäivälle erivärinen satulahuopa esimerkiksi? Ja missä ne varusteet valmistetaan? Ja jos nahkaa ei saa olla, eikä muovikaan ole enää sovelias materiaali, mistä ne satulat, valjaat ja tuhannet remelit suitsien lisäksi valmistetaan?  Entä kaikki muu turha "krääsä" - usein juuri Kiinassa valmistettua - joita hankitaan niin lapsille, lemmikeille kuin meille aikuisillekin - meneekö maan talous ja ostovoima ihan hukkaan jos kansalaiset oikéasti alkavat miettimään mihin rahansa laittavat?  "kertakäyttötalous" suosii teollisuutta ja  kauppiata, näinhän se on! Mutta ei se mitään kestävää kehitystä ole! Vuosia sitten naurettiin silloisen mieheni ihanalle Electra Buickille - vm -62,  niin kova bensasyöppö että sille tuli ajokilometreja max 1ooo/ vuodessa....-Kuubassa käydessäni ihailin mös kansalaisten kekseliäisyyttä  ja nimenomaan säästöä - vanhoihin jenkkiautoihin asennettiin mm Ladoista moottorit ja taas matka jatkui... varaosia tehtiin välillä itsekin ja autojen hyöty oli sataprosenttinen!

Luulen, että Suomessa ainnoa henkilö joka oikeasti elää kestävän kehityksen mukaista elämää on kalastaja Pentti Linkola. Suosittelen Ritta Kylänpään tekemää kirjaa hänestä
http://www.siltalapublishing.fi/kirja/311/

-meinasin jo sanoa että "sähköisenä, niin paperia säästyy" MUTTA uusin tutkimustuloshan kertoo miten paljon etenkin mobiililaitteilla katselu kuluttaa sähköä ym Elokuvien katselu kännykällä pitäisi ainakin kieltää!!!
Ja mun mielestä vois ne kännykätkin... ainakin lapsilta . ja nuorilta.
Teet sitten niin tai näin , aina on joain väärinpäin.
Voitaisiinko kuitenkin ajatella sanontaa "KOHTUUS KAIKESSA" ja yrittää edes vähän säästää tuota luontoa ja välttää turhaa kulutusta? Noin niinkun EU.n puheenjohtajamaana?

Tämä on jo niin ahdistavaa että siirryn LOMALLA ollessani takaisin Minna Canthin pariin. Naisasiaa kerrakseen. Varmaan kohta kielletään miehetkin ;)

Serlachiuksen taidemuseo- Mäntässä vierailun yhteydessä "must"

Jokainen paikkakunta hakee omaa "profiiliaan" ja nyt kun vessapaperi ei enää ole niin muodikasta -Serlaa sen yhä  olla pitää- niin Mänttä on panostanut kuvataiteeseen kesäisin.
Varsinaiset kuvataideviikot ovat vielä edessäpäin, mutta

kun  taas tuli poikettua entisessä kotikaupungissa (vv1979-80) Kirsiä moikkaamassa ja tehtaan näyttelyyn tutustumassa. Ja mikä näyttely- minulle aivan uusi ja tuntematon kotimainen taiteilijapariskunta jotka-kumma kyllä- loistavat poissaolollaan esim Riitta Konttisen kokoamassa "Taiteilijapareja"-kirjassa. Vanhassa päärakennuksessa järven rannalla eli "Gösta"-museossa oli esillä Ollin eli Olga Gummeruksen töitä ja toimistolla Mäntän keskustassa sitten tarinaa ja tekeleitä "Bucklan" Ehrströmiltä-                                                                                                                                           

kuten viereinen  Suomen kuninkaalle suunniteltu kruunu!
Pariskunnan rakkaustarina kerrottiin myös filminä valkokankaalle ja tänään löysin netistä Ollista tehdyn pro gradun -aivan ihanaa innostua tällaisesta ja palata ajassa taaksepäin noin sta vuotta! Taidehistorian appro kävi taas mielessä pitkästä aikaa, mutta ainakaan Hgin kesäyliopistossa sitä ei juuri nyt ole tarjolla... Ehkä tyydyn sitten vaan itse maalaamaan pitkästä aikaa -ellei öljyvärit sitten jo ole vallan kuivuneet kaapissa...
Tuottoisa taiteilijapari on ollut. paljon "käyttötaidetta" kuten kahvikuppimaalauksia, Fazerin mainoksia, tuhkakuppeja ja koriste-esineitä ja kaiken huippuna- Suomen leijona-vaakunan itsenäistymisvuoden versio  on Bucklanin käsialaa! Tällaisesta olen ollut täyin tietämätön- ihana sivistysannos tuli taas hankittua!

