Tässä on päässyt kuukausi vierähtämään lähes huomaamatta enkä edes ole ajatellut koko blogia - loppuspurtti koulussa retkipäivineen ja järjestelyineen, leikkauksesta jälkihoidettava ruuna ja kaikkea muuta touhua niin että vallan henki salpaantuu....
EN OLE koskaan valittanut koulutyön raskautta, enkä valita nytkään, mutta myönnän että on ollut "vähän väsy" - saavutettiin sentään tavoitteet kirkkaasti ja Suomen kesä alkoi!
Keskellä kiirettä tuli pyörähdettyä kaverin 60-vuotisjuhlissa Eestin puolella- ihanat ja hyvin järkätyt bileet jossa sekä syötiin että juotiin - "helan-går"-tyylillä! Enpä taida omia juhlia uskaltaa syksyllä järkätä kun vaatimuskynnys nousee...
Ylppäreitä oli tänä vuonna yhdet jossa kävin - antaumuksellista syömänautintoa ja ihania nuoria!
Suomenlinnassakin on tullut lyhyen ajan sisällä käytyä peräti kahdesti- ensin oppilaiden kanssa ja vielä viime viikolla kahden vanhimman pojanpojan kanssa, onneksi setänsä Kim oli mukana vahtimassa ettei kukaan loukkaantunut, hukkunut tai päässyt pahantekoon. Laitan tännekin muutamia kuvia sieltä - aina oppii jotain vaikka siellä lähes vuosittain tulee käytyä! Suosittelen ehdottomasti!
Ja jotta elämä ei menisi liian tylsäksi tai helpoksi, olen joutunut jälkihoitamaan ruunattua kolmivuotiasta useita viikkoja ennenkun saatiin päätös klinikalle takaisinviemisestä ja "tapaus" avattiin uusiksi. Tilastollisesti yksi /200 ruunauksista tulee komplikaatioita- no tämä oli niitä. Hyvin uusintahoidettu tallipaikkoineen ja eilen sain haettua kotiin - meinasi nauru päästä kun hoitotallin ravimiehet ookein kaksin kappalein olivat valppaina ratsutätiä 3-vuotiaan lastauksessa auttamaan, ja voi itku kun ei muuta tarvittu kun takapuomin kiinnitys.... No, mitäpä siihen muuta toteamaan "etten tykkää huonosti käyttäytyvistä hevosista!". Hoitaminen ja seuranta toki vielä jatkuu, mutta ennuste hyvä- tosin muistin taas elävästi osasyyn siihen miksi hevosmäärä on supistettu kahteen..
Intohimo lajiin on se seikka mikä pitää pystyssä kaiken työmäärän keskellä missä tuntipalkkaa ei tunneta ja kuntoiluun ei tarvita salillakäyntejä! -Tästä sopivasti aasinsilta tuomarityöskentelyyn mihin aina tuo uusia tuulia pidemmät tuomarireissut jossa näkee ennestään tuntemattomia paikkoja ja ratsukoita! Pohjanmaa kolmannen kerran lähivuosina ja tällä kertaa Kurikka (tuli ekana Juha Mieto mieleen..) aluetaso aamusta iltaan -toki minä aloittelin vasta iltapäivällä mutta pesti jatkui iltayhdeksään ja yöpyminenkin oli hoidettu. Helmin kortteerissa Kauhajoella olemme tuomariporukalla aiemminkin yöpyneet ja palvelu erinomaista!
Tiukoista aikatauluista huolimatta pääsimme lopettamaan pian klo 21 jälkeen ja kiittää saa niin kentänpohjaa, syömisiä ja tulospalvelua toimivia kisoja nuo pohojanmaalaiset osaavat järjestää!
Sen verran hyvisä ajoin olin liikenteesssä että ehdin uimaan -kuinkas muuten- ja tutustuin kurikkalaiseen uimarantaan- kun järviä ei lähellä ole,sellainen tehdään itse patoamalla osa joesta. ja hyvää pukkasi! Tämä kotimaanmatkailu totisesti avartaa!
Suomen kesä on jotain niin ainutlaatuista ettei sitä muualta löydy, ja toki omassa tapauksessani on ihanaa olla opettaja ja saada nauttia tästä jopa kolmatta kuukautta! -On muuten ensimmäinen kerta mun elämässä kun vietän palkallista kesälomaa- aina on työsuhteet olleet katkolla kesään mennessä ja yrittäjällä nyt tunnetusti ei mitään lomaa olekaan! Aika ihmeellistä! No, koska ei osaa joutilaanakaan olla ja noita hevosia yhä on elätettävänä, niin jotta rakkaus lajiin ei sammuisi tulee noita tuomaritehtäviä hoidettua harva se viikonloppu ja valmennuksetkin tuppaa kesäaikana lisääntymään- mihinkäs kettu turkistaan pääsee? Mutta sisällä en voisi kesällä kuvitella töitä tekeväni -toissakesänä hanketyössä kokeilin ja se riitti!
Matka jatkui Mäntän taidenäyttelyyn siitä lisää huomenna - tähän nyt vielä jokunen kuva matkan varrelta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti