Serlachiuksen taidemuseo- Mäntässä vierailun yhteydessä "must"

Jokainen paikkakunta hakee omaa "profiiliaan" ja nyt kun vessapaperi ei enää ole niin muodikasta -Serlaa sen yhä  olla pitää- niin Mänttä on panostanut kuvataiteeseen kesäisin.
Varsinaiset kuvataideviikot ovat vielä edessäpäin, mutta

kun  taas tuli poikettua entisessä kotikaupungissa (vv1979-80) Kirsiä moikkaamassa ja tehtaan näyttelyyn tutustumassa. Ja mikä näyttely- minulle aivan uusi ja tuntematon kotimainen taiteilijapariskunta jotka-kumma kyllä- loistavat poissaolollaan esim Riitta Konttisen kokoamassa "Taiteilijapareja"-kirjassa. Vanhassa päärakennuksessa järven rannalla eli "Gösta"-museossa oli esillä Ollin eli Olga Gummeruksen töitä ja toimistolla Mäntän keskustassa sitten tarinaa ja tekeleitä "Bucklan" Ehrströmiltä-                                                                                                                                           

kuten viereinen  Suomen kuninkaalle suunniteltu kruunu!
Pariskunnan rakkaustarina kerrottiin myös filminä valkokankaalle ja tänään löysin netistä Ollista tehdyn pro gradun -aivan ihanaa innostua tällaisesta ja palata ajassa taaksepäin noin sta vuotta! Taidehistorian appro kävi taas mielessä pitkästä aikaa, mutta ainakaan Hgin kesäyliopistossa sitä ei juuri nyt ole tarjolla... Ehkä tyydyn sitten vaan itse maalaamaan pitkästä aikaa -ellei öljyvärit sitten jo ole vallan kuivuneet kaapissa...
Tuottoisa taiteilijapari on ollut. paljon "käyttötaidetta" kuten kahvikuppimaalauksia, Fazerin mainoksia, tuhkakuppeja ja koriste-esineitä ja kaiken huippuna- Suomen leijona-vaakunan itsenäistymisvuoden versio  on Bucklanin käsialaa! Tällaisesta olen ollut täyin tietämätön- ihana sivistysannos tuli taas hankittua!

 

Yllä Kymi yhtiön aulan kuvitusta ja viereinen ovi on alunperin Pohjoismaiden osakepankin pääkonttorista.

Museokortilla muuten on pääsy näihinkin näyttelyihin - enpä ole tälle vuodelle uutta lunastanut mutta kyllä kannattaisi - niin paljon on Suomessakin näkemistä kun liikkuu ympäri maata!

"Olli" eli Olga Ehrströmin taidetta oli ilo katsella, hän ei varsinaisesti edes uhrautunut miehensä taiteelle koska ei kertoman mukaan juuri perunoiden keittämistäkään ruoanlaittoon liittyen hallinnut, vaan mies Bucklan (="klommo, kuhmu, mahapötsi....) oli se joka vastasi keittiöstä ja kutsuista järjestelyineen pitkäaikaisen talousapulaisen kera.

Uskomatonta oli lukea -kun selvittelin miksi Bucklan kuoli niin nuorena kuin 53-vuotiaana- lihavuus ja siitä liian nopeasti yritetty laihtuminen todettiin kuolinsyyksi. Että ehkei se hyvä ruoka ihan niin terveellistä ollutkaan...  Ja tieto siitä, ettei mies lannistunut vaan jatkoi vasemmalla kädellä maalaamista kun hän junanvaunujen väliin pudotessaaan 1927 oli menettänyt oikean kätensä! Toki taiteilijavaimostakin oli jatkossa hyötyä töiden toteuttamisessa ja tarinasa errotaan etteivät nämä kaksi juuri avioliittonsa aikana erossa toisistaan olleet!
Traagista heille oli se, että kumpikaan syntyneistä kahdesta lapesta ei jäänyt henkiin ja kipeästä aiheesta ei koskaan keskusteltu. -Laitan lisää ottamiani kuvia- taide on niin ihana aihe ja mielestäni sen pitäisi luoda iloa ympärilleen!  Voin loppuun vielä lisätä muutamia teoksia aivan toisenlaisesta nykytaiteesta joka toki herättelee ja aiheuttaa ajatuksia, mutta jota missään tapauksessa ei haluaisi kotiinsa!

Frida Kahloko?- ei vaan Olli Ehström

 http://www.serlachius.fi/fi/nayttelyt/nayttelymme-nyt/


amerikkalaisen Matthew Day Jacksonin näyttely maailmanlopun jälkeisestä elämästä roolipeleineen  ei ilahduttanut eikä edes saanut minua ainakaan ajattelemaan tai pohtimaan asioita, mutta tässä onkin se juju- taide koskettaa eri ihmisiä eri tavoin. 

Näistä tunnelmista onkin sitten hyvä jatkaa joko verannan siivouksella tai ikkuanpesulla. Matot on jo kuivumassa- toivottavasti muistan ne  illalla matonpesupaikalta hakea?
Mukavaa lomaa tai työniloa- miten kukin tätä hetkeä elää- mutta muistakaa katsella ympärillenne ja nauttia!  Palailen sitten taas jonkin järkevämmän aiheen kera kunhan kesä etenee ja mieli on saanut levätä!