 

Yllä Kymi yhtiön aulan kuvitusta ja viereinen ovi on alunperin Pohjoismaiden osakepankin pääkonttorista.

Museokortilla muuten on pääsy näihinkin näyttelyihin - enpä ole tälle vuodelle uutta lunastanut mutta kyllä kannattaisi - niin paljon on Suomessakin näkemistä kun liikkuu ympäri maata!

"Olli" eli Olga Ehrströmin taidetta oli ilo katsella, hän ei varsinaisesti edes uhrautunut miehensä taiteelle koska ei kertoman mukaan juuri perunoiden keittämistäkään ruoanlaittoon liittyen hallinnut, vaan mies Bucklan (="klommo, kuhmu, mahapötsi....) oli se joka vastasi keittiöstä ja kutsuista järjestelyineen pitkäaikaisen talousapulaisen kera.

Uskomatonta oli lukea -kun selvittelin miksi Bucklan kuoli niin nuorena kuin 53-vuotiaana- lihavuus ja siitä liian nopeasti yritetty laihtuminen todettiin kuolinsyyksi. Että ehkei se hyvä ruoka ihan niin terveellistä ollutkaan...  Ja tieto siitä, ettei mies lannistunut vaan jatkoi vasemmalla kädellä maalaamista kun hän junanvaunujen väliin pudotessaaan 1927 oli menettänyt oikean kätensä! Toki taiteilijavaimostakin oli jatkossa hyötyä töiden toteuttamisessa ja tarinasa errotaan etteivät nämä kaksi juuri avioliittonsa aikana erossa toisistaan olleet!
Traagista heille oli se, että kumpikaan syntyneistä kahdesta lapesta ei jäänyt henkiin ja kipeästä aiheesta ei koskaan keskusteltu. -Laitan lisää ottamiani kuvia- taide on niin ihana aihe ja mielestäni sen pitäisi luoda iloa ympärilleen!  Voin loppuun vielä lisätä muutamia teoksia aivan toisenlaisesta nykytaiteesta joka toki herättelee ja aiheuttaa ajatuksia, mutta jota missään tapauksessa ei haluaisi kotiinsa!

Frida Kahloko?- ei vaan Olli Ehström

 http://www.serlachius.fi/fi/nayttelyt/nayttelymme-nyt/


amerikkalaisen Matthew Day Jacksonin näyttely maailmanlopun jälkeisestä elämästä roolipeleineen  ei ilahduttanut eikä edes saanut minua ainakaan ajattelemaan tai pohtimaan asioita, mutta tässä onkin se juju- taide koskettaa eri ihmisiä eri tavoin. 

Näistä tunnelmista onkin sitten hyvä jatkaa joko verannan siivouksella tai ikkuanpesulla. Matot on jo kuivumassa- toivottavasti muistan ne  illalla matonpesupaikalta hakea?
Mukavaa lomaa tai työniloa- miten kukin tätä hetkeä elää- mutta muistakaa katsella ympärillenne ja nauttia!  Palailen sitten taas jonkin järkevämmän aiheen kera kunhan kesä etenee ja mieli on saanut levätä!

KESÄ ja suomalainen herää henkiin...

Tässä on päässyt kuukausi vierähtämään lähes huomaamatta enkä edes ole ajatellut koko blogia - loppuspurtti koulussa retkipäivineen ja järjestelyineen, leikkauksesta jälkihoidettava ruuna ja kaikkea muuta touhua niin että vallan henki salpaantuu....
EN OLE koskaan valittanut koulutyön raskautta, enkä valita nytkään, mutta myönnän että on ollut "vähän väsy" - saavutettiin sentään tavoitteet kirkkaasti ja Suomen  kesä  alkoi!

Jääkiekkoa tuli ilolla seurattua kerrankin ja Jalosen maininta tiimityöstä on niin osuva!


Keskellä kiirettä tuli pyörähdettyä kaverin 60-vuotisjuhlissa Eestin puolella- ihanat ja hyvin järkätyt bileet jossa sekä syötiin että juotiin - "helan-går"-tyylillä! Enpä taida omia juhlia uskaltaa syksyllä järkätä kun vaatimuskynnys nousee...     
           

-Yläkuvassa näkymä Suomenlahdelle ravintola Ruhen terassilta!

Ylppäreitä oli tänä vuonna yhdet jossa kävin - antaumuksellista syömänautintoa ja ihania nuoria!

Suomenlinnassakin on tullut lyhyen ajan sisällä käytyä peräti kahdesti- ensin oppilaiden kanssa ja vielä viime viikolla kahden vanhimman pojanpojan kanssa, onneksi setänsä Kim oli mukana vahtimassa ettei kukaan loukkaantunut, hukkunut tai päässyt pahantekoon. Laitan tännekin muutamia kuvia sieltä - aina oppii jotain vaikka siellä lähes vuosittain tulee käytyä! Suosittelen ehdottomasti!

Ja jotta elämä ei menisi liian tylsäksi tai helpoksi, olen joutunut jälkihoitamaan ruunattua kolmivuotiasta useita viikkoja ennenkun saatiin päätös klinikalle takaisinviemisestä ja "tapaus" avattiin uusiksi. Tilastollisesti yksi /200 ruunauksista tulee komplikaatioita- no tämä oli niitä. Hyvin uusintahoidettu tallipaikkoineen ja eilen sain haettua kotiin - meinasi nauru päästä kun hoitotallin ravimiehet ookein kaksin kappalein olivat valppaina ratsutätiä 3-vuotiaan lastauksessa auttamaan, ja voi itku kun ei muuta tarvittu kun takapuomin kiinnitys.... No, mitäpä siihen muuta toteamaan "etten tykkää huonosti käyttäytyvistä hevosista!". Hoitaminen ja seuranta toki vielä jatkuu, mutta ennuste hyvä- tosin muistin taas elävästi osasyyn siihen miksi hevosmäärä on supistettu kahteen..
Intohimo lajiin on se seikka mikä pitää pystyssä kaiken työmäärän keskellä missä tuntipalkkaa ei tunneta ja kuntoiluun ei tarvita salillakäyntejä!                                                                                -Tästä sopivasti aasinsilta tuomarityöskentelyyn mihin aina tuo uusia tuulia pidemmät tuomarireissut jossa näkee ennestään tuntemattomia paikkoja ja ratsukoita! Pohjanmaa kolmannen kerran lähivuosina ja tällä kertaa Kurikka (tuli ekana Juha Mieto mieleen..) aluetaso aamusta iltaan -toki minä aloittelin vasta iltapäivällä mutta pesti jatkui iltayhdeksään ja yöpyminenkin oli hoidettu. Helmin kortteerissa Kauhajoella olemme tuomariporukalla aiemminkin yöpyneet ja palvelu erinomaista!
Tiukoista aikatauluista huolimatta pääsimme lopettamaan pian klo 21 jälkeen ja kiittää saa niin kentänpohjaa, syömisiä ja tulospalvelua toimivia kisoja nuo pohojanmaalaiset osaavat järjestää!
Sen verran hyvisä ajoin olin liikenteesssä että ehdin uimaan -kuinkas muuten- ja tutustuin kurikkalaiseen uimarantaan- kun järviä ei lähellä ole,sellainen tehdään itse patoamalla osa joesta. ja hyvää pukkasi! Tämä kotimaanmatkailu totisesti avartaa!

Suomen kesä on jotain niin ainutlaatuista ettei sitä muualta löydy, ja toki omassa tapauksessani on ihanaa olla opettaja ja saada nauttia tästä jopa kolmatta kuukautta! -On muuten ensimmäinen kerta mun elämässä kun vietän palkallista kesälomaa- aina on työsuhteet olleet katkolla kesään mennessä ja yrittäjällä nyt tunnetusti ei mitään lomaa olekaan! Aika ihmeellistä! No, koska ei osaa joutilaanakaan olla ja noita hevosia yhä on elätettävänä, niin jotta rakkaus lajiin ei sammuisi tulee noita tuomaritehtäviä hoidettua harva se viikonloppu ja valmennuksetkin tuppaa kesäaikana lisääntymään- mihinkäs kettu turkistaan pääsee? Mutta sisällä en voisi kesällä kuvitella töitä tekeväni -toissakesänä hanketyössä kokeilin ja se riitti!

Matka jatkui Mäntän taidenäyttelyyn siitä lisää huomenna - tähän nyt vielä jokunen kuva matkan varrelta!